Olet aivan oikeassa yhteiskuntarauhan tärkeydestä ja yhteiskunnan vaikutuksesta. Kukaan tai en ainakaan minä ole poistamassa veroja, mutta loivemmalla progressiolla jne. verokertymä voisi itseasiassa olla suurempi.
Suomi ei kuitenkaan varsinkaan läntisessä Euroopassa ole ainoa maa, jossa on tälläiset puitteet. Onko meillä varaa antaa tässä suhteessa tasoitusta muille? Ruotsille, Saksalle ja kumppaneille. Suomi tällä hetkellä ole ulkomaiselle osaavalle työvoimalle järin houkutteleva paikka mm. kovan verotuksen vuoksi. Samaan aikaan moni ala kärvistelee työvoimapulassa. Siitä ollaan varmaan samaa mieltä, että lisää veronmaksajia tarvitaan? Siten se verosummakin kasvaa.
Ei missään nimessä, kuten koitin aikaisemmin ilmaista työstä pitäisi nauttia ja kaikki nauttivat työstään omien mieltymystensä takia. Sitä en ymmärrä jos ei tavoittele tai hae työtä josta voisi nauttia vaan tekee sitä vain saadakseen rahaa. Kuten sanoin tämäkin on oma subjektiivinen näkemykseni.
Kiva lukea, kuinka Suomen nykyverotus herättää tunteita. Aika moni on jo tajunnut, että palkkatyön sijaan Kelasta saa paremmin käyttörahaa. Siis moni suomalainen, ulkomailta tulleita on jo vuosia houkuteltu tänne Kelan ym. sosiaaliturvien ansiosta.
Silti enemmistö äänestää näitä vappusatasten lupaajia yhä uudelleen eduskuntaan. No, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Lähetetty jonkun tutun Tapatalkilla
Olet Ija väärässä. Mulla on todella kova motivaatio tehdä töitä ja kehittyä siinä duunissa aina paremmaksi. Noin tehdään se tulos yksittäiselle työnantajalle. Eli mahdollisiman tehokkaasti. Tunteja ei kannata kerätä.
Ei se uraputki ole välttämättömyys. Kannattaa funtsia. Jos olet taitava peltiseppä, niin tykkäät siitä duunista ja opit aina paremmaksi.
^Jos oman työpaikan johtaminen tulee iholle päivästä toiseen, niin ehkä toisen työpaikan katsominen voisi kannattaa: oma ja toistenkin olo paranee. Olen itse lähtenyt työstä ja tehnyt toista, huonommin palkattua ja raskaampaa, jos kuppi on uhannut mennä nurin.
Silti olen sillä kannalla, että oma asenne on etusijalla ja tähän asenteeseen kuuluu myös sanontojen tarkoituksen opiskelu, kuten hanhen selästä, hevosen päästä etc.
Itseasiassa on tyhmää miettiä pelkkää uraputkea ja päätyä lopulta töihin, joista ei pidä.
Useimpien yritystenkin olisi hyvä miettiä tätä enemmän. Taitavaa ja motivoitunutta tekijää pitäisi palkita ansionsa mukaan ja antaa tehdä sitä mistä tykkää ja on hyvä.
Palkkakehityksen ja "uraputken" pitäisi olla yleisellä tasolla enemmän irrallaan toisistaan. Osa yrityksistä tajuaa tuon jo. Muutos menee mielestäni oikeaan suuntaan.
Rohkein tapa, minkä tiedän on mennä pomon luo kahden lapun taktiikalla. Ensimmäinen on irtisanomislappu jonka lyö ensin eteen. Ja pomon alkujärkytyksestä toivuttua lyö toisen lapun eteen, jossa on avoin työhakemus haluamallaan toimenkuvalla.
Tämä. Ja sitten kun on vaihtanut samasta syystä työpaikkaa muutaman kerran, kannattaa miettiä josko se vika löytyisikin itsestä. Mulle oli valaistumisen hetki jossain vaiheessa, kun tajusin, että kannan sitä vitutusta työpaikasta toiseen. Vasta sen jälkeen pystyin tai osasin alkaa muuttamaan omaa suhtautumistani.
Nii-no, itse olen tehnyt yleensä niin, että olen koittanut muuttaa sitä omaa toimenkuvaani ja jos se ei ole onnistunut, olen lyönyt sen irtisanomislapun pöytään. Sitten kun se on pöydässä, ei se siitä enää mihinkään lähde, kun olen päätökseni tehnyt. Jos ei pysty keskustelemalla muuttamaan työskentelyolosuhteita, en ala väkisinkään yrittämään.
Jos saat päättää itse työtahdin. Nykyään homma kuin homma pitäisi tehdä entistä nopeammin vähemmillä resursseilla, niin se työstä tykkääminen voi loppua jossain vaiheessa ja alkaa se vitutuskierre ja päämääränä on vain suoriutua ja odotella seuraavaa taukoa tai työpäivän päättymistä.
Tuo on laiskuuden perusmääritelmä. Mä kun saan ite päättää mitä teen, missä, milloin ja saako siitä rahaa. Eikä mene veroja.
Suomessa on sellainen pitkäaikainen ongelma, että aina kun duunarin pitäisi tehdä jotain, se on kyykyttämistä. Pikkuyrittäjät taas valittaa kun hommilla ei kääri isoja rahoja. Kaiken pitäisi olla niin helppoa. No sitten kun nää helppoheikit on jostain telekoulusta saaneet homman millä ei ole oikeastaan mitään virkaa, niin ne alkaa valittamaan veroistaan.
Ne on nääs sen luokan kapitalisteja, että muuttaa ihan omaa tyhmyyttää vaikka epsanjaan. Ja tulee sit housut kintuissa takaisin kotiin.
Ellei oikeasti ole firmassa se kaikki yhden osaajan takana -tyyppi, niin yksi tyhmimmistä tavoista mielestäni.
Fiksuin tietämäni on ollut eräs kollega, joka ensin kouluttautui firman piikkiin osaajaksi ja oli myös oikeasti hyvä siinä, mitä teki. Kysyi sitten eräänä päivänä esimieheltään, että tässä ois allekirjoitusta vaille oleva työsoppari nykyistä paremmalla liksalla naapurifirmalta, saanko saman liksan täällä vai allekirjoitanko tän? Sai, ja jäi taloon. Seuraavalla kerralla jätti tinkaamisen väliin, koska taisi tietää ettei enää tipu liksaan korotuksia koska firman tilanne, ja siirtyi oikeinkin hyvällä liksalla tunkkaamaan julkisen sektorin asioita eteenpäin.
Kun on oikeasti hyvä jossain, ei tarvi kyräillä tai kikkailla palkkajuttujen kanssa.
Lähetetty jonkun tutun Tapatalkilla
Aina kun alainen on tinkinyt kovempaa palkkaa sillä perusteella että naapurissa saa enemmän olen varmistanut että joku muukin osaa hänen duuninsa seuraavan kerran varalle.
Tuollainen henkilö ei ole motivoitunut muuhun kuin palkkaan, ehkä jopa tekisi mieli vaihtaa taloa tai ainakaan historia talossa ei paina mitään, joten paras alkaa ajatella että hetken päästä hän lähtee kuitenkin. Lähtemisen uhkailu johtaa aina hyvää jatkoa toivotuksiin. Sota ja varsinkaan firma ei saa yhtä miestä kaivata.
--
Enimmäkseen vain istun, ja tuijotan papereita. Ja yritän selvittää, onko missään mitään järkeä. Yleensä ei ole. - Michael Kosterlitz
Joo maksetaan hintaan mutta jos firman tärkein/tärkeimmät työntekijät ajattelevat ja sanovat että vaihtavat taloa jos palkka ei nouse niin ollaan kyllä epäonnistuttu pahasti ja ei muuta kuin vähemmän hyviä mutta motivoituneita työntekijöitä tilalle.
Luotettavuus ja motivaatio tulee minun silmissäni aina ensin. Taidot sitten jossain siellä perässä. Luotettavuutta ja motivaatiota et voi opettaa, monet duunit kyllä. Ja niin hyvää epämotivoitunutta työntekijää ei olekaan että hän voittaisi motivoituneen mutta heikommilla taidoilla varustetun.
Luotettava motivoitunut työntekijä ei koskaan pyydä lisää palkkaa uhkaamalla vaihtaa työpaikkaa. Hän osaa perustella palkankorotus pyynnön muuten.
Tässä tullaan siihen nelikenttään, jossa vasemmalla alhaalla on osaamaton paskiainen, oikealla alhaalla taitava paskiainen, vasemmalla ylhäällä osaamaton huipputyyppi ja oikealla ylhäällä taitava huipputyyppi.
Vasen ala = soommoro
Oikea ylä = pidä ja palkitse
Vasen ylä = pidä ja kouluta
Ja se haastavin on se osaava persläpi... odottaako, että asenne muuttuu vai laittaako suoraan kiertoon...
- Heroes are ordinary people in extraordinary situations doing the right thing -
^ ja ^^
Ja millä luokituksilla mennään yrityksen johdon suhteen?
Tai työnjohdon?
Mikähän siihen duunarin motivaatioon ja sitoutumiseen saattaisi vaikuttaa myös?
Peilinkin voin ojentaa jos joku uskoo sillä olevan paikkansa tässä.
En väitä että olisi, mutta saattaa useassa tilanteessa olla käyttöä silläkin?
Myös duunarillakin.
Palkka on paskin motivaattori evö. Vaikka tällä hetkellä käytännössä käyn töissä sieltä saadun korvauksen vuoksi, niin joku ilmeisesti näkee asian toisin, kun mulle ollaan koko ajan tyrkyttämässä uusia jo valmiiksi kiville ajettuja projekteja vedettäväksi. Nyt olen alkanut säännöstelemään mitä töitä otan vastaan ja mitä en.
^Riippuu firmasta. Jos on yksityinen firma, niin omistaja voi olla kuinka kusipää hyvänsä, kunhan saa jonkun tekemään töitä.
Kaivapa huviksesi vaikka "Labsystems". Mä olin ko. puljussa töissä joskus -90 luvun taitteessa heti Suovaniemen jälkeen, joten kuulin vain huhuja. Mutta aika raikasta meno oli Osmon aikaan ja sama on näköjään jatkunut Biohitissä.
Meidän talossa tehdään vuosittain työilmapiirikartoitus, jossa yhtenä kategoriana on arvioida ja pisteyttää johdon toimintaa jokaisella portaalla. Lisäksi oman lähiesimiehen kanssa käydään pari kertaa vuodessa kehityskeskustelu, jossa voi halutessaan sanoa suorat sanat toiminnasta.
Luulisi, että nämä käytännöt olisivat jo levinneet työelämään kattavasti, harmi jos teillä ei ole tätä mahdollisuutta.
Voisiko siitä tehdä jonkin aloitteen? Joku kanava palautteen antamiseksi pitäisi olla.
Jos pitää nyt yksittäinen paikka nimetä mistä ko henkilö suurimmalla todennäköisyydellä löytyy niin myynnistä. Toki riippuu alasta mutta jos tehdään isoja kauppoja yritysten välillä niin tuolla pestillä pitää osata projektin johto, hallita omat tuotteet, tuoda asioita tuotekehitykseen ja lisäksi olla todella taitava henkilökemioissa ja -johtamisessa. Pitää olla karismaa ja esiintymistaitoa. Hyvä myyjä (en laita titteliä, voi olla johtajasta myyjään) voi pelata kaiken kotiin tai ryssiä kaiken. Talon sisällä saadaan olla vaikka kuinka hyviä mutta jos ulospäin myyjä ei osaa hommiaan asiakas ei ole tyytyväinen. Ja toisin päin hyvä myyjä tasoittaa paljon talon heikkouksia asiakkaalle...
Ja palatakseni aiheeseen, tällaisille henkilöille palkka pitää olla riittävä mutta ei nämä tähtipelaajat palkalla talossa pysy jos haluavat vaihtaa maisemaa. Eikä varsinkaan suomalaisen verotuksen jälkeen (eikö ollut mahtava aasinsilta...)
Kirjanmerkit