Printable View
Velocityn kehista olen aina tykännyt tehdä. Kiva tietää että näille on nykyään useampikin toimittaja.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Aakoo
Mutta tuossa on yksi mitä pitää joskus kokeilla
http://www.cnc-bike.de/index.php?cPa...sort=2a&page=3
Näyttää kovasti Velocityltä, mutta onko laatu samaa luokkaa
No jopas lämmitti :rolleyes: Kiitos!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti lansive
Toki tulee, mutta ajajan painolla alkaa olemaan merkitystä. Mikä tahansa kiekko kestää hyvillä teillä niin kauan kun eivät koe mitään erityistä. Mutta hepponen vanne, iso äijä ja kunnon kuoppa on jo vähän huono yhdistelmä. Eipä noissa keveissä tehdaskiekoissakaan ihan turhaan niitä painorajoja ole.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Aakoo
Kyllä sillä vanteella aika iso merkitys on. Jos 100kg jamppa ajaa kasan välttääkseen ojaan 38mm kuitukiekoilla (24/28H), eikä kiekkoihin tule heittoa käytännössä ollenkaan, niin kai se jo jotain todistaa. Vaikea kuvitella vetelä aluvanne suorana sen "käsittelyn" jälkeen.
Ääripäissä näkee hyvin erot. Joku järeä DH-vanne on kasaamisen ja esikiristelyn jälkeen lähes suora, vaikka olisi vielä kovinkin pielessä kireydet. Tollanen löysä vanne taas on kuin spagetti. No, sillä kun aloittaa niin oppiipahan rihtaamaan...
Itse valitsisin sen 28H CXP:n.
Kiitos Velocity-linkeistä! Joskus niitä googlettelin heikohkolla menestyksellä. Briteistä löytyi yksi firma mutta £35 postikulut ei saanut välitöntä tilaamista aikaan. (Brick Lane Bikes, pk:t piti kysyä sähköpostilla. Vastaus oli kyllä nopea ja ystävällinen)
DT Supercomp on 2,0-1,7-1,8 mm, eli nippeli on sillä pienemmällä 1,8 mm kierteellä. Kai se periaatteessa heikompi on kuin yleisempi 2,0 mm nippeli, mutta käytännössä myös 1,8 mm nippeleitä on käytetty iät ja ajat. DT Revolutionista on myös ohuempi versio (1,8-1,5 mm) kuten myös DT Competitionista (1,8-1,6 mm). Kaikista mainituista on myös omakohtaista kokemusta, ilman ongelmia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kartturi
Noin 25 paria kiekkoja on tullut rakennettua itselle ja muille, ja montaa muuta korjailtua, eli eihän tuo toki mikään valtava otos ole. Joku satoja tai tuhansia kiekkoja rakentanut voi toki sanoa mielipiteensä suuremmalla auktoriteetilla. Kierteistä katkenneita halpispinnoja on kyllä tullut itelläkin vastaan.
Valitsisin siis sopivan pinnan muilla perusteilla. Jos halutaan todella paljon sivuttaisjäykkyyttä pistetään keskeltä 1,8 mm paksu pinna, tai jos vähempi riittää niin sitten 1,7 mm tai jopa 1,5 mm. Jos pinnoja ei syystä tai toisesta voi jännittää paljoa (esim. takakiekon vasen puoli) kannattaa käyttää mielummin ohuempia. Ohentamattomia (esim. DT Champion) ei kannata käyttää missään.
Voi olla jotain mitä en ole ikinä käsittänyt, mutta äärimmäisen pätevästi toimineet takana vetopuolella, ohuemmat nds puolelle niin saa tasakireyden pinnoihin, jännitys tietysti on eri.Lainaus:
Ohentamattomia (esim. DT Champion) ei kannata käyttää missään.
Ohennetulla pinnalla saa silti sekä kevyemmän että kestävämmän kiekon. Kestävämmän siksi, että ohennettu pinna venyy vähän enemmän keskiosalta. Jännityksen ero oikean ja vasemman puolen välillä on sama riippumatta pinnojen paksuudesta - en tiedä mitä tarkoitat "tasakireydellä". DT Championin ja DT Competitionin hintaero on noin 10 euroa kiekkoparilta, eli ei juuri mitään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kontio
Sheldon Brownin hyvistä ohjeista lainattuna:
Lainaus:
Double-butted spokes are thicker at the ends than in the middle. The most popular diameters are 2.0/1.8/2.0 mm (also known as 14/15 gauge) and 1.8/1.6/1.8 (15/16 gauge).
Double-butted spokes do more than save weight. The thick ends make them as strong in the highly-stressed areas as straight-gauge spokes of the same thickness, but the thinner middle sections make the spokes effectively more elastic, allowing them to stretch (temporarily) more than thicker spokes.
As a result, when the wheel is subjected to sharp localized stresses, the most heavily-stressed spokes can elongate enough to shift some of the stress to adjoining spokes. This is particularly desirable when the limiting factor is how much stress the rim can withstand without cracking around the spoke holes.
Sanotaan nyt vaikka näin, että kun kuuntelet pinnojen kireyksiä mutu-tuntumalla niin kaikkien pitäis soida samalla tavalla...Lainaus:
en tiedä mitä tarkoitat "tasakireydellä".
Ja kuten totesin (ja sinä samaten), jännitysero N/mm2 ei muutu miksikään
No niin, omalta osaltani alkaa paketti olemaan toteutusta vaille valmis. Kuten aina, niin hommahan lähti täysin käsistä....Eli yksien kiekkojen sijasta kasaankin kolmet tässä talven mittaan, kaikki Novatecin navoilla. Tilasin navat ja vanteet, pinnat tulee muun tavaran kanssa eri paikasta myöhemmin:
- crossariin talvi yms rapakelin kiekot Mavic A319 vanteille (halvat kun oli), pinnat 32/32, ja varmaan 3X ristiin
- yleiskiekot crossariin/maantiepyörään Mavic CXP33 vanteilla 28 eteen ja 32 taakse
- maantiepyörään noilla Kinlin XR300 vanteilla, 28 eteen ja 32 taakse, kevyemmillä navoilla
Motivaatioksi itselleni tähän projektiin myin jo pois maantiepyörän kiekot, eli parempi onnistua tai sitten ei ensi keväällä ajella...
Sarjassamme tyhmiä kysymyksiä:
- Sapim Race on varmaan ihan ok ratkaisu pinnoiksi noihin? Voi olla, että Kinlineihin laitan DT Super Compit, ihan vaan hifistelyn vuoksi. Katselin myös Sapim D-light pinnoja, 2mm nippelit viehättäisivät. Onko joku löytänyt kohtuuhintaista toimittajaa noille D-lighteille (alle euron /kpl), jolla olisi valikoimassa pituuksia välille 279-290mm?
- Taakse laitan kaikkiin 3x ristiin. 28h etukiekot olen ajatellut laittaa 2x ristiin, onko jokin syy että pitäisi laittaa 3x?
- Tarviinko sitä dish-stickiä (http://www.parktool.com/product/port...ing-tool-wag-5). Pääseekö samaan lopputulokseen vain kääntämällä sitä kiekkoa rihtaustelineessä? En kuitenkaan ala kiekkoja ammatikseni kasaamaan...
Hmm? Ohennetut pinnathan soivat jonkin verran korkeammalta samalla jännityksellä, koska niissä on vähemmän massaa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kontio
Edit: en siis näe, miksi äänenkorkeuksilla sinänsä olisi mitään merkitystä. Toki sointikorkeudet saa lähemmäksi toisiaan, jos laittaa nds-puolelle ohuempia pinnoja, mutta ainoastaan jännityksellä on merkitystä kiekon kannalta.
Ilman dish-stickiä pärjää ihan hyvin. Katso näistä kuvista yksi tapa : #498 . Laseria ei tarvita välttämättä. Pari kunnollista suorakulmaa riittää.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kartturi
Noniin, nyt niitä haasteita ilmeni.. Kiekkojen rakentaminen meni ihan kohtuullisesti putkeen, niistä tuli suorat ja tukevat mutta mukavat. Olen ajellut vaihtelevasti maastossa jokusen lenkin, mutta nyt kun vaihdoin nastarenkaat ja kävin töissä niin paluumatkalla alkoi tuntua ihmeellistä muljumista. Ajoin kuitenkin kotiin ja aloin pihalla katselemaanettä mistä kiikastaa niin kävi ilmi että levyn puolen pinnat oli ihan silmin nähden löysällä. Vetopuolella kireys oli ok ja tasainen. Vaikutti siltä etä vanne oli ihan ehjä ja myös että jengat pinnoissa/nipoissa oli kunnossa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti A.M.®
Mahtaako olla nyt niin että lämmönvaihtelun ja nastarenkaiden aiheuttaman tärinän ansiosta nuo ei-vetopuolen nippelit on kiertyneet auki? Nimittäin jos kierrettä olisi ollut pinnoissa niin olisihan tuo kaiketi mennyt löysäksi jo heti kivokossa ajelun jälkeen. Tarkistin aluksi näppäilemällä että pinnat oli kireydessä ja olen sen jälkeen ajellut huoletta. Otan tuon kiekon tässä joutessani, ehkäpä viikonloppuna rihtauspenkkiin ja katson tarkemmin mistä kiikastaa.
Nyt kyllä uhmataan fysiikan lakeja. Jos kaikki levyn puolen pinnat löystyvät, siis kiertyvät vaikkapa 1/2 kierrosta auki, siirtyy vanne sivusuunnassa rataspakkaa kohti ja sen seurauksena pakan puolen pinnojenkin kireys vähenee jonkun verran. Millä muuten olet mitannut pinnojen kireyden?
http://www.elisanet.fi/kari.j.parssi...ttari-0805.jpg http://www.elisanet.fi/kari.j.parssi...ttari-0807.jpg
Värkkäilin pari viikkoa sitten pinnankireysmittarin. Toimintaperiaate on, että pinnaa taivutetaan aina saman verran esim. 1mm ja kireys luetaan suoraan asteikosta. Aluksi ajattelin pienessä palikassa olevan stoppariruuvin riittävän taipuman mittaukseen, mutta siitä oli vaikea nähdä milloin pinna ottaa siihen kiinni. Kaveri lahjoitti heittokellon joten nyt tarkkuus riittää.
Saatoin olla vähän epätarkka, tosiaan ihan kikki pinnat eivät ole löysytyneet muuta riittävän monta että myös tuo vanteen kohdistus on muuttunut. Tarkemmin siis kolme tuollaista ristikkäistä pinnaparia eli puolet pinnoista toisella puolen olivat löysällä, sellaisen pari-kolme kierrosta. Ainakin tuossa penkissä näyttää että vanne on kuitenkin ehjä ja pinnat samoin. Täytynee kiristää/rihdata uudestaan ja kattoa sitten miten jatkossa. Ehkä vähän tuhdimmat jännitykset, vaikka vanteelle tuo satanen on maksimi. Edellisen tein DT:n vanteeseen ja timmi tais olla 120/100 ja ne ei aukeilleet.
Saatoin olla vähän epätarkka, tosiaan ihan kikki pinnat eivät ole löysytyneet muuta riittävän monta että myös tuo vanteen kohdistus on muuttunut. Tarkemmin siis kolme tuollaista ristikkäistä pinnaparia eli puolet pinnoista toisella puolen olivat löysällä, sellaisen pari-kolme kierrosta. Ainakin tuossa penkissä näyttää että vanne on kuitenkin ehjä ja pinnat samoin. Täytynee kiristää/rihdata uudestaan ja kattoa sitten miten jatkossa. Ehkä vähän tuhdimmat jännitykset, vaikka vanteelle tuo satanen on maksimi. Edellisen tein DT:n vanteeseen ja timmi tais olla 120/100 ja ne ei aukeilleet.
Kireydet mittasin Parkin perusmittarilla, jossa on aika atvalla sama periaate kuin tuossa sinin mittarissa, mutta voima on vakio (jousi) ja venymä mitataan. Onhan nuo arvot sikäli viitteellisiä että taulukkoa/jousta ei ole kalibroitu noille pinnoille ja lukematki on vähän karkeita, mutta tuolla suunnalla liikutaan.)
Eikös Parkin mittari toimi siten, että jännitetty jousi päästetään vapaaksi ja se taivuttaa pinnaa? Silloinhan voima ei ole vakio, vaan pienenee pinnan taipuessa. Lisäksi, jos oikein ymmärsin kuvista ja Parkin käyttöohjeista, myöskin pinnan paksuus vaikuttaa mittaustulokseen. Jos pinnan paksuus muuttuu 0.2 mm, on sillä suuri vaikutus tulokseen pinnan taipuman olless alle 1mm. Toimintaperiaate aiheutta epälineaarisuuden mittarin lukemaan. pinnan kireyden kaksinkertaituessa taipuma-arvo ei kaksinkertaistu.
Minun mittarissa idea on erilainen: pinnaa taivutetaan aina saman verran ja harmaan u-palikan sisällä oleva jousi mittaa taivuttamiseen tarvittavan voiman. Kun jousen jousivakio on tiedossa, saadaan pinnan kireys suoraan mittarin asteikolta lukemalla. Tässä pinnan paksuus ei vaikuta lukemaan. Tämän vekottimen toimintaa saatta olla vaikea hahmottaa kuvasta, se pitäisi saadaan omiin käsiin. kalibrointi on vielä kesken, juosivakion määritys puristamalla juosta keittiövaakaa vasten vapaalla kädellä osoittautui aika hankalaksi. Tein myöskin koepenkin, missä pinna oli kiristetty kulmarautojen väliin ja henkilövaaka mittasi pinnan kireyttä. Se antoi eri tulokset kuin ensimmäinen kalibrointi, joten hommaa täytyy jatkaa jotta poikkeaman syy löytyy. Kiristämättömän pinnnan taivutus vastaa pinnankireysasteikolla n. 10kg kiristysvoimaa. Mittausjousen maksimivoima(n. 5kg) taivuttaa pinnaan pysyvän muodonmuutoksen.
Pinnoja kiristäessä ei kyllä kannata liioitella sen kiristysvoiman kanssa. Mieluummin tasaisesti sama jännitys.
Parkin mittari toimii kuten kuvasit. Mittarin mukana toimitetaan levy millä voi mitata pinnan paksuuden sekä taulukko mistä näkee eri materiaaleista ja eripaksuuksisien pinnojen kireydet kun mittarin kerroin luetaan. Mittari antaa siis vain taulukkonumeron ja taulukon mukaan voi katsoa todellisen jännityksen. Tämän takia ei voi sanoa mittarin olevan mitenkään epätarkka sillä tuo epälineaarisuus on otettu huomioon taulukossa. On toiminut itselläni ainakin aivan riittävän hyvin.
Kiitos arvailujeni vahvistuksesta. Tällaisissa insinöörihommissa on aina kaksi oleellista seikkaa: tiedot ja taito. Eli jos lähtötiedot eivat ole oikein, ei hienoista ja monimutkaisista laskelmista tule mitään käyttökelpoista tulosta. Parkin mittarin tarkkuutta en tarkoittanut epäillä. Aloin vain miettiä että kireyden mittaukseen pitäisi löytää suoraviivaisempi ratkaisu. Ja sitähän piti kokeilla, kun kaikki tarpeellinen löytyi romulaatikosta. Lisäksi säästyneet 80EUR (Parkin mittarin hinta) ovat siis käytössä johonkin muuhun turhuuteen.
Tuo rakennelmasi on mun mielestä toimintaperiaatteeltaan identtinen DT:n analogisen mittarin kanssa, jossa vastaavasti jousi painaa pinnaa kahden tuetun pisteen välistä ja heittokello näyttää poikkeaman. Poikkeama on pinnan paksuudesta riippuen vajaasta millistä pariin milliin 100 kilon jännityksellä. Jos saat ripustettua pinnaan erikokoisia painoja n. sataan kiloon asti, saat tehtyä kunkinpaksuiselle pinnalle taulukon, josta saadaan poikkeamaa vastaava voima. Tai sitten lainaat jostain mittaria, luotat siihen ja teet taulukon ottamalla kiekon pinnasta lukemat sekä lainatulla että omalla mittarilla.
Joskus tuli testailtua DT:n että Park Toolin mittaria samaan kiekkoon, ja lukemat olivat käytännössä samoja. Tällä perusteella on siis vaikea suositella DT:n mittaria (250 €) Park Toolin mittarin (80 €) sijasta. Parkin mittari on ehkä vähän epämääräinen rimpula ja DT hieman ergonomisempi, mutta jos ei työkseen kasaa ei noissa kahdessa merkittävää eroa ole. En mä ainakaan itse kovin montaa lukemaa ota yhtä kiekkoa kasatessani, eli kireämmältä puolelta muutaman kunnes jännitys on oikea. Jännityksen tasaisuus tulee korvakuulolla ja kiekon löysemmän puolen jännitys keskitystyökalulla.
Tyypillisin syy löystyviin pinnoihin on se, että ne menettävät ajon aikana jännityksensä ja nippelit kiertyvät tärinässä vähitellen auki. Kun kiekon päällä on kuormaa painuu vanne enemmän tai vähemmän kasaan maata vasten (kuten liioiteltuna tässä kuvassa), jolloin maata vasten olevien pinnojen jännitys vähenee tilapäisesti. Jos jännitys katoaa kokonaan voi nippeli kiertyä auki.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kartturi
Yleisimmin ongelma ilmenee nimenomaan takakiekon vasemmalla puolella, koska siellä jännitys on pienin. Yleisesti ongelma ilmenee sitä helpommin mitä 1) pienempi jännitys 2) paksumpi pinna 3) joustavampi vanne ja 4) painavampi kuski. Kaverille rakensin maantiepyörään uuden takakiekon, sillä alkuperäisen kiekon kanssa yhtälö oli yksinkertaisesti mahdoton: vetelä vanne 80 kilon maksimijännityksellä (Mavic Open Sport), ohentamattomat pinnat ja lähes 100 kilon kuski.
Mielenkiintoinen ketju. Ajat ovat muuttuneet. Muutama vuosi sitten kun täällä kyselin pinnankireysmittarin käytöstä, päälle tuli itku-huuto-potku-raivari kuinka sitä ei tarvita... Nykytilanne parempi.
No meikä edustaa ainakin vanhaa liittoa. Nuottikorvaa kun on jonkun verran, kuten taitoa välttää kiusausta vetämästä mitään aina liian tiukalle, käytän perinteistä "vedä niin tiukalle että soi korkealta, kaikki tasan yhtä tiukalle" menetelmää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti J. Conrad
Kovasti todistellaan että ei ole oikea tapa. Silti sitä käyttää hyvällä menestyksellä ainakin osa ammattilaisista jotka kasaa kiekkoja maantiekäytöstä alamäessä rymistelyyn.
Tästä hyvänä esimerkkinä kun kierrätin 80-luvun Arc en Ciel tuubivanteet, jotka on ihan märkää spagettia, uudestaan alle. Alun perin läjäsin ne itse 2mm:n pinnoilla joillekin paskanavoille, lähes täyttä sutta oli koko kiekot.
Tällä kertaa käytin DT-Swiss Revolution 2.0/1.5 pinnoja messinkinipoilla, eteen tuli Campy Record -napa 80-luvun lopulta ja taakse Hope Pro III. Aikaa kului ehkä tuplat nykyaikaisten ontelovanteiden (kuten vaikkapa DT-Swiss R520) suoraan saamiseen mutta lopputulos kruunasi vaivan.
Ovat mun keveimmät kiekot (etunen 700g ja taka 808g nakuna). Silti ainakin nojailukäytössä kestävät kovaakin menoa. Eipä ole tullu vastaan vielä tuubivannetta jolla olisi vähemmän painoa, saatavuutta ja edes jotenkin järjellinen hinta.
Ajatus siitä että jokaikisen pinnan saa justiinsa yhtä kireälle ja varsinkin käyttäen mittaria on lähinnä surkuhupaisa. Varsinkin jos yrität kasata 20" kiekkoja. Vanteiden tasalaatuisuudessa pinnojen suhteen on eroja, etenkin jos rihtataan vanhaa. Ja halpojen napojen pinnareikien porauksessa. Ja pinnoissa.
Mutta totta on se ettei homma kyllä lyö leiville. Itse olen sen verran hullu että teen kaiken mahdollisen mielummin itse kuin että ostaisin valmista. Jopa hinnan kustannuksella. Tietää ainakin mitä saa, ja varastossa on aina jokunen varapinna jos sattuu vahinkoja (tilaan aina 4 ylimääräistä per kiekko / 2 per pituus).
Jos pyörässä sattuu olemaan valmiiksi kasatut kiekot joissa on heittoa, yleensä ainoa järkevä temppu saada niistä suorat jotka myös pysyy suorana on ottaa gummit veks, löysätä kaikki nipat jotta pinnat on täysin löysällä ja "aloittaa alusta". Kuluu vähemmän lopulta aikaa ja tulos on vaivan väärti. Vielä kun löysäämisen jälkeen tiputtaa hyvin tunkeutuvaa öljyä vanteen puolelta nipan kierteisiin ja pinnojen puolelta vähän sitkeämpää öljyä nipan reikään niin myös rihtaus on miellyttävämpää kuin suoriltaan.
Erittäin hyvä analyysi. Ei siis mitään jota ei ohennetulla pinnalla ja riittävän kovalla ja tasaisella jännityksellä korjaisi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Antti Salonen
Ja mitä hontelompi vanne sitä tärkeämpää on käyttää ohennettuja pinnoja ja riittävää jännitystä. Koska jos komponenteista löytyy joustoa ja painoa tulee päälle tai muuten kovaa kuormitusta niin jousto ulosmittaa pian löysähkön esijännityksen ja löystyyhän ne pinnat.
Muutenkin lenkkikäytössä suorapuolatut kiekot epäilyttää. Ja se että niitä nykyään on lähes kaikissa "lenkkipyörissä" alla. Ei ole eikä tule mun lenkkivehkeisiin. Vaikka kuulun hyttyssarjaan ja ajelen pääosin kohtuu hyväkuntoisilla teillä, ja vielä nojapyörillä joilla tulee eteensä yleensä katsottua ja epätasaisuudet väistettyä.
TT-touhut on sitten luku erikseen. Niissä hommissa harvoin kestävyys ja kuluminen ovat ongelma.
Samaa olkiukkoa hakkaamalla voi todeta että "nuottikorvaa käyttävät väittävät että muita tapoja ei tarvita".Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mhelander
Itselläni kun nuottikorvaa ei todellakaan ole niin ohjeet joissa soitellaan viritysrautoja ja kuunnellaan sen mukaan montako kiloa jännitystä on pinnoissa ovat yhtä tyhjän kanssa. Entä jos vain hyväksyttäisiin että yhdet tekee yhdellä ja toiset toisella tavalla eikä aina tarvitse tulla dissaamaan muita ja kehumaan omaa tapaansa? (En nyt viittaa mhelanderiin vaan yleensäkkin)
Nimim, Parkin mittarilla (eBay 40$) kasattu jo ~10 kiekot ilman yhtään katkennutta pinnaa ja tacoksi mennyttä kiekkoa.
Erittäin mielenkiintoinen ketju! Sen takia alkuviikosta posti toi koti ovelle Park Toolin nippeliavaimen, aeropinna"pitimen" ja tuon aikaisemmin mainitun peruspinna kireymittarin... Varastossa odottelee vähän "vippaavat" kiekot, jotka ajattelin yrittää kiristää kuntoon. Seuvaava vaihe olis kasata uudet kiekot ihan kokonaan! Joten täytyy palailla varmasti usein tänne tarkistamaan perusteita :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti J. Conrad
Toimiihan tuo tosiaan riittävä hyvin, mutta koska mittarissa asteikko on karkea ja skaala kortissa epälineaarinen, niin lukema on aika viitteellinen noin absoluuttisesti. Siihen tuo vakiovenymämittari on varmasti tarkempi. Lisäksi jos tarkkoja ollaan, niin pinnojen vetolujuus ja myötöraja on erilainen, myös 1.8mm teräspinnojen sisällä, joten kalibroimatta tarkkaa lukemaa ei saa Parkin vakiotaulukosta. Minä olenkin sitä käyttänyt enemmänkin niin että olen katsonut kortista millä tasolla ollaan ja sitten lähinnä siihen että onko kaikilla pinnoilla riittävän lähelle sama lukema, siihen se käy ihan hyvin. P.S. ei tuo Parkin mittari kai niin kallis ole (80e), muistelisin että maksoin nettikaupassa jonkun kolmekybää, ja tilattiin vielä kimpassa penkki je helppeet niin ei tullut nuppia kohti muutenkaan kalliiksi.)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti juu-zo
Mitä sitten tulee tuohon itkuun mittarista, niin sillä tavalla kun minä sitä käytän, niin eihän sitä nyt varsinaisesti tarvitse koska sormella tapailemalla saa säveltuunattua ne pinnat samalla lailla kohtuullisen tarkasti tasakireyteen. Siinä mielessä mä ymmärrän argumentin että "mittari on turha, koska..", vaikka en varsinaisesti sitä mittarifasismia. Eihän se nyt pitäisi olla mistään tai keneltään pois jos sitä joku haluaa käyttää. Sitä paitsi jos haluaa vannevalmistajien suositusta noudattaa, niin sävelestä sitä absoluuttista kireyttä on kohtuu haastava päätellä.)
Sitten
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Antti Salonen
Näinhän tuo menee, voipa olla että Stan's Arch ja Revolutionit (2-1.5-2 mm) on liian letku yhdistelmä reilun sadan kilon kuskille. Varsinkin kun lämmönvaihtelut on suuria, kiekot koottu kuitenkin jossain +22 lämpötilassa ja nyt ajelin reilun kympin pakkasessa; alumiini kuitenkin kutistuu enemmän kuin teräs niin pinnat menettää kireyttä jo ihan viemällä kiekot pakkaseen. Lisäksi voitelin nuo vanteet ja pinnat ennen kasausta tulevaisuutta ajatellen, olisi pitänyt ehkä käyttää vaseliinia tai pulttitervaa nipan kierteessä öljyn sijaan. Nyt ne on valmistajan suositukseen nähden ylitiukalla jonkin verran, lähinnä siis vetopuolelta, että sain tunkattua nuo ei-vetopuolen pinnat tuohon sadan kilon pintaan.
DT Swiss-Pro lock nippeleihin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kartturi
Ei mulla muuta. :)
Heh, aamen.. Eikös tuon asian ajais se jos pistäis geneeristä löysää laakerilukitetta jenkaan, ei edes välttämättä sitä standardia sinistä? Tosin voi olla aika homma purkaa nippelit ulos ja putsata öljyt kierteistä, prolock vois olla astetta helpompi ratkaisu.)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti sakuvaan
http://www.centrimaster.de/component...bd5f161821.jpg
Tuollaisen nähnyt käytössä. Vaikutti asialliselta. Ja erot per pinna oli pitkän hieromisen jälkeen todella pienet pinnojen välillä.
Tuota noin. Ei normaaleja kiekkoja lukitteilla kasata. Poikkeuksena voi olla nuo ihme aero kiekot ja tubeless mtb-vehkeet joissa on pultti-mutteri pinnan puolelta ruuvattu vanteeseen jne.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kartturi
Itse kokeilin tuohon Roval suorapuolattuun ruuvilukitetta kun se kiersi nojakissa liian helposti pinnat löysälle. Seuraavalla lenkillä katos yks pinna ja toinen oli viittä vaille täysin irti. Eivät katkenneet, pyörivät vaan irti. Kiekko oli tehtaan rihtaama ja itse pari kertaa joutunut sitä oikomaan.
Joten lusikka kauniiseen käteen, kaikki pinnat irti, öljyä jengoihin ja vanteen nippareikiin ja läjäys. Tällä kertaa kireyttä pinnoihin riittävästi, saman verran kuin 2.0/1.8 ja /1.5 ohennettujen 3-ristiin rihtauksissa. Eipä ole kiekko levenny eikä pinnat löystyneet.
Joku toinen voi onnistua paremmin. Ei näistä tarvi väitellä ja mikään yksi tapa ei välttämättä ole oikea. Nämä konstit on toiminu mulle. Mutta mitä mä tiedän, 90-luvulla näillä omatekosilla tuli ajettua vain reippaat 100t ja nyt nojaillessa reippaat 12t vajaassa kolmessa vuodessa.
Onhan hieno pinnakello. Onkohan vielä kalibroitavissa vai hyvä pelkästään tasakireyden hakuun ?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti J. Conrad
http://www.centrimaster.de/en/shop/t...nsiometer.htmlLainaus:
Alkujaan tämän lähetti mhelander
Kyllä sen voi kalibroida.
Pinnamittarin kalibrointi 2: Tein mittausjousen jousivakion määrittämiseksi telineen, jossa se pysyi paikallaa kuormitettuna keittiövaakaa vasten. Siten sain mitattua purstusmatkan ja voiman tarkasti. Seuraavaksi tein lankuista kehän, jonka toisessa pystytolpassa oli henkilövaaka näyttämässä kehän ylä- ja alapalkkien väliin kiristetyn pinnan kiristysvoimaa. Vaaka itse asiassa näytti puolta pinnan voimasta. Kävin pinnamittarilla läpi pinnan kireydet 0 - 140 kg. Testipinna oli pyöreä 2mm halkijaltaan. Sopivaksi pinnan taipumaksi mittauksessa osoittautui 0,75mm. Tällä taivutuksella 2mm:n pinnan oma jäykkyys vastaa kireysasteikolla 11kg:a, 1.8mm 7kg, 1,5 3,5kg sekä aeropinnat 3-5kg. Tällä kertaa kalibrointi onnistui, eli jousivakiosta laskettu mittaustulos on em. pinnan jäykkyys huomioiden sama kuin pinnasta mitattu. Mittari ei siis tarvitse mitään taulukkoa käyttöä varten. 8kg:n ero ohuimman ja paksuimman pinnan välillä on helppo ottaa huomioon.
Tällaisen romukopasta löytyneistä osista tehdyn mittarin tarkkuus nyt ei ole kaksinen, asteikko 0-120kg on pituudeltaan n. 15mm ja kaikkien osien välillä on epämääräistä klappia ja laakeroinnitkaan eivät ole kaksisia. Tätä tuskin osaa käyttä muut kuin tekijänsä...no olipahan hauska askarrella
Omassa pyörässä olevat kiekot on kasattu ilman mittaria. Kireyden tasaisuus on tarkistettu pistämällä vanne pyörimään rihtauspukissa ja tökkäämällä löysällä otteella pinna-avain räpättämään pinnoihin. Tällä tavalla löytyy nopeasti löysät pinnat. Mittari näytti pakan puolen pinnoissa 100-120kg lukemia, kun kalibroinnin lopuksi kokeilin muutamaan pinnaan.
Vanteen kasauksessa voitelin pinnan kierteet ja nipat Bilteman hypoidiöljyllä (halpaa ja riitävän iso viskositeetti).
Mä ajelen vaan maastossa, maantievirityksistä en tiedä yhtään mitään. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti mhelander
Pahimmillaan yks kiekkosetti heitti aina yhden pinnan löysälle joka lenkin jälkeen ja kun se rihdattiin uusiksi, lähelle maksimimääriä mitä kehä kestää ja laitettin pro-lockkia niin loppu pinnojen löystyminen.
Pari noviisi kysymystä, ensinnäkin minkälaisia kireyksiä te olette pinnoihin kiristäneet?
Ja toinen on järjestys eli laitatteko ensin pinnan suurinpiirtein haluttuun kireyteen ja sitten hieno säätämällä vanne suoraksi vai toisinpäin?
tästä löytyy pätevä opas:
http://www.wheelpro.co.uk/wheelbuilding/book.php
Pinnan maksimikireys on (ainakin maastopyörän vanteissa) suuruusluokaltaan 100kg. Itse kasasin vanteet syksyllä niin, että taakse tuli pakan puolelle n.100-120kg. Vanne ensin suoraksi ja keskitys oikein. Vasta lopuksi kiristys ja sekin pienin lisäyksin.
Kiitoksia!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti KJP
Mä uudelleen suoristelin ja kiristin löystyneet maastokiekot... Ne on NoTubesin Arch vanteilla ja niissä CX-Rayn pinnat. Sain eteen 80kg toiselle puolelle ja toisellen n. 120kg, vastaavasti taakse 80kg jarrupuoli ja 140kg takapakan puoli. Katsotaan kestääkö... :rolleyes:
100 kiloa on yleinen ja ihan hyvä ohje, mutta osa kehistä kestää enemmänkin ja osa ei tuotakaan. Jos vanteen valmistajan ohje on tiedossa rakennetaan toki sen mukaan. Yleisesti tuplaholkitettu vanne kestää paremmin pinnan vetoa, mutta ei se ole mikään kestävyyden tae ja toisaalta moni holkittamatonkin vanne kestää hyvin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti A.B.
Kova jännitys ei ole mikään kestävyyden tae. Jos kehä on jäykkä ja pinna ohennettu, kiekko pysyy kyllä suorana maltillisellakin jännityksellä. Pinnojen kiristäminen ei myöskään tee kiekosta yhtään jäykempää. Liian kovalla jännityksellä sen sijaan voi saada kehän halkeamaan nippeleiden kohdalta.
Itse olen rakentanut kiekot siten, että pistän kiekon rihtauspukkiin vasta ihan rakentamisen loppuvaiheessa. Pistän ensin kaikki nippelit silmämääräisesti samaan kohtaan, eli esim. siten, että pinnan kierre juuri katoaa näkyvistä. Tuon jälkeen kiristän löysiä pinnoja siten, että korvakuulolta kaikki pinnat ovat n. puolisävelaskeleen tarkkuudella samassa jännityksessä. Kun kiekon tämän jälkeen pistää rihtauspukkiin, ei sen pitäisi olla kovin kiero ja iso osa työstä on jo tehty. Pidän siis rakentamisen aikana pinnat koko ajan mahdollisuuksien mukaan tasajännityksessä, enkä tarkista mittarilla kuin silloin tällöin yksittäisiä pinnoja, kunnes jännitys on se haluttu esim. 100 kiloa.Lainaus:
Ja toinen on järjestys eli laitatteko ensin pinnan suurinpiirtein haluttuun kireyteen ja sitten hieno säätämällä vanne suoraksi vai toisinpäin?
Tämä toimii jos on yhtään sävelkorvaa. Kaikilla sitä ei ole, ja silloin joku muu tekniikka voi olla kätevämpi.
Viilailin pinnamittariini asteikot ja mittasin itse tekemäni kehät: 120kg pakan puolella ja 80kg levyn puolella ja etuvanne päinvastoin. Sävelkorvaa ei kyllä minulla ole yhtään, mutta kyllä silti tasakireyden pystyn tarkistamaan korvalla.