Eikö helpompaa olisi hyväksyä järjestelmä, jossa doping-valvontaa voitaisiin harjoittaa millä tahansa lainmukaisilla keinoilla? Urheilijan ei tällöin tarvitsisi huolehtia muusta kuin siitä, että on testattavissa, eikä käytä doping-aineita.
Kyse ei tosiaan ole vakoilusta tai murhista, vaan miljoonaluokan bisneksestä. Tunnetusti myös laittomasta taloustoiminnasta saattaa joutua tuomiolle. Tuomiolle meikäläisten maissa saattaa joutua myös silminnäkijä todisteiden perusteella. Tämän keskusteluketjun lukemiseen saakka kuvittelin, että tällainen tieto kuuluisi peruskoulun läpäisseiden yleissivistykseen. Ikävä huomata olleensa väärässä. Armstrongin tapauksessa syytteitä on käsittääkseni tulossa useasta muustakin asiasta kuin pelkästä dopingin käytöstä. Jotkut asiaan enemmän perehtyneet mm. arvelivat hänen vetäytyneen jutusta nyt siksi, ettei antaisi (toistamiseen?) väärää valaa, mistä käsittääkseni seuraa aina ja poikkeuksetta minimissään puolen vuoden linnatuomio (kts. case Marion Jones).
Mitä tulee doping-keskustelun rooliin pyöräilyn nettiskenessä, niin asiaan perehtyäkseen kannattaa lukea esim. kansainvälisiä foorumeita. Kyse ei todellakaan ole meidän maallemme ominaisesta vääristymästä, vaan ihan yleismaailmallisesta ilmiöstä.
Mitä tulee pyöräilyn doping-kulttuuriin, niin mikäli villeimmät tähän tapaukseen liittyvät huhut ovat edes osaltaan paikkansapitäviä, koskee case-Armstrong mahdollisesti myös hyvin korkeassa asemassa UCI:ssa olevia ihmisiä. Pyöräilyn puhtaammman tulevaisuuden osalta tällaisten tahojen paljastuminen tuntuisi ainakin lähtökohtaisesti hyvin tärkeältä.
"Pain is temporary," he wrote then. "If I quit, however, it lasts forever." And quit is what Armstrong did on Friday. (Guardian)









Lainaa viestiä vastauksessa

Kirjanmerkit