Mikä asia yllätti sinut viimeksi?

[Hower]

Montezuman kosto. Tai joku sen etäinen eteläsuomalainen sukulainen.

Olin illalla perin tylsästi sauvakävelylenkillä suorinta tietä noin puolen tunnin päässä kotoa, kun aloin tuntea tietynlaista polttelua peräsuolen suunnalla. Yhtäkkiä, varoittamatta eli täysin ilman muita edeltäviä tai samanaikaisia oireita. Oli sillä lailla hauskasti ettei kotia lähempänä ollut auki olevaa julkista vessaa ei ollut. Uskalsin kuitenkin tuumata ettei tässä hätiä mitiä, olinhan joskus selvinnyt vastaavan matkan juoksulenkilläkin ja pitäisi riittää että vähän keventäisi tahtia ja keskittyisi...tuota...lihaskontrolliin.

Suunnitelmassa pysyttiinkin ilman paniikkia kotipihaan, rapunovesta sisään, hissiin, kotiovesta sisään ja vaatetusta jo valmiiksi riisuen vessaan. Juuri kun olin nostanut toisella kädellä pöntön kannen ja toisella kädellä tarttunut housunkaulukseen, tunsin miten tahdosta riippumaton sisempi peräsuolen sulkijalihas avautui sellaisella paineella etten kyennyt sitä ulommalla sulkijalihaksella hallitsemaan. Hetkessä housuissani olikin arviolta noin puolitoista litraa töysää tavaraa ja housut riisuttuani molemmat jalkani olivat polven alapuolelle ruskeat.

Kaikkea sitä saakin kokea, kun vanhaksi elää! Onhan minullakin ripulitauteja ollut, mutta eiliseen asti olin selvinnyt ilman mokomanlaista kokemusta.

Oudointa on ettei minkäänlaista jatkoa seurannut, ei oksettanut, ei kierrellyt vatsassani. Nukuin hyvin ja ilman kuivumassa roikkuvia housuja ja vastapestyä vessanlattiaa olisin voinut luulla nähneeni unta.

No, tässä iässä miltei kaikkea voi niin halutessaan pitää jonain niistä vaarallisista oireista, joita Iltalehti on myyntijulisteessaan kertonut lääkärien kehottanut tarkkailemaan...

Mutta anyway, tarina on tosi ja toivottavasti se tarjosi kaikille lukijoille terveellisen ja luvallisen määrän vahingoniloa keskelle tätä pimeää vuodenaikaa!

Tuota noin, että semmoista raporttia sitten.

[Opulus]

^ Jotenkin foorumin viimeaikainen meininki kannusti lähtemään tähän suuntaan. Ja ajattelin vähän niinkin että raportti aukeaa vaikeuksitta ja antaa jotain myös niille, jotka syystä tai toisesta vierastavat tavanomaisia jaarittelujani, olivatpa ne pseudofilosofisia tai jonkin muun sorttisia.

[Hower]

No niinpä. Nyt ollaan ihan perusasioiden äärellä. Ihmisen osa maailmassa. Olihan tuossa sikäli filosofinen pohjavire. Ehkä tämä maailma tuli pikkuisen valmiimmaksi tuolla postauksella.

[TuplaO]

Hyvin koostettua raporttia on aina ilo lukea, aihepiiristä riippumatta. Tässä tapauksessa sattui myös aihepiiri osumaan kohdalle.

[Sivustakatsoja]

Tarinan opetuksena oli, että jos on tullakseen, niin tulee silloin kun on jo lähes pöntöllä.

Sinällään tapahttumassa ei ole mitään kovin kummallista: ripulin pidättämisellä on rajansa. Muutama vuosi sitten olin lähtenyt Turusta pitkälle ajorupeamalle ja vatsa alkoi reistailla matkalla: jossain Kiukaisissa totesin että nyt on päästävä tarpeille, heti; pyörä pusikkoon ja itse pieneen metsikköön, paita pois ja bibsit alas ja helpottamaan oloa -aika läheltä alkoi kuulua lasten puhetta.

[justus6969]

kyllä tolla suorittamisella ja analyysilla pääsee Aaltoon opettamaan

[Hower]

Voitko opulus avata tälle ihan oman ketjunsa kun aihe tuntuu kiinnostavan? "Eläkeläisten ripulit housuun"

[SvaR]

Propain Terrelin oman specifin runkolaukun hinnoittelu vain 69,99€

[tempokisu]

Montezuman kosto. Tai joku sen etäinen eteläsuomalainen sukulainen.

Olin illalla perin tylsästi sauvakävelylenkillä suorinta tietä noin puolen tunnin päässä kotoa, kun aloin tuntea tietynlaista polttelua peräsuolen suunnalla. Yhtäkkiä, varoittamatta eli täysin ilman muita edeltäviä tai samanaikaisia oireita. Oli sillä lailla hauskasti ettei kotia lähempänä ollut auki olevaa julkista vessaa ei ollut. Uskalsin kuitenkin tuumata ettei tässä hätiä mitiä, olinhan joskus selvinnyt vastaavan matkan juoksulenkilläkin ja pitäisi riittää että vähän keventäisi tahtia ja keskittyisi...tuota...lihaskontrolliin.

Suunnitelmassa pysyttiinkin ilman paniikkia kotipihaan, rapunovesta sisään, hissiin, kotiovesta sisään ja vaatetusta jo valmiiksi riisuen vessaan. Juuri kun olin nostanut toisella kädellä pöntön kannen ja toisella kädellä tarttunut housunkaulukseen, tunsin miten tahdosta riippumaton sisempi peräsuolen sulkijalihas avautui sellaisella paineella etten kyennyt sitä ulommalla sulkijalihaksella hallitsemaan. Hetkessä housuissani olikin arviolta noin puolitoista litraa töysää tavaraa ja housut riisuttuani molemmat jalkani olivat polven alapuolelle ruskeat.

Kaikkea sitä saakin kokea, kun vanhaksi elää! Onhan minullakin ripulitauteja ollut, mutta eiliseen asti olin selvinnyt ilman mokomanlaista kokemusta.

Oudointa on ettei minkäänlaista jatkoa seurannut, ei oksettanut, ei kierrellyt vatsassani. Nukuin hyvin ja ilman kuivumassa roikkuvia housuja ja vastapestyä vessanlattiaa olisin voinut luulla nähneeni unta.

No, tässä iässä miltei kaikkea voi niin halutessaan pitää jonain niistä vaarallisista oireista, joita Iltalehti on myyntijulisteessaan kertonut lääkärien kehottanut tarkkailemaan...

Mutta anyway, tarina on tosi ja toivottavasti se tarjosi kaikille lukijoille terveellisen ja luvallisen määrän vahingoniloa keskelle tätä pimeää vuodenaikaa!

Kukaan ei nähny? eikä kuvannut? Joskus 1983 oli Valkeakoskella perinteinnen Valki-puolimaraton. No naisten sarjan voittajasta ei ollu alunperinkään epäselvyyttä...kävin kääntöpaikan päästä pusikossa ( isohätä) mutta sitten kun olin jo kaupunki-alueella tuli taas isohätä. Katselin olisiko jossain puistopusikkoa...ei ollu. Siinä sitten viimeinen osuus urheilukentän radan ympäri....fine, pökäleet ja oli vielä shorsit.
Maaliintulon jälkeen äkkiä veskiin.
Mutta kun kaikki näki, lehtikuvaaja otti kuvankin ( ja se päätyi lehteen) ja koulussa sitten naurettiin "Iisakkilalla pökäleet housuissa"

Hölkkäkisoissa oli helpompaa, minä ja yksi hieman vanhempi mies hölkättiin vierekkäin ja molemmat katseli tienvierustaa, että missäs olisi sopiva paikka...no totesin miehelle että kuule mun tarttee nyt käydä pusikossa - johon mies totesi että niin minunkin! kovasti katselin että jos meet kauemmas. Siinä sitten käytiin, ja matka jatkui vierekkäin. Kun olimme eri sarjoissa niin kilpailua ei ollut.

[justus6969]

Larunpyörä ja Strava eskalloituminen yhtaikaa. Tässä on jotain suurempaa takana

[tempokisu]

No mun yllätti kilpailevalla foorumilla että yhtäkkiä olen pahis ja hylkiö. Olisi reilua edes kertoa miksi? En ole solvannut tai haukkunu ketään, muuta kun itseäni koska totuushan on se että olen luuseri ja ihmisenä epäonnistunut, ja koko elämäni on epäonnistunut. Siitäkö sitten pitää vielä henkihieveriin lyötyä lyödä?
Vai onko rehellisyys ei-sallittua?

[YocceT]

No mun yllätti kilpailevalla foorumilla että yhtäkkiä ole pahis ja hylkiö.

Milläs tavalla tuo hylkiöityminen ilmeni? Se että kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä, ei tarkoita että olet hylkiö, vaan se kuuluu keskustelupalstojen luonteeseen.

[tempokisu]

^ no eipä ole mielipiteestä kyse ( paitsi että minä olen luuseri...), ja ylipäätään on erilaisia mielipiteitä, ei tarvi olla samaa mieltä.

Vaan nyt kaikki mun viestini julkaistaan vasta kun mode on hyväksynyt. Jopa Nahkiaisen merisää pitää mennä moden seulan kautta.
Mitä pirun hyväksyntää tarvii jos kirjoittelen " Nahkiainen 5, lounas 5 että tasan meni, ja oheen kuva viidestä nahkiaisesta".

Jos pahoitan jostain mieleni, niin kyllä kerron sanojalle miksi ( paitsi nyt en modelle). Ja ylipäätään pystyn kaiken mitä foorumeilla kirjoitan, sanomaan sen myös face to face.

[nure]

Suomessa sellainen mentaliteetti että jokainen tarvii itseään huonomman ja mikäs siihen parempi kuin tälläiset anonyymit chatit. Ja Kisu, tuskin sinä sen "luuserimpi" kuin muutkaan täällä, välillä vain elämässä tuntuu siltä.

[Opulus]

Juu, hyvä pitää mielessä että niin kukin foorumilainen kuin mahdollinen moderaattorikin on vain yksittäinen ihminen omine mielipiteineen ja omine heikkouksineen ja sokeine pisteineen. Ei kannata ihan heti tulkita että nyt ne ovat kaikki minua vastaan tai jotain sinne päin. '

Negatiiviset kommentit voi ohittaa tai niihin voi vastata kysymällä mitä itse asiassa niillä on tarkoitettu tai haluttu sanoa ja miksi. (Joskushan voi käydä että on itse tulkinnut väärin niiden sävyn tai ymmärtänyt väärin niiden sisällön.)

Jos on joutunut mielestään moderaattorin aiheettoman tai jotenkin erikoisen, mahdollisesti puolueellisen kohtelun kohteeksi, voi yrittää ottaa suoraaan yhteydettä ja pyytää selittämään syitä, taustaa ja perusteita. (Voi olla että moderaattori ei katso sellaista velvollisuudekseen tai kätkeytyy sen taakse ettei moderointipolitiikasta keskustella, mutta sille ei sitten voi muuta kuin kohauttaa olkapäitään.)


PS Muuten sanoisin tempokisulle - ellei se olisi itsestänikin sietämättömän...öö...setämiesmäistä, että sinullahan on paljon enemmän kokemusta kuin valtaosalla ihmisistä siitä miten on oltu (omasta mielestä) todella alhaalla tai kuin maanrakoon lyöty, mutta silti on noustu (tai elämä on nostanut) taas ylös, vaikkei sitä oltu jaksettu pitää edes mahdoillisena, tavalla jota ei olisi itse osannut kuvitella.

[tempokisu]

^ ^^ kiitos. Ei kaikki ole mua vastaan, mutta sellaiset tyypit joilla on valtaa ja jotka vaikeuttaa mun elämää ja saa masentumaan.
Kyllä mä nyt luuseri olen, opiskelut ei oikein hyvin menny enkä oppinu oikeestaan mitään, 12 vuotta työttömänä valmistumisen jälkeen. Siinä välissä tempon suomenmestaruuksia ( jotka oli elintärkeintä, pystyn edes johonkin) 2004 sain ensimmäisen ( valmisuin siis 1992) työpaikan, ja sekin sitten meni ei minun takia vaan omistaja väsähti.

Kyllä minä nyt luuseri olen. Tullu niin paljon sairauksia, kaikista työpaikoista heivattu, Yhdessäkin paikassa jossa olin vastaanotossa ja avustin leikkauksissa, menin pomon puheille ja olin varma että tulee lisää vastuuta ja palkankorotus - tuli potkut, ja olin ollut työllistämistöissä.

Ei voi ymmärtää, että aikoinaan koulun ( lukio) kaikkien aikojen paras oppilas päätyy kohta ruokajonoon.

Niin, sitä jaksaa nousta ja yrittää aikansa......mutta jossain vaiheessa voimat vaan yksinkeritaisesti loppuu.

[nure]

^ Maailma ei ole tunnetusti reilu paikka ja oikeudenmukaisuus ainoastaan joidenkin luoma harha.

[samooja]

Kyllä suolen kanssa saa olla huolellinen. Eniten haittaa on mielenterveysongelmista joita suoliongelmat tuo mukanaan. Nyt kun eturauhanen ja suolisto on kunnossa olen kiitollinen kaikesta ja häpeissäni kaikesta miten pahasti sekoilin kun kaikki tapahtui. Eipä kyllä kukaan kysellyt miten voit? Se on varmaan juuri se paras tapa ymmärtää että otetaan isosti etäisyyttä ihmiseen jolla on vaikeuksia itsensä kanssa. Mutta selätin solutason muutokset ja olen elämäni kunnossa taas jonkin aikaa. Viime kesänä juoksin pitkästä aikaa ja aloitin hyrräilyn, tosin hyvin kevyesti. Voimaharjoittelukin sujuu eikä ole ollut mitään ikäviä sekoiluja. Uskon että parasta hoitoa oli kuitenkin metsätöiden tekeminen ja kaikesta luopuminen. Minut yllätti se että kun kukaan ei soita eikä ole yhtään kaveria, että oikeastaan se on ihan mukavaa. On aikaa harrastella tasaisesti koirien kanssa ja viettää laatuaikaa perheen kanssa.

Toivon kaikille ihania yllätyksiä elämässä, aikaa olla ja puuhastella tärkeiden askareiden parissa.

[xubu]

Mut yllätti (oikeesti vi*****aa) raksojan tulo kelveille. Taas Käskynhaltijantiellä osuus kelvistä on varattu rakssalle, just kun luulin että viimeinkin pääsee Norrtäljentielle saakka kun talo siinä lähellä valmistuu. Mutta mitä vielä uusi raksa taas tullut vanhainkodin lähistölle.

Pitäisi joku laki saada aikaan että raksat jättää kelvit rauhaan. Syyhän tietenkin on kaavoittajassa ja arkkitehdeissä.

[tempokisu]

^^ mä olen tottunu suolisto-ongelmaan, tulen toimeen sen kanssa ( ja parempihan se on että toimii kun että ei ) eikä tartte sukulaisissa mitään syödä.
Olisi niin kiva jos pystyisin pyöräilemään ( vasemman kyljen revähtymä ja kylkiluitten murtuma estää, kipu on aika infernaalinen) yritän käydä lintukävelyillä ja kohta vien ruokinnat vanhalle vakiopaikalleni, mutta vain yhden ruokinnan ( aiemmin oli kaksi) ...eipä mulle soittele kun äitee...

On aikaa puuhastella itelle tärkeiden asioiden parissa, mutta voimia on aika vähän.
Tätäkin kirjoittaessani kyyneleet valuu. Ihmiset pitää mua ikivalittajana, mutta miettikää jos pitäisi tilillä nyt olevilla rahoilla tulla toimeen seuraavat 6 vuotta.

[YocceT]

Vaan nyt kaikki mun viestini julkaistaan vasta kun mode on hyväksynyt. Jopa Nahkiaisen merisää pitää mennä moden seulan kautta.
Mitä pirun hyväksyntää tarvii jos kirjoittelen " Nahkiainen 5, lounas 5 että tasan meni, ja oheen kuva viidestä nahkiaisesta".

No, kaikella ystävyydellä, kyllä tuossa on hieman itseaiheuttamistakin mukana, ei voi pelkästään moderaattoria tai muita kanssafoorumilaisia syyttää.

[tempokisu]

^ ei kanssafoorumilaisia, mutta olen kertonu rehellisesti tilanteestani, en pidä sitä mitenkään vääränä. Täällä on yksi palstalainen jolta on viety kaikki ja selviytyminen on ....no en tiedä miten selviydyn.
Onhan siinä toki omaakin vikaa, valitsin opintoni väärin ( sillä mikään ei kiinnostanu ja ajattelin saavani hyväpalkkaisen ammatin) ja siinä vaiheessa olin sairas ja tosi arka ja ujo, ihan hirveetä edes soittaa puhelimella jonnekin.

Mä sanoisin näin että olen täällä ehkä vuoden tai kaksi, miettikää sitten.

[YocceT]

Ei sitä "tilannetta" tarvitse joka ketjussa joka päivä moneen kertaan toistella. Sehn se näytti tuolla toisella puolella olevan syynä. Ja tuon viimeisen lauseenkin olisit voinut jättää tästä pois, kaikki sen jo tietävät. Tai tee mitä teet, mutta yleensä asioilla on seurauksensa.

[tempokisu]

anteeksi, mutta kun elämäntilanne on ihan järkyttävän toivoton

...ja jossainhan sitä on hyvä ajatuksiaan purkaa! kun se paikka ei ole pyskiatri, sillä siitä voi seurata mun pahin painajaiseni.

[Sivustakatsoja]

anteeksi, mutta kun elämäntilanne on ihan järkyttävän toivoton

Jotkut kokevat jatkuvan pahan olon vuodatuksen häiritseväksi, että ikään kuin oksennukseksi lukijoiden päälle.

[xubu]

Kaikkihan ovat erilaisia. Ehkä toiset saa lohdutusta sillä kun saa kirjoitella jonnekin. Parempi sekin kuin vedellä ranteita auki.

[JackOja]

Joku henkilökohtainen blogi tai sopiva fb-ryhmä voisi sellaisessa toimia. Tai ehkä jopa terapia? Jonkin spesifin lajin harrastukseen kiinnittyvä keskustelupalsta saattaa olla haasteellinen foorumi avautumiseen.

[nure]

Muistakaa ettei tämä sentään mikään Ylilauta tai persus foorumi ole joten hieman myötätuntoa!

[JackOja]

Rauhoitu, kaikki me yritämme auttaa

[Pekka H]

Kenellekkään henkilökohtaisesti en viestiä osoita. Poimin vain yhden jäsenen tuntoja näiltä päiviltä.

Kyllä minä nyt luuseri olen. Tullu niin paljon sairauksia, kaikista työpaikoista heivattu, Yhdessäkin paikassa jossa olin vastaanotossa ja avustin leikkauksissa, menin pomon puheille ja olin varma että tulee lisää vastuuta ja palkankorotus - tuli potkut, ja olin ollut työllistämistöissä.

12 vuotta työttömänä valmistumisen jälkeen. Siinä välissä tempon suomenmestaruuksia ( jotka oli elintärkeintä, pystyn edes johonkin) 2004 sain ensimmäisen ( valmistuin siis 1992) työpaikan, ja sekin sitten meni ei minun takia vaan omistaja väsähti.

Ei voi ymmärtää, että aikoinaan koulun ( lukio) kaikkien aikojen paras oppilas päätyy kohta ruokajonoon.

Niin, sitä jaksaa nousta ja yrittää aikansa......mutta jossain vaiheessa voimat vaan yksinkeritaisesti loppuu.

On aikaa puuhastella itelle tärkeiden asioiden parissa, mutta voimia on aika vähän.
Tätäkin kirjoittaessani kyyneleet valuu. Ihmiset pitää mua ikivalittajana, mutta miettikää jos pitäisi tilillä nyt olevilla rahoilla tulla toimeen seuraavat 6 vuotta.

Olisi niin kiva jos pystyisin pyöräilemään ( vasemman kyljen revähtymä ja kylkiluitten murtuma estää, kipu on aika infernaalinen) yritän käydä lintukävelyillä ja kohta vien ruokinnat vanhalle vakiopaikalleni, mutta vain yhden ruokinnan ( aiemmin oli kaksi) ...eipä mulle soittele kun äitee...

anteeksi, mutta kun elämäntilanne on ihan järkyttävän toivoton ...

Masennus, hiukan ?

6-7 viikkoa ollu pakkohuilausta syyskuun lopulta ja nyt oon päässyt pyöräilemään kuuden kylkiluun pahanlaatuisten pirstoutumisten jälkeen.

Kylkiä pakottaa ja ovat kipeänä aamuin, päivin, illoin, öisin.
Ei oo äitee tai isä 25 vuoteen soitellu koska kuolleet

Me ei ala ketään soimaamaan omasta olotilastaan.