Infoa sisäkumeista

[jahuc]

Onko näistä kokemusta että kuinka luotettavia tuloksia on saatu?

Riippuu täysin siitä mitä "luotettava" tarkoittaa. Jokainen laskuri joutuu tekemään jotain oletuksia mm rengastyypistä, tien karheudesta, ajoasennosta, lämpötilasta tms. Jos oletukset osuvat oikeaan niin arvo on tarkempi ja jos ei osu niin arvio on heikompi. Laskurista saat lisäksi vain yhden luvun, mutta tosielämässä olosuhteet muuttuvat koko ajan ajon aikana. Siksi yksi laskuri voi antaa luvun, joka on ihan optimi yhdelle pätkälle ajoa mutta toisella kohtaa reittiä toisen laskurin luku olisi parempi.

Jokainen noista antaa jotain suuntaa, joka on varmasti parempi kuin että paineet laittaa ihan pelkällä mutulla. Mutta tarkan arvon saisi ainoastaan mittaamalla. Jos haet vastausta siihen mikä noista sopisi juuri siihen ajoon jota itse teet, ikävä kyllä siihen asiaan ei kukaan voi kunnolla luotettavasti vastata, koska kukaan ei tiedä kaikkia yksityiskohtia riittävällä tarkkuudella.

[nure]

Jahuc, paina vaikka poski velodromin pintaan ja tunnet kyllä kuinka sileältä tuntuu. Aloita niistä jossa ajettu esim. tunnin aika-ajojen ennätyksiä.

Toisaaltaan voithan jaaritella pitkäänkin edeltäjiesi tapaan jos et parempaa keksi, itse vain lainasin lausettasi.

[jahuc]

Jahuc, paina vaikka poski velodromin pintaan ja tunnet kyllä kuinka sileältä tuntuu. Aloita niistä jossa ajettu esim. tunnin aika-ajojen ennätyksiä.

Toisaaltaan voithan jaaritella pitkäänkin edeltäjiesi tapaan jos et parempaa keksi, itse vain lainasin lausettasi.

Kyllä sisävelodromin pinta on tasainen. Velodromiasia käytiin ketjussa läpi jo aikaa sitten. Joten sama kysymys kuin mitä moni muu on kysynyt: luetko näitä ketjuja lainkaan vai vietätkö sunnuntaisi lähinnä kusipurkki pöydän alla vahdissa kyttäämässä josko johonkin ketjuun voisi kommentoida jotain?

[MPS]

Oletan että jos Silcan laskuriin syötää parametrit järkevästi niin ollaan 0,5 bar tarkuudella mutta aika vähän omaa kokemusta, vähän kuitenkin.
Tosin on mahdotonta sanoa onko vierintävastus optimoitu "pilkulleen", lähinnä idea on se että ollaan oikealla "hehtaarilla". Todennäköisesti suurin virhe syntyy käyttäjän toimesta eli ei osata antaa oikeita parametrejä tai ei osata ennakoida niitä oikein.

[nure]

Jahuc, luen kyllä mutten tuollaisia jaarituksiasi itsestäänselvyyksistä. Ja tuo kusipurkkijuttu kertoo myös paljon sinun muusta kapasiteetista. Sukupuoltasi tietämättä, tyttö tai poju niin ei kannata täydentää älyllistä vajavaisuutta tai tuoda sitä julki

MPS, useaa taulukkoa vuosien aikana käyttänyt/testannut ja kaikki on vain osviittaa. Kannattaa niiden perusteella muokata paineita omien mieltymysten mukaan ja sillä tavalla löytää mieleiset paineet.

[Sivustakatsoja]

Kyllä sisävelodromin pinta on tasainen. Velodromiasia käytiin ketjussa läpi jo aikaa sitten. Joten sama kysymys kuin mitä moni muu on kysynyt: luetko näitä ketjuja lainkaan vai vietätkö sunnuntaisi lähinnä kusipurkki pöydän alla vahdissa kyttäämässä josko johonkin ketjuun voisi kommentoida jotain?

