Ilmastonmuutoskeskustelua, irrotettu lähettiaiheesta

[ilmora]

Lämpötiloja on mitattu maailmanhistoriassa reilu sata vuotta ja metodit ovat olleet aika vaihtelevia. Esimerkiksi vuoden 1945 merilämpötilan mystistä putoamista on pohdittu pitkään ja syytä on lopulta etsitty mittausmetodeista - meriveden lämpötilan mittaamisesta huolehtivat Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian laivastot ja kummallakin oli oma metodinsa: britit nostivat ämpärillä vettä laivaan ja jenkit mittasivat meriveden lämpötilaa konehuoneesta ennen kuin sillä jäähdytettiin koneistoa. Jotenkin en jaksaisi halkoa hiuksia siitä miksi menneisyyden lämpötilamittauksia yritetään korjata, kun on ymmärretty miten ylipäätään mittausmetodit eivät ole aikanaan ehkä olleet niitä kaikkein luotettavimpia. New Scientist-lehden artikkeli aiheesta.

The first estimates suggest that the late 1940s temperatures in the global temperature record are about 0.3°C below what they should be. That roughly corresponds to the entire 1945 dip, but researchers at the Hadley Centre are calculating the exact adjustments required.

“Tracking down anomalies and dealing with them are therefore the number one pre-occupation of the custodians of those data sets,” says Gavin Schmidt, a climate modeller at the NASA Goddard Institute for Space Studies in New York, US.

“It is important to note that this study in no way was associated with modellers trying to fix the data to get a better match. The bottom line is that the data are what they are and anomalies need to be fixed. This is one more step in that process, and it probably won’t be the last,” he told New Scientist.

Itse en voi olla miettimättä sitä työmäärää mitä tämäkin työ vaatii näin jälkikäteen. Meriveden lämpötilan mittaamisen epätarkkuuksista tiedettiin jopa jo silloin, kun sitä vettä nostettiin kanvaasiämpäreillä laivaan ja sota-aluksilla tuskin keskityttiin mahdollisimman puhtaan tieteellisen datan keräämiseen.