Näytä tavallinen näkymä : Kestävyysurheilun perusteet
Sivut :
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
[
17]
Mulle olisi tärkeämpää sellainen toiminto vaikka Garminin kelloon, joka sanoisi että "tänään ei sitten saa juoda yhtään olutta". Vielä kun antaisi sähkoshokkeja jos kuitenkin korkkaisi kaljan, niin olisi aika loistava.
Mulle OJ:n toiminto olis turha - tiedän sen muutenkin :(
^ HRV4Training appi kyselee aamulla kaikenlaista, yksi kysymyksistä on ”Any alcohol intake last night?” johon vastausvaihtoehdot ovat None/A little/Too much.
Mukava vastata kysymykseen rehellisesti.
Ohiampuja
13.01.2024, 19.03
Vielä kun antaisi sähkoshokkeja jos kuitenkin korkkaisi kaljan, niin olisi aika loistava.
Mä tarvisin tuollaisen kalorirajoittimen, sille olis käyttöä joka päivä.
Mulle olisi tärkeämpää sellainen toiminto vaikka Garminin kelloon, joka sanoisi että "tänään ei sitten saa juoda yhtään olutta". Vielä kun antaisi sähkoshokkeja jos kuitenkin korkkaisi kaljan, niin olisi aika loistava.
Sokerimolekyyli on siitä kiva, että se taittaa valoa ja lisäksi sitä päätyy kropassa solunesteeseen lähelle ihon pintaa. Sen takia sitä voi "pumpata" pinnalle ja mitata infrapunalla tai syvemmältä radiosignaalilla. Ja tämän vuoksi on aika todennäköistä, että sokerimittaus (glukoosi) tulee siihen Garminiin ihan lähivuosina. Apple koettanee saada omansa ulos ennen sitä, kunhan selviää ensin patenttiriidoistaan koskien happisaturaation mittausta (sen takia Applen kelloja odottaa per nyt myyntikielto).
Alkoholi on hankalampi tapaus ja voi olla, ettei ihan kellomittauksella onnistu.
Mutta onneksi on kemia, voi unohtaa ne tekniset härpäkkeet. Jos asiaan haluaa vaikuttaa muutenkin kuin läpällä palstalla heittäen, aineen nimi on disulfraami. Se estää alkoholin pilkkoutumisen, mistä tuloksena paljon sähköshokkeja tehokkaampi rangaistus eli helvetillinen päänsärky. Suurin osa suomalaisista tuntee aineen markkinointinimellään Antabus.
Mä tarvisin tuollaisen kalorirajoittimen, sille olis käyttöä joka päivä.
Lisää kemiaa: semaglutidi, tirzepatidi ja metformiini. Hoitaa homman.
Ohiampuja
14.01.2024, 09.59
Lisää kemiaa: semaglutidi, tirzepatidi ja metformiini. Hoitaa homman.
Nuo kuulostaa ihan pojan Pokemon-pelin hahmoilta. :)
Nuo kuulostaa ihan pojan Pokemon-pelin hahmoilta. :)
Juu, kemistien käyttämät nimet on joskus hauskoja.
Yksi vanha kemistituttuni on etunimeltään Sofia. Me muut kirjoitetaan nimi tahallaan muotoon Sophia, koska se on aina niin hapan.
Hyvä ketju pitää nostaa framille. Väitän, että VO2max paranee hiihdolla enempi kuin fillaroinnilla siksi, että kun useampi lihas tekee työtä, happea käytetään enemmän eikä turvauduta anaerobiseen energiaan. Tänään 2h hiihtoa fillaroinnin VK1 sykkeillä ja Garminin EPOC perusteinen arvio on suht kevyt.
Väitän, että VO2max paranee hiihdolla enempi kuin fillaroinnilla siksi, että kun useampi lihas tekee työtä, happea käytetään enemmän eikä turvauduta anaerobiseen energiaan.
Tästä aiheesta oli jo Scaden postaus puolitoista vuotta ja pari sivua sitten. Sen mukaan prosessissa pullonkaula ei ole kyky kuluttaa happea vaan kyky kuljettaa happea. Tämä varsinkin mikäli treeniä on takana enemmän ja sekä lihas että sen kapillaarisuonisto on hyvin kehittynyt. Mikä taas tarkoittaisi, että esim jaloissa yksinään on riittävästi tehontarvetta rasittamaan sydäntä ja keuhkoja maksimaalisesti. Silloin lajivalinnalla ja monen lihaksen yhtäaikaisellä käytöllä ei ole väliä, mikäli tavoite on parantaa keuhkoja ja sydäntä. Mikäli taas tavoite on parantaa suonistoa ja hapen siirtymistä lihakseen, silloin rasitus kannattaa kohdistaa mahdollisimman tarkasti nimenomaisesti niihin lihaksiin, joita tavoiteltavassa lajissa tarvitaan.
juu kaikki pitää olla kunnossa, mutta ite kyllä pystyn juuri sydäntä treenaa helpommin hiihdolla. hauiskäännöllä se olisi todella tuskaista.
Treeni lajin mukaan. Hauis-ojentaja-yläselkä -kombo voisi olla hyvä esim rullatuolikelaajalle tai F50 luokan katin grindaajalle.
Tästä aiheesta oli jo Scaden postaus puolitoista vuotta ja pari sivua sitten. Sen mukaan prosessissa pullonkaula ei ole kyky kuluttaa happea vaan kyky kuljettaa happea. Tämä varsinkin mikäli treeniä on takana enemmän ja sekä lihas että sen kapillaarisuonisto on hyvin kehittynyt. Mikä taas tarkoittaisi, että esim jaloissa yksinään on riittävästi tehontarvetta rasittamaan sydäntä ja keuhkoja maksimaalisesti. Silloin lajivalinnalla ja monen lihaksen yhtäaikaisellä käytöllä ei ole väliä, mikäli tavoite on parantaa keuhkoja ja sydäntä. Mikäli taas tavoite on parantaa suonistoa ja hapen siirtymistä lihakseen, silloin rasitus kannattaa kohdistaa mahdollisimman tarkasti nimenomaisesti niihin lihaksiin, joita tavoiteltavassa lajissa tarvitaan.
Tämähän osuu sopivasti ja antaa tekosyyn mainostaa tuoretta visiittiäni The Training Science -podcastissa, jossa kävin keskustelemassa hapenottokyvystä ja sen osatekijöistä (myös muuta mahtui mukaan mm. ylirasitustilaan, yksilölliseen harjoitteluun ja liikuntafysiologian integratiiviseen luonteeseen liittyen): https://www.buzzsprout.com/1917060/episodes/16233378 (jakso löytynee yleisimmistä podcast-kanavista).
Samaisesta podcastista kannattaa ottaa kuunteluun myös Ingvill Oddenin vierailu, jossa käyvät läpi hänen tuoretta tutkimustaan liittyen hapenottokyvyn kehittämiseen: https://www.buzzsprout.com/1917060/episodes/16028365
Itse tutkimus löytyy täältä https://www.researchgate.net/publication/384771273_The_higher_the_fraction_of_maximal_oxyge n_uptake_is_during_interval_training_the_greater_i s_the_cycling_performance_gain. Sen pariksi sopivat hyvin Urianstad et al., jossa vertaillaan (taas kerran) erilaisia intervalleja hapenottokyvyn kannalta: https://www.researchgate.net/publication/385133687_The_higher_oxygen_consumption_during_mul tiple_short_intervals_is_sex-independent_and_not_influenced_by_skeletal_muscle_ characteristics_in_well-trained_cyclists
Lisäksi tämä tuore Molmen et al. katsaus on oivallinen: https://www.researchgate.net/publication/384810685_Effects_of_Exercise_Training_on_Mitochon drial_and_Capillary_Growth_in_Human_Skeletal_Muscl e_A_Systematic_Review_and_Meta-Regression
Kaikki eivät kuitenkaan näitä jaksa lukea, niin otetaan muutama poiminta. Ensinnä liittyen tuohon hapenottokyvyn harjoittamiseen: sydämen (ja hengityselimistön) kannalta tosiaan tuskin juuri on väliä missä lajissa sitä harjoituttaa, kunhan työskentelevän lihasmassan osuus on riittävän suuri (pyöräily tähän riittänee). Hapenottokykyä rajoittaa kuitenkin myös hapen diffuusio hiusverisuonista lihaksiin, johon todennäköisesti vaikuttaa ainakin hiusverisuoniston tiheys, joka puoltaa lajispesifiä harjoittelua hapenottokyvyn kehittämisessä. Toki jos harjoittelun kokonaisvolyymia saadaan ylös muilla liikuntamuodoilla, voinee tällä olla positiivinen vaikutus hapenottokykyyn. Meidän tuoreessa (vielä julkaisemattomassa) aineistossa tosin sauvakävelytestissä saavutettiin myös hieman korkeampi sydämen minuuttitilavuus sekä iskutilavuus kuin pyörätestissä, joka voinee puoltaa sitä että näin saadaan hieman suurempaa ärsykettä sentraaliselle puolelle. Mene ja tiedä.
Oddenin ja Urianstadin tutkimukset sitten puolestaan valottavat sitä, että (lyhyellä aikajaksolla) hapenottokyvyn kehityksen kannalta olennaista on nimenomaan saada hapenkulutus korkealle tasolle suhteessa omaan hapenottokykyyn intervalleissa. Näinhän on jo pitkään uumoiltu, mutta kunnon tutkimusnäyttö tälle on puuttunut. Sillä ei niinkään ole merkitystä, että toteutuuko harjoitus juuri MK-alueella, vaan sillä että työskennellään riittävän lähellä omaa hapenottokyvyn maksimiaan. Toisin sanoen ne, joilla toinen kynnys on korkealla suhteessa omaan hapenottokykyyn, voivat hyvin kehittää hapenottokykyään myös pitkähköillä anaerobisen kynnyksen tuntumassa tapahtuvilla vedoilla kun taas ne joiden kynnys jää suhteessa alhaisemmalle tasolle, joutuvat puskemaan reippaammin MK-alueen puolelle. Tällöin todennäköisesti myös hieman erilaiset intervallit toimivat paremmin hapenottokyvyn nostamisessa korkealle.
Molmen et al. tutkimus sitten puolestaan ottaa vähän isomman perspektiivin sen suhteen, että minkä tyyppiset harjoitukset (sprint interval training, high intensity interval training, endurance training) kehittävät hapenottokykyä ja sen osatekijöitä eri kuntoisilla ja eri aikajaksoilla. Käytännössä niin, että huonokuntoisemmilla ja lyhyemmillä (muutaman viikon) aikajaksoilla hyvin kovatehoiset SIT harjoitukset (esim. 4x30sek all out) toimivat hyvin, mutta niiden rajat tulevat nopeasti vastaan, HIIT toimii sitten vähän pidemmillä aikajaksoilla, mutta kun mennään vielä pidemmille aikajaksoille, tarvitaan myös pidempiä (alle anaerobisen kynnyksen) harjoituksia hapenottokyvyn ja sen perifeeristen osatekijöiden kehitykseen. Eli tavallaan voisi päätyä suosittelemaan että aloitetaan harjoittelu lyhyillä hyvin kovatehoisilla harjoituksilla ja kun kehityskäyrä loivenee, siirrytään asteittain pidempiin harjoituksiin. Todellisuudessa toki yhdistelmä eri intensiteeteillä tapahtuvia harjoituksia tarvitaan.
Näin äkkiseltään näissä ei toki mitään järisyttävää maalaisjärjen vastaista ole, mutta hyvin laadukkaita ja mielenkiintoisia tutkimuksia, jotka ainakin tuovat uusia nyansseja kestävyysharjoittelun suunnitteluun.
Onkohan jossain selvitetty miten tarkkoja kuluttajakäyttöön tarkoitettujen mittareiden (esim. rannelaitteet Suunto, Polar, Garmin jne.) raportoimat VO2max-lukemat (absoluuttinen tarkkuus ja varianssi) ovat vs. jokin "oikea" testi? Tilanne varmasti muuttuu jatkuvasti sensoriteknologian/laskumenetelmän muuttuessa jne. Mutta mikä on laitteiden nykytaso?
Onkohan jossain selvitetty miten tarkkoja kuluttajakäyttöön tarkoitettujen mittareiden (esim. rannelaitteet Suunto, Polar, Garmin jne.) raportoimat VO2max-lukemat (absoluuttinen tarkkuus ja varianssi) ovat vs. jokin "oikea" testi? Tilanne varmasti muuttuu jatkuvasti sensoriteknologian/laskumenetelmän muuttuessa jne. Mutta mikä on laitteiden nykytaso?
Pyöräilyn ja tehomittarin kanssa garmin on käsittääkseni aika tarkka. Käytöännössähän se mittaa vaan pw:hr suhdetta, eli vertaa sinun maksimi sykettä tuotettuun tehoon ja treenin aikaiseen sykkeeseen. Tuon kun ymmärtää, niin tajuaa myös mahdolliset virheet mittauksessa. Jos syke ei enää treenimäärän vuoksi nouse esim vo2 vedoissa, niin ei se hapenotto ole oikeasti noussut vaikka garmin niin väittääkin.
Mutta siis minusta garminin vo2 arvio, tai lähinnä sen muutokset, pitävät kyllä aika hyvin paikkaansa oman fiiliksenkin mukaan.
Ilman tehomittaria en kyllä tuohon luottaisi fillaroidessa lainkaan. Juoksussa se voi toimiakkin.
Ok, kiitos infosta. Netistä kun hieman asiaa katselin, niin monet VO2max-arvon määritystavat perustuvat johonkin epäsuoraan tapaan ja siten mietin olisiko jokin hattumenetelmä käytössä kuluttajalaitteissa. Ja varmaan onkin, jossei ole mittausdataa tarjolla.
Onkohan jossain selvitetty miten tarkkoja kuluttajakäyttöön tarkoitettujen mittareiden (esim. rannelaitteet Suunto, Polar, Garmin jne.) raportoimat VO2max-lukemat (absoluuttinen tarkkuus ja varianssi) ovat vs. jokin "oikea" testi? Tilanne varmasti muuttuu jatkuvasti sensoriteknologian/laskumenetelmän muuttuessa jne. Mutta mikä on laitteiden nykytaso?
Pajulahdessa joku vuosi takaperin suorassa testissä virallinen tulos oli 55 milliä ja Garmin antoi arviona 54. Mielestäni melko hyvin mittaa epäsuorastikin tehtynä
Sent from my iPhone using Tapatalk
Pajulahdessa joku vuosi takaperin suorassa testissä virallinen tulos oli 55 milliä ja Garmin antoi arviona 54. Mielestäni melko hyvin mittaa epäsuorastikin tehtynä
Sent from my iPhone using Tapatalk
Mulla on vastaavanlainen kokemus Garminin kellosta. Taisi olla 2 milliä eroa suoran testin ja Garminin arvion välillä.
Samankaltaisia tuloksia itsekin saanut eli Garmin näytti pari - kolme pykälää alakanttiin, mutta tulokset kuitenkin samalla hehtaarilla "oikean" mittaustuloksen kanssa. Itse ehkä käyttäisin tuota arviota pidemmän ajan kehityksen seurantaan ja/tai yhdistäisin johonkin konkreettiseen testiin kuten vaikka 10 minuutin maksimivetoon.
Pitää muistaa, että kaikki ovat epätarkkoja, virallisenkin testin tarkkuus 3% ja saman verran kait tehomittarin eli 6% ero eli se pari pykälää voi tulla jo mittareista. Sitten se tärkein pointti -mitä itse kukin ko arvolla osaa tehdä ?
Ok, kiitos infosta. Netistä kun hieman asiaa katselin, niin monet VO2max-arvon määritystavat perustuvat johonkin epäsuoraan tapaan ja siten mietin olisiko jokin hattumenetelmä käytössä kuluttajalaitteissa. Ja varmaan onkin, jossei ole mittausdataa tarjolla.
