Kyllä, on ollu kovat odotukset sukulaisten ja opettajien taholta, ja myös itseni. Hopee oli häviö, samoin 9 1/2 jostain kokeesta. Lahjaton ja tyhmä.
Kun sai koulussa jatkuvasti kymppejä, siihen tottui ja huonompi suoritus oli katastrofi. Muut oppilaat naureskeli. En tiedä miten olisi käynyt jos EN olisi kirjoittanut kuutta laudaturia. Sama se oli urheilussa, voitto oli ainut kun kelpasi ja kaikki muu oli häviötä.

Opettajat olivat sitä mieltä että minusta tulee olympiavoittaja ja nobelisti.
Karu totuus löi vasten kasvoja lääkiksessä; olin siellä huonoin oppilas ( paitsi psykologia ja sosiaalipsykologian tentit )ja ihan epätoivoinen, olisin halunnu vaihtaa alaa mutten päässyt muualle opiskelemaan ja mietin että tarvii se joku ammatti hankkia että yritetään nyt pakertaa tämä loppuun.
Siitä varmaan kumpuaa kestopainajaiseni että olen menossa tenttiin mutta - en ole lukenut siihen kun ei ole edes niitä kirjoja, ja minne pitäisi mennä...sitten mietin että mulla on jo sv-numero ja olen ollut 18 vuotta töissä että ei tässä mitään tenttejä enää ole ( siis ajattelen unessa näin)

En kaipaa miesystävää kuin ihan vaan ystävänä ja sellainen onneksi on. On niin oudot elämäntavat ja päivärytmi että paree elellä yksikseen, sopii minulle oikein hyvin. Ehkä oli ohikiitävä hetki kun olisin halunnut seurustelua, onneksi se meni ohi. Oli myös aika että piti olla jotain muuta kuin mitä olen, hienompaa yms. hömppää, onneksi sekin meni ohi ja voi olla ihan reilusti tällainen maalaistollo joka ei itseään ns. laittele ja ei ne vaatteetkaan aina ehjät tai puhtaat ole.
Mutta ehkä se vaan piti käydä läpi, se että etsii itseään ja omaa tyyliään. Hyvä näin.