
Alkujaan tämän lähetti
mehukatti
Ei kai tuollainen mikään elämän mittainen pyörä ole, kun teräsputket ruostuu puhki ja jarrut syö vanteet muutamassa vuodessa? Jos elämän kestävää haluaisi, niin pitäis valita hiilikuiturunko ja -keula sekä levyjarrut.
Rosteri ei toivottavasti ruostu puhki, mutta aika näyttää. Levyjarruilla ei nyt todellakaan ole mitään vaikutusta fillarin elinkaareen. Vanteen vaihto uuteen on noin yhden tunnin ja kahden asennusartesaanioluen mittainen duuni, ei kuluneen vanteen takia tartte koko fillaria vaihtaa.
Vannejarrut oli tietoinen valinta. Syitä en jaksa selitellä sen enempää, mutta kävin paria levarikrossaria koeajamassa ennen kuin löin jarruasian lukkoon, enkä saanut mitään erityistä wow-elämystä kummastakaan. Ennemmin päin vastoin. Lisäksi levareiden kanssa olisi joutunut tekemään kompromisseja rungon ja haarukan ominaisuuksien kanssa. Hiilikuitukeula mulla on Gunnariin tuolla hyllyllä happanemassa suurimman osan aikaa siksi, että teräinen on kivempi ajaa. Se on katsos silleen, että kun teettää mieleisensälaisen rungon niin saa juuri sellaisen, kun haluaa. Jos joku toinen haluaa toisenlaista, niin se toinen voi teettää sellaista.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit