No ei kyllä ainakaan visualiteetin mukaan ole.![]()
Joo siis ihan oikeesti kyselin enkä kettuillaksenihissitolppia kun siis löytyy tallista kahdestakin pyörästä mutta molemmilla mennään aika paljon enemmän teknistä maastoa. Vieläkään en ihan käsittänyt sitä pyöräilyllistä perustetta, ellei sitten poiketa gravelilta ihan metsän puolelle. Pitäis ehkä kokeilla ruuvata joskus toinen tolppa omaan graveliin...
Asioita, joita ei reaali(Suomi)gravelmaailmassa tarvitse mihinkään, mutta joiden puutteella voi tarvittaessa perustella itselleen uusia tarpeita - tai joiden perusteella fillarifirmojen markkinointiosastot yrittävät parhaansa mukaan perustella niitä sinulle:
-yli 40 mm renkaat
-levyjarrut
-läpiakselit
-jousitusratkaisut
-hissitolpat
(-vaihteet)
Se, että kuinka paljon noista kukin todellisuudessa hyötyy ja kuinka paljon suurimman osan ajasta tarpeetonta painoa kukin haluaa pyörässään kuskata mukanaan jääköön kunkin itsensä ratkaistavaksi. Itse pohdiskelin tota jarruasiaa toissa viikolla, kun totesin, että 180 kilometrin Länsi-Uusimaa-gravelilenkillä tarvitsin jarruja noin suunnilleen kuusi kertaa ja kaksi kertaa niistä oli kahvipysähdyksiä. Jos puhutaan puhtaasti gravelkäytöstä, en edelleenkään onnistunut perustelemaan itselleni sen välillä takaraivossa kolkuttelevan kuituisen levarigrainderin hankkimista tuon 9-kiloisen teräksisen luddiittigrainderin rinnalle. Epäilys siitä, että vanha olisi kuitenkin lopulta kivempi ajaa on turhan iso. Kunhan cyclocross-kausi taas alkaa, niin perustelujen keksiminen voi helpottua.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Mitä mieltä gravel-raati olisi tästä ehdokkaasta?
https://www.tredz.co.uk/.Bergamont-G...ike_207486.htm
Kaikilla itseään polkupyöräharrastajaksi*) vakavissaan kutsuvalla pitää olla yksi ja vain yksi titaanirunkoinen pyörä. Mieluiten viime vuosituhannelta, mutta jos on nähnyt valon vasta nyt, niin sallittakoon myös tällainen uus-hankinta.
*) älkäämme myöskään sekoittako polkupyöräharrastusta niillä ajamiseen
Anekdoottina kerrottakoon titaanin suurvallan, Neuvostoliiton rakentamasta titaanirunkoisesta sukellusveneestä joka - johtuen siitä, että edistyksellistä CNC-teknologiaa ei Neuvostoliittoon saanut viedä - piti sukelluksissa niin kovaa meteliä, että se oli helppo havaita. Toisaalta sen maksiminopeus sukelluksessa oli suurempi kuin Naton käyttämien sen aikaisten sukellusveneentorjuntatorpedojen. Joten ikävässä kisatilanteessa neukut näyttivät jenkeille keskaria. Kuten reaalimaailmassa kaikki titaanirunkoisella kulkuvälineellä liikkuvat tekevät.
Mulla on Marinissa myös hissitolppa ihan tehtaan puolesta. Käyttökelpoisuutta en ole sattuneesta syystä päässyt testaamaan, mutta kun sellainen on, niin kaipa sille löytyy myös käyttöä. Sen välttämättömyydestä en pysty olemaan ihan varma. Mutta käytännössä hissitolppa on tarpeellinen lähinnä enskapyörissä, muissa pärjää halutessaan kiinteällä.
Kerro meille kaikille - unohtamatta niitä hellsinkiläisiä joille Länsi-Uusimaan soratiet ovat tuikituntemattomia ja tyystin ajamatta jääneitä - miten Uusimaa reaaligravelmaailmassa poikkeaa muusta Suomesta ja millaista se Suomigravel, joka aivan oleellisesti eroaa pääkaupunkiseudun ja sen ympäristön gravelista, oikein onkaan ja mistä asti sitä pitää lähteä etsimään?
PS One-linerit voivat olla ihan kivoja kirjoittaa - ja lukeakin, kunhan ne ovat osuvasti, oivaltavasti ja osaavasti kirjoitettuja - mutta eivät aina ehkä paras valinta.
Itse myös hyppäsin aallon harjalla skeneen mukaan mutta luovuin ajatuksesta ja pyörästä, koska siellä hiekkatiellä ja muualla voi hyvin ajaa maasturilla. Epic hoitaa itselläni tätä tarpeen varsin hyvin. Stenu tuossa ylempänä kiteytti myös hyvin mitä siellä hiekkateillä oikeasti tarvitsee, se mitä meille myydään on markkinamiesten juonia![]()
Kaikille tasapuolisesti turvallisia kilometrejä, liikuttepa sitten millä tahansa fillarilla.
Läskillä on kerrankin hauskaa 😍
En tiedä onko se gräveliys vai mikä, mutta mukavin viidestä pyörästäni on toukokuun lopussa talliin ilmestynyt Kona Sutra LTD. Olisi pitänyt ehkä useampi koeajaa, mutta pyörä ”möi itsensä” koeajolta suoraan. Jos yksi pyörä pitäisi jättää niin vaikea valinta olisi tämän ja sähköläskin välillä. Tällä hetkellä pyörä on juniorin alla Keski-Euroopan hiekkateillä tositoimissa. Muistaakseni tosi painava kun kotona punnitsin, vaikka tuntuu kevyeltä sekä nostellessa, että polkiessa. Miinuksena kun runko on 52cm ja nykyiset lokasuojat niin toe-overläppiä tuntuu olevan. Uudet lokarit odottaa asennusta.
hphuhtin muokkasi tätä : 06.07.2019 at 18.21
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
No mihin täällä Suomi-maailmassa tarvitsee gravelpyörää ylipäätään? Tai juurikaan mitään dedikoitua pyörämallia? Maslowin tarvehierarkiassa gravel-pyörät, kuiturungot, tempokiekot ja iskua vaimentavat gripit ovat siellä jossain pyramidin viimeisessä promillen tuhannesosassa.
Kaikki perustarpeiden ulkopuolella on markkinointiosaston keksintöä, turha niitä on keskenään arvottaa.
Itsellä on 29” 2.1” (mahtuisi leveämpikin) täysjäykkä gravelpyörä ja uskoisin sen olevan parempi tuota täysjäykkää maasturia sekä hiekkatiellä että kestopäällysteellä. Tämän näkemyksen perustan käyrätangon mahdollistamiin useisiin erilaisiin ajoasentovaihtoehtoihin ja keskimäärin asento muodostunee myös aerodynaamisemmaksi kuin maasturin leveällä suoralla tangolla. Jos siis haluaa ajaa vähänkään kovempaa, vaikka taitaa taas olla rävelikoodistoa vastaan tuo kovaa ajaminen. Pitäis vaan nauttia ja fiilistellä, mutta kun en osaa.
Samoin tuommoinen yli 40mm leveä 29” maastorengas istuu omiin ajoihin todella hyvin, koska usein lenkkireitti koostuu myös maastopoluista, jotka Suomessa tuntuu sisältävän aina jossain määrin juurakkoa. Eli taas on rävelipyörää väärin ajettu, kun pitää väkisin tunkea maastoon. Pitänee hankkia oikeanlainen koodiston mukainen laite, ettei mene täysin pelleilyksi...
Olen ny itse parilla cyclocrossarilla yli 40t kilsaa ajanut ,myös retkiajoa kera tavaratelinein ynnä sivulaukuin enkä voi moittia, toki kunnen paremmasta tiedä. Poison-bikesille just kyllä heidän Tellur carboonittaresta lähetin kyselyn josko tosiaan taakse sais tavaratelineet? Oon näitä sivulaukkumiehiä...
I väntan på ännu dåligare tidet
Olen jäsen stenun kanssa samaa mieltä, ettei soratiehommissa _välttämättä_ tarvita mitään siltä listalta. Useimmat gravelit ajaa vaikka maantiepyörällä.
Jaa... Itse myin Sutra LTD:n pois epämukavuuden takia, varsinkin keula tärskäytti käsille välillä ikävästi. Tankokaan ei pehmentänyt iskua yhtään. Nykyinen kuitupyörä samoilla renkailla varustettuna on paljon mukavampi, vaikka kiekot ovatkin Konan alukiekkoja jäykemmät kuitukiekot.
^^Tai maastopyörällä.
MRe muokkasi tätä : 07.07.2019 at 09.54
Saahan tuohon käyränkin tangon jos haluaa. Jarrut eivät sitten ole enää kovin ergonomisesti sijoitettu. Eikä tuossa oleva tanko nyt niin leveä ole. 560-millinen. Old-school, nääs. Ja bar-endsit.... tosin leveyteen ja bar-endseihin taitaa tulla nyt muutos, kun tanko vaihtuu ENVEn kuituiseen. Sopii ENVEn keulan kanssa yksiin.
Voisikohan tämä kertoa siitä, että eri pyörät istuvat eri kuskeille eri tavalla, koska en ole huomannut tuollaista tärskyttelyä. Tosin vasta 500km ehdin ajella erilaisia teitä, maastopolkujakin jonkin verran kun seurasin vain Stravan heatmäppiä jossain![]()
Sama runko on kuitenkin perus-sutrassakin, jolla ajellaan pidempiäkin, kuukausien tms. reissuja ilmeisen tyytyväisenä. Lueskelin ennen hankintaa myös useamman arvostelun eikä yhdessäkään mainittu tärinöistä. Silti henkilökohtainen kokemus ratkaisee. Eri kuski, eri kokemus, joten kaikille ei kaikki sovi. Suosittelen aina koeajoa.
Hyvä veto tuo Maslowin tarvehierarkia. Kauan on sodista aikaa ja tarpeet päässet kehittymään tähän pisteeseen. Ei tiedetä tai ei ole ollut viime aikoina ollut tarvetta tietää että ihan ilman sähkövaihtajiakin pärjää. Kun/jos miehitys ja riisto pikku kansaamne kohtaa, niin perusmankelikin on kova sana.
Tuo 28,5 t kilsaa ajetttu Poison Opiumini risahtelee ajossa siihen malliin jotta oisko runko murtumassa? Oiskiin vasta kolmas pyörä pyörä 20kymmeneen vuoteen mistä runko särki. Jos Poisonbikes vastaa minua miellyttäviä vastauksilla niin sitten toinen pyörä tälle vuodelle.
Ja onhan tämäkin säie pörsän päälle käyvää seurattavaa...
I väntan på ännu dåligare tidet
Meidän Poisoneista puuttuu kaikki nuo ylempänä mainitut turhat promilen tuhannesosat, mutta sitäkin parempia ovat ajettavuudeltaan, traumaattista jos nuo rupeavat risahtelemaan! Codeiniilla juuri parikymppiä täynnä. Pidetään peukkuja ettei tuo risahtelu johda katastrofiin.
Pyörähuoneeseen ilmaantui tälläinen (en laita kuvaa, liika mainstream merkki). Tilaa teki saman merkin teräsrunkoinen graveli ja kuituinen mukavuusmaantiepyörä. 60km testilenkin perusteella sanoisin johan on mun pyörä, oispa vastaavaa ollut tarjolla 10+ vuotta sitten. Menee oikein kivasti asfalttiosuudet ja soratieosuudet. Juurakkopoluille en kerinny kun oli niin hauskaa muutenkin.
Taitaa vanhempi alumiiniversiokin kadota huoneesta. Aattelin säästää sen pidemmille retkille/breveteille. 27,5+ maasturi taitaa kerätä nyt entistä enemmän pölyä kesäisin (ihan kuin ei nyt muutenkin keräisi pölyä, ei nappaa ajoasento pidemmän päälle).
Mutta minä vaan ajelen ja koitan löytää sopivan kaluston alle. Pyöräilystä ja pyörätekniikoista, -vaatimuksista, -tarpeista tai -lääkkeistä mitään tiiä.
--
Hiljaa hyvä tulee.
^Hieno pyörä. BB-droppia on mun makuun vähän ylenpalttisesti ja satulatolpan ulkonäköön en ehkä tottuisi edes totuttelemalla, mutta onneksi sitä ei ajaessa itse näe. Vielä kun olis Force axs eTap, niin siinä olisi kaikki, mitä nykygrinderiiin voi toivoa. Tahkon kuuttakymppiä olis hauska lähteä koittamaan tuollaisella. Saattaisi olla oma, kohta kymmenen vuotta sitten 26-tuumaisella teräsjäykkäperällä ajettu ennätysaika vaarassa.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit