Kiekon rakentaminen

[J. Conrad]

Mielenkiintoinen ketju. Ajat ovat muuttuneet. Muutama vuosi sitten kun täällä kyselin pinnankireysmittarin käytöstä, päälle tuli itku-huuto-potku-raivari kuinka sitä ei tarvita... Nykytilanne parempi.

[mhelander]

Mielenkiintoinen ketju. Ajat ovat muuttuneet. Muutama vuosi sitten kun täällä kyselin pinnankireysmittarin käytöstä, päälle tuli itku-huuto-potku-raivari kuinka sitä ei tarvita... Nykytilanne parempi.

No meikä edustaa ainakin vanhaa liittoa. Nuottikorvaa kun on jonkun verran, kuten taitoa välttää kiusausta vetämästä mitään aina liian tiukalle, käytän perinteistä "vedä niin tiukalle että soi korkealta, kaikki tasan yhtä tiukalle" menetelmää.

Kovasti todistellaan että ei ole oikea tapa. Silti sitä käyttää hyvällä menestyksellä ainakin osa ammattilaisista jotka kasaa kiekkoja maantiekäytöstä alamäessä rymistelyyn.

Tästä hyvänä esimerkkinä kun kierrätin 80-luvun Arc en Ciel tuubivanteet, jotka on ihan märkää spagettia, uudestaan alle. Alun perin läjäsin ne itse 2mm:n pinnoilla joillekin paskanavoille, lähes täyttä sutta oli koko kiekot.

Tällä kertaa käytin DT-Swiss Revolution 2.0/1.5 pinnoja messinkinipoilla, eteen tuli Campy Record -napa 80-luvun lopulta ja taakse Hope Pro III. Aikaa kului ehkä tuplat nykyaikaisten ontelovanteiden (kuten vaikkapa DT-Swiss R520) suoraan saamiseen mutta lopputulos kruunasi vaivan.
Ovat mun keveimmät kiekot (etunen 700g ja taka 808g nakuna). Silti ainakin nojailukäytössä kestävät kovaakin menoa. Eipä ole tullu vastaan vielä tuubivannetta jolla olisi vähemmän painoa, saatavuutta ja edes jotenkin järjellinen hinta.

Ajatus siitä että jokaikisen pinnan saa justiinsa yhtä kireälle ja varsinkin käyttäen mittaria on lähinnä surkuhupaisa. Varsinkin jos yrität kasata 20" kiekkoja. Vanteiden tasalaatuisuudessa pinnojen suhteen on eroja, etenkin jos rihtataan vanhaa. Ja halpojen napojen pinnareikien porauksessa. Ja pinnoissa.

Mutta totta on se ettei homma kyllä lyö leiville. Itse olen sen verran hullu että teen kaiken mahdollisen mielummin itse kuin että ostaisin valmista. Jopa hinnan kustannuksella. Tietää ainakin mitä saa, ja varastossa on aina jokunen varapinna jos sattuu vahinkoja (tilaan aina 4 ylimääräistä per kiekko / 2 per pituus).

Jos pyörässä sattuu olemaan valmiiksi kasatut kiekot joissa on heittoa, yleensä ainoa järkevä temppu saada niistä suorat jotka myös pysyy suorana on ottaa gummit veks, löysätä kaikki nipat jotta pinnat on täysin löysällä ja "aloittaa alusta". Kuluu vähemmän lopulta aikaa ja tulos on vaivan väärti. Vielä kun löysäämisen jälkeen tiputtaa hyvin tunkeutuvaa öljyä vanteen puolelta nipan kierteisiin ja pinnojen puolelta vähän sitkeämpää öljyä nipan reikään niin myös rihtaus on miellyttävämpää kuin suoriltaan.

[mhelander]

Tyypillisin syy löystyviin pinnoihin on se, että ne menettävät ajon aikana jännityksensä ja nippelit kiertyvät tärinässä vähitellen auki. Kun kiekon päällä on kuormaa painuu vanne enemmän tai vähemmän kasaan maata vasten (kuten liioiteltuna tässä kuvassa), jolloin maata vasten olevien pinnojen jännitys vähenee tilapäisesti. Jos jännitys katoaa kokonaan voi nippeli kiertyä auki.

Yleisimmin ongelma ilmenee nimenomaan takakiekon vasemmalla puolella, koska siellä jännitys on pienin. Yleisesti ongelma ilmenee sitä helpommin mitä 1) pienempi jännitys 2) paksumpi pinna 3) joustavampi vanne ja 4) painavampi kuski. Kaverille rakensin maantiepyörään uuden takakiekon, sillä alkuperäisen kiekon kanssa yhtälö oli yksinkertaisesti mahdoton: vetelä vanne 80 kilon maksimijännityksellä (Mavic Open Sport), ohentamattomat pinnat ja lähes 100 kilon kuski.

Erittäin hyvä analyysi. Ei siis mitään jota ei ohennetulla pinnalla ja riittävän kovalla ja tasaisella jännityksellä korjaisi.

Ja mitä hontelompi vanne sitä tärkeämpää on käyttää ohennettuja pinnoja ja riittävää jännitystä. Koska jos komponenteista löytyy joustoa ja painoa tulee päälle tai muuten kovaa kuormitusta niin jousto ulosmittaa pian löysähkön esijännityksen ja löystyyhän ne pinnat.

Muutenkin lenkkikäytössä suorapuolatut kiekot epäilyttää. Ja se että niitä nykyään on lähes kaikissa "lenkkipyörissä" alla. Ei ole eikä tule mun lenkkivehkeisiin. Vaikka kuulun hyttyssarjaan ja ajelen pääosin kohtuu hyväkuntoisilla teillä, ja vielä nojapyörillä joilla tulee eteensä yleensä katsottua ja epätasaisuudet väistettyä.

TT-touhut on sitten luku erikseen. Niissä hommissa harvoin kestävyys ja kuluminen ovat ongelma.

[Blackno1]

No meikä edustaa ainakin vanhaa liittoa. Nuottikorvaa kun on jonkun verran, kuten taitoa välttää kiusausta vetämästä mitään aina liian tiukalle, käytän perinteistä "vedä niin tiukalle että soi korkealta, kaikki tasan yhtä tiukalle" menetelmää.

Kovasti todistellaan että ei ole oikea tapa. Silti sitä käyttää hyvällä menestyksellä ainakin osa ammattilaisista jotka kasaa kiekkoja maantiekäytöstä alamäessä rymistelyyn.

Samaa olkiukkoa hakkaamalla voi todeta että "nuottikorvaa käyttävät väittävät että muita tapoja ei tarvita".

Itselläni kun nuottikorvaa ei todellakaan ole niin ohjeet joissa soitellaan viritysrautoja ja kuunnellaan sen mukaan montako kiloa jännitystä on pinnoissa ovat yhtä tyhjän kanssa. Entä jos vain hyväksyttäisiin että yhdet tekee yhdellä ja toiset toisella tavalla eikä aina tarvitse tulla dissaamaan muita ja kehumaan omaa tapaansa? (En nyt viittaa mhelanderiin vaan yleensäkkin)

Nimim, Parkin mittarilla (eBay 40$) kasattu jo ~10 kiekot ilman yhtään katkennutta pinnaa ja tacoksi mennyttä kiekkoa.

[A.B.]

Mielenkiintoinen ketju. Ajat ovat muuttuneet. Muutama vuosi sitten kun täällä kyselin pinnankireysmittarin käytöstä, päälle tuli itku-huuto-potku-raivari kuinka sitä ei tarvita... Nykytilanne parempi.

Erittäin mielenkiintoinen ketju! Sen takia alkuviikosta posti toi koti ovelle Park Toolin nippeliavaimen, aeropinna"pitimen" ja tuon aikaisemmin mainitun peruspinna kireymittarin... Varastossa odottelee vähän "vippaavat" kiekot, jotka ajattelin yrittää kiristää kuntoon. Seuvaava vaihe olis kasata uudet kiekot ihan kokonaan! Joten täytyy palailla varmasti usein tänne tarkistamaan perusteita

[Kartturi]

Parkin mittari toimii kuten kuvasit. Mittarin mukana toimitetaan levy millä voi mitata pinnan paksuuden sekä taulukko mistä näkee eri materiaaleista ja eripaksuuksisien pinnojen kireydet kun mittarin kerroin luetaan. Mittari antaa siis vain taulukkonumeron ja taulukon mukaan voi katsoa todellisen jännityksen. Tämän takia ei voi sanoa mittarin olevan mitenkään epätarkka sillä tuo epälineaarisuus on otettu huomioon taulukossa. On toiminut itselläni ainakin aivan riittävän hyvin.

Toimiihan tuo tosiaan riittävä hyvin, mutta koska mittarissa asteikko on karkea ja skaala kortissa epälineaarinen, niin lukema on aika viitteellinen noin absoluuttisesti. Siihen tuo vakiovenymämittari on varmasti tarkempi. Lisäksi jos tarkkoja ollaan, niin pinnojen vetolujuus ja myötöraja on erilainen, myös 1.8mm teräspinnojen sisällä, joten kalibroimatta tarkkaa lukemaa ei saa Parkin vakiotaulukosta. Minä olenkin sitä käyttänyt enemmänkin niin että olen katsonut kortista millä tasolla ollaan ja sitten lähinnä siihen että onko kaikilla pinnoilla riittävän lähelle sama lukema, siihen se käy ihan hyvin. P.S. ei tuo Parkin mittari kai niin kallis ole (80e), muistelisin että maksoin nettikaupassa jonkun kolmekybää, ja tilattiin vielä kimpassa penkki je helppeet niin ei tullut nuppia kohti muutenkaan kalliiksi.)

Mitä sitten tulee tuohon itkuun mittarista, niin sillä tavalla kun minä sitä käytän, niin eihän sitä nyt varsinaisesti tarvitse koska sormella tapailemalla saa säveltuunattua ne pinnat samalla lailla kohtuullisen tarkasti tasakireyteen. Siinä mielessä mä ymmärrän argumentin että "mittari on turha, koska..", vaikka en varsinaisesti sitä mittarifasismia. Eihän se nyt pitäisi olla mistään tai keneltään pois jos sitä joku haluaa käyttää. Sitä paitsi jos haluaa vannevalmistajien suositusta noudattaa, niin sävelestä sitä absoluuttista kireyttä on kohtuu haastava päätellä.)

Sitten

[Kartturi]

Tyypillisin syy löystyviin pinnoihin on se, että ne menettävät ajon aikana jännityksensä ja nippelit kiertyvät tärinässä vähitellen auki. Kun kiekon päällä on kuormaa painuu vanne enemmän tai vähemmän kasaan maata vasten (kuten liioiteltuna tässä kuvassa), jolloin maata vasten olevien pinnojen jännitys vähenee tilapäisesti. Jos jännitys katoaa kokonaan voi nippeli kiertyä auki.

Yleisimmin ongelma ilmenee nimenomaan takakiekon vasemmalla puolella, koska siellä jännitys on pienin. Yleisesti ongelma ilmenee sitä helpommin mitä 1) pienempi jännitys 2) paksumpi pinna 3) joustavampi vanne ja 4) painavampi kuski. Kaverille rakensin maantiepyörään uuden takakiekon, sillä alkuperäisen kiekon kanssa yhtälö oli yksinkertaisesti mahdoton: vetelä vanne 80 kilon maksimijännityksellä (Mavic Open Sport), ohentamattomat pinnat ja lähes 100 kilon kuski.

Näinhän tuo menee, voipa olla että Stan's Arch ja Revolutionit (2-1.5-2 mm) on liian letku yhdistelmä reilun sadan kilon kuskille. Varsinkin kun lämmönvaihtelut on suuria, kiekot koottu kuitenkin jossain +22 lämpötilassa ja nyt ajelin reilun kympin pakkasessa; alumiini kuitenkin kutistuu enemmän kuin teräs niin pinnat menettää kireyttä jo ihan viemällä kiekot pakkaseen. Lisäksi voitelin nuo vanteet ja pinnat ennen kasausta tulevaisuutta ajatellen, olisi pitänyt ehkä käyttää vaseliinia tai pulttitervaa nipan kierteessä öljyn sijaan. Nyt ne on valmistajan suositukseen nähden ylitiukalla jonkin verran, lähinnä siis vetopuolelta, että sain tunkattua nuo ei-vetopuolen pinnat tuohon sadan kilon pintaan.

[sakuvaan]

Näinhän tuo menee, voipa olla että Stan's Arch ja Revolutionit (2-1.5-2 mm) on liian letku yhdistelmä reilun sadan kilon kuskille. Varsinkin kun lämmönvaihtelut on suuria, kiekot koottu kuitenkin jossain +22 lämpötilassa ja nyt ajelin reilun kympin pakkasessa; alumiini kuitenkin kutistuu enemmän kuin teräs niin pinnat menettää kireyttä jo ihan viemällä kiekot pakkaseen. Lisäksi voitelin nuo vanteet ja pinnat ennen kasausta tulevaisuutta ajatellen, olisi pitänyt ehkä käyttää vaseliinia tai pulttitervaa nipan kierteessä öljyn sijaan. Nyt ne on valmistajan suositukseen nähden ylitiukalla jonkin verran, lähinnä siis vetopuolelta, että sain tunkattua nuo ei-vetopuolen pinnat tuohon sadan kilon pintaan.

DT Swiss-Pro lock nippeleihin.

Ei mulla muuta.

[Kartturi]

DT Swiss-Pro lock nippeleihin.

Ei mulla muuta.

Heh, aamen.. Eikös tuon asian ajais se jos pistäis geneeristä löysää laakerilukitetta jenkaan, ei edes välttämättä sitä standardia sinistä? Tosin voi olla aika homma purkaa nippelit ulos ja putsata öljyt kierteistä, prolock vois olla astetta helpompi ratkaisu.)

[J. Conrad]

Tuollaisen nähnyt käytössä. Vaikutti asialliselta. Ja erot per pinna oli pitkän hieromisen jälkeen todella pienet pinnojen välillä.

[mhelander]

DT Swiss-Pro lock nippeleihin.

Ei mulla muuta.

Heh, aamen.. Eikös tuon asian ajais se jos pistäis geneeristä löysää laakerilukitetta jenkaan, ei edes välttämättä sitä standardia sinistä? Tosin voi olla aika homma purkaa nippelit ulos ja putsata öljyt kierteistä, prolock vois olla astetta helpompi ratkaisu.)

Tuota noin. Ei normaaleja kiekkoja lukitteilla kasata. Poikkeuksena voi olla nuo ihme aero kiekot ja tubeless mtb-vehkeet joissa on pultti-mutteri pinnan puolelta ruuvattu vanteeseen jne.

Itse kokeilin tuohon Roval suorapuolattuun ruuvilukitetta kun se kiersi nojakissa liian helposti pinnat löysälle. Seuraavalla lenkillä katos yks pinna ja toinen oli viittä vaille täysin irti. Eivät katkenneet, pyörivät vaan irti. Kiekko oli tehtaan rihtaama ja itse pari kertaa joutunut sitä oikomaan.

Joten lusikka kauniiseen käteen, kaikki pinnat irti, öljyä jengoihin ja vanteen nippareikiin ja läjäys. Tällä kertaa kireyttä pinnoihin riittävästi, saman verran kuin 2.0/1.8 ja /1.5 ohennettujen 3-ristiin rihtauksissa. Eipä ole kiekko levenny eikä pinnat löystyneet.

Joku toinen voi onnistua paremmin. Ei näistä tarvi väitellä ja mikään yksi tapa ei välttämättä ole oikea. Nämä konstit on toiminu mulle. Mutta mitä mä tiedän, 90-luvulla näillä omatekosilla tuli ajettua vain reippaat 100t ja nyt nojaillessa reippaat 12t vajaassa kolmessa vuodessa.

[mhelander]

Tuollaisen nähnyt käytössä. Vaikutti asialliselta. Ja erot per pinna oli pitkän hieromisen jälkeen todella pienet pinnojen välillä.

Onhan hieno pinnakello. Onkohan vielä kalibroitavissa vai hyvä pelkästään tasakireyden hakuun ?

[J. Conrad]

Onhan hieno pinnakello. Onkohan vielä kalibroitavissa vai hyvä pelkästään tasakireyden hakuun ?

http://www.centrimaster.de/en/shop/t...nsiometer.html

Kyllä sen voi kalibroida.

[KJP]

Pinnamittarin kalibrointi 2: Tein mittausjousen jousivakion määrittämiseksi telineen, jossa se pysyi paikallaa kuormitettuna keittiövaakaa vasten. Siten sain mitattua purstusmatkan ja voiman tarkasti. Seuraavaksi tein lankuista kehän, jonka toisessa pystytolpassa oli henkilövaaka näyttämässä kehän ylä- ja alapalkkien väliin kiristetyn pinnan kiristysvoimaa. Vaaka itse asiassa näytti puolta pinnan voimasta. Kävin pinnamittarilla läpi pinnan kireydet 0 - 140 kg. Testipinna oli pyöreä 2mm halkijaltaan. Sopivaksi pinnan taipumaksi mittauksessa osoittautui 0,75mm. Tällä taivutuksella 2mm:n pinnan oma jäykkyys vastaa kireysasteikolla 11kg:a, 1.8mm 7kg, 1,5 3,5kg sekä aeropinnat 3-5kg. Tällä kertaa kalibrointi onnistui, eli jousivakiosta laskettu mittaustulos on em. pinnan jäykkyys huomioiden sama kuin pinnasta mitattu. Mittari ei siis tarvitse mitään taulukkoa käyttöä varten. 8kg:n ero ohuimman ja paksuimman pinnan välillä on helppo ottaa huomioon.
Tällaisen romukopasta löytyneistä osista tehdyn mittarin tarkkuus nyt ei ole kaksinen, asteikko 0-120kg on pituudeltaan n. 15mm ja kaikkien osien välillä on epämääräistä klappia ja laakeroinnitkaan eivät ole kaksisia. Tätä tuskin osaa käyttä muut kuin tekijänsä...no olipahan hauska askarrella
Omassa pyörässä olevat kiekot on kasattu ilman mittaria. Kireyden tasaisuus on tarkistettu pistämällä vanne pyörimään rihtauspukissa ja tökkäämällä löysällä otteella pinna-avain räpättämään pinnoihin. Tällä tavalla löytyy nopeasti löysät pinnat. Mittari näytti pakan puolen pinnoissa 100-120kg lukemia, kun kalibroinnin lopuksi kokeilin muutamaan pinnaan.
Vanteen kasauksessa voitelin pinnan kierteet ja nipat Bilteman hypoidiöljyllä (halpaa ja riitävän iso viskositeetti).

[sakuvaan]

Tuota noin. Ei normaaleja kiekkoja lukitteilla kasata. Poikkeuksena voi olla nuo ihme aero kiekot ja tubeless mtb-vehkeet joissa on pultti-mutteri pinnan puolelta ruuvattu vanteeseen jne.

Mä ajelen vaan maastossa, maantievirityksistä en tiedä yhtään mitään.

Pahimmillaan yks kiekkosetti heitti aina yhden pinnan löysälle joka lenkin jälkeen ja kun se rihdattiin uusiksi, lähelle maksimimääriä mitä kehä kestää ja laitettin pro-lockkia niin loppu pinnojen löystyminen.

[A.B.]

Pari noviisi kysymystä, ensinnäkin minkälaisia kireyksiä te olette pinnoihin kiristäneet?
Ja toinen on järjestys eli laitatteko ensin pinnan suurinpiirtein haluttuun kireyteen ja sitten hieno säätämällä vanne suoraksi vai toisinpäin?

[KJP]

tästä löytyy pätevä opas:
http://www.wheelpro.co.uk/wheelbuilding/book.php
Pinnan maksimikireys on (ainakin maastopyörän vanteissa) suuruusluokaltaan 100kg. Itse kasasin vanteet syksyllä niin, että taakse tuli pakan puolelle n.100-120kg. Vanne ensin suoraksi ja keskitys oikein. Vasta lopuksi kiristys ja sekin pienin lisäyksin.

[A.B.]

tästä löytyy pätevä opas:
http://www.wheelpro.co.uk/wheelbuilding/book.php
Pinnan maksimikireys on (ainakin maastopyörän vanteissa) suuruusluokaltaan 100kg. Itse kasasin vanteet syksyllä niin, että taakse tuli pakan puolelle n.100-120kg. Vanne ensin suoraksi ja keskitys oikein. Vasta lopuksi kiristys ja sekin pienin lisäyksin.

Kiitoksia!

Mä uudelleen suoristelin ja kiristin löystyneet maastokiekot... Ne on NoTubesin Arch vanteilla ja niissä CX-Rayn pinnat. Sain eteen 80kg toiselle puolelle ja toisellen n. 120kg, vastaavasti taakse 80kg jarrupuoli ja 140kg takapakan puoli. Katsotaan kestääkö...

[Antti Salonen]

Pari noviisi kysymystä, ensinnäkin minkälaisia kireyksiä te olette pinnoihin kiristäneet?

100 kiloa on yleinen ja ihan hyvä ohje, mutta osa kehistä kestää enemmänkin ja osa ei tuotakaan. Jos vanteen valmistajan ohje on tiedossa rakennetaan toki sen mukaan. Yleisesti tuplaholkitettu vanne kestää paremmin pinnan vetoa, mutta ei se ole mikään kestävyyden tae ja toisaalta moni holkittamatonkin vanne kestää hyvin.

Kova jännitys ei ole mikään kestävyyden tae. Jos kehä on jäykkä ja pinna ohennettu, kiekko pysyy kyllä suorana maltillisellakin jännityksellä. Pinnojen kiristäminen ei myöskään tee kiekosta yhtään jäykempää. Liian kovalla jännityksellä sen sijaan voi saada kehän halkeamaan nippeleiden kohdalta.

Ja toinen on järjestys eli laitatteko ensin pinnan suurinpiirtein haluttuun kireyteen ja sitten hieno säätämällä vanne suoraksi vai toisinpäin?

Itse olen rakentanut kiekot siten, että pistän kiekon rihtauspukkiin vasta ihan rakentamisen loppuvaiheessa. Pistän ensin kaikki nippelit silmämääräisesti samaan kohtaan, eli esim. siten, että pinnan kierre juuri katoaa näkyvistä. Tuon jälkeen kiristän löysiä pinnoja siten, että korvakuulolta kaikki pinnat ovat n. puolisävelaskeleen tarkkuudella samassa jännityksessä. Kun kiekon tämän jälkeen pistää rihtauspukkiin, ei sen pitäisi olla kovin kiero ja iso osa työstä on jo tehty. Pidän siis rakentamisen aikana pinnat koko ajan mahdollisuuksien mukaan tasajännityksessä, enkä tarkista mittarilla kuin silloin tällöin yksittäisiä pinnoja, kunnes jännitys on se haluttu esim. 100 kiloa.

Tämä toimii jos on yhtään sävelkorvaa. Kaikilla sitä ei ole, ja silloin joku muu tekniikka voi olla kätevämpi.

[KJP]

Viilailin pinnamittariini asteikot ja mittasin itse tekemäni kehät: 120kg pakan puolella ja 80kg levyn puolella ja etuvanne päinvastoin. Sävelkorvaa ei kyllä minulla ole yhtään, mutta kyllä silti tasakireyden pystyn tarkistamaan korvalla.

