Tahko lähestyy...Oletko valmis.

[ReLe]

Kiitokset jälleen kerran hyvistä kuvista!

[Hardza]

Hoi Tahkon ahertajat!


Valkopaitainen kameramies Tuulivaaran päältä on saanut kuvat internetin ihmeelliseen maailmaan, niin pääsette jakamaan suoritustanne SoMessa Tahkon kosteilla jatkoilla, kun ei mutaa löytynyt reitiltä. Oma kisa jäi tänä vuonna välistä, mutta koitin ikuistaa teidän hetkiä, ainakin itsestä oli mukava löytää kuva jälkikäteen.

Kuvien laatu vaihtelee, kun meni liikkuvan kohteen ja valoitusasetusten kanssa opetellessa, mutta kyllä noista näyttää selvää saavan. Mikäli haluatte tehdä esim printin, niin laittakaa YV.tä, niin lähetän täyden reson kuvan TAI mikäli haluatte kuvan pois julkisesta kansiosta, niin YV.tä tulemaan.

Kuvien käyttö ei kaupallisissa käytössä sallittua ilmoittamalla nimeni kuvatekstin yhteydessä ja palkkioksi itikoiden ja paarmojen syöttinä olemisesta riittää hiljainen kiitos. Muut tapaukset erikseen.


Klo 10:00 lähtö sillalta
Klo 10:45 - 13:45 Tuulivaaralta
Klo 14:15 - 15:10 Loppulaskusta


https://goo.gl/photos/mv16Ez7Yi9ZNCh2e9



Enjoy!

[Gekko]

Avaudun näin foorumin kautta kun Virve ei vastannu puhelimeen...
Noo. Itse kisahan meni todella nappiin fatbike luokassa kolmostilan jäädessä 35 sekuntin päähän. Fattillä 3.25 aika on aivan mukava!
MUTTA...Yksi asia korpeaa.
Kun tuo kolmossijanpoistuminenkaukaisuuteenharmitus oli vähän ohi huomasin että aikanihan 50v sarjassa oikeuttaisi toiseen sijaan! Eli poodiumille!
No minuapa ei näkynytkään listoilla!? Menin kilpailukeskukseen kysymään asiaa. Siellä nainen sanoi että: "tottakai ikäsarjat on riippumattomia muista låhtöajoista että siinä on joku häikkä. Annappa nimes niin hän käy korjaamassa"
No minä innostuin että harmitus vaihtui podiumpaikkaan kuitenkin!
Sitten innolla palkintojenjakoseremoniaan!
PIENI yllätys kun en ollutkaan taas listalla!
Vi**u että tosiaan harmitti!
Kysyin sitten asiaa juontajalta. Sanoi että: "mene ajanotosta korjaamaan tilanne ja ota Virveen yhteyttä"
No minähän menin....Ajanottaja tylysti ilmoitti että fatbike sarja ei kuulu ikäluokkasarjaan. Että niillä oli omat palkinnot!!!
Eikös kaikissa muissakin sarjoissa ole OMAT palkinnot!?
Ikäluokkasarja ei tosiaan pitäisi olla rajoitettu sarjojen tai lähtöaikojen mukaan.
Koitin soittaa Virvellekkin asiasta mutta ei vastannu!
ETTÄ KIITOKSIA VAAN TAHKO! EN TYKKÄÄ!
Kiitos ja anteeksi!

[Sprintrs]

Toimitin Tahkon toimistoon reitiltä löytyneen Garmin -merkkisen navigaattorin tapaisen laitteen. Tiedoksi, jos joku on hukannut. Kiinnostaisi myös tietää löysikö se omistajansa.

Ja kiitoksia kuvista. Jäi edes jotain kivaa muistoa tältäkin reissulta. Nim. "neljäs vuosi peräkkäin rengasrikkoja".

[Jukste]

Toimitin Tahkon toimistoon reitiltä löytyneen Garmin -merkkisen navigaattorin tapaisen laitteen. Tiedoksi, jos joku on hukannut. Kiinnostaisi myös tietää löysikö se omistajansa.

Ja kiitoksia kuvista. Jäi edes jotain kivaa muistoa tältäkin reissulta. Nim. "neljäs vuosi peräkkäin rengasrikkoja".

Iteltä tippu edge1000 jonnekin 35 km tienoille. Pitääpä kysellä onko oma ja onko edes siinä kunnossa, että datat saisi talteen kiitoksia!

Eka Tahko ja hauskaa oli. Pitää kyllä lähtä ensi vuonnakin aikaa parantamaan.

[Peräjää]

Tahko 120. Tuskaa alustaa loppuun. Olin valmis keskeyttään ekan 10km aikana. Liian vähän reeniä. Juhannuksena poskiontelontulehdus. Lihonu. Ja mitä näitä ny oli...

En muistanu, että siellä oli noin paljon teknistä. Ja mukavia teknisiä alamäkiä, joita uskalsin ajaa vauhdilla tosi hyvin. Ylämäet oli yhtä perseestä kuin aina ennenkin.

Aika paljon oli kramppaavia matkan varrella. Itselläni kramppas pohkeet törkeesti jo ekan kiekan kinahmin alussa. Ikinä ennen ei oo krampannu.

Kiitos vaan kaikille tsemppaajille. Pääsin maaliin.

T. Kohtuu pinkki lila-pinkillä pyörällä 120-lätkä repussa.


Sent from my iPad using Tapatalk

[Sprintrs]

Harmiksi ei ollut edge 1000. En viitsi laittaa tuntomerkkejä enempää, ettei joku epärehellinen sitä omi. Ja onhan tuo omistaja saattanut jo löytyäkin.

Niin ja ei minullakaan pahaa sanottavaa Tahkon fiiliksestä. Ankarasti vain ottaa pattiin tämä rengasshow. Kun varasisurikin meni, niin siinä kävellessä ehti tutkia maaperää.

Ja kaimalle; oon kyllä ymmärtänyt, että jos meinaa ikäsarjoissakin podiumille päästä, niin pitää ysin lähdössä startata.

[Jukste]

Ihan ihmettelin miten renkaat kestivät. Välillä oli niin terävää kiveä ja hirveä pauke kuului kyljistä, mutta rikoilta selvittiin. Pari sisuriakin oli mukana. Alla Racing Ralphit Douple Defence versiona ja litkutettuna.

[Gekko]

Ja kaimalle; oon kyllä ymmärtänyt, että jos meinaa ikäsarjoissakin podiumille päästä, niin pitää ysin lähdössä startata.

Juu. Näin vissiin on. Mutta mitä helvettiä kisatoimiston henkilökuntakin sitten sanoo toisin!?
Se tässä vituttaa kun ensin vakuutetaan että joojoo...Ja sitten kun kun tulee palkintojenjakoon onnessaan että nytkö pääsee poidiumille niin vedetään matto alta...
No eipä tuo enää harmita. Vain ihmetyttää.

[Coast_artillery]

Vituix män. 120km oli tavoitteena, kunnon pannut ennen Eskolaa ekan EA:n jälkeisessä alamäessä. Ihme kyllä, kivikosta huolimatta vain pintanaarmuja. Se ihmetyttää, että takanatulijat eivät vaivautuneet edes hidastamaan. Yksi taisi kysyä onko kaikki ok, mutta mitään järkevää en saanut kyllä suusta tulemaan. Itse olisin pysähtynyt jeesaamaan.

Siitä sitten eteenpäin, hyvin meni kunnes jäykkä nilkka aiheutti vähän virheasentoa ja krampit iski. Ehdin kaikesta huolimatta tokalle kiekalle, mutta jäi sitten kesken.

Ihan tyytyväinen kuitenkin, silloin kun kaikki oli ok, vauhti oli hyvää. Ja tyytyväinen siitä, ettei käynyt pahemmin. Se hetki kun keula lähtee alta jyrkähkössä alamäessä ja vastassa on kivikkoa...

Ensi vuonna uusiksi, matkasta vain ei ole vielä tietoa. Hieno tapahtuma, oman kesän ehdoton kohokohta!

/Tomppa

[Garymies]

Oli kokonaisuudessaan huippureissu. Hyvät kelit, hyvät järjestelyt, mukavia ihmisiä ja oma pyöräkin pelasi hyvin. 2 kaatumista näin läheltä, mutta ei onneksi kummassakaan käynyt kuinkaan. Parasta oli, kun loppunousun alkaessa huomasin, että jaloissa on vielä puhtia ja olis ehkä mahdollisuus neljän tunnin alitukseen. Ohittelin koko nousun ajan porukkaa. 22 sekuntia meni yli neljän tunnin. Ens vuonna ilman muuta uudestaan, ehkä läskillä vaihteeksi.

[znood]

Näyttää olevan tahkomtb:n datalimiitti ylittynyt niin kuitenkin tulokset löytää :
http://live.ultimate.dk/desktop/fron...useragent=true

[pinohiiri]

Itse lähdin parantamaan viime vuotista kahden kierroksen aikaa, aikatavoitteeksi 9h alitus. Nyt kun rata ei ollut samanlaista mutavelliä kuin viime vuonna niin siinä mielessä mieli oli aika luottavainen vaikka kunnosta ei ollut oikein (taaskaan) kunnon käsitystä... Taktiikka oli ajella eka kiekka noin neljään tuntiin ja koettaa pitä sama tahti toiselle kierrokselle.

Eka kierros meni hämmentävän hyvin. Kinahmi 1 jälkeen pahin ruuhkakin hellitti ja matkalla monia itselle sopivaan tahtiin eteneviä ryhmiä, joiden mukana tuli ajeltua. Ajo kulki hyvin ja jossain kohtaa kelloa seuratessa huomasin olevani edellä omaa aikataulua ja alkoi hieman huolettaa, että ajanko liian kovaa. Hieman koetin sitten jarrutella, mutta kun olo tuntui hyvälle niin en kuitenkaan alkanut sen suuremmin himmailemaan ja eka kiekka tulikin alle neljään tuntiin. Ainut tilanne oli tyylipuhdas OTB Rahasmäen jälkeisen laskun viimeisessä notkossa, kun 29 ei noussut sen rumpuputken yli... Oli hieno hetki.

