Ajan lähes joka päivä vuoden ympäri. Yhtään reissua kelin takia ei jätetä ikinä.
Aamulla kun herään ja valmistaudun reeniin, en edes katso mikä keli on. Sen kyllä näkee sitten ulkonakin
Mottona on että, jos tulee kylmä, on ajanut liian hitaasti. Ei ole menty täysiä.


Minimi reissu mulla on tunti. Maksimit jossain 5-6 tunnin nurkilla. Sitten on pakko syödä välillä.
Ajan yleensä 1000 kalorin tuntivauhtia.
Sykkeet anaerobisen kynnyksen yläpuolella lähes koko ajan. Etenkin 1-2 tunnin lenkeillä.
Keskinopeudet maastosta riippuen 7-14 kmh. Talvella yleensä pääsee kovempaa kun reitit on tasaisia.
Mutta talvella ongelmana on kourulla olevat reitit.
Fat yksipyöräiselle se on oikea arkkivihollinen. Eikä niitä moni pysty ajamaan. Ehkä oikeasti ajamaan pystyy yksi minun lisäksi.
Pyörä ei suostu milliäkään menemään sinne mihin sitä ohjaa. Se pomppaa rännin sivulta toiselle sivulle kuin flipperikuula.
Ja rännin pohjalla ei voi ajaa koska pystyssä pysyminen vaatii jatkuvan pikku mutkittelun ja kahvasta kääntämisen.
Kaksipyöräiselläkin tätä tehdään hieman,
mutta ykkösellä kaksi kertaa renkaan kierroksen aikana. Ja aika näkyvästi.


Tässä tullaankin rengaspaineen merkitykseen. Läskiykkönen on uskomattoman tarkka rengaspaineesta.
Jumbo Jimillä optimaalinen paine on 0,35 - 0,37bar.
Jos se on vähänkin yli 0,37bar, pyörä ei suostu edes asfaltilla kääntymään vapaaehtoisesti. Ei vaikka kuinka kääntää ja kallistaa.




Eikä jaksa enää metriäkään. Kyllä jaksaa. Ja sen rajan kun ylittää jatkuvasti, huomaa jotain ihmeellistä.
Hyvä olo tulee sitten kun pääsee kotiin ja on taas voittanut itsensä ja tietää tehneensä kaikkensa.
Tähän asti minun filosofia on minulla toiminut jo vuosia. En usko että muuten ensi yrittämällä ajaisin aeropyörää 44 keskinopeudella.


Ja täytyy muistaa että minä aloitin jokin vuosi sitten täysin nollasta. Minulla ei ollut yhtään lihasta missään jäljellä.
Kuolemaa pyörätuolissa odottelin. Kunnes.. diagnoosi ja lääkkeet löytyi, sain aloittaa elämäni alusta.
Siitä tähän päivään täysiä-mentaliteetillä on menty, ja tässä ollaan.
Alkuvaiheessa välillä joku on ambulanssin tilannut kun olen ojassa maannut liikkumatta tai tajuttomana pyörän kanssa.
Mutta olen kertonut heille vain että, mä lepään hetken ja jatkan sitten matkaa


Matka jatkuu...