Kuusankoskihan ajetaan metsän keskelle kolmena kieppinä ja maastoltaan helpompi kuin Tahko mutta sitä kirottua purua 4 km enenpi kuin Tahkolla:rolleyes:
Printable View
Kuusankoskihan ajetaan metsän keskelle kolmena kieppinä ja maastoltaan helpompi kuin Tahko mutta sitä kirottua purua 4 km enenpi kuin Tahkolla:rolleyes:
Joskus ollut katsomassa jotain maastopyöräkilpailua paloheinässä. Taisi Järvinenkin ajaa siellä. Se reitti mitä ajettiin ympäri oli kyllä kaukana maastopyöräilystä niiltä osin mitä itse muistan reittiä nähneenä. Olennaista kuskeilla oli varmaankin olla tarkkana, ettei perse penkissä hyvää polkua ajaessa liian kovan vauhdin takia ajautun sivuun polulta. Liukkaitakin olivat havunneulaset kurveissa! paloheinän mäki noustiin ylös kovaa polkua ja hiekkakävelytietä pitkin ja laskussa voitti aikaa eniten se joka uskalsi koviten tykittää alas äkkijyrkän kovapohjaisen alamäen peläten vieressä olevia puita.
Toki, jos kovapohjainen hyvin ajettava polku maastossa on oikeaa maastopyöräilyä niin sitten se on sitä. Omasta mielestä maastopyöräilyn kuuluisi olla jotain, missä ajotekniikkaakin joutuu miettimään. eikä paras välttämättä ole se joka formulamaisesti uskaltaa ajaa koviten, kovalla kunnolla toki.
Ihan samaa mieltä olen siitä, että tahko on ennenkaikkea tapahtuma ja kukin itse päättäköön mitä lähtee karnevaaleilta hakemaan. Oli se sitten seurustelua ja seikkailua, selviytymistä tai kisaa. Kaikkeen näihin reitti on mielestäni hyvä kompromissi huomioiden tapahtuman suuruuden.
Jäi nyt epäselväksi: onko toista kisaa, jossa ei joudu ajamaan useampaan kertaan samaa pätkää ja jossa on suhteessa enemmän maastoajoa? Ihan vilpittömin mielin kyselen, sillä ensi kesällä saattaisi pystyä ottamaan toisenkin ajelun ohjelmaan jos sopiva löytyy. Toki Tahkollakin joutuu menemään useamman kierroksen yli 60 km matkoilla, mutta minulle 50-60 km on varsin riittävä veto.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Järvinen
Vuokatti MTB:ta voisin suositella jäsen S:lle.
µ
Eipä taida olla, tosin tuosta yllä mainitusta Vuokatista en tiedä? Yleensä maraton reitit on 2x30 tai 3x20km, noin. Ne tapahtumat joita olen ajanut, niin omasta mielestä näillä maratoneilla on eniten polkua ja sitä kautta parhaat reitit, Seinäjoki, Korso, Rajamäki ja Nuuksiossakin oli makoisat polkuosuudet lisääntyneet. Suosittelen ainakin jotain kokeilemaan, ovat ihan yhtä rentoja tapahtumia kuin Tahkokin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Speedgoat
Eikö muka Tampereen reitit oo hyviä :seko:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Järvinen
Ettei sulle tuu paha mieli, niin onhan ne... Itteasiassa en ajanut sitä viime syksyn jälkimmäistä T:reen kisaa, kovastihan sitä muistaakseni kehuttiin?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti izmo
Sinun täytyy tulla Saloon 29.4 .Sieltä alkaa alkaa Pivot-cup :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JTG
Tietä liikaa ja poluilla voip olla vaikka käpyjä. Nyt jos vielä puuvilla on Tahkon aikaan vähissä eikä saa paitaa tms. nii eihän tätä nyt millään kestä!
No niin ilmoittauduttu on 45 km. Lähtötilanne melkein 46 vee ja 117kg ja päämääränä polkea reitti hyväksyttävästi läpi. Reenausta on jo aloiteltu, mutta tuskin saan sanottavasti mahaa veke, kun ei ole onnistunut tähänkään asti.
Tietäsikö joku kertoa tästä 45km reitistä?
Syöte MTB elokuun alussa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Speedgoat
Reitti 45 on fyysisesti pikkasen helpompi kun ei lasketa Kinahvilta alas ja uudestaan ylös... kerran ajettu reitti 45.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Lassard
(Eipä tässä oo paljoo reenattu mutta jotain hyötyajoo on ja pikkasen mahasta pois myös kesään mennessä)
Kiinnostaako parantaa ajoaikaa Tahkon 60km matkalla? Listasin muutamia vinkkejä, joista voisi olla hyötyä ajan parantamisessa kesäkuun 30. päivä. Vinkkilista löytyy täältä!
Täytyykin lisätä ostoslistalle hiilikuitu-look huuliväri.
Olmilta hyvät ohjeet. Vähän jäi vaivaamaan tämä toteamus:
"pyri ajamaan pyörää vähintään keskirattaalla ylämäissä (mikäli ei onnistu, niin kipin kapin ylämäkitreeneihin!)"
Meitä kuitenkin on aika liuta pitkäkoipisia, huonolla reisi/sääri-suhteella varustettuja pyörittäjiä, joiden hapenottokyky on sillä tasolla, että jyrkkään mäkeen ajaminen (ja käväleminenkin!) kävelyvauhtia kovempaa laittaa puuskuttamaan. Jäykkäperällä ja putkelta polkien, "askel kerrallaan" voisi kohderyhmä päästä keskirattaalla pahimmat mäet ylös. Ei kai se ole tarkoitus?
Itse koen hyväksi ajaa normilenkeillä maastossa niin paljon keskirattaalla kuin mahdollista (siis jo on kolme eturatasta). Olen huomannut meidänkin ajoporukoissa, että moni tiputtaa pikkurattaalle mäen tullessa turhan herkästi. Kun yhden ajokauden sitkeästi hinkkaa keskirattaalla, niin rupeaa pyörä kulkemaan paaaljon kovempaa maastossa. Toki nyt olen omalla uuden fillarin 2x10 setupilla joutunut ajamaan edessä pienimmällä välillä, kun 38 edessä on välillä vähän turhan raskas.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JTG
Kiitos ja anteeks :) Lähti vähän mopo hanskasta tätä kirjoitellessa... Miesnäkökulma jäi ainakin ehkä hitusen taustalle...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Sirkkusofia
Vähän yleisluotoisia vaan eikä mitään konkreettista treenimallia tuolla. mäkitreenithän on helpoin tehdä maantiellä, jossa saa riittävän pitkiä ja tasaisia loivia tai keskijyrkkiä nousuja. Toki kannattaa ajella myös maastossa jyrkkiä mäkiä putkelta runtaten jolloin tekniikkakin kehittyy. Itse testasin viime kesänä treenimallia jossa ajoin lähes pelkästään peekoota tai mäki(max)treenejä ja yllättävän hyvään kuntoon pääsi. Siiten Olmi puhuu 60 km mittaisesta lenkistä, mutta varmaan tarkoitti että tehdään esim kerran viikossa pitkä lenkki, joka on ajaltaan vähintään Tahkon tavoiteajan mittainen, maastossa tai maantiellä. Kannattaa myös totutella elimistön rasvojen käyttöön eli pitkät lenkit voi tehdä ilman lisäenergiaa. Tämäkin kannattaa tehdä pikku hiljaa totutellen pidempiin lenkkeihin. Joka lenkille ei kuitenkaan kannata lähteä kituuttelemaan;). Sitten kannattaa vielä totutella kisavauhtiin joko intervallityyppisesti tai pidempänä (tunnin)tempona +alkulämpö ja jäähdyttely.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JTG
Kiitos kommenteista kaikille.
JTG: Älä huoli kaveri - vinkeissä puhutaan: pyri ajamaan mäet keskirattaalla. Jos aikaa haluaa parantaa edellisvuosista, niin hieman useampi paikka kunnon vaihteella edellisvuosiin verrattuna takaa jo hyvää ajanparannusta. Yleisestikin mäkiin kannattaa aina valita vaihde, jolla ei jaksa ns. ruopia. Vaihde on turhan kevyt, jos takapyörän saa sutimaan tehokkaalla polkaisulla. Kun voimat hukkuvat taivaan tuuliin, niin siinä touhussa väsyy nopeasti kovakuntoinenkin ajaja.
