Painonhallinta, tuo ikuinen ystävämme

[järppä]

Viime kevään resepti:

- enemmän liikuntaa
- vähemmän kahvia, enemmän vihreää teetä
- pienet annokset, mahan pitää kurnia lähes joka päivä
- paljon salaattia, 1-2 nippua päivässä.
- työpäivän aikana 0.5 -1l vettä, samoin illalla.
- lounaalla lähinnä lihaa + salaattia ja kasviksia. Riisi, peruna ja pasta pois.
- iltapäivällä salaattia ja tonnikalaa/raejuustoa
- alkoholia vain pari annosta viikonloppuisin

Tossa on ihan hyvä lähtökohta. En kuitenkaan ottaisi itseisarvona sitä, että dieetillä pitää kärsiä. Nälän voi (pääsääntöisesti) tyydyttää, kun pitää ruuan energiasisällön kurissa ja kokeilee syödä usein pieniä annoksia. Vaatii vähän vaivaa miettiä mitä suuhunsa laittaa ja milloin, sekä toisinaan joutuu myös luopumaan joistakin tottumuksistaan. Mielikuvat ei monasti vastaa todellisuutta - tästä hyvä esimerkki on terveellinen pastavaihtoehto

Itse en ole ehdottoman kieltäytymisen kannalla, kun sellaisilla ei ole taipumusta kestää. Ja romahdusta yleensä seuraa katastrofi. Pieniä muutoksia, askel kerrallaan kohti oikeaa suuntaa. Kuten Keke telkkarissakin valistaa - "pystyt parempaan"

[lcdpiggy]

Aamiainen[/I]: Yksi banaani, kolme suklaakeksiä (70 %), eilistä teetä puoli lasia edellisten kyytipojaksi.
Lounas: Kasvislasagne, salaattia (jossa ilmeisesti jotain kasvisöljyä tms.), lasi vettä, pari leipäviipaletta (ilman päällysteitä).
Iltapäivän välipala: Omena, kokojyväleipää (päälle tahinia), maapähkinöitä, kolme pientä tomaattia.
Illalla: Ruisleipää (tahinin, kurkun ja paprikan kera), päärynä, iso pihvitomaatti, porkkanoita, maapähkinöitä, puolikas keitetty kananmuna, lasi soijajuomaa.
Herkkuhetki tv-uutisten ja teen kera: kreikkalaista jugurttia & vaahterasiirappia, pari ohutta voileipäkeksiä (Carr's)
Myöhäisillassa vielä: omena, vaaleaa leipää (jonka päälle cheddar-juustoviipale = 17 %:n rasvapommi ), ja lasi tuoremehua.
Lisäksi: saksanpähkinöitä, taateleita ja miniporkkanoita "naposteluna" illan aikana pieniä määriä.

Minä kun söisin tollaisen määrän joka päivä olisin varmaan sadan paikkeilla jo ensi pääsiäisenä, eli kyllä se aineenvaihdunta vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla.

Mun eilinen oli:

Lounas: kauhallinen jotain juustolla päällystettyjä silakoita, puoli lautasta sekalaista salaattia+ paaaljon neitsytöljyä, yksi leipäviipale jonka päällä reilusti voita, rahkajälkkäri.

Iltapala: iso lautasellinen sekalaista salaattia missä paljon juustoa ja neitsytöljyä, about 150g hirvipaistia.

Illemmalla vielä: yksi snickers patukka

En kokenut nälän tunnetta missään vaiheessa, liikuntaa tuli päivän aikana harrastettua about 1:15h pyöräilyä. Istumatyötä 8h.

[haedon]

...Otetaan ihan konkreettinen esimerkki ruokapäiväkirjasta(ni): ....

Ja mulla on huomattavasti yksinkertaisempi. Esim Eilen:

6.00 "Aamupala: Hedelmiä ja pähkinöitä.
10.30 Lounas: Palapaistia paljon, vähän muusia ja paljon salaattia. Jälkkäriksi lettuja. Söin kohtuudella kun olin pyörällä liikkeellä työpäivän niin jaksaa polkea myös syönnin jälkeen takaisin töihin.
18.30 Päivällinen. Kaksi kanankoipea, vähän riisiä ja salaattia. Pähkinöitä ja tummaa suklaata jälkkäriksi. Normaalisti syön vähän myöhemmin, mutta tulin normaalia aiemmin kotiin.

Normaalisti mulle riittää kaksi ateriaa päivässä, kun pitää ateriat protkupitoisina. Eikä ole nälkä välissä.

Viikonloppuna sitten kunnon aamupala, lounas jää välistä ja illalla päivällinen. Urheillessa en yleensä syö mitään patukoita tai muita ellei kesto ole yli neljä tuntia.

[asb]

Aamupala: 2 reissumiehen puolikasta, 4 viipaletta juustoa, 2 viipaletta kinkkua ja iso lasi sekavitamiinijuomaa.
Lounas: lautasellinen hernekeittoa, salaattilautasellinen salaattia ja 10x10cm pannukakku ja 3cm kerros kermavaahtoa.
Välipala: Banaani ja kolme turkinpippurikaramelliä iltapäiväruuhkassa.
Illallinen: kolme pientä jauhelihapihviä ja kaksi vehnäsämpylää (tämä oli aika pieni annos normaaliateriaan verrattuna).
Välipala: puolikas toblerone
Iltapala: puoli lautasellista maissimuroja 2dl kahvijogurttia

Ja 3 teekupillista maitokahvia päivän aikana.

Eilinen jälkiruoka oli kyllä vähän tuhdimpaa sorttia, mutta kompensoin sitä normaalia kevyemmällä pääruoalla ja salaatilla. Tuohon päälle 6000km pyöräilyä vuodessa + hiihdot ja kysymys, että miksi hemmetissä paino keikkuu alipainoisen rajalla?

[Pekka Sirkiä]

Mielenkiintoista lukea erilaisista ruoka(aines- ja -laji)valinnoista!!! Suurin osa näyttää suosivan "perinteistä suomalaista keittiötä", osa sentään vähän eksoottisempaa ruokaa/aineksia valitsee lautaselleen.

Väitetään, btw, että ruokailutavat periytyvät vahvasti *, ts. lapset syövät aikuisena pääosin samalla tavalla - ja pääosin samoja ruokia ja ruoka-aineita - kuin ovat lapsuudenkodissaan tottuneet syömään. Se, mikä mielletään ns. normaaliksi arkiruoaksi näkyy esim. kauppojen elintarvikemainoksissa. Harvemmin niissä mitään erityisen eksoottisia aineksia - tofua, cuscusta, bulguria, vesikastanjoita, bambunversoja jne. - on. Enemmän ns. nopeaa ja helposti valmistettavaa, useimmille tutuista aineksista - perunaa, broileria, naudan- ja sianlihasta sekä maitotuotteita - ja näistä valmistettua ruokaa mainoksissa esitellään.

*Ruokavalintojen pysyvyys sukupolvelta toiselle selittää osaltaan lihavuuden "periytyvyyden". Jos maidolle, kermalle, lihalle, makealle ja suolaiselle jne. on opittu jo lapsuudessa, niin myöhemminkään, omassa kodissa, ei edes osata mieltää kasviksia ja juureksi pääruoka-aineiksi, kun "se kunnon ruoka" on lapsuudesta saakka ollut vain ja ainostaan lihapohjaista. Kasvikset ja hedelmät ovat tällaisen ruokailunäkemyksen sisäistäneille erillisiä "salaatteja" tai "rehuja" jne. Lihaan ja suolaan (vuosikymmenten ajan) tottuneille suolattomat ja lihattomat ruoat eivät edes maistu "kunnon ruoalle"... ...

Myös lapsiperheiden ja yksinäisten talouksien "ainainen kiire ja/tai ei-viitsi-laittaa- monimutkaisia-ruokia" -asenteet näkyvät ruoanlaiton valitettavana yksipuolisuutena. -- Joskin terveellinen kääntöpuoli tässä asiassa on, että sinkut syövät - tyhjästä jääkaapista johtuen - vähemmän, mutta ovat samalla enemmän liikkeellä esim. iltamenoissa liikunnalisten harrastusten parissa kuin perheelliset ja/tai kahden aikuisen taloudet... joita sohva enemmän näyttää kutsuvan...

Jos haluaa, niin voi kyllä tietoisesti pyrkiä muuttamaan oppimiaan ruokailutapoja (aineksia/ valmistustapoja/ reseptejä**). Tämä voi alkaa siten, että ravintolassa törmätään johonkin kiintoisaan & hyvänmakuiseen ruokaan, tai sitten vaimon/tyttöystävän kanssa aletaan kokeilla erilaisia kokkauksia. Mieluiten täysin (!) erilaisia kuin aiemmat äidin jauheliha-, kastike- & peruna- ym. tuttuakin tutummat reseptit

**Esim. meksikolainen perusruoka - pavut, tortillat, chilit, banaanit, maissipuurot - ovat sikäläistä helppoa ja nopeaa, ns. normaalia arkiruokaa. Meille eksoottiselta kuulostava Harira-keitto, egyptiläinen tai intialainen linssikeitto, nigaragulainen Indio viejo de soya (= soijahöystö riisille) jne. ovat näiden etelämaalaisten keittiöiden "pikaruokaa" - siinä missä kalapuikot, perunat tai jauhelihat meille... etenkin, jos ja kun emme tiedä "paremmasta"

[lcdpiggy]

*Ruokavalintojen pysyvyys sukupolvelta toiselle selittää osaltaan lihavuuden "periytyvyyden". Jos maidolle, kermalle, lihalle, makealle ja suolaiselle jne. on opittu jo lapsuudessa, niin myöhemminkään, omassa kodissa, ei edes osata mieltää kasviksia ja juureksi pääruoka-aineiksi, kun "se kunnon ruoka" on lapsuudesta saakka ollut vain ja ainostaan lihapohjaista. Kasvikset ja hedelmät ovat tällaisen ruokailunäkemyksen sisäistäneille erillisiä "salaatteja" tai "rehuja" jne.

Kyllä se suurin kansanlihavuuden nostattaja on ruoan halpeneminen sen mukana tulevat halvat ja nopeat hiilarit. Lisäksi annoskoot vain kasvavat ja kasvavat kun ruokatalojen markkinaosastot suunnittelevat nykyään mitä lautaseltamme löytyy. Oravanpyörä vain liikkuu omaa hulluuttaan ja stoppinappulaa ei löydy. Jos antaisi esim einesteollisuuden ja pikaruokateollisuuden kuolla pois, kansanterveytemme ja keskipainomme palautuisi normaalille 100 vuotta takaiselle lähtötasolle. Koska ihmiset joutuisivat ihan oikeasti miettimään omilla aivoillaan mitä suuhunsa pistävät.

Sitten voidaan toki toisena argumenttina mainita kevyt-tuotteet. Tiesitkö, että suomalaiset ovat lihavuudessaan maailman kärkeä ja tiesitkö, että meidän kevyt-tuotteiden kulutus on myös maailman kärkitasoa? Hämmentävää eikö vain?

[Markku Silvenius]

>Hannu S

Raskasta työtä on se mihin ei ole kouliintunut. Jos on kouliintunut, se ei ole enää raskasta. Työhönkin siis tottuu, työkunto kasvaa ja siinä käytettävät liikeradat vie yhä vähemmän energiaa. Päivien kokonaiskuormittavuus taas on ihan eri asia, siihen kun liittyy työperäinen kuorma sekä työn ulkopuolinen kuorma (niin fyysinen kuin henkinenkin). Olin joskus pari talvea metsurihommissa, vanhempi urakkametsuri söi suht nuukasti oli lihaksikas ja räjähtävä hommissa, meikäläinen söi paljon enemmän eikä päivittäisiä mottimääriä voinut verrata..olin hoikka ja pehmee poika niissä hommissa

Tilasin taannoin Matt Fitzgeraldin kirjan Racing Weight - How to Get Lean for Peak Performance. Luin siitä hyvän arvostelun, ja kun se oli suhtkoht edullinen bookdepository.co.uk:ssa...

Kenties luettuani sen kirjoitan tänne jonkun arvion kirjasta.

Mulla on kanssa tuo, on ihan hyvä kirja.

[Risto Koivunen]

*Ruokavalintojen pysyvyys sukupolvelta toiselle selittää osaltaan lihavuuden "periytyvyyden". Jos maidolle, kermalle, lihalle, makealle ja suolaiselle jne. on opittu jo lapsuudessa, niin myöhemminkään, omassa kodissa, ei edes osata mieltää kasviksia ja juureksi pääruoka-aineiksi, kun "se kunnon ruoka" on lapsuudesta saakka ollut vain ja ainostaan lihapohjaista.

Huomautettakoon tässä välissä että lihan syöminen (erityisesti tuoreen lihan) säännöllisesti joka aterialla on suhteellisen moderni ilmiö.

Perinteisessä suomalaisessa omavaraisessa pienviljelykulttuurissa tärkeimpinä ruoka-aineina taisivat olla viljatuotteet, maitotuotteet, juurekset (nauris, lanttu, porkkana ja uusimpana peruna) ja kala. Näitä sitten täydensivät liha, kaali ja herneet.

Liha oli eräällä tavalla kausituote: lihoiksi pantavat kotieläimet teurastettiin loppusyksystä ja säilöttiin eri tavoin. Huonosti säilyvät sisäelimet ja veri syötiin tavallisesti teurastuksen jälkeen esimerkiksi tappaiskeiton muodossa. Muulloin tuoretta lihaa saatiin lähinnä metsästämällä riistaa tai jos jokin kotieläin jouduttiin lopettamaan ennenaikaisesti.

Liha oli myöskin useimmissa kotieläimissä eräänlainen sivutuote, ja eläimiä pidettiin ensisijaisesti maidon, villan tai munien takia. Ainoastaan sikoja pidettiin pelkästään lihan takia.

[Jenkkakahva]

Raskasta työtä on se mihin ei ole kouliintunut.

Vähän samantyyppinen kokemus:
Mä kävin joskus nuorena miehenä salilla ja ns. voimaakin oli kovien puheiden lisäksi keskivertoa hieman enemmän. Ilmeisesti tästä syystä olin aika suosittu muuttomies kaveripiirissä. Yhdeltä muuttokeikalta jäi mieleeni, kun kaverini silloinen tyttöystävä alkoi asentelemaan sifonkiverhoja sinne kiskoon ja herrasmiehenä tietysti tarjouduin assistentiksi. Jumankauta, että poltteli olkapäitä kun sitä kahdenkilon verhoa kannatteli minuuttitolkulla ylhäällä, sillä 50kg neidillä homma sensijaan näytti sujuvan aika kevyesti.

[Hannu Koo]

...

Sitten voidaan toki toisena argumenttina mainita kevyt-tuotteet. Tiesitkö, että suomalaiset ovat lihavuudessaan maailman kärkeä ja tiesitkö, että meidän kevyt-tuotteiden kulutus on myös maailman kärkitasoa? Hämmentävää eikö vain?

Kyllä ja kotimaisesta elintarviketeollisuudesta tuli mieleen, että oli täysin oikein, että Suomeen saatiin EU:n Elintarvikeviraston sijaan Kemianvirasto!

[MacGyver]

Meillä oli viime keväänä työpaikalla "suurin pudottaja" kisa. Sain itse pudotettua 101kg -> 88.5kg. Ensi kevään tavoite on nykyisestä 92kg -> 80kg "normaalipainoon", joka tosin voi olla melkoinen haamuraja. Pituutta on 180cm.

