
Alkujaan tämän lähetti
Vilhelm V
Jotain tällaista on takavuosina aiemminkin ideoitu. Oliskohan peräti jopa kokeiltu. Muistaakseni kuvioon liittyi jonkinasteisia todisteluhaasteita, että mistä ja kenen toiminnan seurauksena se kivenpala sinne renkaaseen on päätynyt. Jokainen murikka pitäisi varmaan kerätä talteen, jotta jälkikäteen voidaan todeta mistä aineksesta on kysymys.
Palautteen antamiseen ei liity todistusvelvollisuutta. Jos korvauksista aletaan puhumaan, niin sitten tilanne tietenkin on toinen. Itse hain toissa keväänä Helsinskin kaupungilta korvausta suolattujen kelvien vuoksi puhkiruostuneen teräsrungon korjauskuluihin, mutta korvausta ei myönnetty (ylläriylläri
), koska en pystynyt osoittamaan, että suolakylpy on tullut pelkästään kelveillä ajelusta. Valitusmahdollisuus olisi ollut oikeusteitse.
Sepelipalautteeseen Hesassa on reagoitu ainakin niin, että sepelöintikynnys on nykyääm aikaisempaa korkeampi ja alkutalven satunnaiset liukkaat pyritään hoitamaan suolalla myös muualla kuin niillä hoitokokeiluväylillä. Mielipidekysymys kumpi tapa sitten on parempi tai huonompi. Olen ehkä ollut huomaavinani myös, että nykyisin käytetty tappajasepeli ei enää ole ihan yhtä tappaavaa kuin se muutamia vuosia sitten käytetty.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit