Jäsen
VKn alarajalla tehtyjä vetoja voisi myös tehdä PK lenkkien loppuun. Ajaa 2-3tuntia PKta ja sitten loppuun esim 30-40min VK1.Alkujaan tämän lähetti J-ri
Korkeemmalla VK teholla sitten lyhyempiä vetoja että tulee se 40-60min yhteensä alueella.
Oliko tuo kynnystesti ja tunnin veto muuten ajettu samalla tehomittarilla? Vähän kuulostaa omaan kokemukseen erikoiselta että ajettu 60min anakynnyksella ajoa josta ekat 40min tuntunut "tosi helpolta"
Aktiivijäsen
Ei noita intervalleja kukaan ole pystynyt sillä tasolla tutkimaan, että voi sanoa onko 40 tai 2x20 parempi kuin joku toinen. Säännöllisyys, nousujohteisuus ja vaihtelu - se on tutkittu ja toimii. Kantsii todella miettiä sitä, miten nousujohteisuus toteutuu, jos talvella tuuppaa täböillä?
Nöösi
Juu samalla, mutta kynnys määritetty happojen mukaisesti. Tuntuu itselle antavan hieman ”helpomman” kynnyksen kuin FTP määritykset.
Aktiivijäsen
kantsii siis suhtautua suurella toleranssilla. mulla anaerobisen kynnyksen laktaatit olleet 5 "virallisessa" testissä 2.8...ja 3.6 välillä. Isoimmat laktaatit kisakauden jälkeen, mikä lienee ymmärrettävää.
Aktiivijäsen
Viime syksyn Juoksija -lehdessä (en muista numeroa) oli juttua kynnyksistä ja laktaateista. Aerobinen -ja anaerobinen kynnys käsitteenä ovat tuon mukaan turhia, parempi puhua hengästymis -ja puuskutusrajoista. Itse aktiivikuntoilijana olen vuosikaudet käyttänyt kolmea eri lenkkivauhtia. Hitaat hengästymättä (voi vaikka vihellellä), kovemmat siten, että hengästyy selvästi. Kovimmat vedot pistävät hengityksen ahtaalle. Noilla tavallinen kuntoilija pärjää, eikä tarvitse tuijottaa sykkeitä.
Veteraani
Oon ehkä vähän alkamassa kallistumaan samalle linjalle kuin m-52. Ei se ole niin mahdottomaan tarkkaa noiden tehotasojen kanssa kun kaiketi ollaan kaikki voorumilaiset eritasoisia hupiukkoja ja -akkoja. Pitää huolen ettei jokaisesta treenistä tule sitä "kivaa kovaa" ja harjoittelee säännollisesti, niin menee aika kivasti.
6.7 WTF/kg
Aktiivijäsen
samaa mieltä. ehkä enempi painottaisin sitä että tietää missä se PK raja menee, että oikeasti osaa mennä hiljaa. sinänsä jos ite osaa lukea oman hengästymisrajan niin se tarkkuus riittää. En usko, että kova treeni menee kovasti pieleen vaikka sen tekisi ihan ilman härpäkkeitä - aina se jotain rassaa. olen monesti sanonut, että esim 4,8 tai 20min vedot mennään silleen et jaksaa. varsinkin nyt kun on todettu ettei ns liian lujaa aloittamisesta juuri haittaa ole - jotkut jopa suosittelevat sitä.
Vanha jäärä
Taitaa olla uusi uhka perusasioissa pysymiselle kun on viime vuodesta alkaen enenevässä määrin ollut juttua meeeedioissa aktiivisesta laktaattitestauksesta (jopa treeneissä vetojen välillä) ja haaveita jatkuvasta laktaattien mittauksesta.
Ehkäpä sieltä sitten aikanaan tulee käytänteitä harjoitteluun muillekin kuin koe-eläimille. On se ainakin ammattilaisilla melkoista seurantaa kun heistä kerätään syke + teho + verensokeri ja nyt myös laktaattien kertymistä vähintäänkin leireillä.
Veteraani
Onneksi omalla kohdalla haasteet ovat niin peruslaatuisia, ettei tarvitse edes ajatella noita jatkuvia mittauksia.
Esimerkiksi. Sunnuntaina sain ajettua 3R lenkin Zwiftissä yli 200 watin keskiteholla ja alle 120 keskisykkeellä. Nyt kun saisi pidettyä tommosia lenkkejä säännollisesti ohjelmassa vähintään kerran viikossa. En usko uusien jatkuvien mittausten auttavan asiaa.