Viime kevään resepti:

- enemmän liikuntaa
- vähemmän kahvia, enemmän vihreää teetä
- pienet annokset, mahan pitää kurnia lähes joka päivä
- paljon salaattia, 1-2 nippua päivässä.
- työpäivän aikana 0.5 -1l vettä, samoin illalla.
- lounaalla lähinnä lihaa + salaattia ja kasviksia. Riisi, peruna ja pasta pois.
- iltapäivällä salaattia ja tonnikalaa/raejuustoa
- alkoholia vain pari annosta viikonloppuisin

Kyllähän tuollasella ruokavaliolla saa kiloja tiputettua, mutta enpä tiedä miten kestävä ratkaisu tuommonen "mahan pitää kurnia lähes joka päivä" -ratkaisu on. Itse vierastan ainakin suuresti tuollaisia "laihdutuskuureja". Mitäpä tuommoisen laihduttamissession jälkeen, palataanko vanhaan vai jatketaan nälkäkuuria? Ruokavalion pitää olla sellainen, että sillä jaksaa olla ja elää.

Käsittääkseni nälän tunne aiheuttaa vaan sen, että keho alkaa suojelemaan niitä viimeisiäkin jäljellä olevia kaloreita, aineenvaihdunta hidastuu jne. Mielestäni paras tapa on opetella syömään säännöllisesti, niin ettei nälkä yllätä missään vaiheessa päivää. Tärkeintä on katsoa mitä sinne suuhun laittaa silloin kun syö. Jos syö kunnon ruokaa ilman mitään "light"-shittiä niin nälkä pysyykin poissa. Paljon kasviksia, ja monipuolisesti myös muuta mahdollisimman vähän jalostettua ruokaa, kuten täysjyvätuotteita. Jos käytetään kermaa, laitetaan oikeata kermaa, eikä mitään "5% rasvaa, loput tärkkelystä" -sotkua. Ja ei se voikaan tapa, jos sitä ei joka paikkaan survo.

[Jula]

Itseasiassa pieni nälkä on "terveellistä". Ainakin eläinkokeissa pienessä nälässä pidetyt eläimet elävät pitempään jne.

Mutta kukapa haluaisi nähdä nälkää vapaaehtoisesti? Minä en ainakaan.

[Prinsessa]

Käsittääkseni nälän tunne aiheuttaa vaan sen, että keho alkaa suojelemaan niitä viimeisiäkin jäljellä olevia kaloreita, aineenvaihdunta hidastuu jne. Mielestäni paras tapa on opetella syömään säännöllisesti, niin ettei nälkä yllätä missään vaiheessa päivää. Tärkeintä on katsoa mitä sinne suuhun laittaa silloin kun syö. Jos syö kunnon ruokaa ilman mitään "light"-shittiä niin nälkä pysyykin poissa. Paljon kasviksia, ja monipuolisesti myös muuta mahdollisimman vähän jalostettua ruokaa, kuten täysjyvätuotteita. Jos käytetään kermaa, laitetaan oikeata kermaa, eikä mitään "5% rasvaa, loput tärkkelystä" -sotkua. Ja ei se voikaan tapa, jos sitä ei joka paikkaan survo.

Ei niinkään nälän tunne vaan kaloreiden vähyys (toisinsanoen energiansaannin vaje). Toistuva energiavaje aiheuttaa elimistöön ns. säästöliekkiefektin, jolloin keho pyrkii omalla toiminnallaan (aineenvaihdunnan hidastuminen) säästämään niitä vähiä kaloreita, joita kehoon tulee.
Klassinen esimerkki ns. vääränlaisesta painonpudotuksesta, jolloin pyritään laihtumaan iskemällä kalorit minimiin. Totta puhuen käy vain päinvastoin.
Oikeanlainen painonpudotus perustuu nimenomaan ihmisen aineenvaihdunnan tehostamiseen, jolloin saadaan kulumaan lisäenergiaa. Tähän kun lisää vielä liikunnan, niin saadaan kaksi tehostavaa tekijää.
Kunhan polttoaine (kutsun sitä aina sillä nimellä, sillä eihän autotkaan kulje ilman polttoainetta ) on tarpeeksi ja se on energiapitoisuudeltaan matalaa, saadaan hyviä ja pysyviä tuloksia.
Pikalaiharit poistavat vain nestettä kehosta ja paino tulee nopeasti takaisin. Kyse on vain yksinkertaisesti elämäntapamuutoksesta, ei laihdutuskuurista

Ja kiitos MacGyver, kerrankin sielunsisko (vai veli ) noiden light-tuotteiden suhteen. Mä näen siitä teollisuudesta vain punaista. Edelleen edellisiä avautumisiani kompaten, kevyttuotteiden rasvanpoiston takia niihin on pitänyt lisätä muita ainesosia...ja ne tuskin ovat kovin luonnollisia...

[E.T.]

joskus täytyis kokeilla työpäivän aikana "kävelymittaria" niin vois tulla hulppee summa työpäivän aikana mittariin kun tässä
työssä ei ehdi lepään laakereillaan....

Tuli joskus kokeiltua. 15 kilometriä 8 tunnissa. Tuohon päälle keskimäärin 50 kilometrin pyöräily päivässä niin ei tarvinnut tuskailla liikakilojen kanssa. Tuo oli aika varma, joskaan ei ehkä kaikille suositeltava tapa. Vajaa kymmenen kiloa olisi taas sulateltavaa mutta en ole huolissani, kokemuksesta tiedän, millä ne lähtee.

Heiveröisen tuolilla istuskelijan sitten ehkä kannattaa enemmän tarkkailla mitä lautaselleen laittaa....

[Esko]

Toistuva energiavaje aiheuttaa elimistöön ns. säästöliekkiefektin, jolloin keho pyrkii omalla toiminnallaan (aineenvaihdunnan hidastuminen) säästämään niitä vähiä kaloreita, joita kehoon tulee.
Klassinen esimerkki ns. vääränlaisesta painonpudotuksesta, jolloin pyritään laihtumaan iskemällä kalorit minimiin. Totta puhuen käy vain päinvastoin.

Laitetaanpas taas tähänkin ketjuun tämä laihdutusmyyttejä murtava linkkivinkki.

[järppä]

...noiden light-tuotteiden suhteen. Mä näen siitä teollisuudesta vain punaista. Edelleen edellisiä avautumisiani kompaten, kevyttuotteiden rasvanpoiston takia niihin on pitänyt lisätä muita ainesosia...ja ne tuskin ovat kovin luonnollisia...

Joo, tästä on hyvä esimerkki vaikkapa Keiju -margariinin 40% rasvaa sisältävä kevytversio. Sen valmistusaineissa on suhteessa enemmän luonnotonta vettä verrattuna 70% rasvaa sisältävään versioon. Ai niin, mutta vain kirnuvoitahan sitä piti leivän päälle laittaa

[Prinsessa]

Joo, tästä on hyvä esimerkki vaikkapa Keiju -margariinin 40% rasvaa sisältävä kevytversio. Sen valmistusaineissa on suhteessa enemmän luonnotonta vettä verrattuna 70% rasvaa sisältävään versioon. Ai niin, mutta vain kirnuvoitahan sitä piti leivän päälle laittaa

Kirnuvoita tai tavista, Oivariinia tms. Ihan sama. Jo maun vuoksi en syö sitä kevytliejua. Luonnollisista ainesosista puhumattakaan

ps. Heitän tähän haasteen tarkistaa oma ns. eines/kevyttuotteiden varasto omissa kaapeissa...Katsokaapa lisäaineiden(tällä tarkoitan säilöntäaineita ym.)/aromivahventeiden/väriaineiden listaa...

Lähden nyt jatkamaan leseisen luomukaurapuuron keittämistä

[Beetle Bailey]

Laitetaanpas taas tähänkin ketjuun tämä laihdutusmyyttejä murtava linkkivinkki.

Pitkä lista päivänselviä asioita. Aika harvoille tosin.

[Prinsessa]

Laitetaanpas taas tähänkin ketjuun tämä laihdutusmyyttejä murtava linkkivinkki.

Kiitos. Paljon fiksua asiaa.

Olen itse kasvanut vääristyneessä kehonkuvamaailmassa (Oopperan balettikoulu ja sieltä valmistumisen jälkeen vaihdoin joukkuevoimisteluun mj-tasolle), jossa tuota säästöliekkiä näkyi liiaksikin Silloin kyse todellakin oli ns. pitkäaikaisesta kalorivajeesta, jolloin säästöliekki todellakin iskee päälle.
Myönnän, että tuo artikkeli teilasi aika paljon ns. myyttejä, mutta toisaalta taas niissä oli myös tulkintavaraa

Mielenkiintoisinta tuossa artikkelissa oli se, että suositeltiin niinkin pitkää ruokailuväliä kuin 5h. Lyön vetoa, että esim. ko. sivustolla esiintyvä kaverini (tämän vuoden Fitnessin SM-kultamitalisti) ei syö 5h välein...eikä moni muukaan kovaa treenaava. Enkä minä, vaikka en treenakaan enää kovaa. Hulluksi tulisin, jos joutuisin joka ruokailun välissä pitämään 5h tauon *pupeltaja*

[mutanaama]

"Termodynamiikan lait pätevät säästöliekissäkin."

[hannupulkkinen]

Tässä pähkinäkuoressa edellisen mukaan ja Kiloklubissa voi kontrolloida, että näin menee:
Eli ensiksi aseta kalorivaje. Toiseksi aseta proteiinin määrä (2-3 (4)g/kg). Sitten pidä huoli riittävästä välttämättömien rasvahappojen, rasvan (n. 1g/kg) ja vihannesten saannista. Sitten hiilihydraatteja aktiivisuuden mukaan. Tietenkin rasvan määrä voi olla suurempikin, mutta pitkällä välillä sen olisi hyvä olla vähintään tuo 1g/kg.

Ihan tuon http://kiloklubi.fi teorian mukaisesti, paitsi vähän enemmän protskuja. Itse käytän tuota klubia aina alkuviikot. Loppuviikot menee sitten mässäillessä ja pitkillä lenkeillä. Paino laskee hyvin hitaasti tai pysyy ennallaan ihan liikunnan määrän mukaisesti. Puolessa vuodessa 7 kiloa. Kun hiihtokausi alkaa niin kai sen saman saa kevääseen mennessä ja sitten ei enää saakaan laskea.

[Premnas]

Kyllä on paljon helpompi vähentää/ pienentää ruoka-annoksia kuin lisätä liikuntaa...

Otetaan esimerkki (#1): Teen banaaniriisiä, jossa 1 banaani (150 gr) yhdistetään (100 gr) täysjyväriisipuuroon. Tämä todellinen "terveys- ja laihdutusruoka" sisältää 235 kcal/ 987 kJoulea - jonka energiamäärän kuluttaakseen tulee 72-kiloisen kuskin ajaa kuntopyörällä 27 minuuttia 150 watin teholla (ks. kätevä laskentapaikka seuraavasta esimerkistä).

Otetaan esimerkki (#2): Tehdään juustoleipä, ts. karjalanpiirakka, jonka päälle laitetaan vielä pari siivua meetvurstia ja aamiasjuustopala, ja kyytipojaksi tölkki olutta... Lasketaan täällä em. ruoka-aineiden sisältämä energiamäärä ja valitaan em. sivulta (jatkolinkkinä) kuntopyörällä ajo konstiksi kuluttaa ko. energiapommi (= joka ennen em. sivun laskurien käyttöä oli mukamas harmiton ilta-/huikopala...)

Oivalletaan edellisten perusteella itsekin, että on huomattavasti helpompi vähentää ruoan määrää/energiasisältöä kuin lisätä liikuntaa vastaamaan (tai mieluiten jopa ylittämään) ruoasta saatu, useimmilla istumatyötä tekevillä siis aivan turha energialisä... MOT

Mutta. Näitä yleisiä "terveysruokia" (ts. hiilareita, mutta vähärasvaista) ei voi verrata "epäterveellisiin" (ts. virallisen näkemyksen mukaan epäterveellisiin, rasvaisiin) ruokiin suoraan. Jos syö a) banaania ja sen päälle jotain muuta hiilaria vrt. b) rasvaisia ruokia ilman niitä ylimaallisia hiilareita, kummalla mahtaa nälkä pysyä kauemmin poissa? Vaikka b -vaihtoehdolla saa enemmän energiaa kerralla, se myös pitää nälän kauemmin loitolla. Näin ei voi ajatella että "en voi syödä näitä meetwursteja ynnä muita, sillä tässä välipalahedelmässä on vähemmän energiaa joten on parempi", sillä tämä samainen syö sitten taas hetken päästä. Päädytään siihen että tämä "terveellisesti" syövä pystyy ahtamaan itseensä jopa enemmän energiaa, koska nälkä iskee vähän väliä. Sen sijaan "epäterveellisesti" syövä rasvaa karttelematon pystyy ihan hyvin pitämään itsensä kylläisenä syömällä harvemmin, eikä hän edes saa energiaa ylenmääräisesti.

Yleensä vedetään juuri tämä kortti hihasta että "rasvaisia ruokia ei voi syödä koska niissä on niin paljon sitä energiaa" ja unohdetaan se, että rasvaista ruokaa ei tarvikaan syödä koko ajan.

[Beetle Bailey]

Mutta. Näitä yleisiä "terveysruokia" (ts. hiilareita, mutta vähärasvaista) ei voi verrata "epäterveellisiin" (ts. virallisen näkemyksen mukaan epäterveellisiin, rasvaisiin) ruokiin suoraan. Jos syö a) banaania ja sen päälle jotain muuta hiilaria vrt. b) rasvaisia ruokia ilman niitä ylimaallisia hiilareita, kummalla mahtaa nälkä pysyä kauemmin poissa? Vaikka b -vaihtoehdolla saa enemmän energiaa kerralla, se myös pitää nälän kauemmin loitolla.

Taas lisää uskomuksia. TätäKIN on tutkittu. Ruuan koostumuksella (rasva-hh-proteiini -suhde) ei ole sanottavaa merkitystä siihen kuinka kauan nälkä pysyy poissa.
Tutkimuksessa oli vertailtavana tietenkin ateriat, jotka sisälsivät saman energiamäärän. Mutta se nyt lienee selväkin.
Jos ateria sisältää huomattavasti vähemmän energiaa, mitä haittaa siitä on että syö vähän useammin?

[Premnas]

Väitetään, btw, että ruokailutavat periytyvät vahvasti *, ts. lapset syövät aikuisena pääosin samalla tavalla - ja pääosin samoja ruokia ja ruoka-aineita - kuin ovat lapsuudenkodissaan tottuneet syömään. Se, mikä mielletään ns. normaaliksi arkiruoaksi näkyy esim. kauppojen elintarvikemainoksissa. Harvemmin niissä mitään erityisen eksoottisia aineksia - tofua, cuscusta, bulguria, vesikastanjoita, bambunversoja jne. - on. Enemmän ns. nopeaa ja helposti valmistettavaa, useimmille tutuista aineksista - perunaa, broileria, naudan- ja sianlihasta sekä maitotuotteita - ja näistä valmistettua ruokaa mainoksissa esitellään.

*Ruokavalintojen pysyvyys sukupolvelta toiselle selittää osaltaan lihavuuden "periytyvyyden". Jos maidolle, kermalle, lihalle, makealle ja suolaiselle jne. on opittu jo lapsuudessa, niin myöhemminkään, omassa kodissa, ei edes osata mieltää kasviksia ja juureksi pääruoka-aineiksi, kun "se kunnon ruoka" on lapsuudesta saakka ollut vain ja ainostaan lihapohjaista. Kasvikset ja hedelmät ovat tällaisen ruokailunäkemyksen sisäistäneille erillisiä "salaatteja" tai "rehuja" jne. Lihaan ja suolaan (vuosikymmenten ajan) tottuneille suolattomat ja lihattomat ruoat eivät edes maistu "kunnon ruoalle"... ...

Ei muuten välttämättä pidä lainkaan paikkaansa. Meillä syötiin kotona paljon perunaa ja viljapohjaisia ruokia usein, suolaa oli ruoassa usein paljon, jääkaappi pullotti sokeriherkkuja (vanukkaita, jogurtteja). Hedelmiä oli paljon ja niitä kyllä syötiinkin sitten jatkuvasti. Meillä oli siis säännölliset ruoka-ajat, mutta siitä huolimatta ravattiin jatkuvasti jääkaapilla. Ei meillä kotona käytetty kuin oivariinia ja kevytmaitoa (täysrasvasia oli vain jouluna..). Harvemmin oli mitään kunnon salaatteja, vaikka sitä perus tomaatti-kurkkuhommelia kylläkin. Kotoa pois muuttaessani olin paisunut suurin piirtein palloksi. Siis ruoka oli kyllä hyvää, mutta aiheutti minussa ahmimiskierteen ja herkkujen mässytyksen.

Noh, mitäs sitten kun varhaisaikuisena muutti pois kotoa? En syö perunaa kuin todella harvoin (kesällä uutta perunaa), makaronia ja viljatuotteita en lainkaan (vaikka kotona ne olivat suuressa osassa ruokavaliota), hedelmiäkin syön harvoin (ennemmin marjoja), suolaa en käytä kauheasti (ennemmin muita mausteita tai itse tehtyjä mausteseoksia). Käytän täysrasvaisia maito- ja lihatuotteita. Salaattiinkin riittää mielikuvitus enempi kuin kotona vielä asuessa. Kun siirryin täysrasvaisiin, nälänhallinta parani, eikä tarvitse enää koko ajan mässyttää jotain. Ruokarytmi parani. Eli voi se näinkin päin käydä, että lapsuudenkotona syödään miten sattuu mutta kun muuttaa omilleen, alkaa kiinnostua ruokapuolesta koska saa päättää itse mitä ostetaan. "Yllättävää" että olen nyt paremmassa kunnossa kuin kotona asuessani, vaikka siellä syötiinkin näennäisesti terveellistä ruokaa, mutta se ei sopinut omalle kropalle lainkaan.

Minusta näistä on ihan turha jauhaa niin kauan, kuin vaihtoehdot ovat joko a) ihmiset tietysti lihovat koska syövät liikaa rasvaa eivätkä liiku tarpeeksi, b) ihmiset tietysti lihovat koska syövät enemmän kuin kuluttavat. Eikä oteta lainkaan vaihtoehtona huomioon sitä seikkaa että kaikilla nälänhallinta ei toimi sillä virallisen näkemyksen mukaan terveellisellä ruokavaliolla. Mitä ideaa on liikkua hulluna, jos kuitenkin noudatettava ruokavalio johtaa nälänhallinnan sotkeutumiseen ja jopa ahmimiseen?

[Premnas]

Taas lisää uskomuksia. TätäKIN on tutkittu. Ruuan koostumuksella (rasva-hh-proteiini -suhde) ei ole sanottavaa merkitystä siihen kuinka kauan nälkä pysyy poissa.
Tutkimuksessa oli vertailtavana tietenkin ateriat, jotka sisälsivät saman energiamäärän. Mutta se nyt lienee selväkin.
Jos ateria sisältää huomattavasti vähemmän energiaa, mitä haittaa siitä on että syö vähän useammin?

No tutkimukset voivat sanoa ihan mitä vaan. Olisiko kokemus omasta elämästään vain uskomus, ei tosiasia? Ikävä kyllä on tosiasia ainakin omalla kohdallani että runsas hiilihydraattien saanti lisää nälkää, hetken päästä pitää taas syödä, kun jos sen hiilihydraatin korvaa rasvalla, ei tarvitse. Onko tämäkin vain uskomus vai voiko omaan kroppaansa luottaa? Olisi tietysti tuohon tutkimukseen liittyen kiva tietää myös ravintoaineiden laadusta. Ovatko hiilihydraatit olleet vähähiilihydraattisia kasviksia vai kenties riisiä/perunaa tms.?

Jos ateria sisältää vähemmän energiaa, on tietysti syötävä useammin. Jos useammin syöminen onnistuu ilman napostelukierteen syntymistä, niin ei kai sitten. Itsellä ei toimisi. Vastakysymykseksi voisin heittää, että mitä haittaa sitten on syödä harvemmin ja enemmän energiaa kerralla? Ja ennen kuin joku laukoo jotain heittelevästä verensokerista, suljetaan se pois, syödään harvemmin energiapitoista ruokaa joka pitää verensokerin tasaisena.

En ehkä muuten kritisoisi tuota ateriarytmiä, mutta kun sitä mainostetaan yleisesti kaikille sopivaksi, jota se ei ole. Mitä epäsäännöllistä siinä muka on jos syö 3 kertaa päivässä aina samaan aikaan, verrattuna siihen jos syö 5 kertaa päivässä samaan aikaan? Yleensä perustellaan usein syömistä siksi, että verensokeri laskee ja sitten tulee himo ahmia liikaa ruokaa. Mutta entä jos ei tule?

[Beetle Bailey]

Olisiko kokemus omasta elämästään vain uskomus, ei tosiasia?

Sille on ihan vakiintunut termi: MUTU.

Esimerkki: Hesen kerrosateria, ~1000kcal.

Saman energiamäärän saadaksesi sinun pitää syödä tomaatti-kurkku-lehtisalaatti -salaattia 6-7kg. Siinähän ei ole rasvaa käytännössä lainkaan, proteiiniakin melko niukasti.

Kokeile, niin palaillaan asiaan.

[hannupulkkinen]

Ihminen on aika monimutkainen olio. Tässä on puhuttu vain ruuan fysiologisista vaikutuksista. Ainut tunne, joka on mainittu on näläntunne.
Tunnesyömisestä taidettiin myös mainita.

Syöminen on ihmisen elämän kannalta tärkein toiminto. Siksi syöminen aiheuttaa ja siihen liittyy paljon tunteita. Kuten täälläkin huomataan jopa ruuasta puhuminen on hyvin tunneherkkä asia.

Miten nämä tunteet sitten syntyvät:
Ruoan nauttiminen on kulttuurisidonnainen asia. Tunteet liittyvät siis niihin arvoihin, jotka kuuluvat kulttuurimme.
Tässä ajassa on arvokasta olla laiha ja hyväkuntoinen.
Barokin kulttuurissa oli arvokasta olla lihava.
Kun on arvokasta olla laiha, niin sekä laihuus, että lihavuus synnyttävät
sekä negatiivisia, että positiivisia tunteita. Jos haluaa laihtua, kaikki syöminen on tunnesyömistä ja tunteet vaikuttavat siihen mitä syö, miten syö ja millaisia tunteita syöminen aiheuttaa.

Tunteet synnyttävät motivaation ja onnistuminen vahvistaa motivaatiota.
Jos epäonnistuu kerta kerran jälkeen motivaatio laskee, jos sitten ei tule jotain todella suurta tunnetta, joka voi synnyttää motivaation uudestaan.
(Vakava saira,us uusi harrastus)

Jotta laihtuisi on pysyttävä pitämään motivaatiota yllä pitkään ja sitkeästi.
Luultavasti koko lopun elämää. Vain muutama prosentti laihduttajista kykenee säilymään laihana. Tämän takia ei voi olla laihdutuskuurilla vaan on muutettava koko elämäntapa ja sen myötä koko syömisen malli kokonaan. Ihmisen koko tunne-elämän on muututtava.

Liialla syömisellä on syöjän kannalta myönteinen merkitys. Se voi olla tyhjyyden täyttyminen, stressin epävarmuuden poistaminen, mielihyvän saaminen. Tämä myönteinen merkitys on niin vahva, että jos sen aikaisemmin synnyttämä haitallinen liika syöminen otetaan yhtä-äkkiä pois, ihminen ei kykene elämään onnellisesti. Siksi nämä myönteiset merkitykset on korvattava jollain muulla tavalla. Paheiden summa on vakio-kuten sanotaan. Millä Sinä korvaat liian syömisesi positiivisen merkityksen.

Liiallisen syöminen on myös vahva addiktio- kuten tupakoiminen, huumeet tai vaikkapa liika työnteko. Tämä addiktiokin on korvattava toisella yhtä vahvalla jos aikoo laihtua- minulla se on liikunta. Siksi on turha puhua
kohtuullisesta liikunnasta laihduttamisen yhteydessä - kun addiktio korvataan toisella(terveellisellä) on sen oltava yhtä vahva kuin aikaisempi addiktio. Siis vain kohtuuton liikunta laihduttaa.

Haa! Taidan laittaa tämän kirjoituksen myös blogiini.

[Keskiäkäinen lohjalainen]

Esimerkki: Hesen kerrosateria, ~1000kcal.

Saman energiamäärän saadaksesi sinun pitää syödä tomaatti-kurkku-lehtisalaatti -salaattia 6-7kg. Siinähän ei ole rasvaa käytännössä lainkaan, proteiiniakin melko niukasti.

Puolen kilon pihvi ajaa saman asian, eikä varmasti ole vuorokauteen nälkä. Siinä tulee mukana proteiiniakin :-)

[Keskiäkäinen lohjalainen]

Liiallisen syöminen on myös vahva addiktio- kuten tupakoiminen, huumeet tai vaikkapa liika työnteko. Tämä addiktiokin on korvattava toisella yhtä vahvalla jos aikoo laihtua- minulla se on liikunta.

Liiallisen syömisen addiktio johtuu tyypillisesti nopeiden hillareiden mussuttamisen aiheuttamasta insuliini- ja verensokeritason heittelystä. Verensokerin nopeasta noususta tulee hyvänolontunne ja romahduksesta heikotus ja päänsärky.

Jos addikti jättää nopeat hiilarit (ydinviljatuotteet, sokeri, peruna, valkoinen riisi) yht'äkkiä pois ruokavaliosta ja hankkii samat kalorit hitaammin sulavista, verensokeria tasaisempana pitävistä ravinteista, luvassa on viikon mittaiset varsin tylyt vieroitusoireet. Jos ne kestää kuin mies, jatkuvan mussuttamisen tarve häviää ja laihtuminen voi alkaa.

[Ohiampuja]

Eli voi se näinkin päin käydä, että lapsuudenkotona syödään miten sattuu mutta kun muuttaa omilleen, alkaa kiinnostua ruokapuolesta koska saa päättää itse mitä ostetaan. "Yllättävää" että olen nyt paremmassa kunnossa kuin kotona asuessani...

Samat sanat, kotona asuessani painoin pahimmillaan muistaakseni 84 kg, 90-luvun lopulla, alle 30-kymppisenä, "parhaimmillaan" 68 kg ja nyt vaaka näyttää 78 kg.

Mutta kyllä kotoa pois muutto avasi silmät ruoka-asioihin...