Toisella kierroksella olikin sitten varsin rauhallista ajella ja edelleen pyörä kulki hyvin ja kuskillakin oli vielä virtaa sen verran, että ehti jututtamaan useampaakin matkakumppania. Huolloista nappasin banaania, urheilujuomaa ja mukillisen vettä päähän viilennyseksi, jotta virta riittäisi loppuun asti ja sehän toimi. Loppuaika painui reilusti alle 8,5h eli komeasti tavoitteeseen! Yllättäen matkan aikana ei tullut ongelmia tekniikan, fysiikan tai päänkään kanssa. Jäykkäperän ravistus kyllä alkoi toisen kierroksen laskuissa jo tuntumaan hieman epämukavalle, mutta oma valintahan se oli lähteä moisella liikkeelle.

Kaiken kaikkiaan hieno tapahtuma. Järjestäjille ja talkooväelle taas iso hatunnosto ja kanssakuskeille myös: väki oli rennolla asenteella liikkeellä ja tietä sai sen kun pyysi vain. Toivottavasti osasin itsekin antaa nopeammille latua riittävän ajoissa.

P.S. Terkut täysjäykällä plussakoon sinkula-Trekillä ajelleelle kuskille, jonka kanssa ohiteltiin toisiamme ja ajeltiin pätkiä yhdessäkin. Kyllä sitä voimaa tuntuu jo olevan, kun selkä katosi nopeasti näköpiiristä El Granden alkaessa.

[juha gylling]

Loisto reissu. Mahtava keli ja hyvät järjestelyt. Iso käsi järjestäjille !

[efut]

Minä ajoin ensimmäisen 240 kilometrin matkani. Alkuun oli suunnitelmana käyttää parina edellisenä vuonna hyvin toiminutta taktiikkaa aloittaa rauhallisesti, jotta loppuun riittäisi paukkuja. Perjantaina minulle kävi kuitenkin selväksi että säästä oli tulossa helteinen. Kuumakallena hellekelin eivät sovi minulle vaan tiedän voimieni hiipuvan kun minulle tulee liian kuuma.
Niinpä päätinkin pelata ei "Upporikasta tai rutiköyhää" vaan "upporikasta ja rutiköyhää", eli painella yön ja aamun aikana kovaa vauhtia niin pitkälle kuin ehdin ennen hellettä ja kärsiä sitten päivän ja illan aikana helteestä koko rahalla toivoen, että maaliin ei ole enää pitkä matka.
Eka kierros noin 3.45. Toisella kierroksella kun polku oli kerrankin tyhjä ajoin Kinahmin ensimmäistä kertaa nollilla ylös. Nilsiän ja viimeisen huollon välissä en nähnyt ensimmäistäkään maastopyöräilijää. Kolmas kierros alkoi noin 40 minuuttia ennen kuumaa ryhmää. Pääsin puoleen väliin Kinahmin polkua kun hullunmylly alkoi. Siitä lähtien kierroksen loppuun oltiin ensin enempi ja loppua kohti vähempi polun tukkeena.
Neljännellä kierroksella kiireestä ei enää ollut tietoakaan. Itseltäkin oli paras puhti poissa. Kaverini jonka kanssa ajettiin kimpassa puutui Taivaan Portaisiin. Tästä eteenpäin kaveri määräsi vauhdin. Hyytymisestä huolimatta kaverillani oli kova halu päästä maaliin kun takana oli kuitenkin yli 210 kilometriä.
Aikaa oli reilut kolme ja puoli tuntia. Ja kun itselläkään ei ollut muuta tavoitetta kuin maaliin pääsy niin jatkettiin rauhallisesti jokainen huoltopiste perusteellisesti hyväksi käyttäen. Myös hellettä vastaan taisteltiin kastelemalla itsemme aina kun oli vettä tarjolla. Loppumatkasta järjestäjän huoltoaukokin oli joka tiepätkällä vastassa mutta ymmärrystä oli että kun takana oli lähes 230 kilometriä ei keskeytys oikein kiinnostanut kun aikaa kuitenkin oli järjestäjän antamaan tapahtuman takarajaan tulla vähän rauhallisemminkin maaliin.
Vasta Tahkovuoren päällä viimeisessä alamäessä päästin kilpailijan itsessäni taas irti ja riuhtaisin neljän minuutin eron kaveriini joka päätti pelata lopun varman päälle. Aikaa kaverillani kului lähes 20 tuntia ja 240 kilometrin viimeiselle jaettu sisupuukko tuntui kyllä ansaitulta palkinnolta.
Nopeammin olisin tullut viimeisen kierroksen yksin mutta kun seuraavaan sijaan olisi eroa ollut yli puolitoista tuntia niin omaa sijoitusta ei tarvitse jossitella.

[Polun tukko]

Ei voi valittaa tapahtumasta tänäkään vuonna. Kiitos järjestäjälle ja säät sattui kohdalleen. Nyt sunnuntain täällä savossa on tullut enempi ja vähempi vettä. Kuuma toki oli mutta ennemmin se kuin mutapaini.

