tuohon ei ole oikeaa vastausta sillä oikeastaan ajotekniikka on ratkaisevampi kuin fillarin joustomatkat.
esim trial pyöräilijät tekevät täysjäykällä samanlaisia hyppyjä/droppeja joihin useimmat meistä tarvitsisivat täysjoustoa.
kuitenkin jos haluat lähteä kokeilemaan droppeja niin ensimmäinen vaatimus on mielestäni jousi iskari molemmissa päissä jotta iskussa pysyisi hallittu progressio pohjaamiseen saakka. ilma iskarit ovat kyllä hyviä muuten mutta äkillinen droppi saattaa tehdä liian ison paineiskun iskariin sisälle hajoittaen sen (esim tiivisteitä tai itse runko)
niin kauan kun on joustoa on kaikki hyvin. heti kun iskarit menevät pohjaanlyöntikumeihin saakka, alkavat ongelmat (vääntyneet korvakkeet, akselitapit, runko jne).Laitan mukaan pari kuvaa mihin asentoon iskareiden iskun pituutta näyttävä kumilenksu on sijoittunut noiden 0.5m droppien jälkeen. Myös juurakossa ajo saa kumilenksun siirtymään samaan kohtaan. Tämä mielestäni kertoo sen, että iskareissa on sopivasti ilmaa kun pääsee hyödyntämään koko jouston matkan, oikein?
Jos tuo joustomatka on optimoitu ja niin juurakossa kuin tälläisessa pienemmässä dropissa saa jouston menemään "äärirajalle" niin missä lienee se raja, että iskareiden vastaanottokyky heikkenee ja voima suuntautuu liiaksi runkoon ja muihin osiin?
mieluummin liikaa joustoa kuin liian vähän.Miten havainnoilistan helpointen milloin iskarit ovat toimintakykynsä rajoilla ennenkuin on koko paketti palasina? Etuiskarin joustomatka on säädettävissä, tekeekö iskarille pahaa jos ajaa pienemmällä joustomatkalla samat dropit ja juurakot?
Onko mitään hyötyä laittaa esim. kovempia paineita tälläisia ajo kertoja varten?
ei.. ylempänä jo kerrottu ilmaiskarin ongelmat.







Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit