Kovanen ajoi useamman vuoden. Suurin este Suomen huipulle nousemiseen oli se, että Mikkelissä joutui aika pitkälti treenaamaan yksi ja sillä tavalla ihan Suomen huipulle nouseminen olisi olisi vaatinut toisenlaista päätä. Maastopuolella oli yks tyyppi, joka näytti, että se oli mahdollista. Suomen huipulla tarkoitettiin tässä Suomessa ajavia amatöörejä ei ammatikseen ajavia. Suomessa ajavien kisaajien kanssa saa aika suurella todennäköisyydellä ajaa puhtaiden ajajien kanssa. Siinä vaiheessa kun ulkomailla vaikuttavat suuruudet tulee mukaan alkaa todennäköisyys pienenemään.
Mitä tohon harrastuksen loppumiseen tulee, niin Helsingissä on paljon muutakin kuin pyörällä ajaminen. Viime kesänä Mikkelissä käydessä tuli ajeltua melkein joka päivä, kun ei siellä oikeen oo mitään muuta tekemistä.

Urheilu-uran lopettamisen jälkeen on ilmestynyt yksi uusi pyörä, joten ei se täydellisesti ole loppunut. Viime vuonna tuli jopa käytyä Lohjan 24:sessa.
Mitä tohon kuluihin ja pärjäämiseen tulee, niin en koskaan ostanut uutta pyörää tai maksanut pyörästä yli 500 euroa eikä mun menestys ollut koskaan pyörästä kiinni. Suomessa kamojen keveys ei ratkaise mitään. Mäkin voitin Puijon huipulle päättyneen kisan vaikka mun ois pitäny painoindeksin mukaan panostaa alamäkiin.

Puijon mäkin on pahin mäki mitä oon kisoissa joutunu ajamaan. Pyörässä käytännössä riittää se, et ajoasento on kunnossa, vaihteet toimii ja voimansiirrossa ei oo liikaa kitkaa. Noiden speksien täyttämiseen ei tarvii tuhota 3000 euroo.
Mitä nää kovat kuskit puhuu kolmen tunnin kisoista? Eiks elitessä ajeta jotain neljää-viittä tuntia? Kahenkympin tempotkin pitäis mennä puoleentuntiin.
Kirjanmerkit