Ohessa pieni klippi kinahmilta kohti eskolaa.

[Ohiampuja]

Keneltä lie oli pudonnut Polarin sykepanta työkalujen kanssa sinne toiseksi viimeisen ja viimeisen huoltopaikan väliin. Kävin viemässä ne sinne kisatoimistoon.

[LJL]

Vituix män.

Savolainen supersankari mainittu

Itsellä ei paljon huonommin olisi voinut mennä ajan ja sijoituksen puolesta, mutta maaliin tultiin kahdelta kierrokselta ja se oli vaikean kisan vuoksi ihan hyvä suoritus jälkikäteen ajateltuna. Tavoitteena oli siis ajaa uusi enkka alle 7:49 tai toissijaisesti mahdollisimman paljon alle 8:00, vaikka treenimäärät olivat sairastelun vuoksi 1/5 vuoden 2014 valmistautumisesta (sekä touko- että kesäkuu läskiksi). Ja onhan Tahkon kaksi kierrosta aina hyvä treeni, joten kannatti lähteä kokeilemaan.

Taktiikkana kaksi rauhallisempaa kierrosta, ja ensimmäinen kierros menikin mukavasti rennosti 3:45 vauhtia. Sain ampiaisenpiston reiteen ensimmäisen kierroksen puolivälin paikkeilla, ja jotenkin siitä alkoi jo jumittaa selässä pikkuhiljaa, kunnes toisen kierroksen aikana iski jo semmoiset selkäkrampit että piti ihan tosissaan taistella eteenpäin. Oli henkisesti rankkaa kun sattui ja porukkaa meni jatkuvasti ohi, mutta tahdonvoimalla maaliin ja tulos 8:12.

Ensi vuonna ihan eri valmistautuminen ja alle 7:30 menee niin että heilahtaa Kiitos kaikille allekirjoittaneelle juttuseuraksi jääneistä, se auttoi tuskaan.

[seppo_taalasmaa]

Minä ajoin ensimmäisen 240 kilometrin matkani. Alkuun oli suunnitelmana käyttää parina edellisenä vuonna hyvin toiminutta taktiikkaa aloittaa rauhallisesti, jotta loppuun riittäisi paukkuja. Perjantaina minulle kävi kuitenkin selväksi että säästä oli tulossa helteinen. Kuumakallena hellekelin eivät sovi minulle vaan tiedän voimieni hiipuvan kun minulle tulee liian kuuma.
Niinpä päätinkin pelata ei "Upporikasta tai rutiköyhää" vaan "upporikasta ja rutiköyhää", eli painella yön ja aamun aikana kovaa vauhtia niin pitkälle kuin ehdin ennen hellettä ja kärsiä sitten päivän ja illan aikana helteestä koko rahalla toivoen, että maaliin ei ole enää pitkä matka.
Eka kierros noin 3.45. Toisella kierroksella kun polku oli kerrankin tyhjä ajoin Kinahmin ensimmäistä kertaa nollilla ylös. Nilsiän ja viimeisen huollon välissä en nähnyt ensimmäistäkään maastopyöräilijää. Kolmas kierros alkoi noin 40 minuuttia ennen kuumaa ryhmää. Pääsin puoleen väliin Kinahmin polkua kun hullunmylly alkoi. Siitä lähtien kierroksen loppuun oltiin ensin enempi ja loppua kohti vähempi polun tukkeena.
Neljännellä kierroksella kiireestä ei enää ollut tietoakaan. Itseltäkin oli paras puhti poissa. Kaverini jonka kanssa ajettiin kimpassa puutui Taivaan Portaisiin. Tästä eteenpäin kaveri määräsi vauhdin. Hyytymisestä huolimatta kaverillani oli kova halu päästä maaliin kun takana oli kuitenkin yli 210 kilometriä.
Aikaa oli reilut kolme ja puoli tuntia. Ja kun itselläkään ei ollut muuta tavoitetta kuin maaliin pääsy niin jatkettiin rauhallisesti jokainen huoltopiste perusteellisesti hyväksi käyttäen. Myös hellettä vastaan taisteltiin kastelemalla itsemme aina kun oli vettä tarjolla. Loppumatkasta järjestäjän huoltoaukokin oli joka tiepätkällä vastassa mutta ymmärrystä oli että kun takana oli lähes 230 kilometriä ei keskeytys oikein kiinnostanut kun aikaa kuitenkin oli järjestäjän antamaan tapahtuman takarajaan tulla vähän rauhallisemminkin maaliin.
Vasta Tahkovuoren päällä viimeisessä alamäessä päästin kilpailijan itsessäni taas irti ja riuhtaisin neljän minuutin eron kaveriini joka päätti pelata lopun varman päälle. Aikaa kaverillani kului lähes 20 tuntia ja 240 kilometrin viimeiselle jaettu sisupuukko tuntui kyllä ansaitulta palkinnolta.
Nopeammin olisin tullut viimeisen kierroksen yksin mutta kun seuraavaan sijaan olisi eroa ollut yli puolitoista tuntia niin omaa sijoitusta ei tarvitse jossitella.

Tuollainen 240km maastoriuhtaisu on kyllä sen verran kova suoritus, että hattu nousee päästä. Kuinka paljon kilometrejä sulla kertyy vuosittain maastossa ja maanteillä?

[purkka]

Kiitos jälleen Tahko MTB 2016 järjestäjille! Olipahan raskas 240 km reissu tällä kertaa! Kuitenkin hyvä kisa ja hyvä huolto omasta takaa, kiitos huoltotiimilleni.

Kisa sujui ongelmitta lukuunottamatta toisen kierroksen puolivälissä alkaneita, lukuisia reisien ja lantioseudun "ravintokramppeja" joita iski muutaman minuutin kuluttua jokaisen geelin + juoman ottamisesta. Ne eivät kovinkaan paljon hidastaneet sillä tiesin niiden "sulavan" pois joidenkin minuuttien aikana. Ainoa pitkä kramppauspätkä oli 3. kierroksen El Grande jonka ajoin ylös Vastarannan Mikon kanssa rupatellen molemmat reidet krampissa El Granden alaosasta aina hissilinjalle saakka . Masokistinen tunne .

Kierrosajat menivät nousujohteisesti hidastuen eli eka 3:25 (M50 sarjassa olisin ollut sillä hopealla) ja viimeinen 4:06 loppuajan ollessa 15:14.

Suuret kiitokset kaikille "tsemejä" hokeneille ja kannustajille. Erityinen kiitos myös niille tuntemattomille, jotka kannustivat nimeni mainiten vaikka eivät voineet lukea sitä numerolapustani.

[ReLe]

Huhhuh. Kova suoritus. Kyllä se vaan niin on, että kovuutta ei ole tulla hyvävoimaisena maaliin vaan 100% lopussa, kaikkensa antaneena ja mahdollisimman pitkään kärsineenä. Iso käsi kaikille 240km ajajille.

Minä ajoin ensimmäisen 240 kilometrin matkani. Alkuun oli suunnitelmana käyttää parina edellisenä vuonna hyvin toiminutta taktiikkaa aloittaa rauhallisesti, jotta loppuun riittäisi paukkuja. Perjantaina minulle kävi kuitenkin selväksi että säästä oli tulossa helteinen. Kuumakallena hellekelin eivät sovi minulle vaan tiedän voimieni hiipuvan kun minulle tulee liian kuuma.
Niinpä päätinkin pelata ei "Upporikasta tai rutiköyhää" vaan "upporikasta ja rutiköyhää", eli painella yön ja aamun aikana kovaa vauhtia niin pitkälle kuin ehdin ennen hellettä ja kärsiä sitten päivän ja illan aikana helteestä koko rahalla toivoen, että maaliin ei ole enää pitkä matka.
Eka kierros noin 3.45. Toisella kierroksella kun polku oli kerrankin tyhjä ajoin Kinahmin ensimmäistä kertaa nollilla ylös. Nilsiän ja viimeisen huollon välissä en nähnyt ensimmäistäkään maastopyöräilijää. Kolmas kierros alkoi noin 40 minuuttia ennen kuumaa ryhmää. Pääsin puoleen väliin Kinahmin polkua kun hullunmylly alkoi. Siitä lähtien kierroksen loppuun oltiin ensin enempi ja loppua kohti vähempi polun tukkeena.
Neljännellä kierroksella kiireestä ei enää ollut tietoakaan. Itseltäkin oli paras puhti poissa. Kaverini jonka kanssa ajettiin kimpassa puutui Taivaan Portaisiin. Tästä eteenpäin kaveri määräsi vauhdin. Hyytymisestä huolimatta kaverillani oli kova halu päästä maaliin kun takana oli kuitenkin yli 210 kilometriä.
Aikaa oli reilut kolme ja puoli tuntia. Ja kun itselläkään ei ollut muuta tavoitetta kuin maaliin pääsy niin jatkettiin rauhallisesti jokainen huoltopiste perusteellisesti hyväksi käyttäen. Myös hellettä vastaan taisteltiin kastelemalla itsemme aina kun oli vettä tarjolla. Loppumatkasta järjestäjän huoltoaukokin oli joka tiepätkällä vastassa mutta ymmärrystä oli että kun takana oli lähes 230 kilometriä ei keskeytys oikein kiinnostanut kun aikaa kuitenkin oli järjestäjän antamaan tapahtuman takarajaan tulla vähän rauhallisemminkin maaliin.
Vasta Tahkovuoren päällä viimeisessä alamäessä päästin kilpailijan itsessäni taas irti ja riuhtaisin neljän minuutin eron kaveriini joka päätti pelata lopun varman päälle. Aikaa kaverillani kului lähes 20 tuntia ja 240 kilometrin viimeiselle jaettu sisupuukko tuntui kyllä ansaitulta palkinnolta.
Nopeammin olisin tullut viimeisen kierroksen yksin mutta kun seuraavaan sijaan olisi eroa ollut yli puolitoista tuntia niin omaa sijoitusta ei tarvitse jossitella.