Haedon: Jep, hieman jäävät vinkit yleisiksi. Näin todella käy, jos vinkkien lukija on ajanut Tahkolla n. sadan joukkoon aikaisempina vuosina. Näillä "vinkeillä" pääkohderyhmänä ovat 4h tai yli ajavat kuskit, jotka haluavat parantaa nyt ajoaikaansa ja kokemusta on pyöräilystä kertynyt vähemmän tai pyöräilykärpänen on vasta päässyt viimeaikoina puraisemaan. Suurin vaikutus syntyy luonnollisesti heille, jotka ovat ennen ajaneet Tahkon aina "kylmiltään", mutta nyt on tarkoituksena saada ajoon myös hieman enemmän vauhtia. Joskus perhe- tai työkiireet voivat rajoittaa järjestelmällistä valmistautumista.
Olet nostanut hyviä treeniasioita esiin tuossa viestisi lopussa!
Oma vinkkilistani olisi hieman erilainen, jos mietittäisiin 2:45 ajan parannusta tuonne 2:30 kieppeille. Ja siitä listasta olisi minullekin hyötyä! :p
Mutta sähän ajoit tuota 2:45-vauhtia viime vuonna 2x60km:D. Mulla voisi olla tavoitteena ajaa edes yksi kierros tuohon 2:45:een;). Siihen pitäs kyllä yrittää jaksaa treenata vähän muutakin kun peekoota.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Olmi
juu, etenkin putkelta ajettaessa sutiminen tappaa vauhdin heti - sutasu ja vehkeet stemmiin > jalkautuminen.
Itse kun mietin 3.30 loppuaikaa ja miten sitä ei saavuteta, niin tärkeimmäksi Asiaksi voisi nostaa jatkuvan liikkeen katkeamisen. Ei taukoja juomapaikoilla, ja se tärkein, eli tehokas jalkautuminen...Jalkautuessa heti tanko pois munien välistä (jopa ennakoiden "sutasua") ja sitten talutusta lennosta. Uudelleen ajamaan vasta kun se varmasti onnistuu. Kovin usein näki viime kesänä tuossa 3.30-4.00 porukassa tanko jalkojen välissä tunkkaamista; yritys, yritys, yritys...useita kertoja ohitin "yrittäjän" kantamalla fillarin penkan puolelta kävellen ohi ja jatkamalla itse ajoa vasta kun pääsi jatkamaan suoraan kävelystä heittämällä jalan satulan ylitse ja polkasemalla vauhdin päälle. *tähän sellainen cycklocrossin esteen ylitys video malliksi tjsp.*
Varmasti olen huono neuvomaann miten tullaan paremmaksi, mutta tällaisia ajoteknisiä ja taktisia huomioita tein viime vuonna kun kiersin ensimmäisen kierroksen n. 3.30 ajassa varovaisella aloituksella, jolloin oikeastaan pääsin näkemään koko kirjon 4.00-3.00 kykyisiä ajajia. Eli ei jäädä paikalleen Tussaamaan. Se vie aikaa ja voimia! :)
Eli onko se siis enemmän tekniikkapuolen treeniä mitä kaipaat? Sitä ei opi muuta kuin erilaisissa maastoissa ajamalla paljon kilsoja. Kun tekniikka on hallussa niin se myös säästää energiaa, kun sitä ei kulu mihinkään epäolennaiseen.
minä kaipaan vain treeniä, kokonaisvaltaisesti ja paljon. :)
omat treenini olen aiemmin tahkonut mm. Helsingin hallainvuoressa. Sanotaan näin, että jos siellä kykenee ajamaan edes auttavasti, niin tekniikka on riittävää tahkolle.
2 viikon kuluttua aloitan itse valmistautumisen tahkolle ja se tulee noudattamaan yksinkertaista kaavaa työmatkat 5krt/vk maastofillarilla teitse 35km suuntaansa, paluumatkalla 0 - n kertaa vuosaarenhuipulle (~50hm) polkujapitkin, yksi lepopäivä, yksi maastofillarointipäivä.
Alkuperäinen kommenttini koski Olmin oivallisia ohjeita ihan yleisesti, enkä itsestäni ole huolissani. Olli on vaan sen luokan polkija jo itse, ettei ehkä ajattele 4.00 tahkonkiertäjän olevan ihan toisesta maailmasta kyvyiltään. Ihan ajatusleikkinä, mutta täytenä totena voidaan laskea että 2.45 ajava Olli jätti viime kesänä ohjeiden kohderyhmää reitillä keskimäärin 1km:n matkalla yli 300m! ei tuolla tasolla oikeasti vedetä keskirattaalla niitä pitkiä ylämäkiä. Hapenotto ei yksinkertaisesti riittä nousumetrien liian ripeään kerryttämiseen hapottomasti ilman, että pikkuhiljaa sitkuttaa pikkurattaalla mäen ylös. Huomioitava on myös suorituksen kokonaiskeston olevan hitaammalla niin pitkä, ettei "punarajalla" kannata kauheasti viipyä, saati ylittää, vaikka kärki vetää koko lenkin kynnyksellä. Usein hitaampi on myös vähemmän harjoitellut, jolloin hapotuksista ei edes palauduta helpoilla osuuksilla.
Sanoisin, että tuo ohjeen kohta on kaverille, joka tähtää kolmeen tuntiin. Sellaistakin Olli jättää 100m kilometrin matkalla, vajaassa kolmessa minuutissa - tuli ohi ja painui horisonttiin. :cool:
Sotken nyt teidän hienot hikikeskustelut, mutta täytyypä kysyä. Kannattaako 60 km reitille ottaa renkaanvaihtovälineet mukaan, vai voiko luottaa huollon/kanssakilpailijoiden apuun rengasrikkotilanteessa?
Omat vehkeet mukaan vaan.
Jos haluaa taluttaa seuraavalle huoltopaikalle niin jätä kotiin. Ei sinne lähdetä toisten varusteiden varassa matkaan. Pumppu, raudat ja sisuri tai kaasu, muovit ja light sisuri. Lisäksi KMC:n missing linkkejä pari ketjujen katkeamisen varalle ja kevyt ketjutyökalu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti OsQ
Ei sillä että en auttaisi jos joltain jotain puuttuu ja on jumiutunut reitin varrelle.
Ilmoittauduttu, auto varattu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pave
Rungosta tullut tilausvahvistus. Toinen keula tilattu. :o
Kiekot kotona, ketjut ja gripitkin löytynevät, tod.näk. myös jarrut, stemmi, tolppa, kenties jopa voimansiirtokin - jollei mieli vielä muutu. ;)
Renkaita pitäisi olla valmiiksi sisäänajettuina.
Homma ikäänkuin etenee... :D
Onko kukaan lähettänyt postia tuohon Tahko MTB:n postilaatikkoon (info@tahkomtb.fi) ja vielä saanut sieltä vastauksia? Olen parin viikon ajan pommittanut meilillä ko. osoitteeseen ja soitellut siihen numeroon, josta pitäisi saada vastauksia ilmoittautumiseen liittyviin kysymyksiin.
Menin itse tössimään ilmoittautumisen ja haluasin, että se korjattaisiin mutta en ole saanut mitään vastausta miten menetellään tässä asiassa. Onhan tässä vielä aikaa ennen kuin ilmoittautuminen umpeutuu, mutta hiukkasen on tylsä fiilis kun meileihin ei vastata. Itse tapahtuma on tosi jees, mutta tämä hieman laskee fiiliksiä...
Olen koittanut, eivät vastaa. Koitin kysellä mahdollisuutta maksaa liikuntaseteillä (sähköisellä), mutta mitään vastausta ei kuulunut. Maksoin sitten perinteisesti verkkopankilla. Harmillista, kun halutessaan voisivat tietääkseni tuon liikuntaseteli-kortin numeron perusteella laskuttaa summan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti K1mm0
Minä pistin eilen aamupäivällä meiliä kys. osoitteeseen ja iltapäivällä sain vastauksen.
Olisko kellään sellaisia ohjeita kuin tavan ukko pääsis neljä kiekkaa hengissä ja ajoissa?
µ
Lyhentämällä ajettavaa lenkkiä (4x25 voisi vielä mennä)? Vaihtoehtoisesti määrittelemällä "kierroksen" liittyvän jotenkin iltajuhlaan?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti --+MM+--
edit: Jos Myy puhui itsestään, niin taitaa pohjat olla sitä luokkaa, että menee 4 kierrosta melkeinpä suoriltaan. Onhan noita kilometrejä Kajaanissa ennenkin kerätty.. ei kai se sen kummempaa ole Tahkollakaan. :)
Sitä minäkin mietin, että miten tavan ukot ajaa sen 4 kiekkaa. Ja kun ne tosiaan sen ajaa, niin kai meikäläinenkin pari kiekkaa pistelee (vaikka takana on varsin epäliikunnallinen puolivuotinen)...
Sitä vaan olen miettinyt, että miten ne krampit vältettäisiin kun tuntuu olevan erityistä taipumusta moiseen. Taustatietoina paha perinnöllinen verenpainetauti. Erityistä ruokavaliota ei ole, mutta varmaankin hieman vähäsuolaisen puolella. Jokunen vuosi sitten totaaliset krampit alkoivat vähämäkisessäkin maastossa säännöllisesti 22-24 km kohdalla. Kokeilin myös päivittäistä magnesiumia muutaman kuukauden ajan, mutten huomannut minkäänlaista apua kramppeihin. Nyttemmin kun verenpaine on lääkityksellä kunnossa (ja salmiakin syöntiä on hieman lisätty), niin krampitta pystyy ajamaan tuplamatkan aiempaan nähden. Oman kunnon vaihtelutkaan eivät ole mielestäni vuosien varrella muuttaneet tilannetta juurikaan suuntaan saati toiseen. Pari kertaa Tahkolla ajaneena olen kuitenkin joutunut molemmilla kerroilla sillä ainoalla kierroksellanikin istuskelemaan muutamaan kertaan polun sivussa kramppien takia. Mitenkäs se toinen kierros valmiiksi kramppaavilla jaloilla mahtaa sujua...
Onko siis olemassa keinoa kramppien välttämiseen? Auttaako ennen kramppia, krampin aikana tai sen jälkeen nautittu suola, magnesium tms. asiaan yhtään? Jos auttaa, niin millaisia annoksia ja mitä joutuu napsimaan? Mitä vain ideoita - saa esittää...
Ilmoittautuminen painettu 120km nautiskelumatkalle. Olen valmis kun hetki koittaa. Jos tällä kertaa vaikka harjoittelisi maastoajoa ennen retkelle lähtöä. Sillä on mukavuutta parantava vaikutus.
Olmihan on varsinainen Tahko-mentori ;)
Viime vuonna meni kumpikin takareiska kramppiin yhtä aikaa neljän kympin kohdalla, kiitos kolmentoista vuoden venyttelemättömyys, sinkula, 8h kiilto silmissä, reipas jallutankkaus. Lääkkeeksi nestettä, suolakeksiä, kaikkea mahdollista naamariin ja vauhdin hiljennys. Viimeinen neljä kymppiä tuli taas mukavasti ja El Grande ajamalla.
µ
Kerran kun valittelin juoksuun liittyvää kulkemattomuutta, oli suuren oraakkelin hieno vastaus: "Paska kunto", johon minä tyhmänä kysymään "no mites sitä kuntoa...". Oraakkelin vastaus tuli samantien, "pitää ulkoilla enemmän".
Pätisikö tämä ohje myös pyöräilyyn?
Saattaa toimia. Mutta kovin on tylsä neuvo. Pitäis kato saada kaikki heti ja ilmatteeks. ;)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JTG
Ei sen puoleen - kyllä minä sen hyväksyn että meno lakkaa kun kunto loppuu. Omat krampit vain ei mielestäni kulje käsi kädessä kunnnon kanssa.
Eiks pyöräilykuntoa paranna myös ne amerikan vitamiinit? :eek:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JTG
DDR:n vitamiinit ovat paaaljon tehokkaampia :pLainaus:
Alkujaan tämän lähetti TimoF