Kiitos kaikille tähänastisista vastauksista ja pohdinnoista asin tiimoilta.
Näin olen itsekin ajatellut. Teini-iän skeittaus vuosista on opittu se, että alastulolla on iso vaikutus siihen miten saa dekin kestämään. Skeittilaudan trukit ei kuitenkaan kaikkia portaiden hyppyjä suodata ilman joustavaa alastuloa ja tietenkin isoimmat hypyt yleensä vaativat alaspäin viettävän alastulon jo pelkästään sen takia, ettei kroppa ota hellää pidemmän päälle jatkuvista tärskyistä.
Ehkä yksi perinmäisistä kysymyksistä olisi voinutkin olla, että saako tälläiset dropit taluttaa jos meinaa aidoksi maastokuskiksi

? Vai hakeeko kokeneemmat kuskit "väkisin" reitille droppeja jne. jotta ajo tuntuu tarpeeksi haastelliselta ja niitä pitäisi olla joka lenkillä mukana.. Pohdintoja on edesauttanut se fakta, että joskus olisi kiva vetää enemmän porukkalenkkejä maastossa, mutta en tahtoisi olla peränpitäjänä jos harjoittelu jäänyt liian yksipuoleiseksi.
OT kyssärinä voisin kysyä, että minkälainen sitten on oikeanlainen alastulo tekniikka ja ajotyyli vastaavissa paikoissa. Esim. jos droppi on suht jyrkkä, mutta juuri ja juuri ajettavissa alas ilman hyppäämistä esim. keventämällä keulaa ennen alastuloa jottei vedä tangon yli niin kumpikohan lienee yleisempi tapa? Varmaan mielipiteitä tästä yhtä monta kuin vastaajia..
Itseäni vielä tässä vaiheessa kuumottaisi enemmän rauhallinen alaspäin meno takarenkaan päällä otb välttämiseksi. Syynä liian hidas vauhtini näissä paikoissa.
Hyvä kuitenkin tietää se, että tälläisen xc henkisen fillarin iskarit ei kuitenkaan suoranaisesti ole tehty pelkkään dropeista vetämiseen. Toisaalta noita mahtuu ehkä 0.1% omille reiteille joten eipä se suuri haitta ole vaikka ne kohdat taluttaisikin. Ymmärrettävästi myös vanteet kärsii kun puolestatoista metristä paukuttaa matalilla paineilla dropista suoraan esim. juurakkoon joka sattuu sitten osumaan suoraan vanteen keskelle. Monissa paikoissa alastulo onkin pehmeää maastoa tai kaltevaa alamäkeä.
Kirjanmerkit