[Avokid]

Minä ajoin ensimmäisen 240 kilometrin matkani. Alkuun oli suunnitelmana käyttää parina edellisenä vuonna hyvin toiminutta taktiikkaa aloittaa rauhallisesti, jotta loppuun riittäisi paukkuja. Perjantaina minulle kävi kuitenkin selväksi että säästä oli tulossa helteinen. Kuumakallena hellekelin eivät sovi minulle vaan tiedän voimieni hiipuvan kun minulle tulee liian kuuma.
Niinpä päätinkin pelata ei "Upporikasta tai rutiköyhää" vaan "upporikasta ja rutiköyhää", eli painella yön ja aamun aikana kovaa vauhtia niin pitkälle kuin ehdin ennen hellettä ja kärsiä sitten päivän ja illan aikana helteestä koko rahalla toivoen, että maaliin ei ole enää pitkä matka.
Eka kierros noin 3.45. Toisella kierroksella kun polku oli kerrankin tyhjä ajoin Kinahmin ensimmäistä kertaa nollilla ylös. Nilsiän ja viimeisen huollon välissä en nähnyt ensimmäistäkään maastopyöräilijää. Kolmas kierros alkoi noin 40 minuuttia ennen kuumaa ryhmää. Pääsin puoleen väliin Kinahmin polkua kun hullunmylly alkoi. Siitä lähtien kierroksen loppuun oltiin ensin enempi ja loppua kohti vähempi polun tukkeena.
Neljännellä kierroksella kiireestä ei enää ollut tietoakaan. Itseltäkin oli paras puhti poissa. Kaverini jonka kanssa ajettiin kimpassa puutui Taivaan Portaisiin. Tästä eteenpäin kaveri määräsi vauhdin. Hyytymisestä huolimatta kaverillani oli kova halu päästä maaliin kun takana oli kuitenkin yli 210 kilometriä.
Aikaa oli reilut kolme ja puoli tuntia. Ja kun itselläkään ei ollut muuta tavoitetta kuin maaliin pääsy niin jatkettiin rauhallisesti jokainen huoltopiste perusteellisesti hyväksi käyttäen. Myös hellettä vastaan taisteltiin kastelemalla itsemme aina kun oli vettä tarjolla. Loppumatkasta järjestäjän huoltoaukokin oli joka tiepätkällä vastassa mutta ymmärrystä oli että kun takana oli lähes 230 kilometriä ei keskeytys oikein kiinnostanut kun aikaa kuitenkin oli järjestäjän antamaan tapahtuman takarajaan tulla vähän rauhallisemminkin maaliin.
Vasta Tahkovuoren päällä viimeisessä alamäessä päästin kilpailijan itsessäni taas irti ja riuhtaisin neljän minuutin eron kaveriini joka päätti pelata lopun varman päälle. Aikaa kaverillani kului lähes 20 tuntia ja 240 kilometrin viimeiselle jaettu sisupuukko tuntui kyllä ansaitulta palkinnolta.
Nopeammin olisin tullut viimeisen kierroksen yksin mutta kun seuraavaan sijaan olisi eroa ollut yli puolitoista tuntia niin omaa sijoitusta ei tarvitse jossitella.

Taisin ohittaa teidät melkein heti lähdettyäni ensimmäistä kertaa elämässäni toiselle kierrokselle siinä kierroksen ensimmäisessä pururadan nousussa. Meno näytti kyllä jo siinäkin aika pahalta. Koko loppumatkan mietin teitä kahta, että mitenköhän teille käy. Hienoa kuulla että maaliin pääsitte

[Herman]

Suuret kiitokset kaikille "tsemejä" hokeneille ja kannustajille. Erityinen kiitos myös niille tuntemattomille, jotka kannustivat nimeni mainiten vaikka eivät voineet lukea sitä numerolapustani.

240-rekisterikilpi satulassa tuntui tosiaan kirvoittavan kannustusta takaa nopeammin tulevilta: KIITOS ja kumarrus teille kaikille, maaliin jaksamiseni saattoi olla kiinni noista sanoista

Jos jotakuta häiritsi (aiempien vuosien tapaan) ruuhkat ja jonottaminen, niin voin suositella neljän kierroksen matkaa; melkein kolme kierrosta sain ajella melkein yksin eikä ruuhkasta voi puhua senkään jälkeen. Nopeimmat 60- ja 120-kuskit tulivat takaa 1-4 miehen ryhmissä ja ainakin omasta mielestäni onnistuin väistämään heitä häiritsemättä.

Purkan mainitsemasta raskaudesta en tiedä, tai muista. Oma ajo oli sellaista ajelua, ennätykset sentään tuli toisensa jälkeen; 60 km aika parani 3 min, 120 km 57 min ja 180 km 2 h 3 min.

Reitin kuntohan ei varmaan tuon nopeampi voi olla? Kalustossa ei pienintäkään harmin aihetta, kroppa tuntui sietävän niin kuumuuden kuin yliannoksen urheilujuomaakin... Niin mikäpäs tuolla oli ajellessa

[efut]

Tuollainen 240km maastoriuhtaisu on kyllä sen verran kova suoritus, että hattu nousee päästä. Kuinka paljon kilometrejä sulla kertyy vuosittain maastossa ja maanteillä?

