Kp:n postauksessa on pointtia ja sen ymmärtämiseksi on todennäköisesti hyvä koettaa luopua tyypillisestä "nopea" ja "hidas" ajattelusta lihassolujen osalta. Pikemminkin asian voi ajatella niin, että lihaksessa on niitä soluja, jotka tekevät aina työtä ja niitä, jotka ovat ikäänkuin varalla. Koska voimaharjoituksen tavoite on antaa ärsykettä mahdollisimman suurelle määrälle lihaksen soluja, liikesarjassa oleellista on miettiä minkälainen liike aktivoi varalla olevan reservin.

Solut eroavat toisistaan aineenvaihdunnan ja sitä kautta hapenkäytön osalta. Lihaksessa on sellaisia soluja, joihin kulkee suuri määrä verisuonia ja soluja joihin verta kulkee vähemmän. Veri kuljettaa happea, joten nuo ensimmäiset solut kykenevät aerobiseen työhön, joka on pitkäkestoista. Keho optimoi itseään ja koska aerobinen työ on energian käytön kannalta edullista, näitä soluja pyritään käyttämään aina ensin. Energiatehokkuuden haittapuoli on, että energiatehokas solu ei pysty kovin voimakkaaseen ja nopeaan supistumiseen. Tästä tulee nimitys "hidas" lihassolu. Mutta haitasta huolimatta lihas aina aktivoi näitä soluja ensin. Vasta kun kokonaisvoima ei riitä riittävän voimakkaaseen tai nopeaan lihaksen supistumiseen, otetaan varalta muita, vähemmän optimaalisesti happea käyttäviä soluja käyttöön. Näitä kutsutaan yleensä "nopeiksi" soluiksi, mutta termi on tässä yhteydessä ehkä vähän hämäävä.

Kun teet salilla nopeaa sarjaa, se ei aktivoi lihaksia siksi, että painon liikenopeus jossain kohtaa liikettä on suuri vaan siksi, että sen kiihtyvyys on tehdyssä liikkeessä suuri. Kiihtyvyys ja nopeus ovat eri asioita. Kiihtyvyys on tunnetusti nopeuden derivaatta, mutta tässä yhteydessä se ero tulee nimenomaan voimasta. Kun lihas lähtee siitä hyvästä venytyksestä liikuttamaan painoa, se joutuu kiihdyttämään painon liikkeelle. Kiihtyvyys riippuu massasta ja siihen kohdistetusta voimasta, a = F/m. Jos haluat 50 kilon painon kiihtyvän 2m/s2, joudut kohdistamaan siihen 100 newtonin voiman. Mutta vastaavasti, jos tangossa on rautaa 100kg, silloin riittää 1m/s2 kiihtyvyys samaan voiman vaatimukseen.

Noin karkeasti ottaen siis tuplapaino nostettuna puolet hitaammin aktivoi saman määrän lihassoluja ja antaa saman ärsykkeen lihakselle vaikka liike on "hidas". Ja painotus tässä asiassa sanalla "karkeasti". Johtuu siitä, että kun toistoja tehdään useampia eli sarja, soluissa tapahtuu energiavarastojen ehtymistä, mikä vaikuttaa siihen paljonko reserviä kullakin toistolla joudutaan ja pystytään käyttämään. Ja se oli tuo kp:n pointti.