^^ Ja täytynee ehkä myöntää että SRAMiin on tässä hieman ylimääräistä tunnetta sen takia että innovoivat 1x:n kun Shimano samaan aikaan vain nysväsi innovaatio-rintamalla.
^^ Ja täytynee ehkä myöntää että SRAMiin on tässä hieman ylimääräistä tunnetta sen takia että innovoivat 1x:n kun Shimano samaan aikaan vain nysväsi innovaatio-rintamalla.
Osaisiko joku selittää, mikä arvo langattomuudella tarkkaan ottaen on pyörän omistajalle, joka ei kasaa fillaria itse tai siirtele järjestelmiä pyörästä toiseen? Minusta käyttäjälle arvo on negatiivinen (enemmän akkukapasiteettia mukana ja ladattavana) ja hyötyjänä on vain asentaja.
penyeach muokkasi tätä : 10.09.2021 at 15.49 Syy: typo
Missä se Sramin akku on? Vai onko molemmissa vaihtajissa joku hikinen miniakku? Ladataanko niitä erikseen...
No ei kiitos, jostain syystä.
Siellähän se hikinen miniakku on. Vaihtajissa. Ja nappiparistot kahvoissa. Jokunen tuhat on takana ja kerran on takavihtajan akku ladattu. Kahvoihin ei vielä kertaakaan. Appsi tosin vilkuttaa punaista että 2-3 viikkoa olisi aikaa ennekuin loppuu. Pitääpä käydä patterikaupassa.
^ No ei siinä sitten mitään. Tietämättömänä möykkäsin
Peny, pitkälti näissä keskusteluissa muka henkilöitä jotka rakentaa pyörimään eikä hae niitä puodeista valmiina. Jos kuulut siihen kategoriaan että osta ja huollatat liikkeessä niin koko aihe ei ole sinua kiinnostava. Mutta niille jotka rakentavat on olennaista se että mihin esim. akun ja ohjausyksikön sijoittajaa...
^Täydestä langattomuudesta on isoa etua, jos pyörässä kokeillaan eri putkiosia ja muita, että jos on harrastepyörä laajemmassa mielessä, kuin pelkässä ajamisessa.
^Samaa itsekin meinasin kysyä, kylläkin tällä hetkellä kaikki laadukkaammat ketjut ja rataspakat loppu maailmalta...
SRAM markkinoi sitä juurikin hiljaisempana ja kestävämpänä kuin perinteinen ketju. Minulla grailissa myös flattop ketju, joka on äänekkäämpi kuin shimano. Mitä pikaisesti katselin, niin esim maastopuolen eagle ketju ei taida olla yhteensopiva force 12s kanssa. Onko viisammilla tietoa?
No on siinä sen verran pointtia, että Forcen vaihtaja ja Sramin 12-pykäläiset maantiepakat ei oikein muilla toimi. Jos on MTB-vaihtaja ja -pakka, niin sitten flat top -ketjua ei kuulukaan käyttää.
Sillä perusteella, mitä ole Force etap -pyörien perässä olen ajellut, niin on se ainakin tosi äänekäs vaihtaessaan, jopa teräsrungossa ja kaikuvassa kuiturungissa vielä korostuneeemmin.
(Kun olen tottunut äänettömästi vaihtavaan mekaaniseen 11-pykäläiseen teräsrungossa, meinaa ärsyttää vaihteistoäänet ton Stigmatan kanssa jo pelkästään rungon vuoksi siinä. Muutenkin mä olen päätynyt arvottamaan asiat itselleni niin, että en koe hyötyväni sähkövaihteista yhtään mitään sellaista, millä olisi todellista lisäarvoa ajamisen kannalta enkä kaipaa sitä, että fillariakin pitäisi laitailla, edes harvoin, saatika ohjelmoida appien avulla tms. Elämässä on elektroniikkaa ihan tarpeeksi jo muutenkin. Mikä ei varmaan ollut kenellekään uutta, joten voitte haukkua luddiitiksi ihan vapaasti- ja sen verran otan kuitenkin heti takas, että jos toi Stiggy jää talliin, niin ehkä siihen voisin varovaisesti harkita. Vaihtaa nimittäin huonommin mekaaniset tuommoisessa pyörässä, jossa vaijerit on vedetty sisäkautta täyspitkinä vs. perinteiset avovaijerit.)
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
^
Aamen. Harmillinen tämä nykyinen trendi, jolla saadaan myytyä sähköt jo pakollisena varusteena tavisharrastajallekkin.
Oliko täällä jollakin jo pidempää käyttökokemusta Campan Ekarista?
Sehän aiheuttaa eniten harmia ja mielipahaa niille käyttäjäryhmille joilla ei sähköä vaihteissa kulje. Mutta lisättäköön että saahan sitä mielipiteensä ilmaista ja pitääkin. Itse pystyn elämään sujuvasti symbioosissa sähköisten ja mekaanisten kanssa. 2 fillaria mekaanisilla, 1 sähköinen. Eikä mulla ole juurikaan julkista mielipidettä sähköinen vs mekaaninen johtuen juuri siitä se tuntuu menevän tunteisiin. Työporukan vannoutunut vannejarrumies tuntuu aina surkuttelevan levarifillariani kun kurvaa työmaalle. Helevatan omituista että että se näinkin vanhana juttuna vielä kaihertaa.
+ Jarrut mielestäni paremmat kuin Shimano tai Sram droppitanko-hydrauliset
+ Ei häiritseviä hyppäyksiä välityksissä 2x maantieosasarjoihin tottuneelle
+ Kahvan ja vaihdevivun ergonomia hyvä
- Vaihtaminen ei aina ihan yhtä täsmällistä kuin Ultegra 8000 mekaanisella
- Clutch vähän turhankin jäykkä ja lisää voimansiirron kitkaa, Pro Tech -keskiössä myös aika iso kitka
- Vaihdevaijeri vaatii ison (ruman) silmukan vaihtajan taakse
Onkohan mitään vuoden 1950 jälkeen julkaistua mitä tässä ketjussa ei olisi haukuttu turhaksi?
Mun mielestä kyseenalaistaminen ja kriittinen keskustelu on positiivinen asia eikä siihen liity harmitusta tai mielipahaa. Jos haluaa sähköä vaihteisiinsa sitä saa kaupasta ihan helposti. Ilman keskustelua ja kritiikkiä ei tapahdu kehitystäkään. Pyöräbisneksen(kin) ainoa päämäärä on myydä mahdollisimman kalliita pyöriä mahdollisimman korkealla katteella. Jotta se onnistuu pitää potentiaaliset ostajat saada vakuuttuneeksi, että heidän harrastamisensa on riippuvaista siitä, millä hinnat saadaan ylös.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
^Onpa kaunis!
vihdoinkin kromin kiiltoa. Makeet lokarit.
^On niin hieno pyörä, että ansaitsis kyl ilmeeseen paremmin sopivan voimansiirron.
Hyi sähkövaihteet. Ei jatkoon.
Useasti näissä keskusteluissa menee fakta ja mielipide sekaisin. Jos joku kirjoittaa että levyjarrut, sähkövaihteet ym ovat turhia, välttämättömiä ym niin itse pidän niitä aina ko käyttäjän henkikohtaisiin ajoihin, ajotapoihin ja tarpeisiin viittaavana mielipiteenä enkä absoluuttisena totuutena. Kun asiat on hyvin kirjoitettu ja perusteltu niin kivahan niitä on lukea vaikka poikkeaisivat paljon omista tarpeista ja mielipiteistä.
Suosittelen kokeilemaan.
On ne sähkövaihtajat vaan niin hyvät ja vaivattomat. Kerran säätää ja tekee asetukset ja sitten vaan ajaa ja ajaa tuhansia kilometrejä. Ja lataus pari kertaa kesässä hoituu useasti samalla kun tekee jonkun muun huollon tai tarkemman puhdistus toimenpiteen.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Tämäkään ei eroa paljoa laadukkaasta mekaanisesta. Joskus pitää vähän hienosäätää.
Nää samoja ikuisia väittelyn aiheita mistä nyt ei ehkä kannata vetää itkupotkuraivaria vaikka joku olisikin eri mieltä mikä on välttämätöntä. Itselleni sähköjen etu lähinnä olisi kahvojen pienempi koko levyjarruilla.
Hyvin näytti SuperSix EVO taittuvan krossiradallekin kauden avauksessa Ethias Crossissa, vaikka ei ihan podiumilla ollutkaan, mutta kymppisakissa niitä taisi olla kaksi ja podiumpaikoilta tippumisen syynä tais olla muut jutut kuin pyörään liittyvät. Ihan kovin paljoa se ei taida pyörästä olla kiinni tolla(kaan) tasolla.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
^ joo sen verran tekninen ja herkkä laji cyclocrossi on, että ei varmaan kannata pyörän vaihtaminen kesken kautta kuitenkaan. Mutta ei se poista sitä faktaa, että pyörän vaikutus vauhteihin on aika marginaalinen ja joissain tilanteissa myös yllättävä. Mietin sitä nimittäin eilen, kun olin pitkästä aikaa sinkula-Crosshairsilla pk-lenkillä ja ei se kyllä ole yhtään ainakaan hitaampi kuin Stigmata, vaikka on krossarimpi, lötkömpi, vannejarruinen ja vaihteeton. Vaikka kylki on vielä toissa viikon kaatumisesta niin kipeä, että putkelta ajaminen on hidasta ja hankalaa, ihan samoja vauhteja mä ajelen noin samoilla sykkeillä niillä molemmilla.
Jos SupeSixiä vertaa Ridleyyn, joita säännöllisesti krossipodiumeilla näkyy, on se kuitenkin melko ”gravel”. Tai ei kai sen erota enemmän graveleista graveleista kuin se, että bb-droppia on viitisen milliä vähemmän. Keula on loivahko ja rakea on reilummin kuin perinteisissä krossareissa ja pidempikin se on.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit