
Alkujaan tämän lähetti
Markku Liitiä
En juuri ajele Espoossa, mutta täällä Keski-Uudellamaalla (esim. Kerava, Tuusula, Järvenpää, Sipoo) kevyen liikenteen väylillä ajamista hankaloittaa turhan usein niiden onneton kunto. Kun maantiepyörällä ajaa kevliä, jonka päällyste on murtunut poikittaissuunnassa kolmen metrin välein, alkaa parin kilometrin jälkeen hyvähermoistakin riipiä. Dä-däng, dä-däng, dä-däng, dä-däng, dä-däng, dä-däng, dä-däng, dä-däng... jne loputtomiin. Tällaisia pyöräteitä on etenkin maaseutubaanojen laidoilla, ei niinkään taajamissa. Eikä niitä päällystetä koskaan uudelleen.
En yhtään ihmettele, miksi jotkut siirtyvät pyöräilemään ajoradan laitaa. Sen sijaan autoilijat, jotka eivät koskaan pyöräile, ihmettelevät miksei kalliilla rahalla vuonna 1968 tehty pyörätie kelpaa.

No tämä. Niin totta. Tästä syystä ajattelen, että kun tässä ikää karttuu, niin vanhuus tulee olemaan maastopyöräilyn aikaa. Täpäri alla pystyy jopa kevyen liikenteen väylää ajelemaan.
Ankka riitelee - Asiat eivät
Kirjanmerkit