Mä en ole päässyt koskaan hivelemään velodromin pintaa poskella, enkä edes kädellä. (Oikeastaan mun piti ottaa tää kusipurkkijuttu vain talteen)

-------------------------------
Mitä tulee laskurien antamiin lukuihin, niin voihan ne olla tasaisella hyviä, mutta musta ne on vähän korkeita. Sramin laskuri tarjosi 2.6-tuumaiselle maastokumille polkuajoon jotain reilua 1.5 baaria, mikä musta on kyllä aika kova. Ja graveliin 47-milliselle 650b-kumille hookless-vanteelle jotain reilua 2.2 baaria.

[YocceT]

Sukupuoltasi tietämättä, tyttö tai poju niin ei kannata täydentää älyllistä vajavaisuutta tai tuoda sitä julki

On se kumma kun kaikki muut tällä foorumilla ovat älyllisesti vajavaisia, paitsi nure. Olisko turkulaisella taas banaanin paikka?

[nure]

^Älä yleistä ;-)))

[hubba]

Olen tullut tulokseen että niiden kenen mielestä kovat paineet tai kapeat renkaat ovat parempia/nopeampia mieltä on mahdoton muuttaa koska heidän mielipiteensä ei perustu faktoihin.

[Rapis]

On se kumma kun kaikki muut tällä foorumilla ovat älyllisesti vajavaisia, paitsi nure. Olisko turkulaisella taas banaanin paikka?

Työkaverini Turusta heitti tuossa just leukaa, että tiedätkö mikä Turkulaisia yhdistää? Noh, varsinaissuomalainen vittumaisuus ja satakuntalainen saamattomuus. Ja tämä siis turkulaisen kolleegan suusta

[MPS]

---

MPS, useaa taulukkoa vuosien aikana käyttänyt/testannut ja kaikki on vain osviittaa. Kannattaa niiden perusteella muokata paineita omien mieltymysten mukaan ja sillä tavalla löytää mieleiset paineet.

Mieltymykset ovat sitten asia erikseen mutta nythän haettiin pienimmän vierintävastuksen antavaa rengaspainetta.
Haasteena on se että jos lenkillä tai reitillä yleensä, alusta vaihtelee niin laskuriin voi syöttää vain yhden tyyppisen alustan kerrallaan tai sitten pitää laskea kaikille reitillä esiintyville alustatyypeille optimipaineet erikseen ja niistä esimerkiksi jokaisen tyypin osuuden mukaan laskea painotettu keskimääräisesti optimipaine. Sellainen käytännön ero tuli mieleeni että siinä missä kisapyöräilijä haluaa maksimoida suorituskyvyn niin sunnuntaipyöräilijä saataa painottaa enemmän esimerkiksi mukavuutta tai parempaa pitoa ja valita vaikkapa leveämmät renkaat pienemmillä paineilla mutta tämänkin voi laskurissa huomioida.

[jahuc]

Jos oikeasti haluat paineet tarkemmin kuin pelkälle hehtaarille, asia on lopulta aika helppoa ja nopeaa laittaa kokeilemalla paikalleen.

Kun lumet lähtee ja tiet kuivuu niin hae lähiseudulta sopiva loiva alamäki, jonka päässä on pitkä suora. Sopivan loiva on mäki, jossa vauhti ei nouse yli 20km/h rullatessa. Ota mukaan vaaleaa teippiä, tussi ja pumppu, jossa painemittari.

Merkkaa mäkeen itsellesi alkupiste ja pumppaa renkaisiin mielestäsi sopiva aloituspaine. Mittaa paine ja kirjoita se tussilla teippiin, eturengas ja takarengas erikseen.

Nappaa tien poskesta sopiva pieni kivi ja kiinniä merkkaamasi teippi kiveen. Laita kivi ajopaidan taskuun ja rullaa mäkeä alas polkematta ja työntämättä aloitusvauhtia. Koeta pitää sama ajoasento, jota käyttäisit kun tyypillisesti poljet. Rullaa kunnes pyörä pysähtyy ja pudota kivi merkiksi siihen kohtaan missä jalkasi maahan laitoit.

Toista sama. Päästä vähän paineita pois, mittaa ja kirjaa lukema teippiin. Rullaa seuraava kivi paikoilleen, koeta taas pitää sama ajoasento. Jos pääset pidemmälle, pudota paineita edelleen. Jos et pääse samaan pisteeseen, pumppaa lisää.

Toista paineita vaihdellen kunnes et pääse enää pidemmälle. Siinä ei lopulta kovin montaa ajoa eestaas tarvita. Lue sen jälkeen pisimmällä olevasta kivestä itsellesi paras rengaspaine. Voit halutessasi verrata sitä laskurin antamaan arvioon.

[jahuc]

Mitä tulee laskurien antamiin lukuihin, niin voihan ne olla tasaisella hyviä, mutta musta ne on vähän korkeita. Sramin laskuri tarjosi 2.6-tuumaiselle maastokumille polkuajoon jotain reilua 1.5 baaria, mikä musta on kyllä aika kova. Ja graveliin 47-milliselle 650b-kumille hookless-vanteelle jotain reilua 2.2 baaria.

Maastokumit on paineiden osalta tosi haastavia, koska alusta vaihtelee melkoisesti. Laitan itse 45 milliseen graveliin 3 bar. Se on mutaan ja varsinkin vähääkään juurakkoisempaan maastoon ihan liian kova. Mutta perushiekkatille tai kovapohjaiseen hiihtoladun alustaan ihan sopiva.

[M A]

Mä käytän maastossa 1,3/1,5 ja silti lyö välillä vanteelle. Välillä oon kokeillut hakea sellaista painetta jäykkäperään et rengas myötäilisi juuria kivasti, mut sit pitää varoa liikaa alamäkeen.

[Arosusi]

Jos oikeasti haluat paineet tarkemmin kuin pelkälle hehtaarille, asia on lopulta aika helppoa ja nopeaa laittaa kokeilemalla paikalleen.

Kun lumet lähtee ja tiet kuivuu niin hae lähiseudulta sopiva loiva alamäki, jonka päässä on pitkä suora. Sopivan loiva on mäki, jossa vauhti ei nouse yli 20km/h rullatessa. Ota mukaan vaaleaa teippiä, tussi ja pumppu, jossa painemittari.

Merkkaa mäkeen itsellesi alkupiste ja pumppaa renkaisiin mielestäsi sopiva aloituspaine. Mittaa paine ja kirjoita se tussilla teippiin, eturengas ja takarengas erikseen.

Nappaa tien poskesta sopiva pieni kivi ja kiinniä merkkaamasi teippi kiveen. Laita kivi ajopaidan taskuun ja rullaa mäkeä alas polkematta ja työntämättä aloitusvauhtia. Koeta pitää sama ajoasento, jota käyttäisit kun tyypillisesti poljet. Rullaa kunnes pyörä pysähtyy ja pudota kivi merkiksi siihen kohtaan missä jalkasi maahan laitoit.

Toista sama. Päästä vähän paineita pois, mittaa ja kirjaa lukema teippiin. Rullaa seuraava kivi paikoilleen, koeta taas pitää sama ajoasento. Jos pääset pidemmälle, pudota paineita edelleen. Jos et pääse samaan pisteeseen, pumppaa lisää.

Toista paineita vaihdellen kunnes et pääse enää pidemmälle. Siinä ei lopulta kovin montaa ajoa eestaas tarvita. Lue sen jälkeen pisimmällä olevasta kivestä itsellesi paras rengaspaine. Voit halutessasi verrata sitä laskurin antamaan arvioon.

Aikoinaan kun siirryin maantiepyörässä tubeless renkaisiin niin tein vastaavan kokeen kolmella eri paineella.
Olosuhteet:
Loiva alamäki
Asfaltti talven jälkeen nastojen karheuttama ja muutenkin huonokuntoinen.
Hyvin heikko sivu myötäinen tuuli.
Mitattu max nopeus, ei matka.
Toistettu jokaisella paineella 3-4 kertaa.
Tulos:
Suurin max nopeus saavutettiin korkeimmalla paineilla.
Samassa yhteydessä tuli ajettua muutakin testiä niin matalin testipaine tuntui nihkeältä, harasi jo vähän vastaan. Korkein paine tuntui liian kovalta, tärinä tuntui ajossa. Ajopaineiksi valikoitui keskimmäinen, rullasi riittävästi ja tuntui mukavalta. Kesän aikana paineita tuli vielä hienosäädettyä.

[YocceT]

Merkkaa mäkeen itsellesi alkupiste ja pumppaa renkaisiin mielestäsi sopiva aloituspaine. Mittaa paine ja kirjoita se tussilla teippiin, eturengas ja takarengas erikseen.
Nappaa tien poskesta sopiva pieni kivi ja kiinniä merkkaamasi teippi kiveen.

Liitua käyttäisin itse merkkaamiseen, niitä samoja millä pikkulapset piirtelee asvalttiin. Eipähän jää vahingossakaan mitään roskaa luontoon eikä tarvii askarella kivien ja teippien kanssa. Eikä satunnainen ohikulkija siirrä vahingossa merkkiä.

Muutoin kivaa askartelua iltapuhteeksi, mutta vaatii sitten pieteettiä ja tarkkaa digimittaria, kun tarkistelee paineita lenkille lähtiessä, että todellakin on kymmenyksen tarkkuudella sama paine joka kerta minkä mittaamalla sai nopeimmaksi. Tavallista viisarimittarilla varustettua lattiapumppua käytettäessä jo pelkästään lukematarkkuudesta riippuen tulos on vaadittuun tarkkuuteen verrattuna suuntaa antava.

[Sivustakatsoja]

Silloin kun mulla vielä oli sisurit ainoana vaihtoehtona, niin paineita tuli mietittyä aika vähän: riittävästi mutta ei liikaa. Litkutettuihin siirtyminen avasi tien pohdinnoille, eikä loppua ole tullut.

Mulla tärkein väline on perse: jos tuntuu nuljuvan sivusuuntaan, niin on vähän painetta. Nuljumisella tarkoitan tunnetta, että rengas ja vanne kulkevat välillä eri uraa. Itse pidän tarkasta tuntumasta.

Harvoin, ainakaan mulla, ajoalusta on samaa tasaista tai vakiokokoista kuoppaa, niin painekin on aina kompromissi. Lenkillä an juuri viitsi paineita muutella, paitsi jos tuntuu kovalta.

Maastossa mun ajot on verkkaista, eikä alamäkeen tykitellä, niin pohjaaminen on harvinaisempaa ja pito on tärkein.

Jos oikein tarkkaan haluaa renkaan paineita ihmetellä, niin lämpötilakin tulisi ottaa laskuun mukaan.

[Sivustakatsoja]

...
Muutoin kivaa askartelua iltapuhteeksi, mutta vaatii sitten pieteettiä ja tarkkaa digimittaria, kun tarkistelee paineita lenkille lähtiessä, että todellakin on kymmenyksen tarkkuudella sama paine joka kerta minkä mittaamalla sai nopeimmaksi. Tavallista viisarimittarilla varustettua lattiapumppua käytettäessä jo pelkästään lukematarkkuudesta riippuen tulos on vaadittuun tarkkuuteen verrattuna suuntaa antava.

Maastokumeille tulee käytettyä witt-merkkistä akkupumppua: ensin kun laskee vähän painetta renkaasta ja sitten nostaa takaisin haluttuun. Samalla prestatkin pysyvät auki. Paineet tulee laitettua psi-yksikköinä, kun sillä saa tuosta laitteesta valittua paineet 0.5 psi:n tarkkuudella. Maastossa mulle on paineille isompi merkitys.

Graveli- ja maantiekumeille on riittänyt yleensä jalkapumpun mittari.

[jahuc]

Mitattu max nopeus, ei matka.
Toistettu jokaisella paineella 3-4 kertaa.
Tulos:
Suurin max nopeus saavutettiin korkeimmalla paineilla.

Rullaustesti olisi hyvä tehdä matkaa mittaamalla, ei nopeutta. Suurimmassa osassa tapauksia molemmista saa kyllä samansuuntaisia tuloksia, mutta nopeutta mitatessa virheen mahdollisuus on suurempi ja joskus tulos voi olla päinvastainen kuin mikä tilanne todellisuudessa on.

Eroa tulee sekä mittaustavasta että mittausmenetelmästä. Mikäli mittaa ajotietokoneella, GPS ei nopeusmittarina ole matalilla nopeuksilla kauhean tarkka. Jos käytössä on dedikoitu nopeusmittari, pitää edelleen olla aika tarkkana, että tulee nimenomaan poimittua se nopein kohta. Onnistuu toki, mutta virheherkkyyttä on. Matka taas on aina aikalailla yksiselitteinen eikä edes vaadi erillistä mittaria. Kunhan merkkaa pysähdyskohdan.

Menetelmäero taas tulee siitä, että nopeutta mitatessa mittaat käytännössä kiihtyvyyttä. Saavutettu nopeus on siihen mennessä toteutuneiden kiihtyvyyksien integraali. Kiihtyvyys puolestaan on riippuvainen eteenpäin kuljettavasta voimasta ja tässä on pieni pulma: voima vaihtelee matkan edetessä.

Koska mäen kulma harvoin on tasainen, myöskään kiihdyttävä voima ei ole vakio. Mäen jyrkemmässä kohdassa kiihtyvyys on suurempi kuin loivassa. Vierintävastus vastaavasti kasvaa nopeuden funktiona. Se toki kasvaa merkittävästi hitaammin kuin ilmanvastus ja siksi sitä usein pidetään vakiona. Nollista lähtiessä tämä ei kuitenkaan päde niin hyvin: nopeuden kiihtyessä renkaan tärinä kasvaa ja rengas lämpenee. Mitä nopeammin ajat, sitä enemmän on vierintävastusta ja sitä kautta liikettä vastustavaa voimaa.

Jos lähdet jyrkästä kohtaa mäkeä liikkeelle, kiihdyttävä voima on siinä kohtaa hidastavaa voimaa suhteessa suurempi kuin jos lähtisit loivemmasta kohtaa. Loivalta lähtiessä jyrkässä kohtaa olisi jo enemmän nopeutta ja sitä kautta vierintävastusta. Saavutat siis suuremman huippunopeuden, kun lähtöpiste on jyrkkä. Vierintävastus taas jakautuu kahteen komponenttiin eli renkaan muokkautumisesta johtuvaan komponenttiin ja tärinästä johtuvaan komponenttiin. Jos siis lähdet jyrkästä kohdasta rullaamaan ja sillä tienpinnalla ja rengasmateriaalilla jota käytät tärinästä johtuva komponentti kasvaa hitaammin kuin muokkautumisesta johtuva, tuo menetelmä suosii kovempia renkaita. Jos taas vastusten suhde menee toisinpäin, menetelmä suosii löysempiä renkaita.

Matkan avulla tehty mittaus on vähemmän altis noille virheille, koska siinä mitataan suoraan sitä lopputulemaa, jota haetaan. Pyörällä on mäessä tietty potentiaalienergia, joka muuttuu liike-energiaksi ja vastuksen kautta lämpöenergiaksi. Kun kaikki potentiaalienergia on muuttunut lämmöksi, pyörä pysähtyy - riippumatta siitä mille osille rullattua matkaa energiahäviö jakautui. Koska rengaspaineiden säädöllä pyritään löytämään paineet, joilla ajaminen on mahdollisimman energiatehokasta eli häviö pienin, tuo mittaa suoraan lopputulosta. Ja siksi väliin jää vähemmän virhepaikkoja.

Ja kyllä, energiaa kuluu toki myös ilmanvastukseen. Mutta nimenomaan sitä varten tuon mäen pitää olla loiva ja nopeuden matala, jotta ilmanvastus (tai ainakin sen varianssi eri ajojen välillä) on mahdollisimman pieni ja sen vaikutuksen voi jättää pois vertailusta. Nopeutta pitää olla vain sen verran, että tuo tärinä- vs muokkausvastusten suhde on realistinen.

[Sivustakatsoja]

...
Menetelmäero taas tulee siitä, että nopeutta mitatessa mittaat käytännössä kiihtyvyyttä. Saavutettu nopeus on siihen mennessä toteutuneiden kiihtyvyyksien integraali. Kiihtyvyys puolestaan on riippuvainen eteenpäin kuljettavasta voimasta ja tässä on pieni pulma: voima vaihtelee matkan edetessä.

...
Ja kyllä, energiaa kuluu toki myös ilmanvastukseen. Mutta nimenomaan sitä varten tuon mäen pitää olla loiva ja nopeuden matala, jotta ilmanvastus (tai ainakin sen varianssi eri ajojen välillä) on mahdollisimman pieni ja sen vaikutuksen voi jättää pois vertailusta.

...

Ja kuljettu matka on nopeuden integraali.

Ilmanvastus kasvaa nopeuden neliöön, joten ei sitä huomiotta voi jättää.

[jahuc]

Ja kuljettu matka on nopeuden integraali.

Tämä toki totta, mutta koska mittauksen lopputulemana halutaan selvittää deformaatiohäviön suhdetta tärinähäviöön, matka antaa siitä tarkemman tuloksen. Johtuu siitä, että häviöiden suhde muuttuu nopeuden funktiona ja matkamenetelmällä mitataan koko matka, ei vain huippupistettä. Huippunopeutta mitatessa integraali energiahäviön suhteen jää vaillinaiseksi.

Ilmanvastus kasvaa nopeuden neliöön, joten ei sitä huomiotta voi jättää.

Mikäli nopeus on riittävän alhainen (alle 20 km/h), ilmanvastuksen varianssin vaikutus eri mittausten välillä on riittävän pieni.

[Sivustakatsoja]

Tämä toki totta, mutta koska mittauksen lopputulemana halutaan selvittää deformaatiohäviön suhdetta tärinähäviöön, matka antaa siitä tarkemman tuloksen. Johtuu siitä, että häviöiden suhde muuttuu nopeuden funktiona ja matkamenetelmällä mitataan koko matka, ei vain huippupistettä. Huippunopeutta mitatessa integraali energiahäviön suhteen jää vaillinaiseksi.



Mikäli nopeus on riittävän alhainen (alle 20 km/h), ilmanvastuksen varianssin vaikutus eri mittausten välillä on riittävän pieni.

Toisaalta yleinen elämänkokemus ilman matemaattista tarkastelua antaa aiheen odottaa, että suuremmassa nopeudessa pysähtymiseen kuluva matka kasvaa.

Ei pelkkä ajonopeus, vaan tuuliolosuhteet, joiden vaikutus vastuksiin on sama, kuin ajonopeudella.

[jahuc]

Toisaalta yleinen elämänkokemus ilman matemaattista tarkastelua antaa aiheen odottaa, että suuremmassa nopeudessa pysähtymiseen kuluva matka kasvaa.

Tuossa yllä ei edelleenkään ole kyse absoluuttisista arvoista vaan varianssia, koska mittauksen tehtävä ei ole selvittää tarkkaa häviön määrää vaan kahden kitkalähteen välistä suhdetta.

Tämä oli jo huomioitu tuossa yllä testiprotokollaa kirjoittaessa. Se on sinällään helppo huomioida etukäteen, koska kyseessä on Fillarifoorumi, jossa jokaiseen fysiikkakeskusteluun kulku on samanlaista aiheesta riippumatta
- viimeistään toinen tai kolmas kommentti koskee ilmanvastusta
- kaikki muu on anekdootteja.

Ilmiön psykologia johtuu lukijaprofiilista ja pätee laajemminkin someen. Jos palstalla on vanhempaa kirjoittajaa, vedotaan lähes aina anekdootteihin ja "arkijärkikin sen sanoo" -perusteisiin. Jos lukijakunta on nuorempaa, harhaudutaan useammin aiheen viereen. Jos palstaa käyttää paljon turkulaisia, keskustelu menee "kui sääki oo noi pölö" -linjalle. Ja hämäläisten kanssa saa odottaa vastausta pari viikkoa eikä se silti mene oikein.

Ennustettavaa ja siinä suhteessa varsin kiehtovaa.

[Sivustakatsoja]

...

Ilmiön psykologia johtuu lukijaprofiilista ja pätee laajemminkin someen. Jos palstalla on vanhempaa kirjoittajaa, vedotaan lähes aina anekdootteihin ja "arkijärkikin sen sanoo" -perusteisiin. Jos lukijakunta on nuorempaa, harhaudutaan useammin aiheen viereen. Jos palstaa käyttää paljon turkulaisia, keskustelu menee "kui sääki oo noi pölö" -linjalle. Ja hämäläisten kanssa saa odottaa vastausta pari viikkoa eikä se silti mene oikein.

Ennustettavaa ja siinä suhteessa varsin kiehtovaa.

Itse en ole kiinnostunut henkilöistä, heidän sukupuolestaan, iästään, syntymä- tai asuinkunnastaan.

Mulle ainoa syy osallistua keskusteluihin on että tutustun käsillä olevaan aiheeseen keskustelun kautta ja samalla kyseenalaistan omia käsityksiäni. Kyseenalaistamisesta saattaa seurata omien toimintatapojen muutos.

[paaton]

Nää jahucin maailmankaikkeuteen perustuvat rengaspainetutkimukset on kyllä hauskoja lukea, muttei kannattaisi kertoa että käyttää 45mm kumeissa 3bar paineita. Menee kato tohtorin jutuista pohja pois

[jahuc]

Nää jahucin maailmankaikkeuteen perustuvat rengaspainetutkimukset on kyllä hauskoja lukea, muttei kannattaisi kertoa että käyttää 45mm kumeissa 3bar paineita. Menee kato tohtorin jutuista pohja pois

Ellei joku ole jo huomannut, koetan tahallani välttää kertomasta omista ajoistani ja välineistäni juuri mitään. Jos joskus sellaisen väliin laittaa, niin se on aikalailla harkinnanvarainen keskustelun värittäjä.

Ja kyllä, ajan gravelia kohtuullisen kovilla paineilla ja melko kuviottomalla renkaalla. Se ei johdu siitä ettenkö olisi asiaa laskureilla katsonut ja eri paineita käytännössä kokeillut. Syy on pitkälti asuinpaikka kaupungin keskustan lähellä. Lähti tästä mihin tahansa suuntaan, peruskelviä joutuu puskemaan pitkät pätkät ennenkuin pääsee mihinkään metsän tai edes puiston näköiseen. Ei siksi ole mitenkään poikkeuksellista, että peruslenkistä yli puolet joutuu ajamaan päällystettyä. Siksi mieluummin ajan siirtymät sujuvasti ja kärsin enemmän puskassa kuin toisinpäin. Tietoinen valinta, joka omalla varustuksella toimii. Jos reitti joskus muuttuu, muuttuu myös paineet. Toistaiseksi ei muutu.

[paaton]

Joo. Noin vähän arvelinkin. Iso sliksi on kiva ajaa assulla reiluilla paineilla. Tuollainen 45mm kumi vaatisi ainakin 30id kehän, jotta toimisi ok assullakin matalilla paineilla.

[Copilot]

Käytetyt paineet riippuu myös kuljettajan painosta. Itsellä ei ainakaan ole mitään käsitystä muiden massasta.

[jahuc]

Rengaspaine on aina jonkinlainen kompromissi ja sen vuoksi on hyvä vähän noita teorioitakin tavata läpi niin osaa soveltaa.

Yksi käytännön esimerkki tästä kaupunkilaisille voisi olla vaikka puistojen läpi menevät hiekkaiset tiet. Niihin monesti tehdään latuja talvella ja niitä huolletaan muutenkin. Siksi vaikka kyseessä on hiekkatie, se on pehmeäksi lanattu ja tasainen eikä seassa ole isompia kiviä. Pyöräilijän perustietämys tai laskuri sanoisi, että se on gravelia, aja siis pienemmillä paineilla.

Mutta tuollaisella tiellä todennäköisesti kovempi paine toimii paremmin. Painetta pudotetaan, jotta rengas ei hypi ja tärise. Puistotien tapauksessa tiessä on jo valmiiksi pehmeä hiekkapohja. Silloin tie antaa periksi ja imee kaiken tärinän eikä renkaan enää tarvitse. Jyrkkiä mäkiä harvemmin on, jolloin pidon takia ei tarvita isompaa kosketuspintaa. Joten painetta voi laittaa lisää. Painetta lisätessä tärinähäviö ei lisäänny mutta deformaatiohäviö vähenee, joten kokonaisruullaavuus paranee.

[paaton]

Tai sitten ei. Noilla ulkoilupoluilla/teillä on useimmiten irtosoraa. Matalilla paineilla mutkatkin voi ajaa ok vauhdilla.