Pari vuotta sitten ajelin vuosittain noin 3000 kilsaa vuodessa ja olin vuodesta toiseen tasainen noin 9 tunnin ajaja Tahkon 120 kilsan matkalla. Olin matkan jo niin monta kertaa ajanut että motivoidakseni itseäni piti vähän muuttaa parametrejä. Aloitin henkilökohtaisen projektin pidemmille matkoille käymällä kuntotestissä hakemassa itselle sykerajat maantielenkeille ja tuplaamalla vuotuiset ajokilometrit.
Viimeiset kaksi vuotta olen vetänyt noin 6000 kilsaa vuodessa tasaisella noin 500 kilsaa kuussa tahdilla läpi vuoden. Noin puolet maasturilla ja puolet maastossa. Maantiellä tuijotan sykemittaria, maastossa en. Maantiekilsoista suurin osa on kerätty kodin ja työpaikan välillä.
Nyt on vähän hakusessa mitä Tahkolla ensi vuonna ajaisi. Tulossa olen kuitenkin.
Toivesää ensi vuodellekin, viileää ja märkää. Viime vuonna minulla oli todella hauskaa.

[MPetäjämäki]

Kiitokset täältä jälleen järjestävälle organisaatiolle sekä kanssapyöräilijöille. Erityiskiitokset kuuluvat tällä kertaa kaikille myöhemmissä lähdöissä 60km matkaa ajaneille, jotka antoivat kiitettävällä tavalla polkua neljännen kierroksen aikana. Myös kannustuksista oli iso apu. Toivottavasti huomasin kiittää teitä kaikkia.

Neljä kierrosta tuli nyt ajettua kolmatta kertaa, eikä tuo helpolta tälläkään kerralla tuntunut. Toisaalta helppoa kai tuon ei kuulu ollakaan. Jos kiinnostusta on, niin tuolta voi käydä lukaisemassa kisaraporttia.

[izmo]

Näyttää olevan tahkomtb:n datalimiitti ylittynyt niin kuitenkin tulokset löytää :
http://live.ultimate.dk/desktop/fron...useragent=true

entäs jäikö se teline Tahkolle kun ei oo täällä näkynyt

[znood]

entäs jäikö se teline Tahkolle kun ei oo täällä näkynyt

Joo kun erehtyy lainaamaan niin sille tielleen jää.. mitäs lainasit.

[i_sairanen]

...Toisaalta helppoa kai tuon ei kuulu ollakaan. Jos kiinnostusta on, niin tuolta voi käydä lukaisemassa kisaraporttia.

Onnittelut hienosta ajosta! Todella osuvasti sanottu tuolla blogissasi, että "240 kilometriä Tahkon radalla ei ole läpihuutojuttu." Itse sorruin juurikin tämän ajatuksen laiminlyömiseen. Keli oli mitä parhain ja mielessä oli, että tuleepa mukava reissu ja perusvauhdilla tuloskin tulee olemaan todennäköisesti kohtuullinen. Vertailukohtana oli kaksi 180 km ajoa ja yksi 240 km ajo, päällimäisenä tietenkin mielessä viime vuoden eeppinen mutapaini.

Ensimmäinen kierros meni helposti hieman päälle kolmeen tuntiin asenteella, että ajetaan alta pois. Aki karkasi heti Kinahmin päällä, eikä takaakaan näkynyt ketään vähään aikaan. Onneksi Nilsiän kaveri ajoi minut kiinni ennen Rahasmäkeä, jotta matkaa ei tarvinnut taittaa yksin.

Kierroksen vaihteessa jäin pienelle huoltotauolle ja Nilsiäläinen Janne karkasi. Ajattelin, että tavoitan hänet jossain vaiheessa ja pääsemme jatkamaan matkaa taas kahdestaan. Sainkin hänet kiinni Kinahmilla, mutta en siten kuten olisin halunnut. Hän oli ilmeisesti pannuttanut ja hieman satuttanut itseään. Pikaisesti varmistin, että mies on sellaisessa kunnossa, että ei tarvitse apua hälyttää ja pääsisi omin voimin pois metsästä. Toinen kierros taittui yksinäisesti noin 3 tunnissa ja 13 minuutissa varsin kevyellä ajolla.

Kolmas kierros ja vaikeudet alkoivat. Olin käyttänyt energiana pääasiassa geelejä ja energiapatukoita. Yhtäkkiä huomasin, että nyt on kroppa aivan tyhjä. Pidin teknisen tauon Eskolan huollossa. Tämän jälkeen ei enää sykkeet nousseet mihinkään eikä vauhtia ollut nimeksikään. Pää ei ajatellut järkevästi enkä tajunnut huoltopaikoilta ottaa oikeaa evästä vaan yritin sinnikkäästi teollisilla energioilla. Ne eivät tulleet suoraan kehon läpi, mutta eivät myöskään antaneet yhtään energiaa jalkoihin. Vaapuin hämärän rajamailla kierroksen loppuun vannoen, että tämä jää nyt tähän ja samalla jää kaikki tämän kesän tulevat ajotkin. Myyn vehkeet ja alan tekemään jotain järkevää pyöräilystä vapautuvalla ajalla. Kierrokseen sain tuhrattua ennätykselliset neljä tuntia.

Oli pakko jäädä istumaan hetkeksi lähtöalueelle ja syömään mitä kylmälaukusta sattui löytymään. Huoltojoukot laittoivat sillä aikaa pyörän valmiiksi uutta kierrosta varten ja pakottivat matkaan. Odotin kuitenkin jonkin aikaa ja mietin, että miten ihmeessä pystyn vielä ajamaan yhden kierroksen, kun edellinenkin oli ollut yhtä helvettiä. Kun näin Mikon keltaisen paidan syöksyvän hurjalla vauhdilla alas pitkin Tahkon rinnettä niin päätin lähteä taas ajamaan. Vauhdilla tai sijoituksilla ei ollut enää tässä vaiheessa mitään merkitystä. Tiesin, että takaa tullaan kohta ohi, että vilahtaa. Niinhän siinä kävikin Nilsiässä. Ei ole hirveästi muistikuvia miten päädyin taas Eskolan huoltoon, mutta sieltä löytyi elämän eliksiiriä, tosin kierroksen liian myöhään. Järjestäjän Tuc-suolakeksit nimittäin antoivat veteen sekoitettuna energiaa alta aika yksikön. Ajatukset alkoivat kirkastumaan ja sain vähän perusvauhtia päälle. Retkisarjalaisia alkoi tulla selkä edellä vastaan, mutta tyydyin pääasiassa ajamaan heidän vauhtiaan. En halunnut rynniä väkisin ohi ja mahdollisesti pilata muidenkin ajoa. Eskolan suoran jälkeen neljäs kierros oli ajoitain jopa mukava ja kierrosajaksi muodostui hieman alle neljä tuntia kokonaisajan ollessa 14h 13 min.

Yleensä tällaisen reissun jälkeen maalissa on hyvä ja seesteinen olo. Nyt kaikkea muuta, päällimmäisenä ääretön harmitus, että olin mokannut homman näin pahasti. Tavoitteet olivat aivan jossain muualla. Ehkäpä hieman ylimielinen asenne oli suurin syy epäonnistumiseen. Viime vuonna olosuhteet olivat aivan jotain muuta ja siihen verrattuna tämän olisi pitänyt olla helppoa. Ei ollut!

Onnittelut ja hatun nosto kaikille itsensä ylittäneille Tahkon 240 km läpi ajaneille. Selvästikään muillakaan ei ole ollut helppoa, eikä sen pidäkkään olla tällaisella retkellä. Täytyy ihmetellä voittoon ajaneen Aki Färmin suorituskykyä, aivan jäätävä suoritus!

[izmo]

Joo kun erehtyy lainaamaan niin sille tielleen jää.. mitäs lainasit.

hyviin tapoihin kuuluu kyllä palauttaa tavara eikä jättää lojuun omiin nurkkiin ?

[Kyrdis]

Pitää itsekkin omia mietteitä kun hyvin tullut raporttia 240km kuskeilta.
Itsellä kolmas tahko ja ensimmäinen 240km, kokemattomuuden piikkiin menee viikolla tehty ylitankkaus, jonka johdosta ensimmäiset 100km melko tuskallisia imeytymisen ollessa todella tuskallista ja lähinnä vedellä sai itseään ravittua, muu eväs aiheutti oksettavaa sekä pahaa oloa

Kolmannen kierroksen puolella alkoi jo eväs maittamaan mutta tuntui selkeästi matka jo pohjilla ja energiavajeet kuskissa, sekä selkä & kädetkin rupesi jo hieman loppumaan. Neljännelle kierrokselle meinasin jättää starttaamatta , mutta ajattelin että kokeillaan ja unohdetaan ajat ja sijoitukset ja yritetään sinnitellä maaliin.

Hitaasti edeten viimeinen kierros, tosin ohitettavista sai energiaa kun sai seuraa jutella kun muuten ensimmäisem kierroksen jälkeen oli ollut yksinäistä taivaltamista, mikä toisaalta sopi hyvin ettei ainakaan liian kova vauhti tehnyt temppuja.
El granden päällä synkät ajatukset väistyi ja jalkaan tuli uutta puhtia kun tiesi maalin häämöttävän, krampeista ei ollut riesaa paarmoista sen sijaan , mutta ei ne enää lopussa purreet tai sitten niihin ennätti päivän aikana turtua.
Maalissa 16h ja sekuntteja päälle ja kyllä maistui järveen mennä vilvoittelemaan, vasta noin 30min kuluttua selkä & hartiat meni totaalijumiin saunan lauteilla istuessa.

Kiitokset tietä antaneille ja parhaani mukaan tietä yritin antaa vaikka vireystaso ei ihan tapissa loppukilometreillä ollutkaan.
Fatbikella (ehkä) viimeinen kerta kun neljälle kierrokselle, mutta olihan se "mukavaa" koko rahan edestä.
T. Tuskainen Kuopyksen läskikuski