Joo siis mielestäni nuo ovat enemmän tai vähemmän hattumenetelmiä, jos käytössä ei ole tehomittaria. Onko sinulla tehomittari käytössä? Tai onko edes pyöräilystä kyse?
Juoksussa varmaan vo2 arvon pystyy arvioimaan kanssa vauhdeista.
Ja jos ei tosiaan ole ajanut mitään pidempää vetoa all-out, niin ainahan se vähän suuntaa antava on, siis mihin suuntaan kondis on menossa. Ja itseasiassa nykyisten garminien kanssa ei tarvitse edes katsoa tuota vo2 arvoa, vaan saman näkkee harjoitteluntila kohdastakin selkeillä väreillä.
Kiitos kokemuksien jakamisesta. Nimenomaan Garminhan antaa VO2Max-arvon lisäksi luokituksen ja itseäni kiinnostaa miten hyvin tuo pitää paikkansa nykyisellään vaikka jatkossa ko. mittarin seuranta olisikin suhteellista.
edit.: ^ joo pyöräilystä kyse ja tehomittari (+sykevyö) löytyy.
Kiitos kokemuksien jakamisesta. Nimenomaan Garminhan antaa VO2Max-arvon lisäksi luokituksen ja itseäni kiinnostaa miten hyvin tuo pitää paikkansa nykyisellään vaikka jatkossa ko. mittarin seuranta olisikin suhteellista.
Minusta sillä luokituksella ei ole mitään merkitystä. Mulle se on aina sanonut että "ylivertainen, olet 1% joukossa" ja omasta mielestäni kuntoni on ihan paska :)
Aika simppeli epäsuora menetelmä on laskea maksimi- ja leposykkeen suhde ja kertoa se luvulla 15. Esim. oma maksimi on 194 ja lepo tällä hetkellä 52 ja näinollen vo2max olisi 56 ml/kg/min. No viimeksi kävin testissä n. 10 vuotta sitten, kunto oli sama tai ehkä huonompi, ja tulos oli sama 56.
Kaava ei ole ihan hatusta vedetty, vaan pohjautuu Fickin periaatteeseen eli vo2 = syke * sydämen iskutilavuus * valtimo- ja laskimoveren happipitoisuuksien erotus. Kaavassa oletetaan, että kaikilla ihmisillä on sama lepo-vo2 3,4 ml/kg/min ja että sydämen iskutilavuus ja happipitoisuuksien erotus kasvavat samassa suhteessa, kun rasitus kasvaa lepo vs. max. https://www.researchgate.net/publication/9003545_Estimation_of_VO2max_from_the_ratio_betwee n_HRmax_and_HRrest_the_Heart_Rate_Ratio_Method
Kuulostaa hieman erikoiselta, kun oma maksimisyke on luokkaa 195 ja leposyke n. 40. Olen aika varma että VO2max ei ole yli 70. Garmin ja Apple ovat päivän kunnosta riippuen antaneet arvioita välille 55-60. Nämä tosin juoksusta (melko harvoin harrastettuna), pyörässä ei ole tehomittaria.
Joo siis mielestäni nuo ovat enemmän tai vähemmän hattumenetelmiä, jos käytössä ei ole tehomittaria.
Garminin menetelmän vaatimukset löytää täältä:
https://support.garmin.com/fi-FI/?faq=lWqSVlq3w76z5WoihLy5f8
Lyhyesti tiivistettynä, jos VO2Maxia mittaa Garminilla pyöräillessä
- tarvitaan tehomittari ja syke
- suorituksen pitää kestää yli 20 min
- suorituksen aikana sykkeen pitää pysyä tasolla yli 70% maksimisykkeestä.
Fickin menetelmä on suuntaa-antava. Sen käyttö voi olla paikallaan esim tapauksissa, joissa mitattavaa henkilöä ei voi rasittaa sairauden takia.
Sivustakatsoja
16.12.2024, 13.03
Aika simppeli epäsuora menetelmä on laskea maksimi- ja leposykkeen suhde ja kertoa se luvulla 15. Esim. oma maksimi on 194 ja lepo tällä hetkellä 52 ja näinollen vo2max olisi 56 ml/kg/min. No viimeksi kävin testissä n. 10 vuotta sitten, kunto oli sama tai ehkä huonompi, ja tulos oli sama 56.
Kaava ei ole ihan hatusta vedetty, vaan pohjautuu Fickin periaatteeseen eli vo2 = syke * sydämen iskutilavuus * valtimo- ja laskimoveren happipitoisuuksien erotus. Kaavassa oletetaan, että kaikilla ihmisillä on sama lepo-vo2 3,4 ml/kg/min ja että sydämen iskutilavuus ja happipitoisuuksien erotus kasvavat samassa suhteessa, kun rasitus kasvaa lepo vs. max. https://www.researchgate.net/publication/9003545_Estimation_of_VO2max_from_the_ratio_betwee n_HRmax_and_HRrest_the_Heart_Rate_Ratio_Method
Voisiko siis todeta, että laajalla sykereservillä ja vo2max:lla on vahva riippuvuus. Jos harjoittelee siten, että maksimisykkeet nousevat ja leposyke laskee, niin kunto on noussut. Että toisaalta laaja sykereservi on seurausta harjoittelusta.
Mulla leposyke huitelee jossain 42-44 ja maksimia en tiedä, mutta fillarin selässä 170 on syksyllä sykevyön mittaamana sinkulan satulassa ylämäkeen runtatessa (olen about 60 v). Jos kunnolla loppuun asti runttais niin varmaan tuohon muutama lyönti lisää tulis. Mulla on ollut kovilla vedoilla sykehälytys garminissa jotain 165 ja sen yläpuolella ollessani alkaa happi loppua.
Sivustakatsoja
16.12.2024, 13.50
Entä miten suhtautua jos leposyke on toisena päivänä 41 ja toisena 46 tai jos se on aamulla aivan rentona 39 ? Laskea keskiarvo vai ottaa useista mittauksista mediaani?
Voisiko siis todeta, että laajalla sykereservillä ja vo2max:lla on vahva riippuvuus. Jos harjoittelee siten, että maksimisykkeet nousevat ja leposyke laskee, niin kunto on noussut. Että toisaalta laaja sykereservi on seurausta harjoittelusta.
Mulla leposyke huitelee jossain 42-44 ja maksimia en tiedä, mutta fillarin selässä 170 on syksyllä sykevyön mittaamana sinkulan satulassa ylämäkeen runtatessa (olen about 60 v). Jos kunnolla loppuun asti runttais niin varmaan tuohon muutama lyönti lisää tulis. Mulla on ollut kovilla vedoilla sykehälytys garminissa jotain 165 ja sen yläpuolella ollessani alkaa happi loppua.
En ole asiantuntija (joiden toivon myös vastaavan), mutta enpä ole kuullut, että harjoittelulla voisi nostaa maksimisykettä. Leposykkeeseen se kyllä vaikuttaa (alentavasti).
Sivustakatsoja, tuo on tosiaan hankaluutena, kun kovan treenin / kisan jälkeen sykkeet on koholla. Sitten yhden lepo- / aktiivilepopäivän jälkeen vähän notkolla. AppleWatch onneksi arpoo lukeaman, jossa on vähän tasaisempi linja.
navajokoira
16.12.2024, 14.50
Tossa viitatussa tutkimuksessa leposyke määriteltiin 5 minuutin mittausjaksolla rasitustestiä seuraavana aamuna, sängyssä maaten. Leposykkeeksi määritettiin mittausjakson matalin 1 minuutin keskisyke. Maksimisyke oli rasitustestin korkein 5s keskiarvo.
Toi sykereservimetodi ei kuulosta hyvältä siinä mielessä kun siinä "lihominen nostaa kuntoa". Eli jos kertyttää rasvaa niin ei varmaan vaikuta sykkeisiin eli tulos pysyy samana. Ja kun painoo on enemmän ja sama suheellinen hapenotto niin silloin absoluutiinen hapenotto on parempi.
5min max testi on yks tapa hattuarvioon: https://journals.humankinetics.com/view/journals/ijspp/17/1/article-p9.xml Eli 5min täysillä ja tuolta kaavalla laskee arvion. Ja jos ei pidä paikkaansa niin 5min max on ehkä muutenkin parempi mittari pyöräkunnolle kun VO2max.
Ohan noita myös paljon porrastestejä ja vastaavia, mutta 5min täysiä on aika yleispätevä ettei ole muuttujia kuten portaan pituus ja korkeus.
Sivustakatsoja
16.12.2024, 18.52
^"lihominen nostaa kuntoa" -mutta käykö todelisessa elämässä kuitenkin niin, että leposyke nousee, että minkä verran hapen kulutus levossa kasvaa?
-----------------------
Mitä tulee maksimisykkeeseen, niin mulla ei ole tarkkaa ymmärrystä miten henkilökohtainen absoluuttinen maksimisyke määritellään ja miten se mitataan.
^"lihominen nostaa kuntoa" -mutta käykö todelisessa elämässä kuitenkin niin, että leposyke nousee, että minkä verran hapen kulutus levossa kasvaa?
Tuo siis viitannee siihen, että laskennallisesti kehonpaino vaikuttaa hapenoton määritelmään. Suhteellisen hapenoton yksikkö on millilitraa happea per painokilo per minuutti.
Tarkempi määritelmä siis olisi että "kehonpainon kasvu vaikuttaa hapenoton tulokseen", ei niinkään lihominen. Kehonpaino voi kasvaa myös lihasmassan lisääntymisestä. Ja tämä siinä mielessä oleellista, että lepoaineenvaihdunnan tiedetään lisääntyvän kun lihasmassa lisääntyy. Rasvan määrä kehossa taas ei näytä vaikuttavan aineenvaihduntaan. Lepoaineenvaihdunta korreloi iän, sukupuolen ja lihasmassan kanssa ja ilmeisesti pienessä määrin maksan rasvamäärän kanssa. Näistä lihasmassa on tilastollisesti merkittävin ja selittää pääosan eroista https://www.mdpi.com/2077-0383/13/19/5862.
Koska happea käytetään aineenvaihduntaan, mikäli lepoaineenvaihdunta ei muutu rasvamäärän lisääntyessä, voisi olettaa että myöskään hapen kulutus ei levossa muutu vaikka lihoo.
Mitä tulee maksimisykkeeseen, niin mulla ei ole tarkkaa ymmärrystä miten henkilökohtainen absoluuttinen maksimisyke määritellään ja miten se mitataan.
Kuten navajokoiran postauksessa oli, yksi tapa tähän on, että tehdään rasitustesti maksimirasituksella, jaetaan testijakso 5 sekunnin palasiin ja lasketaan kultakin viideltä sekunnilta mitattujen sykkeiden keskiarvo. Se keskiarvo joka on korkein on maksimisyke.
Näitä erilaisia non-exercise menetelmiä hapenottokyvyn arvioimiseen (kuten tuo sykereservi) löytyy kyllä useitakin. Pääsääntöisesti nämä toimivat poikittaisasetelmissa, joissa on laajasti porukkaa jonka kuntotaso myös eroaa toisistaan suht merkittävästi. Yksilötasolla nämä ei sitten välttämättä tarjoa kovinkaan tarkkaa arviota, esim. tuosta kuvaajasta löytyy samalla ennustetulla (~62-63ml/kg/min) arvolla mitattuja arvoja ~55-70ml/kg/min väliltä. Tästä vielä sitten seuraava askel on se, että pystyttäisiin ennustamaan muutoksia hapenottokyvyssä saman yksilön osalta seka oikean suuntaisesti että oikealla suuruudella.
nopparis
20.12.2024, 14.09
Mulla on vastaavanlainen kokemus Garminin kellosta. Taisi olla 2 milliä eroa suoran testin ja Garminin arvion välillä.
Samoin, tein taannoin suoran maksimitestin ja tulos oli 47 kun Garmin näytti 48, kesällä nousee tyypillisesti vielä 52 tasolle.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Itellä tuo Garminin vo2 arvio heiluu ihan sen mukaan millasta treeniä tulee ajettua. Zwift kisat tuota aina muutaman pykälän tiputtaa js sitten kun ajaa jotan tasasta pitkää vetoa esim. sweet spottia niin nousee. Tälläkin viikolla heilunut 70->68->73
Ihan kiva seurata mutta ei tuo oikee mihinkään kehityksen seurantaan ole hyvä
Itellä tuo Garminin vo2 arvio heiluu ihan sen mukaan millasta treeniä tulee ajettua. Zwift kisat tuota aina muutaman pykälän tiputtaa js sitten kun ajaa jotan tasasta pitkää vetoa esim. sweet spottia niin nousee. Tälläkin viikolla heilunut 70->68->73
Ihan kiva seurata mutta ei tuo oikee mihinkään kehityksen seurantaan ole hyvä
Mitenhän tuo garminin vo2 laskenta toimii? Aloin miettimään, että kai se osaa ottaa huomioon omat aerk rajat. Siis kun oikeilla urheilijoillahan aerk syke on korkealla. Mulla aerk on aika aika matalalla suhteessa kynnyssykkeeseen. Jos siis garmin olettaisi aerk sykkeen aina tietyllä prosentilla, niin silloinhan se just esim sinun kohdalla olettaa, että olet taas ihan pskassa kunnossa kun syke on korkealla peekoota ajaessa.
Minun sykerajat ovat varmaan aika tavistasoa ja tuntuu, että vo2 laskuri toimii kyllä aika hyvin pk ajoissakin, kunhan vaan tajuaa mahdolliset virhetilanteet. Eli just esim ylikuumeneminen tai överiksi ajaminen ja sykkeen lasku. Se vo2 nousu/laskuhan perustuu suoraan tuohon garminin suoritustaso käppyrään, joka näkyy connect apsissa kaaviot välilehden alta. Eli jos saat ajettua käppyrän reilusti plussalle tai miinukselle, niin vo2 tulee muuttumaan. Esim maastossa ajamista se ei tajua ollenkaan. Tehohan jää naurettavan pieneksi, mutta syke nousee jumppaamisen vuoksi. Ja taas laski vo2
^ Jotenkin noin se toiminee. Mulla piikkasi loppukesästä Garminin vo2 lukuun 67, mutta syksyn maastorallit laski sen 60 pintaan. Nyt en ole pyörään koskenut 1,5 kuukauteen. Motivaatio miinuksen puolella (odottelen talvipolkuja). Lähinnä sali ja juoksu nyt harjoitteet mitä tulee muutaman kerran viikossa suoritettua.
Aika simppeli epäsuora menetelmä on laskea maksimi- ja leposykkeen suhde ja kertoa se luvulla 15.
Tästä aiheesta löytyy mm yksi Kuopion yliopistossa tehty yksi tutkimus. https://wjmh.org/pdf/10.5534/wjmh.200055
Tiivistettynä: sykereservin kerroin on tilastollisesti kalibroitu nuoriin terveisiin yksilöihin. Jos poikkeaa tästä, kerroin muuttuu myös. Kertoimeen vaikuttaa mm ikä (yli 50-vuotiailla kerroin on tuon tutkimuksen datassa n 12), ylipaino, astma, kuntoilutausta ja aiempi tupakointi. Sen vuoksi menetelmän paikkansapitävyys voi heitellä yksilöittäin huomattavastikin.
Mitenhän tuo garminin vo2 laskenta toimii?
Jokaisessa mittauksessa on aina jotain mittaustavasta ja mitattavasta kohteesta riippuvaa virhettä. VO2Maxin kohdalla parhaan tuloksen saa, jos sitä labrassa mittaa hengityskaasuista kontrolloidusti lisääntyvällä vastuksella maksimisuoritukseen asti. Mutta sekään ei ole absoluutinen totuus: samoilla henkilöillä juoksumatolla testattu VO2Max eroaa kuntopyörällä mitatusta.
Jos samaa koettaa arvioida Garminilla tai vastaavalla ajotietokoneella, tulee vastaan heti useampi pulma: 1) hengityskaasuja ei mitata, 2) vastus ei lisäänny kontrolloidusti, 3) suoritus ei ole maksimi. Virhettä tulee siis väistämättä vielä enemmän pelkästään noista siinäkin tapauksessa, että mittadata on laadukasta. Se ei ole sitäkään vaan joukossa on aina kuraa.
Garmin on aiemmin käyttänyt - ja pakkausten logoista päätellen käyttää edelleen - FirstBeatin tekniikkaa mittausten apuna. Yksi asia mitä FirstBeat tekee on koettaa hakea kaikesta harjoituksen aikana mitatusta datasta relevantit jaksot ja heittää pois ne pätkät, jotka vain aiheuttavat virhettä. Menetelmä ei ole mitenkään pomminvarma ja mittadatassa on siksi aina ongelmia. Mitä enemmän datassa on kohtia, joissa teho vaihtelee (kuten mm se maastopyöräily), sitä pidempiä jaksoja datasta joudutaan heittämään välistä pois, sitä enemmän tilkkutäkki se on ja sitä vaikeampi laskentaa on tehdä.
Kun mittaus on tehty, oletetaan että sykkeen ja tuotetun tehon välillä on lineaarinen suhde eli mitä kovemmalla teholla poljet, sitä korkeampi syke. Tätä voi koettaa sitten skaalata, jos tietää maksimin. Ts koetetaan laskea, että jos syke on nyt tämä ja teho tämä, mikä teho olisi, jos syke olisi maksimi. Ja taas edessä on ongelma, jonka Garminkin myöntää suoraan omissa dokumenteissaan: jos olet syöttänyt maksimisykkeen väärin, voit samantien olettaa saavasi useilla prosenteilla väärin mitatun VO2Maxin.
Sen jälkeen tulee lisää oletuksia. Yksi niistä on tehokerroin eli paljonko kropan tuottamasta kokonaistehosta siirtyy liikkeeseen eli pyöräilyn tapauksessa polkimiin ts mitattuun tehoon. Tuo pitää tehdä, koska sydämen työ (ts syke) kohdistuu koko kroppaan, kun taas polkimista mitataan vain jalkoja. Tässä on yksilö- ja suorituskohtaisia eroja ja se saattaa olla syy mm siihen miksi ammatipyöräilija saa ergometritestissä eri tuloksia kuin amatööri. Suoritustapakin vaikuttaa paljon: teknisesti vaativassa ajossa maastossa on vaikeampaa siirtää tehoa jalkoihin kuin helpossa pyörityksessä sisäpyörällä.
Kun teho tunnetaan pitää arvioida paljonko happea sen tehon tuottamiseen tarvitaan. Kun hapen määrä on tiedossa maksimiteholla, tiedetään hapen maksimikulutus. Tehon vaatima energia tulee sokerista ja rasvasta, joten kun noiden energia-arvot tiedetään, pitää voida arvioida paljonko happea käytetään tietyllä sokeri-rasva -suhteella suorituksen aikana. Koska Garmin ei mittaa tätä suoraan, luku on pakko vetää jonkinlaisena hihavakiona tilastoista. Ja siinä on varmasti yksikökohtaisia eroja, jotka vaihtelevat paitsi yksilöiden kesken mm treenitaustasta johtuen, myös yksilön omien suoritusten välillä tankkauksesta ja väsymyksestä riippuen.
Joten virhelähteitä on paljon. Niihin suhteutettuna on jonkinlainen insinöörityön taidonnäyte, että laitteen antama luku heiluu noinkin vähän.
Olen melko newbie kestävyysurheilun perusteissa mutta aina kuulee sanottavan että harjoittelusta noin 80% pitäisi olla pk-alueella ja usein tavalliset kuntoilijat treenaa liian kovaa liian usein.
Hankin tuossa reilu kk sitten trainerin ja Zwift ohjelman, olen tähän saakka mennyt ihan mutulla ja höntsälinjalla liikunnan suhteen. Strava, Garmin ja Oura olleet ne mistä rasitusta seurannut.
Nyt on vaan ihmetyttänyt se miten alas esim Garmin arvio rasituksen kun teen esim. jonkun VO2max treenin tai ramppitestin Zwiftissä, Garminin mukaan tuollaisia voisi tehdä lähes päivittäin vaikka taas Zwift arvioi treenin todella kuormittavaksi. Vastaavasti taas joku suht perus lenkki maastossa (2-3h) ilman että yrittää erityisen kovaa mennä on Garminin, Stravan ja Ouran mielestä huomattavasti kuormittavampi ja palautumisarvio selvästi pidempi. Ajan sekä luomulla että sähköllä maastossa ja vaikka sähköllä saa sykkeet pidettyä suht matalana niin sllti antaa yllättävän pitkiä palautumisaikoja ja rasituksia.
Eli siis eivätkö nuo sovellukset vaan osaa arvioda rasitusta oikein? Tuntuu että harjoituksen kesto on isoin tekijä millä määrittävät rasitusta.
Nyt on kyllä sen verran hyvä kysymys, etten ehkä osaa tuohon vastata.
Minä ehkä itse käsittäisin CTL perustuvan käyrän enemmän PK ajon load mittariksi. Tuota cogganin laskentatapaa (https://www.trainerroad.com/blog/why-tss-atl-ctl-and-tsb-matter/)käyttää liki kaikki softat. Paitsi garmin. CTL käppyrät periaatteessa ottavat kantaa vaan siihen miten paljon sinä tunget kuormaa sisään kroppaan.
Garminin loadi (https://support.garmin.com/en-US/?faq=SEkNpdGyhR917js0qQL3Q6)taas yrittää ottaa kantaa siihen, miten rankka se vo2 treeni on ollut juuri sinun kropalle. Se voi onnistua tai olla onnistumatta arviossa.
Siihen vo2 treenin todelliseen rasittavuuteen vaikuttaa moni juttu. Ei cogganin kaavat osaa sanoa miten syvälle siinä oikeasti menet. Mun mielestä kannattaakin seurata treenin rasittavuutta omasta fiiliksesta ja garminin palautumismittareista. Sykevälivaihtelu, bodybattery, syke, uni. Ne toimivat oikeasti hyvin garminin kelloissa.
Kiitos tästä. Sinällään jännä kun on tosiaan Garmin että Oura samanaikaisesti käytössä ja näissä unen seuranta. aikamoista heittoa on tuloksissa aamulla.
Tuntuu että Garmin ei noteeraa päivällä tapahtuvaa liikuntaa mitenkään jos ei ole kyse treenistä jonka Garmin tallentaa. Oura sensijaan ottaa nämäkin huomioon plus synkkaa Garminin treenit.
Hyvänä esimerkkinä nyt kun on saanut kolaa pihaa esim eilen kolmeen kertaan about tunnin kerrallaan niin Garmin ei noteeraa mitenkään mutta Oura noteeraa. Toki tuo rasitus näkyy tietenkin leposykkeessä ja hrv:ssä niin sitäkautta noteeraa.
Mutta edelleen jos uskoisin sokeasti Garminin arvioon treenien rasituksesta niin voisin tehdä tuollaisia kovia lyhyitä treenejä lähes päivittäin mutta pidempiä kevyitä harvoin. Tämä on se mikä ihmetyttää kun pitäisi olla juuri toistepäin.
Kiitos tästä. Sinällään jännä kun on tosiaan Garmin että Oura samanaikaisesti käytössä ja näissä unen seuranta. aikamoista heittoa on tuloksissa aamulla.
Tuntuu että Garmin ei noteeraa päivällä tapahtuvaa liikuntaa mitenkään jos ei ole kyse treenistä jonka Garmin tallentaa. Oura sensijaan ottaa nämäkin huomioon plus synkkaa Garminin treenit.
Hyvänä esimerkkinä nyt kun on saanut kolaa pihaa esim eilen kolmeen kertaan about tunnin kerrallaan niin Garmin ei noteeraa mitenkään mutta Oura noteeraa. Toki tuo rasitus näkyy tietenkin leposykkeessä ja hrv:ssä niin sitäkautta noteeraa.
Tuohon samaan olen kiinnittänyt huomiota itsekkin, kun tuli hommattua pojalle garminin kello. Eihän nämä junnut jaksa tallennella muuta kuin juoksut. Kaikki kamppailulajin treenit jäävät tallentamatta, eikä garmin tosiaan niitä osaa huomioida.
Luulisi, ettei se nyt niin vaativaa olisi seurata sykettä.
Mutta edelleen jos uskoisin sokeasti Garminin arvioon treenien rasituksesta niin voisin tehdä tuollaisia kovia lyhyitä treenejä lähes päivittäin mutta pidempiä kevyitä harvoin. Tämä on se mikä ihmetyttää kun pitäisi olla juuri toistepäin.
Onko sinulla sykerajat oikein garminissa ja nouseeko syke vo2 treenissä kunnolla? Tuntuvatko ne setit oikeasti pahalta?
Katselen tässä juuri omaa keskiviikon vo2 (https://www.strava.com/activities/13300338374/analysis)treeniä, joka oli vielä suhteellisen löysä talven ensimmäiseksi. Tuntui pahalta. Garmin load 193.
Äsken ajoin 3.5h maastopeekoota (https://www.strava.com/activities/13326353976/analysis) 133hr/max192hr. Tuntui zone2, mutta tietysti keskupuiston mäet ovat paikoittain aika raskaita ja syke nousee. Garmin load 151.
Eli minulla nuo garminin loadit menevät kyllä reippaasti niinpäin, että vo2 on paljon kovempi, mitä TSS käyrän laskema, joka näyttäisi olevan 55tss tuolle vo2 treenille.
Just toisinpäin kuin sinulla. Oma fiilis vastaa siis garminin loadeja.
eikä garmin tosiaan niitä osaa huomioida.
Luulisi, ettei se nyt niin vaativaa olisi seurata sykettä.
Täähän on ihan pöljää, kun laitteessa on kuitenkin se moveIQ, joka tunnistaa itsekseenkin pyöräilyt, kävelyt jne. yleensä aika hyvin. Sykkeet on 24/7 ja kaloreita lasketaan, mut harjoitusvaikutus nolla, jos ei träkkää.
Täähän on ihan pöljää, kun laitteessa on kuitenkin se moveIQ, joka tunnistaa itsekseenkin pyöräilyt, kävelyt jne. yleensä aika hyvin. Sykkeet on 24/7 ja kaloreita lasketaan, mut harjoitusvaikutus nolla, jos ei träkkää.
MoveIQ toimii pyöräilyssä ja kävelyssä, muttei näemmä noissa kamppailulajeissa. Muutaman kerran tullut lyhyitä uintisuorituksia. 2h seteistä, jossa syke on oikeasti korkealla ja pitkään.
Tuntuu kyllä punttitreenienkin kanssa ettei Garmin pidä niitä rasitukseltaan minään, vaikka tallennus päällä.
MoveIQ toimii pyöräilyssä ja kävelyssä, muttei näemmä noissa kamppailulajeissa. Muutaman kerran tullut lyhyitä uintisuorituksia. 2h seteistä, jossa syke on oikeasti korkealla ja pitkään.
Siis, että moveIQ-tapahtumasta pitäsi tulla harjoitusvaikutusta? Ite en oo kyllä huomannut ikinä. Mulla on pelkkää harmaata ja kunto laskee, kun en oo träkännyt ulkopyöräilyä koko talvena. Yritin tossa trainerin (Elite) kanssa tuplatallennusta, eli kello pelkän sykkeen lähettämisen sijaan tallentamaan suoritusta sisäpyöräilynä. Tulee jotain häiriötä ilmeisesti naapureiden reitittimistä ja watteihin 0-piikkejä, jonka takia keskitehot n. 7% matalammat kuin puhelimeen tallentuvasta harjoituksesta (jota taas ei saa suoraan Connectiin ja Stravan kautta exportaten ei tule tuota harjoitusvaikutusta.) Ei se mitään, kattelen Garminista sitten vaan stressejä, leposykkeitä ja HRV:tä.
Mulle moveIQ keksii välillä crosstraineröintiä, vaikka en oo koskaan semmosta tehnyt.
Tuntuu kyllä punttitreenienkin kanssa ettei Garmin pidä niitä minään, vaikka tallennus päällä.
Toi onkin varmaan vaikea kellolle arvata, että mitä tehdään ja kuinka rankasti.
Garminhan on aika suorituspainotteinen alusta. Ja siten että träkättyjä harjotteita tulee useampi viikkoon mieluiten vyön kanssa. Palvelee siis enemmissä määrin ihmisiä jotka sitä käytännössä ammattimaisesti tai todella tavoiteellisesti harjotteita tekee.
Se että kerta viikkoon jos silloinkaan jotain tekee, niin alusta ei juuri kostu niistä tiedoista.
Lisäys. pyöräilyn suhteenhan Garmin olettaa saavansa kadenssi ja tehotietoja kuormituksen suhteen joten jossei niitä ole, niin kilometri määrään ynnä aikaan pitäisi riittää vaikka Sigman mittari.
Taitaa garminin load tulla kyllä ihan sykedatasta.
https://support.garmin.com/fi-FI/?faq=SEkNpdGyhR917js0qQL3Q6
Varsinkin kesällä tuli ajettua lähes joka päivä jos ei satanut, tosin useimmiten vaan rannesykemittaius käytössä eli leikkaa sykkeistä huiput tehokkaasti. Silti nämä lenkit antaa selvästi enemmän kuormitusta vs nämä nyt tekemäni lyhyet raskaat harjoitukset.
Ehkä pitää vaan jättää omaan arvoonsa nuo ja luottaa omaan fiilikseen.
Varsinkin kesällä tuli ajettua lähes joka päivä jos ei satanut, tosin useimmiten vaan rannesykemittaius käytössä eli leikkaa sykkeistä huiput tehokkaasti. Silti nämä lenkit antaa selvästi enemmän kuormitusta vs nämä nyt tekemäni lyhyet raskaat harjoitukset.
Ehkä pitää vaan jättää omaan arvoonsa nuo ja luottaa omaan fiilikseen.
Niin, mulla juuri toisinpäin.
Oliko vo2 treneissä sykevyö? Kello ei noihin ehdi mukaan.
Eli minulla nuo garminin loadit menevät kyllä reippaasti niinpäin, että vo2 on paljon kovempi, mitä TSS käyrän laskema, joka näyttäisi olevan 55tss tuolle vo2 treenille.
Just toisinpäin kuin sinulla. Oma fiilis vastaa siis garminin loadeja.
Garminin exercise load -arviot näyttäisivät korreloivan sen kanssa miten kauan syke on ollut tietyllä tasolla. Mitä pidempään yhtäjaksoisesti syke on korkealla, sitä korkeampi load-luku. Jos katson omia viime viikon treenejä, siellä on kolme täsmälleen samanpituista ajoa trainerilla. Keskiwateissa eroa treenien välillä on 10W. Yksi 2min vedoilla, yksi pelkkä tasatahtinen ja yksi 20min vedoilla. Loadit 129, 340 ja 285. Eroa luvuissa on siis paljon vaikka jokainen noista on jossain kohtaa fiilikseltään "helppo" ja jossain kohtaa "vaikea". Syke lyhyissä vedoissa noussut korkeammaksi kuin muissa treeneissä, mutta koska vetojen välissä on palautusjakso, Garminin load putoaa samalla rankasti. Korkein load taas on tasatahtisessa, jossa max syke muita alempi mutta keskisyke korkein.
Load-luvussa on se harmillinen puoli että se on vain "luku". Sillä ei näytä olevan mitään yksikköä eikä yksikäsitteistä vertailukohtaa (ainakaan en ole löytänyt). Sillä voinee vertailla omia treenejä keskenään, mutta en ole varma onko vertailussa mitään järkeä esim kahden treenaajan välillä.
Garmin on ilmeisesti hankkinut lukeman lisenssillä FirstBeatiltä, mutta kumpikaan ei kerro miten se lasketaan, toisin kuin esim TSS. Näyttäsi joka tapauksessa siltä, että luku on jotain ihan muuta kuin TSS. Esim omasta tammikuun kalenterista löytyy kaksi samanlaisella profiililla ja ajalla tehtyä treeniä, joista toisessa exercise load on korkea ja TSS matala ja toisessa load matala ja TSS korkea. Ero näissä kahdessa treenissä on, että toisessa on keskellä palautusjakso. Mikä on sitten heti pudottanut Garminin load-lukemaa.
(huom: tässä siis kyseessä exercise load, ei training load)
Tuntuu kyllä punttitreenienkin kanssa ettei Garmin pidä niitä rasitukseltaan minään, vaikka tallennus päällä.
Tavallaan Garmin on tässä oikeassa. Se mittaa pääasiassa hapenoton (cardion) rasitusta ja siihen tavallinen punttitreeni on huono. Ilman erikoisharjotteita syke toki nousee sarjan aikana, mutta laskee hyvin nopeasti sen jälkeen ja on matalalla tasolla lähestulkoon koko treenin ajan. Jos salitreeniä oikeasti haluaa tehdä hapenoton lisäämiseksi, se tarkoittaa melkein poikkeuksetta jonkinlaista kuntopiiriä, jossa sarjojen välillä on esim viivajuoksu, sisäpyörä, soutulaite, naruhyppely tai vastaava sykettä ylläpitävä vaihe.
Tuo ei kuitenkaan ole useimmiten salitreenin tavoite vaan sitä tehdään voimantuoton parantamiseksi. Sitä Garmin ei mittaa. Ja pumppu kyllä palautuu kovastakin painoharjoituksesta helposti. Jos seuraavana päivänä on jokin paikka väsynyt ja kipeä, se on treenattu lihas, ei keuhkot tai sydän.
Jos heti kovan kyykkypäivän jälkeen hyppää pyörän selkään, meno voi olla aika kivuliasta vaikka periaatteessa laite näyttäisi hyvää palautumista. Sen takia jos PK-kaudella treeniin kuuluu voimaharjoittelua tai tekee fyysistä työtä, johon kuuluu paljon kävelyä tai seisomista, noihin laitteisiin ei kannata kauhean sokeasti tuijottaa, oli käytössä sitten Garmin, Oura, Whoop tai muu vastaava.
(huom: tässä siis kyseessä exercise load, ei training load)
"Harjoittelun kuormittavuus on EPOC-mittausten summa viimeiseltä 7 päivältä."
Eli garmin käyttää epocia jokaisen treenin kuormaa laskiessaan. Koettaa katsoa miten kova se treeni on oikeasti kropalle.
https://www.garmin.com/fi-FI/garmin-technology/running-science/physiological-measurements/epoc/
Jep. Garmin antaa lukuarvona EPOC arvion ja se lienee sama kuin oikea eli yksikkönä olisi ml/kg. EPOC on nimensä mukaisesti treenin jälkeinen ylimääräinen hapen kulutus. Sen on useassa tutkimuksessa todettu kuvaavan suht hyvin harjoituksen rasittavuutta. Se pitäisi tehdä labrassa eli mitata hapen kulutus siellä. Firsbeat:n juttu oli siinä, että ne kehittivät menetelmän, jossa arvioivat EPOC.n treenin aikana syketietojen perusteella. Eli kyseessä siis likimenetelmän likimenetelmä :). Merkittävin ero TSS mielestäni on se, että TSS mittaa tehtyä työtä, EPOC vastetta. Jälkimmäistä pidän itse fiksumpana.
"Harjoittelun kuormittavuus on EPOC-mittausten summa viimeiseltä 7 päivältä."
Eli garmin käyttää epocia jokaisen treenin kuormaa laskiessaan. Koettaa katsoa miten kova se treeni on oikeasti kropalle.
Haaste on, että Garmin käyttää näihin ainakin neljää eri termiä (+ suomennokset päälle):
- Exercise load (harjoituksen kuormittavuus)
- Training load (harjoittelun kuormittavuus)
- Acute load (akuutti kuormittavuus)
- Chronic load (krooninen kuormittavuus)
Kaikki perustuvat EPOCiin, mutta mistään ei saa selkeää yhtä selvitystä siitä miten tai miltä ajanjaksolta näitä lasketaan. Vain kahteen viimeiseen löytyy määritelmä: Acute load on painotettu keskiarvo viimeiseltä 7 päivältä. Chronic load on painotettu keskiarvo viimeiseltä 28 päivältä.
Kaksi muuta menee enemmän tulkinnaksi. Ilmeisesti training load on sama kuin acute load eli edellisten 7 päivän painotettu keskiarvo. Jäljelle jää exercise load, joka kaiketi on raaka yhden harjoituksen kuormittavuus ilman painotusta aiemmasta rasituksesta. Tulkintaa näyttäisi tukevan esim se, että tein joulun alla back-to-back treenejä, joissa ekana päivänä pitkä veto, jälkimmäisenä lyhyet intervallit. Niitä ennen useamman päivän tauko. Kuitenkin ensimmäisen päivän treeni saa korkeamman exercise loadin, missä ei ole mitään järkeä, jos asiaan laskettaisiin mukaan edellisten päivien rasitus (joka oli nolla).
Niin, mulla juuri toisinpäin.
Oliko vo2 treneissä sykevyö? Kello ei noihin ehdi mukaan.
juu oli, rannemittaus ei kyllä pysy mukana muussa kuin tasavauhtisessa menossa.
Tavallaan Garmin on tässä oikeassa. Se mittaa pääasiassa hapenoton (cardion) rasitusta ja siihen tavallinen punttitreeni on huono. Ilman erikoisharjotteita syke toki nousee sarjan aikana, mutta laskee hyvin nopeasti sen jälkeen ja on matalalla tasolla lähestulkoon koko treenin ajan. Jos salitreeniä oikeasti haluaa tehdä hapenoton lisäämiseksi, se tarkoittaa melkein poikkeuksetta jonkinlaista kuntopiiriä, jossa sarjojen välillä on esim viivajuoksu, sisäpyörä, soutulaite, naruhyppely tai vastaava sykettä ylläpitävä vaihe.
Tuo ei kuitenkaan ole useimmiten salitreenin tavoite vaan sitä tehdään voimantuoton parantamiseksi. Sitä Garmin ei mittaa. Ja pumppu kyllä palautuu kovastakin painoharjoituksesta helposti. Jos seuraavana päivänä on jokin paikka väsynyt ja kipeä, se on treenattu lihas, ei keuhkot tai sydän.
Jos heti kovan kyykkypäivän jälkeen hyppää pyörän selkään, meno voi olla aika kivuliasta vaikka periaatteessa laite näyttäisi hyvää palautumista. Sen takia jos PK-kaudella treeniin kuuluu voimaharjoittelua tai tekee fyysistä työtä, johon kuuluu paljon kävelyä tai seisomista, noihin laitteisiin ei kannata kauhean sokeasti tuijottaa, oli käytössä sitten Garmin, Oura, Whoop tai muu vastaava.
Tämä on totta, siksi en mittaa/talenna punttitreenejä. Ja tosiaan sitä omaa fiilistä pitää varmasti arvostaa enemmän, tai sanotaan niin että jos esim. Oura sanoo aamulla että nyt ei kaikki ole hyvin niin kannattaa huilata vaikka oliskin ajatellut treenaa. Jos taas laitteen softan mielestä on huippuvire ja palautuminen mutta itse kokee olevan väsynyt ja huonosti palautunut niin silloin kanattanee levätä.
Tämän myös huomannut että esim jalat voi olla kyykkypäivän jälkeen kipeät mutta pyörä kulkee yllättävän hyvin, niin kauan kun ei tartte jyrkkää mäkeä nousta.
jos esim. Oura sanoo aamulla että nyt ei kaikki ole hyvin niin kannattaa huilata vaikka oliskin ajatellut treenaa. Jos taas laitteen softan mielestä on huippuvire ja palautuminen mutta itse kokee olevan väsynyt ja huonosti palautunut niin silloin kanattanee levätä.
Olen itse ratkonut tuon ongelman hankkimalla kaksi kelloa. Jos toinen sanoo aamusta että hei nyt ei kyllä jaksa niin vaihdan sen hyllyllä levossa olleeseen ja taas voi tänäänkin vetää täysillä...
Itsestä tuntuisi kyllä oudolta katsoa kellosta, että voinko lähteä lenkille. Mitenkähän Viren ja kumppanit tiesivät oikean ajankohdan? No poronmaito mutta kumminkin.
Voi olla tai voi olla olematta, mutta luulen, että Virenin kaltaiset huippu-urheilijat ovat osanneet ja osaavat edelleen lukea kehoaan vähän paremmin kuin keskimääräinen kuntoilija 2020-luvulla.
Toisaalta maailma menee eteenpäin ja tieto lisääntyy sekä sitä myöten tulokset paranee. On siinä varmaan apulaitteillakin osansa.
Ei se kaikilla noin ole. Jos vertailukohta on viren, niin suotta sitä silloin muita on uskoa.
Data on minusta kivaa. Hyötyä tuosta on varmasti useille alussa, kun päällä on vielä duunistressit. Eläkeläisille, eikä minullekkaan, stressiä kyllä pääse kertymään.
Data on kivaa mutta ei kaikkivoipaa. Oma fiilis versus Garminin antama rasitustaso ovat joskus aika rankassa ristiriidassa keskenään. Etenkin pitkän PK:n jälkeen Garmin vetää training effectin punaiselle, mutta fiilis kertoo että vois lähteä vaikka heti uudelleen.
Mutta jos unehetaa tämän "mäentarttemitään" asenteen, niin olisi kyllä jännä nähdä tutkimuksia.
Miten paljon joskus -70-90 luvuilla menetettiin (nuoria)urheilijoita ylikunnon vuoksi? Entä onko nykyaikaiset mittaukset ja kehittynyt valmennus jeesannut tähän?
Data on kivaa mutta ei kaikkivoipaa. Oma fiilis versus Garminin antama rasitustaso ovat joskus aika rankassa ristiriidassa keskenään. Etenkin pitkän PK:n jälkeen Garmin vetää training effectin punaiselle, mutta fiilis kertoo että vois lähteä vaikka heti uudelleen.
Minusta tuo kannattaa edelleen katsoa vasta seuraavana aamuna kellosta. Silloin garminin näyttämä vastaa aika hyvin omaa fiilistä.
Siinä garminin training effect palkistossa on ideaa. Se koettaa saada sinut treenaamaan nousujohteisesti. Eli jos ajaa vaan lyhyttä duunimatkaa ja sitten 5h reippaan pk-lenkin, niin varmasti naksuu mittarit punaiselle.
Jos olet nostanut tasaisesti lenkkien kestoa, niin garmin tykkää tuosta.
Onhan tuo nykyinen treenaaminen huipputasollakin nykyään ihan eri tavalla dataan ja tieteeseen perustuvaa eikä musta tuntuu periaatteeseen nojaavaa kuten ennen.
Laitteet on hyvä orja, mutta ei niitä isännäksi kannata päästää.
Mua se jotenkin yllättää, että niin usein näkee nykyään lehtijuttuja, joissa ammattiurheilijalla menee kausi pilalle ylikunnon vuoksi, vaikka on kaikki valmentajat ja laitteet käytössä. Ehkä se oli ennen vieläkin yleisempää, mutta siitä ei vaan puhuttu niin paljon.
Mua se jotenkin yllättää, että niin usein näkee nykyään lehtijuttuja, joissa ammattiurheilijalla menee kausi pilalle ylikunnon vuoksi, vaikka on kaikki valmentajat ja laitteet käytössä. Ehkä se oli ennen vieläkin yleisempää, mutta siitä ei vaan puhuttu niin paljon.
Niin, mistä se kertoo? Mun mielestä taas esim pro tason fillaristit ovat vuodesta toiseen hyvässä kunnossa. Siellä se tekniikka ja mittaus on varmasti mukana ja rajusti.
Kumpi on nykyajan urheilussa tärkeämpi, nuo härpäkkeet vai lääketiede? Mitä esim. ammattilaispyörälyyn tulee, niin lääketiede/kemia on tainnut olla isossa roolissa.
Hääppönen
14.01.2025, 10.05
Kumpi on nykyajan urheilussa tärkeämpi, nuo härpäkkeet vai lääketiede? Mitä esim. ammattilaispyörälyyn tulee, niin lääketiede/kemia on tainnut olla isossa roolissa.
Yhtä tärkeää nykyurheilussa on tieto siitä, ettei ylitä oman kapasiteetin rajoja. Ja aja jalkoja tyhjäksi. Tässä mittarit ja referenssireservi auttaa paljon.
Olen todistanut tätä "mä en tartte mitään" ilmiotä ysärin alun "mä en mitään sykemittareita käytä!!!" ajoista lähtien. Saatoin jopa itsekin olla sykemittarivastainen. Onneksi on kyse vapaaehtoisesta harrastuksesta, niin jokainen saa harrastaa valitsemallaan tavalla. Mun mielestä on aika huikeaa, että nykyään näiden kaikkien mittareiden sun muiden hinnat ovat melko kohtuullisia ja surkeita tuotteita ei juurikaan enää markkinoilla ole.
Ja kyllä, katselen mitä Garmin juttelee, mutten aina noudata ohjeita.
Juha Lehtinen
15.01.2025, 08.05
Itselläni on jossain vaiheessa tullut paha tapa tuijottaa liikaakin Garminia. Muistan vielä ajan kun minulla oli Polarin CS400 mittari niin fillari kulki mukavasti kun ei tullut mittaria tuijotettua. Silloin harvoin kun vilkaisin niin tuli yllätyttyä positiivisesti että onpas matka edistynyt hyvää vauhtia. Nyt on tullut kaiken näköistä ylikunto ja sydän ongelmaa. Tullut mieleen että tehomittarit on meikäläiselle ihan turhia. Voisi olla jopa hyväkin etten olisi tietoinen omista wateista.
Sent from my iPad using Tapatalk
Onneksi on kyse vapaaehtoisesta harrastuksesta, niin jokainen saa harrastaa valitsemallaan tavalla.
Tän paremmin asiaa ei voi kiteyttää.
On uusin Fast Talk Podcast kuuntelussa ja nyt kuulostaa vähän siltä, että se kynnyksien välimaasto saattaisikin olla taas ihan OK kestävyysharjoitteluun. Ja saadaan vedellä ostohousuja jalkaan kun pitää olla laktaattimittari.
https://www.fasttalklabs.com/fast-talk/our-deep-dive-on-the-norwegian-method/
Kuten joku minua viisaampi jo muinoin sanoi, moni polku voi viedä samanlaiseen lopputulokseen.
Laktaattien mittaus onkin sitten taas ihan oma maailmansa. Siinä on niin monta muuttujaa mikä vaikuttaa tulokseen, että harrastelijan ei kannata siihen rumbaan välttämättä lähteä.
Helpoin edelleen käydä testiprotokollan mukaisessa testissä.
Terv. valmentaja
Sent from my iPhone using Tapatalk
Ite muistan nolkytluvun lopulta kun porukka osteli laktaattimittareita. En tiedä mitä ne niillä mittaustuloksilla tekivät, mutta paljon oli säätoä niiden laitteiden kanssa.
Laktaattien mittaus onkin sitten taas ihan oma maailmansa. Siinä on niin monta muuttujaa mikä vaikuttaa tulokseen, että harrastelijan ei kannata siihen rumbaan välttämättä lähteä.
Helpoin edelleen käydä testiprotokollan mukaisessa testissä.
Terv. valmentaja
Sent from my iPhone using Tapatalk
Mutta treenatessa kondis muuttuu niin nopsaan, että siellä saisi ravata tosi tiheään. Sehän näissä pro äijien laktaattimittauksissa on kai ideana. "lactate guided training"
Omasta mielestäni harrastajalle riittää se pitkä testi tasateholla. Kyllä sen aerkin tuntee riittävän tarkasti siitäkin. Ja ennenkaikkea muutoksen.
