Onnettomuuksia ja muita suru-uutisia

[akvavitix]

Mediaretoriikassa kuva väkivaltaisesta kuolemasta liikenteessä usein vesittyy. Keli tai sää vaatii uhreja, ihmiset kuolevat auton alle tai tahallinen teko on "onnettomuus". Lähes kaikki nämä tapahtumat ovat tahallisia tai tuottamuksellisia rikoksia ja väkivaltaisia sellaisia.

Minä taas en halua lokeroida kaikkia tapaturmia rikoksiin tai rikkeisiin. Kuitenkin pitää huomioida, että me kaikki olemme ihmisiä ja teemme virheitä. Minun mielestäni tällainen virheestä johtuva tapaturma, vaikkakin tuottamuksellinen, on onnettomuus. Monesti pelkkä onnettomuus siitä seuraavine vastuineen on minun mielestä riittävä rangaistus; miksi pitää ryhtyä vielä erikseen lähteä tutkimaan, liittyykö asiaan jotain lievää rikosta tai rikkomusta? Oikeusturvan kannalta sakot on merkityksetön asia uhrin kannalta, eivätkä ne sakot tuo mitään rangaistuksellista lisäarvoa siihen nähden, että tekijä joutuu muulla tavoin taloudelliseen ja henkiseen vastuuseen teostaan.

Toki ymmärrän, että tilanne on toinen silloin kun puhutaan selkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, johon liittyy piittaamattomuuden tai tahallisuuden aineksia.

Itsetuhoisuutta liikenteessä ei pidä varjella avaamiselta. Myös ne täyttävät lähes poikkeuksetta rikoksen tunnusmerkistön, koska edeltävä toiminta edellyttää tahallisen tieliikennerikoksen tekemistä. Usein muiden hengen tai terveyden kustannuksella. Itsetuhoisuus liikenteessä ei ole oma asia, jos se on sitä ylipäätään koskaan. Siitä olisi hyvä kirjoittaa todellisella nimellä.

Tässä asiassa kääntöpuolena on se, että uutisoinnit itsetuhoisuudesta tuppaavat lisäämään vastaavaa itsetuhoisuutta. Joku muukin saa idean, että hei, toihan on hyvä tapa minulle päättää päiväni. Periaatteessa olen samaa mieltä, että puhutaan asioista niiden oikealla nimellä, mutta silläkin on lieveilmiönsä. Vaatii plus/miinus-analyysiä.