Viime syksyn Juoksija -lehdessä (en muista numeroa) oli juttua kynnyksistä ja laktaateista. Aerobinen -ja anaerobinen kynnys käsitteenä ovat tuon mukaan turhia, parempi puhua hengästymis -ja puuskutusrajoista. Itse aktiivikuntoilijana olen vuosikaudet käyttänyt kolmea eri lenkkivauhtia. Hitaat hengästymättä (voi vaikka vihellellä), kovemmat siten, että hengästyy selvästi. Kovimmat vedot pistävät hengityksen ahtaalle. Noilla tavallinen kuntoilija pärjää, eikä tarvitse tuijottaa sykkeitä.