Pitää vaan tunnustella sitä fiilistä, eikä tuijottaa liikaa sykettä.
Jos tulisi jokin tapa mitata laktaatti luotettavasti, edullisesti ja helposti kesken lenkin, niin olisihan tuota kiva seurata. Liikaa säätämistä ei jaksa.
Taimo M.
04.07.2025, 15.50
Milläs alueella pitäisi/kannattais syke pitää palautusten aikana, kun teen 4x4 vetoja 2min palautuksilla? Yritän siis vo2max treeniä tehdä,
180bpm on raja missä yritän pysyä tuon vedon ajan. Max sykkeet tälle vuotta näyttää olleen 198bpm.
Harjoitusvaikutuksen kannalta ei liene kovin merkityksellistä onko syke juuri jollain määrätyllä tasolla? Jos se on palautuksen lopussa 65% HRmax (eikä esimerkiksi 70% HRmax), voi kestää hiukan pitempään että syke nousee vedon alussa tavoitetasolle, mutta sitä voi kompensoida aloittamalla ensimmäiset 30 s hiukan kovempaa.
Luulen muistavani että ainakin 4x4 -harjoituksen puolesta puhuneet norjalaiset Helgerud ja Hoff olivat vahvasti sitä mieltä, että tärkeintä on tavoitetasolla tehty aika. Harjoituksen voisi rakentaa toisinkin, mutta 4 min on sekä riittävän pitkä eikä yhtään pitempi kuin mitä tarvitaan.
Siinä alkuperäisessä mallissa palautukset muuten olivat 3 min ja voisin kuvitella ettei lyhyempi palautus ainakaan tee harjoituksesta henkisesti helpompaa...
Tosin 180 jää himpun verran alle 90% HRmax eli alle Helgerudin ja Hoffin ohjeen. Mutta en uskalla väittää että harjoitus sen takia jäisi vaikutuksiltaan vajaaksi.
Taimo M.
04.07.2025, 17.23
Kiitosta! Muutampas mielenkiinnon vuoksi palautuksen 3min ja jos tuntuu että 2min oli parempi niin sitten takaisin.
Tosin 180 jää himpun verran alle 90% HRmax eli alle Helgerudin ja Hoffin ohjeen. Mutta en uskalla väittää että harjoitus sen takia jäisi vaikutuksiltaan vajaaksi.
Mähän en näistä ymmärrä mitään, eikä tällainen 60+ kötöstys nyt ehkä kannatakaan kaikkea kokeilla, mutta jos mun HRmax on ilmeisesti 173 - 175 (lenkeiltä mitattua, kerran on käynyt 184:ssä vuonna 2018). 90% tuosta on 156, niin tuo on aika lähellä mun kovavauhtisten lenkkien keskisykkeitä (150-158). Tulee mieleen, että mikähän se mun aito maksimisyke sitten on?
jos mun HRmax on ilmeisesti 173 - 175 (lenkeiltä mitattua, kerran on käynyt 184:ssä vuonna 2018)
Se 173 ei sitten varmastikkaan ole sinun HRmax. Minulla ei esim ole maksimi syke muuttunut yhtään mihinkään pitkään aikaan.
Se 173 ei sitten varmastikkaan ole sinun HRmax. Minulla ei esim ole maksimi syke muuttunut yhtään mihinkään pitkään aikaan.
Millähän tuon saisi mitattua tai ekstrapoloitua? Muistaakseni tuo on myös garminin tarjoama arvo. Jos lasketaan sillä jeesuksenaikaisella kaavalla 220-ikä, niin maksimi olisi 156… jota se nyt ainakaan ei ole. Muuten tuolla ei suurta väliä ole, mutta zonetkin on sitten pielessä.
Millähän tuon saisi mitattua tai ekstrapoloitua? Muistaakseni tuo on myös garminin tarjoama arvo. Jos lasketaan sillä jeesuksenaikaisella kaavalla 220-ikä, niin maksimi olisi 156… jota se nyt ainakaan ei ole. Muuten tuolla ei suurta väliä ole, mutta zonetkin on sitten pielessä.
Internetin ihmemaailma tarjoaa hakutuloksissa runsaasti omatoimisia protokollia, lähinnä juoksijoille, mutta voinee niitä soveltaa myös pyöräilijä.
Taimo M.
05.07.2025, 09.55
...eikä tällainen 60+ kötöstys nyt ehkä kannatakaan kaikkea kokeilla, mutta jos mun HRmax on ilmeisesti 173 - 175 (lenkeiltä mitattua, kerran on käynyt 184:ssä vuonna 2018)
Nyt voi olla tilanne että joudut kokeileen jos tuon HRmax haluat tietää. Minä kokeilen sen joka vuosi tekemällä mäkeen all outin ja jos tuntuu että liian helposti menee niin sitten uusiksi.
Jos moti riittää kolmeen vetoon niin kyllä se max pitäisi jo olla silloin tiedossa. Mutta tämä siis minun tapa.
Itelle oli Garminin kello ulkona ajellessa laittanut maksimisykearvioksi viime syksynä jotain 180, kun tuli muutamaan kertaan semmoseen pitkään ja ylämäkivoittoiseen suoraan ajettua mukamas täysiä. Talveksi hommatulla harjoitusvastuksella menee yli 200 sillä normaalilla ramppitestillä, eli itellä meni ainakin sykerajat ihan uusiksi. Vaikea tota testiä on mun mielestä simuloida ulkona, mut toi on kyl nopea ja todennäköisesti vähiten epämiellyttävä tapa ajaa niin että happi loppuu ja ei vaan enää pysty.
Wikipediasta ja muutenkin netistä noita laskureita katselin ja kaikki antaa mulle HRmax välille 161-165. Joka tarkoittaisi, että voin pitää 95% maksimisykkeestä kahden tunnin ajan… ei kyllä oikein natsaa.
165 alkaa olemaan mulle sellainen syke, että pystyn pitämään sitä ehkä 2-5 min. Sen jälkeen kyllä silmissä kelluu mustia täpliä.
Pitää varmaan rouhia noita vuosien saatossa talletettuja sykkeitä, jos sieltä jotain löytyisi. Ja joku mäki olisi hyvä löytää. Kallvikintien nousu olisi 10% mutta vain lyhyeltä matkalta.
Millähän tuon saisi mitattua tai ekstrapoloitua? Muistaakseni tuo on myös garminin tarjoama arvo. Jos lasketaan sillä jeesuksenaikaisella kaavalla 220-ikä, niin maksimi olisi 156… jota se nyt ainakaan ei ole. Muuten tuolla ei suurta väliä ole, mutta zonetkin on sitten pielessä.
Ainakin Pihlajalinnalta löytyy näköjään monenlaista testiä jolla tuon maksimin saa määritettyä, tuolla hinnasto https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/urheiluklinikka/kuntotestaus
halapaa ku saippua, kerropa sitten miltä tuntui :) . Ja pitäsköhän itekin...
^^ Liian jyrkkä mäkikään ei ole aivan paras mahdollinen. Pitäisi ymmärtääkseni ajaa mahdollimman pitkään melko hyvällä kadenssilla pikemminkin kuin raskaalla vaihteella putkelta - ja jaksaa vielä puristaa mäen harjalta jonkin matkaa.
Sotungintien varrelta tai melkein löytyvät Länsisalmentien ja Nybyggetintien nousut voisivat sopia. Kuninkaanmäen nousu Vanhaa Porvoontietä voisi sekin sopia.
Itse en ole koskaan tehnyt maksimisyketestiä fillarilla. Kai ajatuskin on jotenkin hirvittänyt, joten olen tyytynyt nyrkkisääntöön, jonka mukaan HRmax fillarilla on 5-10 lyöntiä alle juoksutestin tuloksen. Sitä enemmän mitä parempi/tottuneempi juoksija ja sitä vähemmän mitä parempi/tottuneempi pyöräilijä. Tottakai yksilölliset erot voivat olla suurempiakin, mutta tällä tasolla ja tällä "harjoittelun" vakavuudella ei sillä liene kovin suurta merkitystä eli tuollainen "ball park estimate" osuu riittävän hyvin kohdalleen (eli harjoitusalueita tuskin tulee määritelleeksi liian koviksi).
Niin miten toi ramppitesti trainerilla, jääkö siinä jotenkin vajaaksi?
Tai noh, googlasin ite ja jollain foorumilla tuntuvat sanovan, että voi lisätä viitisen lyöntiä tulokseen.
Millähän tuon saisi mitattua tai ekstrapoloitua? Muistaakseni tuo on myös garminin tarjoama arvo. Jos lasketaan sillä jeesuksenaikaisella kaavalla 220-ikä, niin maksimi olisi 156… jota se nyt ainakaan ei ole. Muuten tuolla ei suurta väliä ole, mutta zonetkin on sitten pielessä.
No ajat mäen kovaa. Pyöräilyssä maksimisykkeen saaminen vaatii vaan treeniä ja kestävyyden kehittymistä. Helpoiten tuo löytyy varmasti vaikka portaita juoksemalla.
Milläs alueella pitäisi/kannattais syke pitää palautusten aikana, kun teen 4x4 vetoja 2min palautuksilla? Yritän siis vo2max treeniä tehdä,
180bpm on raja missä yritän pysyä tuon vedon ajan. Max sykkeet tälle vuotta näyttää olleen 198bpm.
Teet 4x 4min maksimivedon ja joka vedon jälkeen lepäät niin pitkään kuin tarvitset etkä mieti sykkeitä ollenkaan.
Käsittääkseni vomax idea on kerryttää minuutteja, joissa syke enempi kuin anaerobinen kynnyssyke. Kovin yksilöllistä mikä toimii. Vaihteleva teho, tauon pituus, ajoasento kaikilla voi hakea. itelle parasta. Itelle helpoin sykkeen nosto on putkelta ja noin 10% mäkeen. Just äsken Puijon mäkeä 5x ylös ja 16min tuli ko sykkeillä.
Marsusram
05.07.2025, 19.29
Sen verran kannattaa palautumissykettä seurata, jotta huomaa kun alkaa väsyä liikaa. Eli huomaa jos palauttelusykkeeseen ei enää ehdi laskea lepojakson aikana. Laktaatit ovat liian korkealla jo vetoon lähdettäessä.
Esim. 10x mäkitreenissä huomasi jos alkoi väsymys painaa, silloin loppuvedoista katoaa hyöty kun treeni alkaa mennä kuluttavan puolelle.
Pyöräilyssä maksimisykkeen saaminen vaatii vaan treeniä ja kestävyyden kehittymistä.
Joo, lähinnä nyt vaan ihmettelin, että mikä yhtälössä ei täsmää, jos mun kovavauhtisten, yli kaksi tuntia kestävien lenkkien keskisyke on haarukassa 150-158 ja ikää 64v. Jos jälkimmäisen avulla lasken mun maksimisykkeen erilaisilla nettikaavoilla, niin saan tulokseksi haarukan 156-172. Eli jostain syystä pystyisin muka pitämään 90% rasitusta keskimäärin kahden tunnin ajan. Ehkä se sitten on niin, mutta en oikein jaksa uskoa tuohon.
Helpoiten tuo löytyy varmasti vaikka portaita juoksemalla.
Pelkkä ajatus puistattaa.
Ainakin Pihlajalinnalta löytyy näköjään monenlaista testiä jolla tuon maksimin saa määritettyä, tuolla hinnasto https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/urheiluklinikka/kuntotestaus
halapaa ku saippua, kerropa sitten miltä tuntui :) . Ja pitäsköhän itekin...
Parisataa tuo maksaisi. Mulle on aikanaan n. 10v sitten tehty rasitusergo, mutta en muista oliko tuloksissa maksimisykettä. Olisikohan noita tuloksia vielä jossain…?
Ja mitä hintaan tulee, niin pari vuotta mulle tehtiin sydämen ultraus (+sydänfilmi), niin se oli Mehiläisessä kokonaisedullinen 2000+ €. Meni työterveyshuollon piikkiin…
Pitkä porras laittaa kyllä hapenottokyvyn siihen kontekstiin missä sen pitäisi olla.
Parisataa tuo maksaisi. Mulle on aikanaan n. 10v sitten tehty rasitusergo, mutta en muista oliko tuloksissa maksimisykettä. Olisikohan noita tuloksia vielä jossain…?
Ja mitä hintaan tulee, niin pari vuotta mulle tehtiin sydämen ultraus (+sydänfilmi), niin se oli Mehiläisessä kokonaisedullinen 2000+ €. Meni työterveyshuollon piikkiin…
Ei ne anna ajaa rasitusergossa maksimeita. Pelkäävät että delaat siihen.
Malminkartanoon vaan rappusia juoksemaan. Takuulla tulee sykemaksimit ja oksennus suuhun.
Sivustakatsoja
05.07.2025, 21.52
Joo, lähinnä nyt vaan ihmettelin, että mikä yhtälössä ei täsmää, jos mun kovavauhtisten, yli kaksi tuntia kestävien lenkkien keskisyke on haarukassa 150-158 ja ikää 64v. Jos jälkimmäisen avulla lasken mun maksimisykkeen erilaisilla nettikaavoilla, niin saan tulokseksi haarukan 156-172. Eli jostain syystä pystyisin muka pitämään 90% rasitusta keskimäärin kahden tunnin ajan. Ehkä se sitten on niin, mutta en oikein jaksa uskoa tuohon.
Pelkkä ajatus puistattaa.
Itse olen ajatellut siten, että kilpaurheilijalla tutkitut jutut pätee vain kilpaurheilijalle, erityisesti kestävyyslajeja harjoittavalle, jonka luonnolliset ominaisuudet tukevat lajin harjoittamista.
Sitten on se pohjalla oleva harjoittelu. Itse olen monta vuotta varmasti ajanut jatkuvasti liian pienellä teholla. Viimeiset pari vuotta on ollut toistuvia aina kulloisenkiin maksimiin meneviä vetoja.
Viimeksi kun poljin töihin maantiepyörällä ja vähän pidemmässä ylämäessä en vaihtanut pienemmälle, enkä juuri pudottanut kadenssia, niin päähän tuli ajatus, että jokin on muuttunut: keho toimi johdonnmukaisemmin, sykkeet kiipesivät, happea kului ja nousun jälkeen hengitys tasaantui, kuten sykkeetkin.
Lihasten kyky kuluttaa happea, verenkierron kyky toimittaa happi lihaksille, sydämen kyky kierrättää verta ja keuhkojen kyky hapettaa veri. Jos tämä kokoinaisuus ei ole kunnossa, että on jokin heikko lenkki, niin sitten vaste tekemiseen voi olla oudompi, tai ei ainakaan sellainen, mitä kirjallisuus esittää.
Vähän niinku kilpamoottorissa täytyy jokainen osa-alue olla kunnossa, että kulkee -jos ei bensapumppu riitä, niin ei tuu tehoja, vaikka miten kantta viilais.
Sitten se että mikä säätelee sydämen sykettä?
kmruuska
05.07.2025, 23.27
Kauan sitten kun tuli juostua enemmän ja kevyen tavoitteellisesti, tein maksimitestin yhtenä iltana Luolavuoren mäessä Turussa. Kahdeksan maksimivetoa ylös ja hölkäten alas. Ekan vedon päätteeksi huomasin että huipulla istuskeli nuori pari hyväilemässä. Katsoivat hieman närkästyneinä kun saavuin puhkuen, mutta jäivät sinne kun käännyin heti takaisin. Kolmannen tai neljännen vedon jälkeen parin kärsivällisyys loppui ja lähtivät lompsimaan alas päin.
Joo, lähinnä nyt vaan ihmettelin, että mikä yhtälössä ei täsmää
Käy vetään ne Malminkartanon portaat (tai vastaavat) pari kertaa ylös, niin ei tartte arpoa.
Joo, lähinnä nyt vaan ihmettelin, että mikä yhtälössä ei täsmää, jos mun kovavauhtisten, yli kaksi tuntia kestävien lenkkien keskisyke on haarukassa 150-158 ja ikää 64v. Jos jälkimmäisen avulla lasken mun maksimisykkeen erilaisilla nettikaavoilla, niin saan tulokseksi haarukan 156-172. Eli jostain syystä pystyisin muka pitämään 90% rasitusta keskimäärin kahden tunnin ajan. Ehkä se sitten on niin, mutta en oikein jaksa uskoa tuohon.
Pelkkä ajatus puistattaa.
Jos pitäs arvata, niin huono aerobinen kunto. Toki jos noilla sykkeillä tehot on yli 250W niin sitten arvaus on väärä. Eihän noissa hommissa sydän tilttaa vaan jalka.
Marsusram
06.07.2025, 09.40
Nettikaavat antavat vain suureen otantaan perustuvan maksimisykkeen lähtöarvon aloittelijoille joilla ei ole hajuakaan omista sykkeistä.
Sen merkitys lakkaa kun on oikeasti mitattua dataa jolla arvioida omaa sykeskaalaa.
Sykealueiden laajuudetkin ovat yksilökohtaisia, kapeammalla alueella on vaikeampi pitää sykettä harjoituksen rajoissa.
Jos pitäs arvata, niin huono aerobinen kunto.
Paljon mahdollista. Pitää varmaan käydä vetämässä Herttoniemen portaat. Tai sitten fillarilla muutaman kerran Vuosaaren huipulle.
Toki jos noilla sykkeillä tehot on yli 250W niin sitten arvaus on väärä.
Ei oo tommosia. Pariasataa wattia keskiteho noilla missä keskisykkeet on 150+.
Sivustakatsoja
06.07.2025, 09.42
Mä näin jossakin artikkelissa kaavion sydämen lyöntitilavuuden kasvusta sykkeen mukana: eliitillä lyöntitilavuus nousi lyöntitiheyden mukana, mutta harjoittelemattomalla lyöntitilavuus alkoi laskea varhaisessa vaiheessa ja harjoitelleella jotain näiden välistä.
--------------------
Aina kun jaksan vähän lueskella kestävyysharjoittelusta, niin tulee todettua, että osumistodennäköisyys mulla on aika lailla pieni, että mitä adaptaatiota sattuu tulemaan, jos mitään -hyötyykö lihastasolla, vai sitten lihasten tukitoimien.
kmruuska
06.07.2025, 11.34
Paljon mahdollista. Pitää varmaan käydä vetämässä Herttoniemen portaat. Tai sitten fillarilla muutaman kerran Vuosaaren huipulle.
Joskus matolla tehdyn sykealuetestin yhteydessä testaaja mainitsi että maksimisyke, ja myös sykealueet, on jonkin verran lajikohtaisia, ja mitä erikoistuneempi on, sitä enemmän. Eli pyöräilyn maksimisyke kannattaa testata pyörällä ja juoksun juoksemalla.
Joskus matolla tehdyn sykealuetestin yhteydessä testaaja mainitsi että maksimisyke, ja myös sykealueet, on jonkin verran lajikohtaisia, ja mitä erikoistuneempi on, sitä enemmän. Eli pyöräilyn maksimisyke kannattaa testata pyörällä ja juoksun juoksemalla.
Minä olen vähän eri mieltä tästä. Jos ei pyörällä syke nouse, niin sitten pitää kehittää sitä lihaskestoa ja hiusverisuonistoa. Samat maksimit tulee kyllä saada pyörällä mitä juostessakin.
Mutta siis testaaja on oikeassa. Jos fillarilla ei ole treenannut, ei ne sykket nouse. Mutta lopulta se ei noin saa tosiaan olla, jos sillä pyörlläkin on tarkoitus päästä kovaa.
kmruuska
06.07.2025, 11.58
Minä olen vähän eri mieltä tästä. Jos ei pyörällä syke nouse, niin sitten pitää kehittää sitä lihaskestoa ja hiusverisuonistoa. Samat maksimit tulee kyllä saada pyörällä mitä juostessakin.
Mutta siis testaaja on oikeassa. Jos fillarilla ei ole treenannut, ei ne sykket nouse. Mutta lopulta se ei noin saa tosiaan olla, jos sillä pyörlläkin on tarkoitus päästä kovaa.
Oletko siis sitä mieltä että jos maksimi juosten on vaikka 200 ja pyörällä 180, niin sykealueet tulisi laskea silti tuon 200 maksimin mukaan?
Oletko siis sitä mieltä että jos maksimi juosten on vaikka 200 ja pyörällä 180, niin sykealueet tulisi laskea silti tuon 200 maksimin mukaan?
Sitten pitää treenata niin että se syke nousee pyörällä sinne maksimiin.
Sitten pitää treenata niin että se syke nousee pyörällä sinne maksimiin.
Niin, tai sitten laskee ne sykealueet sen 180:n mukaan. Mun pointti ja tavoitehan olisi saada nuo alueet jotenkin jiiriin, ei hakea sitä korkeinta mahdollista sykettä, vaan tietää mikä se HRmax on mulla pyöräilyssä nyt. Ylipäätään en tiedä, kuinka terveellistä se 64-vuotiaalle, vpl:iä syövälle edes on. Ainakaan omatoimisesti.
kmruuska
06.07.2025, 12.41
Sitten pitää treenata niin että se syke nousee pyörällä sinne maksimiin.
Sykealueet yleensä lasketaan tämänhetkisen kunnon mukaan eikä jonkin oletetun optimikunnon.
Teet 4x 4min maksimivedon ja joka vedon jälkeen lepäät niin pitkään kuin tarvitset etkä mieti sykkeitä ollenkaan.
En yhtään epäile etteikö joku voisi kehittää kuntoaan ja jopa parantaa kilpailusuoritustaan tuollakin menetelmällä, mutta luulen vahvasti että harjoituksen tavoite ei ole sama kuin kysyjällä tai 4x4 -intervalliharjoituksella yleensä.
Vetoja ei ainakaan ole tarkoitus tehdä niin kovaa että alkaa hapottaa. Neljännenkin pitäisi mennä yhtä hyvin ja pitäisi jäädä tunne että viideskin vielä menisi.
Sen oppimiseen - yrityksen ja erehdyksen kautta vai miten ajattelit? - miltä tuntuu kun ei enää tarvitse palautua pitempään menee varmasti jonkin verran aikaa enkä oikein näe syytä pitää kellon ja sykemittarin käyttämistä turhana tai jotenkin vääränä.
Minä olen vähän eri mieltä tästä. Jos ei pyörällä syke nouse, niin sitten pitää kehittää sitä lihaskestoa ja hiusverisuonistoa. Samat maksimit tulee kyllä saada pyörällä mitä juostessakin.
Mutta siis testaaja on oikeassa. Jos fillarilla ei ole treenannut, ei ne sykket nouse. Mutta lopulta se ei noin saa tosiaan olla, jos sillä pyörlläkin on tarkoitus päästä kovaa.
Tää ei mene noin. Joka lajissa on erilaine max. 200W noilla sykkeillä viitaa omasta mielstä juuri huonoon aerobiseen kuntoon. Valmentaja vaihtoon.
Ù
Niin minusta se pumpun maksimi on aina sama. Kaikissa lajeissa sitä ei vaan saavuta.
Niin minusta se pumpun maksimi on aina sama. Kaikissa lajeissa sitä ei vaan saavuta.
Mulla vähän sama käsitys asiasta. Joskus kokeilin pitkillä kyykkysarjoilla saada sykkeet maksimiin mutta lopulta sainkin ne pyörätestissä maksimisykkeen ollessa 202.
Sitten se että mikä säätelee sydämen sykettä?
Sinussolmuke. Se on sydänlihaskudoksen kaistale sydämen oikeassa eteisessä. Sinussolmuke lähettää sähköimpulsseja, jotka saavat sydänlihaksen supistumaan. Jos solmuke ei toimi oikein, impulssin voi antaa myös erillisellä laitteella, jota kutsutaan sydämentahdistimeksi.
Sähköimpulssi leviää sydämen hermoratoja pitkin viiveellä järjestyksessä eteisistä kammioihin ja saa veren virtaamaan sydämen läpi. Tuon impussin voi mitata ihon läpi ja kun mittaus tehdään elektrodeilla eri suunnista samaan aikaan, saadaan tarkka kuva siitä miten ja missä järjestyksessä sydänlihas supistuu. Tämä on sähkösydänkäyrä eli EKG. Jos halutaan tietää vain se, että missä tahdissa lihas ylipäänsä supistuu, käyttöön riittää yksi elektrodipari. Tähän perustuu rintakehän ympärille kiinnitettävä sykevyö.
Veressä on hemoglobiiniproteiinia, joka kuljettaa happea sitomalla sitä rautaan. Hapettunut rauta on väriltään punaista ja siksi veri on punaista. Punainen rauta heijastaa huonosti vihreää valoa, joten kun ihoon välkytetään vihreää LEDiä, heijastuksen määrästä voi päätellä missä tahdissa hemoglobiini kulkee ihon alla. Tähän ilmiöön perustuu ranteesta tai käsivarresta pulssia mittaavat laitteet ja siksi esim älykelloissa on pohjassa vihreänä vilkkuva valo.
Hemoglobiini, jossa on sitoutuneena happea taas heijastaa infrapunavaloa eri tavalla kuin hemoglobiini, jossa happea ei ole. Joten kun ihoa valaistaan punaisella valolla ja infrapunavalolla yhtä aikaa ja verrataan miten hyvin kumpikin meni läpi, näiden suhteesta nähdään miten paljon happea on veressä. Tätä kutsutaan happisaturaatioksi ja sitä mittaavan laitteen voi ostaa itse tai jos joutuu sairaalassa hoitoon, takuuvarmasti joku sen sormenpäähän laittaa.
Toinen urheilijalle tärkeä veren kuljettama aine on sokeri. Glukoosimolekyyli taittaa valoa. Joten kun ihoa valaistaan polarisoidulla valolla ja mitataan paljonko se taittuu ihon alla kulkiessaan, saadaan aikaiseksi glukoosimittari.
Levossa normaali syke on 60-100 lyöntiä minuutissa. Yksilökohtaista vaihtelua on huomattavasti, kuten on maksimisykkeessäkin. Normaaliväliä alempi leposyke eli bradykardia on yleinen kestävyysurheilijoilla eikä tyypillisesti ole vaarallinen. Muutoin alhainen leposyke voi viitata sinussolmukkeen häiriöön. Liian korkea leposyke (yli 100 BPM) eli takykardia taas voi olla merkki mm rytmihäiriöstä.
Sykettä nostaa rasitus sekä erilaiset lääkkeet ja muut kemikaalit. Näistä arkisin on kofeiini ja runsas kahvinjuonti siis nostaa sykettä. Kehon omana sykkeen säätelijänä toimii noradrenaliini, jota erittyy, kun jännittää. Stressi ja suoritukseen valmistautuminen siis nostaa sykettä.
Kovan treenin tai suorituksen aikana parasympaattinen hermosto aktivoituu ja alkaa tahdittamaan sinussolmuketta tiheämpään sykkeeseen. Tarkoituksia on kaksi
- kuljettaa riittävästi sokeria ja happea lihaksiin, jotta suoritus onnistuu vaaditulla teholla
- kierrättää verta ihon läpi, jotta veren kuljettama lämpö haihtuu hikoilun kautta pois ja keho jäähtyy
Syke on siis sitä korkeampi mitä enemmän kokonaistehoa vaaditaan ja mitä lämpimämpi on.
Kokonaistehoa saa lisää aktivoimalla lisää lihaksia. Mitä isompi lihas, sitä enemmän tehontarve kasvaa. Maksimisykkeen saa siis aikaiseksi hermottamalla tehokkaasti mahdollisimman suurta määrää isoja lihaksia, joita ovat mm. reisilihas, vatsalihas, leveä selkälihas ja rintalihas. Lajeilla ei varsinaisesti ole merkitystä vaan lihasaktivaatiolla, joka taas riippuu lajitekniikasta eli siitä miten hyvin kukin osaa hermottaa noita isoja lihaksia missäkin tilanteessa.
Pyöräilijä saa siis todennäköisemmin korkeamman sykkeen polkemalla kuin tekemällä punnerruksia, tuntien hyvin pyöräilijöiden kyvyn punnertaa. Juoksija taas osaa hermottaa jalkojen lihaksia juostessaan ja ylämäkeen juoksu on nopea keino nostaa sykettä. Mutta kiertoharjoitteluun tottunut urheilija, esim yleisurheilua, kamppailulajeja tai jalkapalloa harrastanut löytää todennäköisemmin maksimisykkeensä vastaavalla kiertoharjoittelulla. Esim tekemällä testiä, jossa juostaan kahden viivan väliä ja punnerretaan muutama kerta joka viivalla - se aktivoi tehokkaasti jalkoja, käsiä ja selkää. Hyppylajeja tai aitajuoksua harrastanut löytänee maksimisykkeen esim penkin yli polvet rintaan hypyillä.
Joka tapauksessa maksimisyke mitataan maksimisuorituksesta. Jos ei tykkää ponnistaa kroppaansa tilttiin asti, ei myöskään saa maksimisykettään.
Sivustakatsoja
07.07.2025, 09.55
^pohdin sitä mikä "viesti" nostaa sydämen sykettä ja lyöntilavuutta (eliittiurheilijalla) hapen tarpeen kasvaessa. Sen tiedän lukemani perusteella että kehon säätelyjärjestelmä pitää veren happisaturaation varsin hyvin tietyllä tasolla.
Sydämen pumppauksen kasvaessa on myös säädettävä hengitys oikealle tasolle. Mitä tekemistä sykkeellä ja keuhkojen vitaalikapasiteelilla ja ventilaatiolla (l/min). Maksimiventilaatio kait kasvaa oikealla harjoittelulla.
Ja miten ventilaation rajoitukset tai puutteet vaikuttavat sykkeeseen -jos ei saa happea rasituksesta, niin hakkaako pumppu kuin singer? Mitäjos ajoasento on sellainen että keuhkot eivät tuuletu kunnolla -nouseeko syke ja onko silloin sykerajoilla mitään merkitystä?
Entä jos pallea ei toimi, vaan vedetään ilmaa vai keuhkojen yläosalla?
kmruuska
07.07.2025, 10.52
Eikös se mennyt niin että keho tunnistaa huonosti hapen määrän vaan hengitystiheys määräytyy hiilidioksidin poistotarpeen mukaan? Hyperventilaatio on juuri siksi hankala kun se poistaa tehokkaasti hiilidioksidia muttei tuo samassa suhteessa happea tilalle.
Marsusram
07.07.2025, 11.12
Entä jos pallea ei toimi, vaan vedetään ilmaa vai keuhkojen yläosalla?
Pinnallinen hengitys johtaa siihen, että syvemmällä keuhkorakkuloiden pinta-ala jää vajaakäytölle huonomman tuuletuksen vuoksi. Läpituuletus palleaa käyttäen pitää happimäärän parempana keuhkojen perillä asti.
Sydän on pumppu. Sen tarkoitus on liikuttaa verta lihaksiin, iholle ja hermostoon. Pumpatun veren määrä on yhden pumppauksen tilavuuden ja pumppausten määrän tulo. Kun haetaan tehoa, näistä ensimmäistä on helpompi kehittää kuin jälkimmäistä. Siksi harjoituksen tuloksena sydänlihas vahvistuu siten, että sen on mahdollista pumpata isompi määrä verta per jokainen pumppauskerta. Sydänlihaksen koko kasvaa ja seinämät vahvistuvat.
Urheilijan tavoite ei ole saada mahdollisimman korkeaa sykettä vaan mahdollisimman matala. Mitä matalammalla sykkeellä suorituksen voi tehdä, sitä kevyemmältä se tuntuu. Siksi keho koettaa kasvattaa sydänlihasta siten, että syke pysyisi matalammalla mieluummin kuin että sykettä pystyisi pitämään mahdollisimman korkeana. Sen vuoksi todellinen maksimisyke on varsin vakio.
Maksimista puhuessa helposti sekoittuu kaksi asiaa: todellinen maksimisyke ja mitattu maksimisyke. Joku voi treenin avulla saada mitatun maksimisykkeensä nousemaan, mutta se ei tarkoita että todellinen olisi noussut. Treeni on vain parantanut kykyä päästä lähemmäksi maksimiaan.
Sydän ei pumppaa happea vaan veriplasmaa, joka sisältää happea. Jotta riittävä määrä siirtyy lihaksiin, plasman määrän pitää muuttua, jos veriplasman happimäärä muuttuu. Joten jos keuhkoista vereen siirtyvän hapen määrä vähenee, sykkeen pitää nousta. Jos kiipeät korkealle vuorelle ohueen ilmaan, huipulla syke on levossa korkeampi kuin vuoren juurella. Sama pätee kaikkeen ventilaatioon: jos happi ei kulje keuhkoista, syke nousee.
Kehon asento vaikuttaa siihen miten veri kehossa liikkuu. Vaakatasoon on helpompi pumpata kuin ylöspäin. Siksi leposyke maaten on matalampi kuin leposyke seisten.
Osa sydämen tehosta kuluu kehon jäähdytykseen eli veren kierrättämiseen lähelle ihon pintaa. Mitä vähemmän tätä tehoa tarvitaan, sitä enemmän sitä riittää lihasten tarpeiden hoitoon. Jos poljet trainerilla ja käytössä on tuuletin, syke on matalampi tuuletin päällä kuin ilman tuuletinta, olettaen, että polkuteho on vakio.
Sivustakatsoja
07.07.2025, 17.04
...
Maksimista puhuessa helposti sekoittuu kaksi asiaa: todellinen maksimisyke ja mitattu maksimisyke. Joku voi treenin avulla saada mitatun maksimisykkeensä nousemaan, mutta se ei tarkoita että todellinen olisi noussut. Treeni on vain parantanut kykyä päästä lähemmäksi maksimiaan.
...
Mihin tämä ajatus muuttumattomasta todellisesta maksimisykkeestä perustuu -onko se tutkittua vai vain oikeaksi julistettu. Ennemmin löytyy joitakin viittauksia että maksimisyke laskee hyvin harjoitelleella henkilöllä. Silmiin on sattunut ajatuksia että tämä johtuisi kasvaneesta veriplasman määrästä ja sydämen suuremmasta lyöntivolyymista.
Sen tiedämme, että vanhempien henkilöjen maksimisykkeet ovat keskimäärin nuorempaa henkilöä alemmat, mutta yksilöiden välillä on suurta vaihtelua.
Mihin tämä ajatus muuttumattomasta todellisesta maksimisykkeestä perustuu -onko se tutkittua vai vain oikeaksi julistettu. Ennemmin löytyy joitakin viittauksia että maksimisyke laskee hyvin harjoitelleella henkilöllä. Silmiin on sattunut ajatuksia että tämä johtuisi kasvaneesta veriplasman määrästä ja sydämen suuremmasta lyöntivolyymista.
Riippuu siitä miten pilkkua viilaamaan asian tulkinnassa haluaa mennä. Jos välimerkkiä oikeasti haluaa lähteä pumppaamaan poikittain takaapäin ilman liukastetta niin pohjalle voi todeta, että todellista maksimia ei tiedä kukaan. Koska sykettä voi vain mitata, ainoa tiedossa oleva maksimi on mitattu maksimi.
Sen jälkeen kysymys kuuluu missä olosuhteissa maksimi mitataan. Normaalitilassa ts ilman lääkkeitä ja sairauksia mitattu maksimi laskee tyypillisesti iän myötä ja on korkeimmillaan vastasyntyneillä ja matalimmillaan ikääntyneillä. Muuttumattomuus tässä viittaa siihen, että tuota kehitystä ei ilmeisesti harjoittelulla muuteta sillä sydän näyttää mieluummin kehittyvän lyömään tehokkaammin per kerta kuin tiheämmässä tahdissa.
Lääkkeillä ja huumeilla käyrää saa kuitenkin muutettua. Esim kokaiini nostaa sykettä vähintään 10 bpm. Tutkimusta asiasta on kuitenkin ymmärrättävästi vähän, sillä laboratoriossa mitattua tilastotietoa kokkelipäissä tehdyistä ergometrimaksimeista on niukasti saatavilla. Osittain eettisistä syistä, osittain varmaan siksi että puolet tutkimuksiin varatuista aineista on kadonnut sairaanhoitajien pikkujoulubileisiin ennen testin alkua.
Vastaavasti sairailla ei erityisemmin teetetä maksimisuoritteita. Lepotilassa tehtyjä tutkimuksia on kuitenkin paljon esim kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaa sairastavilta ja siihen annetun hormonihoidon vaikutuksista sykkeeseen (kilpirauhashormonit nostavat sykettä, hormonihoito normalisoi sen).
Joka tapauksessa sydänlihas kuitenkin pystyy huomattavasti tiheämpäänkin lyöntitahtiin. Korkein tiedossa oleva mitattu lukema on 600 bpm. Sitä ei tietysti mäkijuoksulla saavuta vaan kyseessä on vakava rytmihäiriö. Oma pumppusikin saattaisi teoriassa pystyä samaan. Ei välttämättä kauan mutta kuitenkin. On tulkintakysymys onko tuo silloin maksimisyke vai ei.
Korkein tiedossa oleva mitattu lukema on 600 bpm. Sitä ei tietysti mäkijuoksulla saavuta vaan kyseessä on vakava rytmihäiriö. Oma pumppusikin saattaisi teoriassa pystyä samaan. Ei välttämättä kauan mutta kuitenkin. On tulkintakysymys onko tuo silloin maksimisyke vai ei.
Posin kautta: ton jälkeen kaikki ajot on pk-sykkeellä. Ei tarvi mittaria tuijotella.
Mutta joo, absoluuttista maksimia lienee mahdotonta varmistaa, koska se on - kuten kirjoitit - korkein kulloinkin mitattu arvo. Ja jos maksimi mahdollisesti laskee iän myötä, niin tuo maksimi pitäisi ottaa aina ennen lenkille lähtöä. Siinä kyllä menee jo pk-lenkki reisille.
Nuoruudesta muistan, että 220 rikkoutui helposti. Silloin mitattiin kellolla ja kaulalta 100m uinnin jälkeen.
Sivustakatsoja
07.07.2025, 19.51
...
Sen jälkeen kysymys kuuluu missä olosuhteissa maksimi mitataan. Normaalitilassa ts ilman lääkkeitä ja sairauksia mitattu maksimi laskee tyypillisesti iän myötä ja on korkeimmillaan vastasyntyneillä ja matalimmillaan ikääntyneillä. Muuttumattomuus tässä viittaa siihen, että tuota kehitystä ei ilmeisesti harjoittelulla muuteta sillä sydän näyttää mieluummin kehittyvän lyömään tehokkaammin per kerta kuin tiheämmässä tahdissa.
...
Ei ole sattunut silmiin fyysisesti aktiivisen henkilön yksilötasolla tehtyä maksimisykkeen seurantaa useamman vuosikymmenen ajalla. Ehkä sellainenkin jossakin on.
Ei ole sattunut silmiin fyysisesti aktiivisen henkilön yksilötasolla tehtyä maksimisykkeen seurantaa useamman vuosikymmenen ajalla. Ehkä sellainenkin jossakin on.
Tilastotietoa alkaa kyllä löytymään aika paljon pitkältäkin ajalta, kun sykemittarien käyttö on yleistynyt. Esim Garminilla ja Stravalla tilastoja on miljoonittain, en tiedä onko joku ulkopuolinen niitä käynyt järjestelmällisesti läpi.
En kuitenkaan tiedä onko noista miten paljon lopullista hyötyä, koska yksilövaihtelua on paljon ja datassa on todella paljon ympäristötekijöitä ja muuta kuraa, minkä vuoksi se ei ole tutkimuslaatuista. Esimerkkinä: Olen itse tallentanut sykemittaridataa 20 vuoden ajalta. Siitä näkee mm että eilen ajetussa kisamaisessa pyöräilyssä oma maksimisyke oli 7 lyöntiä matalampi kuin 20 vuotta sitten kovin sen vuoden aikana mitattu maksimi. Onko tuo mitenkään vertailukelpoinen luku on sitten hyvä kysymys. Vanha maksimi on tunnin suorituksesta hyvin levätyn viikon jälkeen, eilinen on lähes neljän tunnin rääkki viikolta, jolloin ajokilometrejä on lasissa yli 700km. Onko se siis nykyinen todellinen maksimi? En tiedä. Olinko aiemmin paremmassa vai huonommassa yleiskunnossa? En tiedä. Joten jos en itsekään tiedä, mitä joku muu tiedolla tekee?
Tilastoista saa kuitenkin irti kaikenlaista muuta mukavaa. Kuten sen, että jos viimeiset kolme vuotta olisin unohtanut ulkona polkemisen kokonaan ja vain sisällä sotkenut akkuun ja generaattoriin yhdistettyä pyörää, kolmen vuoden työ olisi tuottanut yhtä paljon energiaa kuin mitä Olkiluodon reaktori tuottaa kolmessa sekunnissa. Myymällä sen verkkoon nykyisellä sähköhinnalla tuosta kolmen vuoden rääkistä olisi tienannut reilut 20 euroa.
En ole vielä harkinnut ammatinvaihtoa hamsteriksi.
Jos nyt ihan vaan hypoteesina otetaan, että sydämen rakenteellinen maksimi olisi vaikka puolet siitä amfetamiini-versiosta, eli vaikka sen 300 lyöntiä, niin HRmax, mitä täälläkin jahdataan, on jotakin leposykkeen ja tuon välissä. Voidaan varmaan turvallisesti olettaa, että 300 lyöntiä minuutissa ei ole voimantuoton kannalta se optimaalisin, sillä siitähän me olemme kiinnostuneet loppujen lopuksi. Joten HRmax lienee joku approksimaatio johon vaikuttaa sen hetkinen kunto, palautuminen, parasympaattisen hermoston tila ja vitutuksen aste.
Jos näin on, niin myös ne zonet on aika lailla heikoille perustuksille rakennettu. Tänään PK yläraja on jotain ja huomenna sitten jotain toista.
Näin se on. Niillöhän tietty haetaan tarvetta laitteille. Jonkun podcastin kuuntelin ja pro porukallakin aletaan enempi ajaa tuntuman mukaan.
Toki noin. Minulla ainakin muuttuu sykkeet määrän ja kuun asennon mukaan paljonkin.
Nyt vaan lähti tuosta mre vo2 treenistä juttu lentoon. Ei se ole mitään vo2 treeniä jos ajetaan kynnyssykkeillä.
Ja pyörällä tarttee ensin ajaa ja treenata, että ne sykkeet saa ylös.
^^ Iñigo San Millan opastaa hänkin hakemaan oikeaa Z2-rajaa tuntumalla watti- tai sykearvojen asemesta.
Mutta ihan vain uteliaisuudesta: muistatko mitä podcastia kuuntelit (tai voitko suositella jotain ihan vain yleisesti kiinnostuneelle)?
Mä ajan la aina samoil tehoil. Säädän sykealueen pe illan juomisilla.Whiskyllä mennään MK alueelle.
kmruuska
08.07.2025, 12.01
Näin se on. Niillöhän tietty haetaan tarvetta laitteille. Jonkun podcastin kuuntelin ja pro porukallakin aletaan enempi ajaa tuntuman mukaan.
Pro-porukka on eri asia kun niillä jo alueet ja tuntumat vastaa toisiaan. Aloittelija tai muuten huonokuntoinen voi kuvitella olevansa PK-alueella tuntuman mukaan vaikka oikeasti onkin reilusti VK:lla.
no pääsääntöisesti ovatkin ja siksi kunto ei nouse, mutta nää vanhat PPP, ruoka maistuu heti lenkin jälkeen jne jutut skulaa vieläkin
Näin se on. Niillöhän tietty haetaan tarvetta laitteille. Jonkun podcastin kuuntelin ja pro porukallakin aletaan enempi ajaa tuntuman mukaan.
Juha Mietohan tuosta tuntumatreenistä on höpötellyt vuosikymmeniä.
Sivustakatsoja
08.07.2025, 15.11
Ja jos sellaiseen pitkään tai pitkähköön pk-lenkkiin yhdistää teräviä ja kovia ylämäkivetoja, niin ainakaan mun kaltainen kilpailematon eläkeikää lähestyvä ukko ei muuta kaipaa.
Jos pystyy puhumaan puuskuttamatta ja tota jaksaa sen 2-3 tuntia, niin sillä sitten mennään vaikka syke olisikin korkealla. Tämä saattaa olla keissi monella aloittelijalla ja silloin se treenin ohjelmointikin on helppoa kun ei tarvitse tuskailla mistään intervalleista. Noin niinkuin mun mielestä.
lassekoo
08.07.2025, 19.26
Mietin että kuuluuko tämä sykemittari-keskusteluun vai tänne, mutta kun tässä on paljon ollut kynnyksien määrittämisestä puhetta niin ajattelin tämän olevan sopiva keskustelu
Täällä oli joskus aiemmin keskustelua DFA Alphasta kynnysrajojen määrityksessä ja ilmeisesti se ei ollutkaan kovin yksiselitteinen juttu?
Suunnolla näkyy olevan ZoneSense ( https://www.suunto.com/fi-fi/Content-pages/suunto-zonesense/ ), joka perustuu kai johonkin vastaavaan DDFA-indeksiin. Onko kenelläkään tästä kokemusta miten hyvin toimii aerobisen ja anaerobisen kynnyksen tunnistamisessa? Aika vähän tuntui olevan tarkempia arvosteluita tuon käytöstä.
Onko kenelläkään tästä kokemusta miten hyvin toimii aerobisen ja anaerobisen kynnyksen tunnistamisessa?
Arvosteluita ja analyysiä on vähän, varmaankin siksi, että idea ja toteutus on uusi. Ja kuten totesit, asia ei ole kauhean yksiselitteinen.
Omaa kokemusta ei ole, mutta Suunnon omista teksteistä ja viittaamista artikkeleista voi päätellä perusteet. Idea indeksin takana on ihan validi johtuen syistä, joita tässäkin ketjussa on sivuttu. Olisi hyvä harjoitella optimialueella, mutta optimi vaihtelee jatkuvasti. Vaihtelu johtuu kehon adaptaatiosta (fyysisen kunnon muutoksista) ja ulkoisista tekijöistä kuten lämpötilasta, harjoittelupaikasta ja lääkinnällisistä ja hormonaakisista tekijöistä. Kuumassa kelissä keho tuottaa laktaattia alemmilla tehoilla, koska osa sydämen kapasiteetista kuluu jäähdytykseen. Korkealla harjoitellessa ilmassa ei ole riittävästi happea, mikä johtaa sen korvaamiseen laktaatilla. Noradrenaliini kiihdyttää aineenvaihduntaa ja myös laktaatin tuotantoa, joten hermostuneen tai astmalääkettä ottaneen laktaattituotanto alkaa alemmilla tehoilla. Jne.
Labraan ei jatkuvasti pääse eikä siihen ole monella edes varaa, joten käsillä on selkeästi pulma, johon joku voisi kehittää ratkaisun.
Joten millä ratkaistaan ongelma? Myydään jokin älylaite, joka jatkuvasti seuraa ja laskee noita muutoksia ja antaa just siihen hetkeen optimoidun rajan.
Mutta - sen jälkeen tulee vastaan se käytännön toteutus ja paikaansapitävyys.
Suunto perustaa oman mallinsa Tampereen yliopistossa vuonna 2023 tehtyyn tutkimukseen, jonka paperissa tutkijatkin kertovat miksi idea voi toimia ja miksi ei. Ensimmäinen haaste on miettiä mitä ylipäänsä pidetään hyvänä menetelmänä treenille optimaalisten kynnysrajojen määritykseen: onko se verestä mitattu laktaatti vai maskilla mitattu hengityskaasujen suhde? Suunnon viittaamassa tutkimuksessa on käytetty ensimmäistä, mutta se ei varsinaisesti ole peruste vaan ainoastaan valinta (joskin yleisin valinta Suomessa).
Sen jälkeen pitäisi miettiä mikä jokin muu mittaus korreloi hyvin tuon valitun vertailumittauksen kanssa. Tuon tutkimuksen (ja Suunnon) valinta on mitata RRI:tä (sydämenlyöntien rytmin vaihteluväliä). Suunnon markkinoinnin harmiksi Tampereella tuo RRI on mitattu Polarin sykevyöllä, koska tutkijoiden mielestä se on markkinoiden paras...
Joten mitataan, putsataan dataa ja lasketaan useampikin erilainen regressio kaikenlaisten korjauskertoimien siivittämänä, kunnes lopputulos saadaan sovitettua haluttuun malliin eli vertailumittauksiin. Täsmää tähän paperiin, mutta täsmääkö yleisemmin on se vaikeampi asia.
Haaste tässäkin tutkimuksessa on ollut, kuten tutkimuksen tekijätkin myöntävät suoraan, että näihin on vaikea löytää koehenkilöjä. Tässä testissä oli mukana 15 henkeä. Voiko reilun tusinan tuloksista päätellä miten hyvin menetelmä voisi toimia itsellään? Hyvin heikosti. Ja koska kyseessä on Suunnon tapauksessa kaupallinen tuote, onko menetelmä parempi kuin jokin helpompi ja halvempi menetelmä eli kannattaako siihen laittaa rahansa?
Paperin tuloksista näkee mm, että kun RRI on sovitettu tuotettuun laskentakaavaan, se pätee kohtuullisen hyvin verestä otettuihin laktaattimittauksiin mutta ei hengityskaasuihin. Joten jos asetat treenirajasi jälkimmäisellä, tämä menetelmä näyttää todennäköisesti väärin. Lisäksi yksilövaihtelua on paljon. Joillain arvio osui just oikeaan, joillain meni kokolailla metsään. Joillain tutkituista yksinkertainen 85% * maksimisyke antoi täsmällisemmän tuloksen. Joten jos lasketaan tilastollinen merkittävyys kaikkien osallistujien kesken, saadaanko tästä pääteltyä, että menetelmä on varmasti parempi kuin vaihtoehtoiset menetelmät? Ei. Ei ainakaan jos testattavia on vain 15 henkeä.
Lisäksi koeasetelma on staattinen. Yksi kerta labrassa huoneenlämmössä. Joten kun Suunnon markkinointi haluaa kertoa, että tätä menetelmää kannattaa käyttää, koska saat paremmin huomioitua mikä optimiteho on kovalla helteellä polkiessa, onko joku tutkinut miten RRI vaihtelu muuttuu, kun lämpötila muuttuu ja miten tämä silloin korreloi laktaattituotantoon? Ei tietenkään.
RRI (tai HRV) on muutenkin hiukan haastava mittari, koska mittaus ei ole yksikäsitteinen. Jos mitataan vaihtelua, mikä on mittauksen arvo? Mitattujen vaihteluvälien keskiarvo? Mediaani? Keskihajonta? Yli 50 ns erojen yhteenlaskettu summa? Yli 20ns erojen summa jaettuna kokonaislyöntimäärällä? Muutosten keskitaajuus? Muutosten aikajakaumasta Fourier-muunnoksella laskettu voimakkain taajuus?
HRV on myös siitä haasteellinen, että kun syke nousee, sydän myös hakkaa tasaisemmin. HRV siis laskee. Mitä kauempana ollaan leposykkeestä, sitä hankalampi datasta on päätellä merkittäviä asioita.
Suunnon markkinointi perustelee HRV:n käyttöä sillä, että kliinisissä oloissa sen on todettu luotettavasti ennustavan terveydentilaa. Ja mikä se kliininen ennuste on ollut? Toinen Suunnon viittaama paperi, jossa yli 8 vuoden ajalta yli 8000 potilaalta on sairaalassa otettu lepotilan EKG ja siitä löydetty, että HRV on ennustanut myöhempää sydänpysähdyksen riskiä. Siis hyvä, ansiokas ja arvokas tutkimus. Mutta jos ei mitata leposykettä vaan lähes maksimisykettä, ei mitata EKG:llä vaan Suunnon älykellolla ja ei arvioida sydänkohtauksen riskiä vaan maitohapon tuotantoa, voiko noita kahta oikeasti verrata toisiinsa?
Kieltämättä haiskahtaa hiukan idean ylimyynniltä.
Niin varsinkin kun tosiaan kun koko idean keksijä, marco altini, totesi itsekkin ettei aerobista kynnystä voida mitata luotettavasti sykevälivaihtelusta.
Mutta toimiessaan tämä olisi todella mahtava lisä. Juurikin noin miten suunto on sen toteuttanut ja juurkin tuosta syystä, mitä jahuc yllä kertoi.
Itse olen todennut, että todella kuumassa ja/tai korkealla kannattaa vaan unehtaa mittareiden näyttämät ja arvioida sen hetkinen aerobinenen kynnys fiiliksen mukaan. Sitten kun syke/teho lähenee kotimaan arvoja, alkaa kroppa olla tottunut helteeseen/korkeuteen. (tai sitten olet ajanut liikaa liian vähällä levolla)
lassekoo
11.07.2025, 11.13
Joo, ehkäpä tuon ZoneSensen takia ei nyt kannata vielä mittaria päivittää.
Mites nuo muut, etenkin aerobisen kynnyksen määrittelyt ilman labratestejä, tuossa aiemmin oli ainakin mainittu tastehoinen testi:
Omasta mielestäni harrastajalle riittää se pitkä testi tasateholla. Kyllä sen aerkin tuntee riittävän tarkasti siitäkin. Ja ennenkaikkea muutoksen.
Pitää vaan tunnustella sitä fiilistä, eikä tuijottaa liikaa sykettä.
Mites tuo käytännössä tehdään? Ajetaan pari tuntia alkuun arvatulla aerobisen kynnyksen teholla? Seurataanko tässä vain sykkeen pysymistä kurissa, vai ihan vaan fiilistä että on hengästymisrajalla tai alle sen?
Aerobinen kynnyshän monasti määritellään 3h maksimitehoksi, mutta itse en ehkä ihan noin löysästi sitä määrittelisi.
Kun jotain arveluja on omata aerobisesta kynnyksestä, niin lähtee ajamaan suunnilleen sitä tehoa. Jalkoja ei saisi hapottaa. Eli etsii sen tehon, mikä menee nätisti. 2h jälkeen se kyllä alkaa tuntumaan vähän vaikealta. Omasta mielestäni syke ei saisi sakata pahasti aerkin tuntumassa. Eli 3h all-outissa syke tietysti nousee rajusti loppussa. Ei silloin enää aerkia ole.
Hyvässä kunnossa olevalla kuskilla se syke pysyy kyllä aika samana koko 3h ajan. Mutta toki tuohon taitaa sitten vaikuttaa muukin kuin esim se kaasuista mitattu aerk teho...
Mutta siis :) Jos pystyt jollain teholla ajamaan 3h ilman merkittävää pw:hr sakkaamista, niin se on kyllä sinun aerobinen kynnys.
mä lähtisin tollasella liikkeelle. tolla hakusanalla ja sen muunnelmilla löytyy fillarointiinkin räätälöityjä sivuja, en nyt jaksanut kaivaa, mutta idea on sama 3.5--5% väliin kun saa tehonlaskun tai sykkeen nousun niin ollaan aerobisen kynnyksen lähellä. helppo tehdä lenkin alkuun ja on helposti toistettavissa. https://taylormadecoaching.uk/heart-rate-drift-test-aet/
mä lähtisin tollasella liikkeelle. tolla hakusanalla ja sen muunnelmilla löytyy fillarointiinkin räätälöityjä sivuja, en nyt jaksanut kaivaa, mutta idea on sama 3.5--5% väliin kun saa tehonlaskun tai sykkeen nousun niin ollaan aerobisen kynnyksen lähellä. helppo tehdä lenkin alkuun ja on helposti toistettavissa. https://taylormadecoaching.uk/heart-rate-drift-test-aet/
Tosiaan 5% pidän itsekkin maksimi driftauksena. Mutta tuo testi pitää olla pyörällä kyllä pidempi, 60min ei riitä mihinkään aerokynnystä testatessa. Tosin tuossa tulee kyllä muitakin muuttujia jo mukaan, kuten vaikkapa lihasväsymys, nesteytys ja energian riittävyys. Mutta minusta ne kuuluu kaikki hyvään aerobiseen kuntoon. Lyhyemmällä testillä saa herkästi liian kovia tuloksia.
Ja sitten kun kunto paranee ja tottuu pidempiin ajoihin, niin se syke driftaus loppuu.
aerokynnys ja kestävyys on pikkasen eri juttu. tehdään virallinen testikin 3 min portailla. mutta joo aerosyke on sovittu juttu - ei meillä sellaista ole. itsekin tuota 3h pitänyt hyvänä estimaattina. pogan jotain 350W kontra aloittelijan 150W asettaa kropan lämmöntuoton, energian jne kautta vähän eri rasitukselle. ja voikin olla, että kunnon kehittyessä käykin päinvastoin. kestävyysurheilun yksi keskeisin tavoitehan on nostaa kynnyksiä ylöspäin kohti Vomaxia ja silloin aikasidonnaisuus väkisinkin vaihtelee.
Niin tuo on sillai aika mielenkiintoista, että se kaasuista mitattu todellinen aerk voi tosiaan olla paljon korkeampikin, mitä ajossa toteutunut.
Noin voisin helposti ajatella käyvän esim eri lajeista tulleilla nuorilla.
Sitten taas perus keski-ikäiset tavikset, joita suurin osa meistä on, arvioi kyllä oman aerobisen kuntonsa huimasti yläkanttiin.
Siksi lähinnä mietin, että jos sen testin haluaa itse tehdä, on fiksuinta ajaa se pitkä aika ja uskoa siihen. Sillä ei ainakaan saa liian isoa tulosta.
jep. olin viime viikon kemissä ja siellä pääsee ajaa tasaiseen. ajoin ton saman muunneltuna siivumiehelle eli 4hx213W ja pysyi alle 5%.
Jos harjoittelee polarisoidulla mallilla, tai jotain sinnepäin, niin onko tolla "aerobisella kynnyksellä" tai miksi sitä kutsuukaan, niin mahdottoman suurta merkitystä?
no siinä just onkin, kun pitää osata ajaa kevyet kevyesti - yleisesti ainoa raja mikä pitää tietää. siitä ylöspäin sitten critical power curve kertoo kaiken.
Kyllä kyllä. Itse olen ollut siinä luulossa, että ne kevyet pitäisi ajaa huomattavasti "aerobisen kynnyksen" alapuolella.
Itse itseäni esimerkkinä käyttäen. Veikkailisin, että mun aerobinen kynnyssyke on noin 140, ehkä jopa 135. Tuohon sykkeeseen en kuitenkaan pääse ihan vahingossa vaan on ajettava tarkoituksella huomattavasti napakammin sellaisilla tehoilla millä en ainakaan suunnitellusti lähtisi ajamaan pitkää kestävyyslenkkiä ja hengityksessäkin huomaa sen verran, että ei mene ihan 100% PPP hengessä. Omavalintaisella pitkän lenkin teholla ne keskisykkeet asettuvat sinne 110-120 haarukkaan, joka on todennäkoisesti huomattavasti alle aerobisen kynnyksen. Jos ajan 130 keskisykkeellä, niin silloin olen selkeästi "kivaa kovaa" alueella ja vaikka näitäkin tulee tehtyä, niin melkoisen harvoin.
no jos huomaat ite hengityksessä eron, niin tietty olet VK alueella. sun kertoman mukaan sulle nettitekoäly arpoi aerk=125bbm.
Nettitekoälyn arpa voi osua hyvinkin lähelle "oikeaa".
Vaikka näin "vanhemmiten" sykkeet ovat pääosin laskussa, niin sykkeitä katellessa yllätyin, että viime syksynä pumppu jaksoi 150 keskisykkeen yli 5h XCM kisassa. Se on ehkä enempi noissa lyhyissä, joskus huonommin lämmitellyissä, ajoissa missä syke ei oikein ehdi mukaan.
Mulla itsellä käy noin silloin kun kunto on sysipska ja/tai nestehukkaa. Siis pitkissä kisoissa se syke sakkaa ja jää heilumaan sinne vk-alueelle, vaikka tehoa ei enää tulekkaan.
Mutulla toi kisa meni ihan hyvin, poislukien viimeisen tunnin tekninen pätkän. Tai siis itselle hyvin, ei muihin verrattuna.
Tänä vuonna on onneksi ikurien sarja XCM:ssä niin ei tarvitse vanhan sedän mennä nuorten kollien kanssa samaan starttiin. Voin vertailla miten menee 60km vs. 90km.
Sivustakatsoja
13.07.2025, 12.05
Mulla on nyt takki tyhjä, eikä sykkeet nouse, vaikka puskisi miten. Viimeinen kova veto oli suununtaina: pitkä mäki ja maantiepyörällä täysi kiihdytys ylämäkeen -rannesyke nousi kellon mukaan yli 180 bpm ja tasaisella sai nousun jälkeen vetää happea tovin ja sykkeet laski hitaasti.
Kuluneella viikolla yritin luukuttaa ja taisi sykkeet jäädä sykevyön mittaamana pitkälle alle 160 bpm. Mulla kello hälyttää 165 bpm, että jos en ole rykäisemässä, niin on vähän kevennettävä, tai tulee noutaja.
Jos nyt yrittäisi ajaa sykeohjatusti, niin kovia aikoja olisi tiedossa.
This concept is called Adaptation
Latency - the time between finishing a training block & when you actually see the benefits.
Typical timelines:
VO2 Max
Typical Block: 4-6 weeks
Benefit: 14-21 days after final session
Evidence:
Ronnestad (2020): VO2 max peaked 18
days post-block
Why the delay?
Mitochondrial biogenesis & increased capillary density take 7-14 days to fully manifest (Skiba 2022).
Threshold Training
Typical Block: 4-6 weeks of sustained efforts
Benefit: 21-28 days post-block
Evidence:
Clark (2022): FTP peaked 3 weeks after a 6-week threshold block.
Why the delay?
Lactate clearance efficiency:
Upregulation of MCT1/4 transporters takes 14-21 days.
Aerobic enzyme adaptations take 3-4 weeks to peak.
Capillary remodelling: 02 delivery capacity peaks 21-28 days post-training.
Aerobic Endurance
Typical Block: 6-12 weeks
Benefit: 28-42 days post-block
Evidence:
Philp (2022): Fat oxidation & capillary density peaked 5 weeks post-block.
Granata (2022): Mitochondrial enzyme activity maximised at 4 weeks.
Why the delay?
Slow-twitch fibre remodelling & aerobic infrastructure adaptations take 4+ weeks to fully develop (Plews 2023)
Takeaway:
Training results don't appear
immediately, they follow a clear, delayed timeline rooted in physiology.
Pushing yourself deep into fatigue a week before your target event won't make you faster - it will make you slower.
Effective preparation means working backwards from your goals, pinpointing the training stimulus you'll need to achieve that goal, and when this stimulus needs to be applied in order to peak at the right time.
Sent from my iPhone using Tapatalk
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.