Kenellekkään henkilökohtaisesti en viestiä osoita. Poimin vain jäsenien tuntoja näiltä päiviltä . . .

Alkujaan tämän lähetti
tempokisu
Kyllä minä nyt luuseri olen. Tullu niin paljon sairauksia, kaikista työpaikoista heivattu, Yhdessäkin paikassa jossa olin vastaanotossa ja avustin leikkauksissa, menin pomon puheille ja olin varma että tulee lisää vastuuta ja palkankorotus - tuli potkut, ja olin ollut työllistämistöissä.
12 vuotta työttömänä valmistumisen jälkeen. Siinä välissä tempon suomenmestaruuksia ( jotka oli elintärkeintä, pystyn edes johonkin) 2004 sain ensimmäisen ( valmistuin siis 1992) työpaikan, ja sekin sitten meni ei minun takia vaan omistaja väsähti.
Ei voi ymmärtää, että aikoinaan koulun ( lukio) kaikkien aikojen paras oppilas päätyy kohta ruokajonoon.
Niin, sitä jaksaa nousta ja yrittää aikansa......mutta jossain vaiheessa voimat vaan yksinkeritaisesti loppuu.
On aikaa puuhastella itelle tärkeiden asioiden parissa, mutta voimia on aika vähän.
Tätäkin kirjoittaessani kyyneleet valuu. Ihmiset pitää mua ikivalittajana, mutta miettikää jos pitäisi tilillä nyt olevilla rahoilla tulla toimeen seuraavat 6 vuotta.
Olisi niin kiva jos pystyisin pyöräilemään ( vasemman kyljen revähtymä ja kylkiluitten murtuma estää, kipu on aika infernaalinen) yritän käydä lintukävelyillä ja kohta vien ruokinnat vanhalle vakiopaikalleni, mutta vain yhden ruokinnan ( aiemmin oli kaksi) ...eipä mulle soittele kun äitee...
anteeksi, mutta kun elämäntilanne on ihan järkyttävän toivoton ...
Masennusta, hiukan ?
8-10 viikkoa ollu myös pakkohuilausta syyskuun lopulta ja nyt oon päässyt pyöräilemään kuuden kylkiluun pahanlaatuisten paskojen pirstoutumisten jälkeen.
Kylkiä pakottaa mutta ovat onneksi kipeänä ainoastaan aamuin, päivin, illoin ja öisin.
Ei oo äitee tai isä 25 vuoteen soitellu koska kuolleet 
Me ei ala ketään soimaamaan omasta olotilastaan. Näin se menee. Soimaamme itse itseämme.
Myrsky-yönä kylmissään allekirjoittanut 20.11.2024
sivustot.net/Pekka/eb/ | pyöräilyä vuodesta 1960
Kirjanmerkit