Lainaus Alkujaan tämän lähetti stenu Katso viesti
Metsätiet saattaa olla siinäkin mielessä haasteellisia luokiteltavia, että muutaman kilsan tienpätkältä voi löytyä suunnilleen kaikki MAS:n tuossa yllä esittämät pinnat, pidemmiltä metsäteiltä jopa melko suurella todennäköisyydellä löytyy eri tavoin luokiteltavaa pintaa.
Lainaus Alkujaan tämän lähetti SvaR Katso viesti
Tämä on muuten totta. Etenkin pikkasenkin pitemmät ja läpi ajettavat (mitkä nyt pyöräilijän vinkkelistä tärkeimpiä) ovat todella usein monen moista pintaan sisältäviä. Yleensä vähintään alaville kohdille mursketta lisätty kantavuuden lisäämiseksi. Jos tiellä vielä useita maanomistajia niin sekin lisää kirjavuutta.
Ajattelen itse OSM-kartoitusta viime kädessä viestintänä eli viestinä väylän piirteistä muille harrastajille - kenelle haluat kertoa, että tällä voi ajaa ja näillä edellytyksillä.

Tämä ym. tilannehan on usein myös OSM-polkukartoituksessa edessä: esim. harjulla tai kalliomaastossa kulkeva polku, joka on paikoin sileätä kuin mikä, sitten on satunnaisia röllipätkiä, joissa kiveä tai juurta siinä mittakaavassa, että moni jalkautuu. Onko tuollainen sitten helppoa vai vaikeata? Näitä on ratkottu eri tavoin, jotkut ovat pilkkoneet polkua pätkiin ja luokitelleet erikseen helpot & vaikea osuudet, toiset taas keskiarvottaneet koko polun osalta. Mielestäni tärkeintä on viesti muille harrastajille: jos tämän polun valitset, mitä on odotettavissa ja arvio vaikutuksesta pyöräilyyn. Jos 300 polulla on 5m jalkautumista niin se voi olla hyvin "helppo", ei se flow siihen yhteen mahdolliseen jalkautumiseen katkea. Jos taas haastepätkää on 15m välein niin parempi luokitella haastepätkien mukaisesti, koska aloittelijan tai helppoa toivovan flow katkeaa kyllä röllipätkiin tehokkaasti.

Sama ajatus on gravel-kartoituksen osalta. Keskitytään kokonaisuuteen ja mietitään jonkin väylän osuutta eri reittivalinnoissa: lyhyt umpikuja metsäautotie (josta ei edes fiksua metsän läpi tunkkausta tarjolla) on kartoituksen suhteen aika vähäinen merkitys, mutta jos tietä pitkin pääsee fiksusti johonkin tai vaikka olisi umpikuja, mutta päässä polku tai lyhyt tunkkaus seuraavalle metsäautotielle, niin on jo pohjaa miettiä: minkälainen harrastaja / pyörä viihtyisi tällä tiellä.