Tänään havainnollistui ensimmäisen kerran tehoperusteisen harjoittelun edut.

Ajoin torstaina Rambaud-harjoituksen, joka on 90 minuutin sessio sisältäen 20 minuuttisia peruskestävyysosuuksia ja varsinaisena harjoituksena 3x 8min vedot 95-99% FTP:stä, joiden väleissä 4min palautukset. Koko torstain oli vähän voimaton olo, mutta lähdin kuitenkin tekemään harjoitusta tunnollisesti kun se luki harjoitusohjelmassa. Toisen kahdeksan minuuttisen vedon aikana rupesin ihmettelemään melko korkeita sykkeitä. Hakkasi sellaista yli 175bpm tasoa joka yllätti aikalailla, kun olin ajanut kolme päivää aiemmin 8min FTP-testissä vastaavia vetoja 20% korkeammilla tehoilla ja sykkeet pysyi silloin paremmin hanskassa. Päätin lopettaa viimeisen intervallin kesken kun tuntui, ettei ollut mitään järkeä ajaa loppuun maksimikestävyystreeninä.

Tänään vuorossa oli sitten Ragged Spur, joka on samanlainen 90min sessio mutta pk-osuudet on aavistuksen lyhyemmät ja varsinaisena pihvinä on 3x 10min vedot samalla 95-99% FTP-tasolla 6min palautuksin. Nyt sykkeet pysyivät pidemmissä intervalleissa paljon miellyttävämmällä 160-166bpm alueella ja ennen kaikkea homma tuntui pysyvän rasittavuudeltaan sellaisena, miltä FTP-kynnyksen tuntumassa ajamisen pitäisi tuntua.

Jos olisi enemmän kokemusta harjoitusvastuksella ajamisesta, tuollaisen "huonon päivän" erottaisi varmaan vertaamalla nopeustietoa ja sykettä jos tehoa (tai virtuaalista tehoa) ei olisi saatavilla. Sen sijaan kesällä pihalla muuttuvissa olosuhteissa ja ylä/alamäissä ainakaan minulla ei ole mitään tuntumaa siitä, miltä minkäkin nopeuden pitäisi tuntua ja millä alueella sykkeiden pitäisi olla. Nyt kun saa vastuksen kanssa tuntuman omiin tehoalueisiin ja ennen kesää pyörään tulee tehomittari, varsinaisesta ajamisesta tullee paljon mielekkäämpää. Ei tule poltettua kynttilää molemmista päistä ylämäissä tai vastatuulessa rimpuillessa.