6.7 WTF/kg
Suurtietäjä
Kaveri hommasi itelleen oman laktaattimittarin. Mutta hän onkin omassa lajissaan maajoukkueessa.
Että sinänsä ihan hyvä että tuollaisten mittareiden saatavuus paranee niille ketkä niitä saattaa tarvitakin.
Veteraani
Mulle olisi tärkeämpää sellainen toiminto vaikka Garminin kelloon, joka sanoisi että "tänään ei sitten saa juoda yhtään olutta". Vielä kun antaisi sähkoshokkeja jos kuitenkin korkkaisi kaljan, niin olisi aika loistava.
6.7 WTF/kg
Aktiivijäsen
Mulle OJ:n toiminto olis turha - tiedän sen muutenkin
Vanha jäärä
^ HRV4Training appi kyselee aamulla kaikenlaista, yksi kysymyksistä on ”Any alcohol intake last night?” johon vastausvaihtoehdot ovat None/A little/Too much.
Mukava vastata kysymykseen rehellisesti.
Suurtietäjä
Mä tarvisin tuollaisen kalorirajoittimen, sille olis käyttöä joka päivä.
Jäsen
Sokerimolekyyli on siitä kiva, että se taittaa valoa ja lisäksi sitä päätyy kropassa solunesteeseen lähelle ihon pintaa. Sen takia sitä voi "pumpata" pinnalle ja mitata infrapunalla tai syvemmältä radiosignaalilla. Ja tämän vuoksi on aika todennäköistä, että sokerimittaus (glukoosi) tulee siihen Garminiin ihan lähivuosina. Apple koettanee saada omansa ulos ennen sitä, kunhan selviää ensin patenttiriidoistaan koskien happisaturaation mittausta (sen takia Applen kelloja odottaa per nyt myyntikielto).
Alkoholi on hankalampi tapaus ja voi olla, ettei ihan kellomittauksella onnistu.
Mutta onneksi on kemia, voi unohtaa ne tekniset härpäkkeet. Jos asiaan haluaa vaikuttaa muutenkin kuin läpällä palstalla heittäen, aineen nimi on disulfraami. Se estää alkoholin pilkkoutumisen, mistä tuloksena paljon sähköshokkeja tehokkaampi rangaistus eli helvetillinen päänsärky. Suurin osa suomalaisista tuntee aineen markkinointinimellään Antabus.
Jäsen
Lisää kemiaa: semaglutidi, tirzepatidi ja metformiini. Hoitaa homman.
Suurtietäjä
Nuo kuulostaa ihan pojan Pokemon-pelin hahmoilta.
Jäsen
Juu, kemistien käyttämät nimet on joskus hauskoja.Nuo kuulostaa ihan pojan Pokemon-pelin hahmoilta.
Yksi vanha kemistituttuni on etunimeltään Sofia. Me muut kirjoitetaan nimi tahallaan muotoon Sophia, koska se on aina niin hapan.
Aktiivijäsen
Hyvä ketju pitää nostaa framille. Väitän, että VO2max paranee hiihdolla enempi kuin fillaroinnilla siksi, että kun useampi lihas tekee työtä, happea käytetään enemmän eikä turvauduta anaerobiseen energiaan. Tänään 2h hiihtoa fillaroinnin VK1 sykkeillä ja Garminin EPOC perusteinen arvio on suht kevyt.
Jäsen
Tästä aiheesta oli jo Scaden postaus puolitoista vuotta ja pari sivua sitten. Sen mukaan prosessissa pullonkaula ei ole kyky kuluttaa happea vaan kyky kuljettaa happea. Tämä varsinkin mikäli treeniä on takana enemmän ja sekä lihas että sen kapillaarisuonisto on hyvin kehittynyt. Mikä taas tarkoittaisi, että esim jaloissa yksinään on riittävästi tehontarvetta rasittamaan sydäntä ja keuhkoja maksimaalisesti. Silloin lajivalinnalla ja monen lihaksen yhtäaikaisellä käytöllä ei ole väliä, mikäli tavoite on parantaa keuhkoja ja sydäntä. Mikäli taas tavoite on parantaa suonistoa ja hapen siirtymistä lihakseen, silloin rasitus kannattaa kohdistaa mahdollisimman tarkasti nimenomaisesti niihin lihaksiin, joita tavoiteltavassa lajissa tarvitaan.
Aktiivijäsen
juu kaikki pitää olla kunnossa, mutta ite kyllä pystyn juuri sydäntä treenaa helpommin hiihdolla. hauiskäännöllä se olisi todella tuskaista.
Jäsen
Treeni lajin mukaan. Hauis-ojentaja-yläselkä -kombo voisi olla hyvä esim rullatuolikelaajalle tai F50 luokan katin grindaajalle.
Vakiovieras
Tämähän osuu sopivasti ja antaa tekosyyn mainostaa tuoretta visiittiäni The Training Science -podcastissa, jossa kävin keskustelemassa hapenottokyvystä ja sen osatekijöistä (myös muuta mahtui mukaan mm. ylirasitustilaan, yksilölliseen harjoitteluun ja liikuntafysiologian integratiiviseen luonteeseen liittyen): https://www.buzzsprout.com/1917060/episodes/16233378 (jakso löytynee yleisimmistä podcast-kanavista).
Samaisesta podcastista kannattaa ottaa kuunteluun myös Ingvill Oddenin vierailu, jossa käyvät läpi hänen tuoretta tutkimustaan liittyen hapenottokyvyn kehittämiseen: https://www.buzzsprout.com/1917060/episodes/16028365
Itse tutkimus löytyy täältä https://www.researchgate.net/publica...rformance_gain. Sen pariksi sopivat hyvin Urianstad et al., jossa vertaillaan (taas kerran) erilaisia intervalleja hapenottokyvyn kannalta: https://www.researchgate.net/publica...ained_cyclists
Lisäksi tämä tuore Molmen et al. katsaus on oivallinen: https://www.researchgate.net/publica...eta-Regression
Kaikki eivät kuitenkaan näitä jaksa lukea, niin otetaan muutama poiminta. Ensinnä liittyen tuohon hapenottokyvyn harjoittamiseen: sydämen (ja hengityselimistön) kannalta tosiaan tuskin juuri on väliä missä lajissa sitä harjoituttaa, kunhan työskentelevän lihasmassan osuus on riittävän suuri (pyöräily tähän riittänee). Hapenottokykyä rajoittaa kuitenkin myös hapen diffuusio hiusverisuonista lihaksiin, johon todennäköisesti vaikuttaa ainakin hiusverisuoniston tiheys, joka puoltaa lajispesifiä harjoittelua hapenottokyvyn kehittämisessä. Toki jos harjoittelun kokonaisvolyymia saadaan ylös muilla liikuntamuodoilla, voinee tällä olla positiivinen vaikutus hapenottokykyyn. Meidän tuoreessa (vielä julkaisemattomassa) aineistossa tosin sauvakävelytestissä saavutettiin myös hieman korkeampi sydämen minuuttitilavuus sekä iskutilavuus kuin pyörätestissä, joka voinee puoltaa sitä että näin saadaan hieman suurempaa ärsykettä sentraaliselle puolelle. Mene ja tiedä.
Oddenin ja Urianstadin tutkimukset sitten puolestaan valottavat sitä, että (lyhyellä aikajaksolla) hapenottokyvyn kehityksen kannalta olennaista on nimenomaan saada hapenkulutus korkealle tasolle suhteessa omaan hapenottokykyyn intervalleissa. Näinhän on jo pitkään uumoiltu, mutta kunnon tutkimusnäyttö tälle on puuttunut. Sillä ei niinkään ole merkitystä, että toteutuuko harjoitus juuri MK-alueella, vaan sillä että työskennellään riittävän lähellä omaa hapenottokyvyn maksimiaan. Toisin sanoen ne, joilla toinen kynnys on korkealla suhteessa omaan hapenottokykyyn, voivat hyvin kehittää hapenottokykyään myös pitkähköillä anaerobisen kynnyksen tuntumassa tapahtuvilla vedoilla kun taas ne joiden kynnys jää suhteessa alhaisemmalle tasolle, joutuvat puskemaan reippaammin MK-alueen puolelle. Tällöin todennäköisesti myös hieman erilaiset intervallit toimivat paremmin hapenottokyvyn nostamisessa korkealle.
