Ensinnäkin, asb, et edusta mitenkään hienostunutta keskustelukulttuuria. Kun niin mielelläsi puhut siitä, mikä on todiste ja mikä ei, keskustelutaidoistasi löytyy lukemattomia todisteita parilta viimeiseltä sivulta tästä ketjusta. Niitä todisteita on myös hyvin vaikea lukea naama peruslukemilla.

Sitten asiaan. asb kirjoitti: "Kuka aiheuttaa ADT:n heikkoudet? Sen aiheuttaa huijari, joka alkaa huijata. Sen aiheuttaa huijari, joka etsii uusia huijaaamisen tapoja, jotka eivät ole tuttuja ADT:lle. Miksi lopullinen vastuu pitäisi olla ADT:llä, joka pyrkii rankaisemaan huijareita, eikä huijarilla joka yrittää huijata rangaistuksetta?"

Urheilija kantaa oman vastuunsa ilmoittamalla jatkuvasti oman olinpaikkansa ja olemalla jatkuvasti testattavissa missä tahansa ja mihin tahansa kellonaikaan. Kun hän tämän vastuun kantaa ja testit läpäisee olisi urheilun ja urheilijan kannalta oikeudenmukaista, että hän saisi kilpailla ja sitten pulinat pois. Miksi ihmeessä urheilijan pitäisi enää joutua kantamaan vastuu siitä, että systeemi on heikko? Mihin se perustuu? Jos testit laahaavat perässä, niistä vastuun kantakoon testaussysteemi.

Jos tätä doping-peliä aletaan pelata jollain muulla tavalla, tuloksena on juuri se kuin nyt on tapahtumassa, itse dopingsodasta tulee isompi asia kuin urheilusta. Se on tietysti joidenkin tahojen etu, mutta ei taatusti urheilun tai urheilijoiden.

Edelleen: jos testit eivät näytä doupanneita urheilijoita, se kertoo antidopingtoiminnan heikkoudesta. He kehittäkööt ja resursoikoot omaa toimintaansa niin, että se on riittävän tehokasta. Kun dopingin käyttöä ei millään testeillä, ei millään ratsioilla, ei millään todistajalausunnoilla tai millään muullakaan varmasti saada koskaan täysin kuriin, meidän täytyy luoda systeemi, jonka avulla doping-ongelma pysyy siedettävänä. Sitten on vain hyväksyttävä, että tuon systeemin sisällä elää sellainen doping-kulttuuri kuin mahtuu elämään. Se ei ole jees, mutta niin käy kaikissa tapauksissa. Jotta tuossa systeemissä peli olisi reilua ja urheilu peliä ja viihdettä, jonka tuloksia ei myllätä 15 vuoden päästä uusiksi, myös doping-valvonnan on oltava yksiselitteistä - joka tapauksessa huomattavasti yksiselitteisempää kuin nyt. Ja kaikissa tapauksissa urheilijan aseman on oltava vahvin, sillä systeemi on häntä varten ja hän on koko homman moottori. Kaikkien muiden oikeuksia voidaan vähän polkea, mutta ei urheilijan.

Tämä olisi mahdollista, jos dopingtestaus olisi tehokasta ja urheilijan ei tarvitsisi huolehtia muusta kuin siitä, että on testattavissa ja läpäisee testit.

Kyse on kuitenkin urheilusta. Ei mistään vakoiluvyyhdestä tai murhaoikeudenkäynnistä.