Olmilta hyvät ohjeet. Vähän jäi vaivaamaan tämä toteamus:

"pyri ajamaan pyörää vähintään keskirattaalla ylämäissä (mikäli ei onnistu, niin kipin kapin ylämäkitreeneihin!)"

Meitä kuitenkin on aika liuta pitkäkoipisia, huonolla reisi/sääri-suhteella varustettuja pyörittäjiä, joiden hapenottokyky on sillä tasolla, että jyrkkään mäkeen ajaminen (ja käväleminenkin!) kävelyvauhtia kovempaa laittaa puuskuttamaan. Jäykkäperällä ja putkelta polkien, "askel kerrallaan" voisi kohderyhmä päästä keskirattaalla pahimmat mäet ylös. Ei kai se ole tarkoitus?