Molmen et al. tutkimus sitten puolestaan ottaa vähän isomman perspektiivin sen suhteen, että minkä tyyppiset harjoitukset (sprint interval training, high intensity interval training, endurance training) kehittävät hapenottokykyä ja sen osatekijöitä eri kuntoisilla ja eri aikajaksoilla. Käytännössä niin, että huonokuntoisemmilla ja lyhyemmillä (muutaman viikon) aikajaksoilla hyvin kovatehoiset SIT harjoitukset (esim. 4x30sek all out) toimivat hyvin, mutta niiden rajat tulevat nopeasti vastaan, HIIT toimii sitten vähän pidemmillä aikajaksoilla, mutta kun mennään vielä pidemmille aikajaksoille, tarvitaan myös pidempiä (alle anaerobisen kynnyksen) harjoituksia hapenottokyvyn ja sen perifeeristen osatekijöiden kehitykseen. Eli tavallaan voisi päätyä suosittelemaan että aloitetaan harjoittelu lyhyillä hyvin kovatehoisilla harjoituksilla ja kun kehityskäyrä loivenee, siirrytään asteittain pidempiin harjoituksiin. Todellisuudessa toki yhdistelmä eri intensiteeteillä tapahtuvia harjoituksia tarvitaan.
Näin äkkiseltään näissä ei toki mitään järisyttävää maalaisjärjen vastaista ole, mutta hyvin laadukkaita ja mielenkiintoisia tutkimuksia, jotka ainakin tuovat uusia nyansseja kestävyysharjoittelun suunnitteluun.
Vakiovieras
Onkohan jossain selvitetty miten tarkkoja kuluttajakäyttöön tarkoitettujen mittareiden (esim. rannelaitteet Suunto, Polar, Garmin jne.) raportoimat VO2max-lukemat (absoluuttinen tarkkuus ja varianssi) ovat vs. jokin "oikea" testi? Tilanne varmasti muuttuu jatkuvasti sensoriteknologian/laskumenetelmän muuttuessa jne. Mutta mikä on laitteiden nykytaso?
Moottoriturpa
Pyöräilyn ja tehomittarin kanssa garmin on käsittääkseni aika tarkka. Käytöännössähän se mittaa vaan pw:hr suhdetta, eli vertaa sinun maksimi sykettä tuotettuun tehoon ja treenin aikaiseen sykkeeseen. Tuon kun ymmärtää, niin tajuaa myös mahdolliset virheet mittauksessa. Jos syke ei enää treenimäärän vuoksi nouse esim vo2 vedoissa, niin ei se hapenotto ole oikeasti noussut vaikka garmin niin väittääkin.
Mutta siis minusta garminin vo2 arvio, tai lähinnä sen muutokset, pitävät kyllä aika hyvin paikkaansa oman fiiliksenkin mukaan.
Ilman tehomittaria en kyllä tuohon luottaisi fillaroidessa lainkaan. Juoksussa se voi toimiakkin.
Vakiovieras
Ok, kiitos infosta. Netistä kun hieman asiaa katselin, niin monet VO2max-arvon määritystavat perustuvat johonkin epäsuoraan tapaan ja siten mietin olisiko jokin hattumenetelmä käytössä kuluttajalaitteissa. Ja varmaan onkin, jossei ole mittausdataa tarjolla.
Aktiivijäsen
Pajulahdessa joku vuosi takaperin suorassa testissä virallinen tulos oli 55 milliä ja Garmin antoi arviona 54. Mielestäni melko hyvin mittaa epäsuorastikin tehtynä
Sent from my iPhone using Tapatalk
Aktiivijäsen
Mulla on vastaavanlainen kokemus Garminin kellosta. Taisi olla 2 milliä eroa suoran testin ja Garminin arvion välillä.
Vakiovieras
Samankaltaisia tuloksia itsekin saanut eli Garmin näytti pari - kolme pykälää alakanttiin, mutta tulokset kuitenkin samalla hehtaarilla "oikean" mittaustuloksen kanssa. Itse ehkä käyttäisin tuota arviota pidemmän ajan kehityksen seurantaan ja/tai yhdistäisin johonkin konkreettiseen testiin kuten vaikka 10 minuutin maksimivetoon.
Aktiivijäsen
Pitää muistaa, että kaikki ovat epätarkkoja, virallisenkin testin tarkkuus 3% ja saman verran kait tehomittarin eli 6% ero eli se pari pykälää voi tulla jo mittareista. Sitten se tärkein pointti -mitä itse kukin ko arvolla osaa tehdä ?
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit