Vituix män. 120km oli tavoitteena, kunnon pannut ennen Eskolaa ekan EA:n jälkeisessä alamäessä. Ihme kyllä, kivikosta huolimatta vain pintanaarmuja. Se ihmetyttää, että takanatulijat eivät vaivautuneet edes hidastamaan. Yksi taisi kysyä onko kaikki ok, mutta mitään järkevää en saanut kyllä suusta tulemaan. Itse olisin pysähtynyt jeesaamaan.

Siitä sitten eteenpäin, hyvin meni kunnes jäykkä nilkka aiheutti vähän virheasentoa ja krampit iski. Ehdin kaikesta huolimatta tokalle kiekalle, mutta jäi sitten kesken.

Ihan tyytyväinen kuitenkin, silloin kun kaikki oli ok, vauhti oli hyvää. Ja tyytyväinen siitä, ettei käynyt pahemmin. Se hetki kun keula lähtee alta jyrkähkössä alamäessä ja vastassa on kivikkoa...

Ensi vuonna uusiksi, matkasta vain ei ole vielä tietoa. Hieno tapahtuma, oman kesän ehdoton kohokohta!

/Tomppa