Jos ajelee vähänkään pidempiä matkoja niin keskustelu huippunopeudesta on lähinnä akateemista. Oli se mikä tahansa, niin sitä ei voi käyttää kuin hetkellisesti koska muuten kuluu liikaa virtaa.
Muutenkin puhuminen pelkästään huippunopeudesta on kuin puhuisi vain siitä, mikä oli Tour de Helsingin voittajan huippunopeus. Se oli jotakin, mutta ei sinällään hirveän kiinnostavaa paitsi tietylle pienelle porukalle jolle huippunopeus on aina kaikki kaikessa. Paljon oleellisempaa on mihin keskinopeuteen pyörä pystyy maltillisella rasituksella sanotaan nyt vaikka sadan kilometrin matkalla. Pysyykö sillä 25 km/h-keskaria ajavan retkiporukan mukana? Jos mennään vaikka 28km/h-keskaria, niin välillä mennään neljää-viittäkymppiä. Kykeneekö pyörä siihen? Kykeneekö pyörä siihen alhaisella virrankulutuksella ilman että sitä täytyy polkea kuin Lance?
Kyllä tuolla kelveilläkin joskus mennään aika haipakkaa...Kaksi kertaa olen peesannut maastopyöräilijää joka puksutteli sellaista 32 km/h-keskaria radan varrella. Hurjia sällejä. Siinä lennettiin peräkanaa jatkuvasti muita ohittaen, ja heppu polki tavallista maasturia. Luovutin muutaman kilometrin jälkeen. Kelvi on yksi ajoympäristö, maantienlaita toinen. Itse ajan paljon sitä maantienlaitaa yksin ja retkiporukoiden mukana.