[mhelander]

tästä löytyy pätevä opas:
http://www.wheelpro.co.uk/wheelbuilding/book.php
Pinnan maksimikireys on (ainakin maastopyörän vanteissa) suuruusluokaltaan 100kg. Itse kasasin vanteet syksyllä niin, että taakse tuli pakan puolelle n.100-120kg. Vanne ensin suoraksi ja keskitys oikein. Vasta lopuksi kiristys ja sekin pienin lisäyksin.

Komppaan. Sekä opasta että ohjetta. Tulee hyvät kiekot ja nopsaan... kirjan e-hinta haukkuu itsensä jo ekalla rihtauksella.

[mhelander]

Viilailin pinnamittariini asteikot ja mittasin itse tekemäni kehät: 120kg pakan puolella ja 80kg levyn puolella ja etuvanne päinvastoin. Sävelkorvaa ei kyllä minulla ole yhtään, mutta kyllä silti tasakireyden pystyn tarkistamaan korvalla.

Wheelpro Wheelbuilding oppaassa oli mun mielestä ehkä paras neuvo sopivan kireyden saamiseksi ilman mittaria: ota "muistiin" sävelkorvaan tehtaan tekemän vastaavan kiekon nuotti. Tai jos sellanen on uutta kiekkoa rakentaessa lähettyvillä niin vertaa. Loput sujuu sitten "korvakuulolta".

Näin kasasin kiekot myös ennen ko opukseen perehtymistä. Opus vaan järkeisti toimintaa näin tulee hyvää jälkeä reippaasti nopsempaan kuin perinteisellä yritys-erehdys-uusiksi menetelmällä.

[Kartturi]

Kiitoksia omasta puolestani vireästä keskustelusta! Taustana sen verran tuohon alkuperäiseen kysymykseen että tein nuo kiekot juurikin Mussonin/Wheelpron:n ohjeella ja laitoin pinnat valmistajan ohjeen mukaiseen kireyteen (<100kg), jonka jälkeen siis takapyörän ei-vetopuolen pinnat pääsivät hervahtamaan tässä ensipakkasilla. Nyt kun tästä vedän oman kiekko-ongelman suhteen yhteen, niin vaihtoehdot ovat:
a) vedetään uudestaan vanteen ohjeen mukaan kireälle ja toivotaan että pysyvät aukeamatta tällä kertaa
b) vedetään ylitiukkaan ja toivotaan että pysyvät aukeamatta ja että pinnat eivät tule kehästä läpi
c) kasataan prolockeilla tms lukitteella ohjeen mukaiseen vetoon
d) hoidetaan järeämmät kehät ja kasataan niillä

Kallistuin alustavasti vaihtoehtoon b) tuossa viikonloppuna, mutta en ole nyt ehtinyt ajelemaan kun flunssa iski. Suosituksia saa esittää.)

[KJP]

Katselin Stans:n sivuilta vanteuden spec:jä: Archit näyttävät olevan melko matalaprofiiliset. Maastopyörän vanteet ovat kyllä jäykkiä, mutta ylikiristyksessä on aina riski, että stabiliteettiraja ylittyy. Vanne taipuu tällöin sivusuunnassa aalloille tyypillisesti vastakkaisilta puolilta esim. vasemmalle ja näiden kohtien välistä oikealle. Tässä tilanteessa suurin osa pinnoista on täysin löysänä. Tämän saa myös aikaiseksi kääntämällä täydessä vauhdissa etupyörän poikittain. Juniori onnistui tekemään tämän tempun vuokrapyörällä viimekesän lomareissussa. Vanteen heitto oli niin suri, ettei rengas mahtunut pyörimään. Vanteeseen ei tullut pysyvää muodonmuutosta, joten sen sai väkisin painamalla sen verran suoraksi, että päästiin ajamalla vuokraamoon. Niin että, jos kiristät pinnat tiukkaan, tarkkaile sivuttaisheittoa. Tässä esimerkki kuinka vanne taipuu: http://www.fillarifoorumi.fi/forum/s...72#post1941172 .

[KJP]

No niin, alkuunsa, kun rupesin näitä kiekkoja rakentamaan, ajattelin etten koske niihin ohkasiin Revo-pinnoihin. Eilen tein kuitenkin pojalle joululahjaksi vanteet Hope navoilla ja DT XM450 vanteilla, 32 pinnaa/vanne juuri niitä Revo-pinnoja käyttäen. Vanne oli kuin harakanpesä, kun kaikki pinnat oli saatu paikalleen, mutta ihme kyllä nekin oikeavat kiristämällä. Kiristysvoimat 100/60kg.
työtekniikasta:
Tällä kertaa en käyttänyt laseria vanteen keskitykseen, vaan tein tätä vastaavan työkalun: http://www.parktool.com/product/centering-gauge-1554-1
Pinnankireysmittarin päätehtävä oli oikean kireystason määritys (etten kiristä liikaa), tasakireys tuli näppituntumalla ja korvakuulolla. Mittasin kireyttä muutamaan kertaan työn aikana kiertämällä vanteen ympäri joka neljäs pinna mitaten. Tämä siksi, että mittaus käy helpoiten siitä pinnavälistä, missä pinnat ovat liki yhdensuuntaiset. Käänsin vanteen toisinpäin kun mittasi toista puolta.

[Pasi Ahopelto]

Aion kasata nyt talvella maantiekiekot ja aloitan rakentamalla rihtauspukin. Olen lukenut Roger Mussonin oppaan ja siitä löytyy perusmalli, mutta kuinka toimisi yksijalkainen (vrt. Leftyn etuhaarukka) rihtauspukki? Työskentelytilaa saisi lisää eikä tarvitsisi jalkojen etäisyyden säätöä, mutta onko kiinnitys pikalinkulla akselin yhdeltä puolelta riittävän tukeva kiekon kasaamiseen? Googlen kuvahaulla löytyi vain kaksi esimerkkiä, mikä ei ihan täysin vakuuta konstruktion toimivuudesta.

Pasi

[KJP]

Eihän kiekkoa tehdessä tarvi voimaa käyttää, mutta kiekko heiluu varmaankin toispuoleisesti tuettuna niin paljon, ettei heittoa tai keskitystä saa mitattua. Omassa pukissani jalat kaartavat ulospäin ja tila riittää mainiosti. Voin myöhemmin käydä kokeilemassa (perunat kiehumassa, ei voi nyt poistua sisätiloista) miten vanne pysyy vain toisesta päästä tuettuna.
Kokeiltu: kiinnitin vanteen rihtauspukissa vain toiseen jalkaan pikalinkulla. Toisella puolella oli väliholkki täytteenä, että pikalinkku kiristyy. Kun vanteesta otti kiinni, akselin vapaa pää liikkui noin 1mm verran. Tuntui kuitenkin niin tukevalta, että homma onnistuisi näinkin. Käytin kokeilussa vanhaa kiekkoa, jonka laakereissa oli pieni välys. Vanteen heittoa mitatessa se teki isomman virheen kuin pukin jousto. Toispuoleisen rihtauspukin kanssa kannattanee käyttää dish-toolia, koska pienikin akselin taipuma tekee turhan paljon virhettä vanteen keskitykseen ja ainakin vaikeuttaa mittausta.

[Pasi Ahopelto]

Ok, kiitos kokeilusta. Pitää harkita kummalla tavalla lopuksi etenen.

Pasi

[A.M.®]

Siis ei sen rihtaussysteemin tarvitse olla ainakaan satunnaiseen oikomiseen tämän ihmeempi. Siis nuo kiinnitetään korjaustelineen pystyputkeen.

http://www.parktool.com/product/repa...ng-stand-ts-25

[Hääppönen]

Tällainen tuli hommattua aikanaan. http://www.chainreactioncycles.com/M...?ModelID=12977 Kiekkojen rakentelun pariin en ole vielä palannut, mutta oikomiset on onnistuneet hyvin tälläkin.