Polkijoiden toinen toistaan hienommat pyörät

[jahuc]

Kannattaa muistaa, että markkinataloudessa kuluttajalla on yksinomaan valta päättää siitä, että mitkä mallit käyvät kaupaksi ja mitkä eivät.

Hyvän markkinoinnin tarkoitus ei ole poistaa kuluttajan valintaa vaan ohjata sitä. Eikä taitava markkinointi pelkää ostajan hintatietoisuutta vaan nimenomaan nojaa siihen. Jotta hintamielikuvan saisi synnytettyä, kuluttajan pitää tietää hinnoista mahdollisimman paljon. Siitä tiedosta se mielikuva syntyy.

Markkinoinnilla on monia keinoja vaikuttaa, näistä ryhmäkoheesio on yksi vahvimpia. Yhteenkuuluvuuden tarve on voimakkaimmillaan nuoruusiässä, siksi nuorille myyminen on aina perustunut siihen mitä merkkiä, väriä ja mallia nuoren "kuuluu" käyttää sulautuakseen joukkoon. Iän myötä tuo vaikutus laskee muttei poistu. Varttuneemmille sitä hyödynnetään luomalla erilaisia muoteja ja trendejä. Hyvin luotu trendi saa ihmiset huomaamattaan seuraamaan kaikenlaisia, myös sisäisesti ristiriitaisia vaikuttimia. Kuten sitä klassista mainoslausetta "tänä keväänä on muodikasta olla individualisti", joka nopeasti luettuna kuulostaa ok:lta, mutta tarkemmin ajateltuna siinä ei ole mitään järkeä.

Koheesiossa itsessään ei ole mitään pahaa, se on laumaeläimelle synnynnäistä ja tarpeellista käytöstä, joka on pelastanut ihmisrodunkin moneen moneen kertaan. Laumassa on voimaa ja jos jokainen tekisi kaiken aina "minä, minä, minä" -tyylillä, ei yhteiselosta tulisi ikinä mitään. Kolikon kääntöpuolena tuo väistämätön tarve kuitenkin avaa mahdollisuuden vaikuttaa muihin näiden huomaamatta.

Ryhmän hyväksynnän tarve on niin suuri, että sitä on usein vaikea tunnistaa omasta toiminnastaan. Se saa tekemään kaikenlaista myös kulutuksen suhteen, kuten vaikka perustelemaan omaa ostostaan muille - missä edelleen ei toimintana ole mitään väärää, useimmin pikemminkin päinvastoin.

Parhaassa tapauksessa ei riitä, että hyväksynnän saa vain lähipiiriltä vaan tarvitaan lisäpontta ja ostoksesta otetaan ja postataan kuva jonkin foorumin katseltavaksi. Sen kuvan alle kirjoitetaan viestiksi lause, joka kertoo paljon markkinoinnin keinoista:
"Rakensin itselleni pyörän osista lainkaan välittämättä muiden mielipiteistä. Mitäs tykkäätte?"

[jahuc]

Kuvitteellinen rautalankaesimerkki: Mallistossa on kolme pyörää, vaihteistona Sora, 105 ja Ultegra. Laatua haluava ottaa 105:n, koska se on kohtuuhintainen, mutta ei ihan halvinta peruslaatua.

Myynnin teoriassa tätä kutsutaan "kerrosvoileiväksi". Nimi tulee siitä, että siinä on kolme kerrosta, joista pihvi on keskellä.

Voileipämalli perustuu siihen, että kuluttaja ei ostotilanteessa arvioi absoluuttisia arvoja vaan etäisyyksiä. Kolme kerrosta tarvitaan kahteen etäisyyteen: halvan ja keskihintaisen etäisyys ja keskihintaisen ja kalliin etäisyys.

Etäisyyksien asettamisella saadaan hallittua keskihintaisten tuotteiden menekkiä. Pitämällä halvan ja keskihintaisen etäisyys toisistaan aavistuksen lyhyempänä kuin keskihintaisen ja kalliin, keskihintainen vaikuttaa ominaisuuksiinsa verrattuna huokealta.

Rautalankaa jatkaakseen: Voisit siis ostaa 105:n osat, jotka on ihan riittävät, mutta Ultegra ei ole oleellisesti kalliimpi, jos asiaa vertaa Dura Aceen. Ja tunnetusti Ultegraan on valutettu kaikki tärkeät Dura Acen ominaisuudet, vai miten se mainoslause nyt menikään. Se on siksi hinta/laatu -suhteeltaan ns "järkiostos".

Siis jos etäisyyksiin on uskominen.

[kni]

Hieno pyörä on hieno.
Itse ainakin arvostan jos joku sellaisen itselleen hankkii.

Pyörän hienous on itelle täysin hinnasta riippumaton asia. Ja hienouttahan ilmenee vain havainnoijan korvien välissä. Minusta hieno pyörä voi olla jonkun toisen mielestä hirvitys, ja sama toisin päin. Kannattaa hankia pyörä joka on omasta mielestä hieno, muut hankkii sitten muunlaisen pyörän.

[nure]

"Rakensin itselleni pyörän osista lainkaan välittämättä muiden mielipiteistä" Siis tuo kuvan alla on täydellinen mainoslause niille jotka kävelee puotiin tai tilaa Saksa maalta valmiin pureskellun tuotteen. Voi helposti alkaa ajatella että voi tämän homman tehdä (fiksumminkin) muutenkin.

Kun ekan pyörän kasasin 1988 niin oliko silloin Suomessa kovinkaan paljon markkinamiehiä jotka tyrkytti tuotteitaan? Ei ollut nettiä eikä ulkomaisia lehtiä/katalogejakaan löytynyt helposti mutta oli pari osaavaa pyörä kauppiasta joilta sai kullanarvoisia neuvoja ilman kummempaa markkinointia ja tyrkytystä.
Samalla linjalla jatkunut, kasatessa en lue testejä enkä insinöörimäisiä arvostelu jaarituksia ja hiljalleen vain ruutupaperille/Wordille listaan ja summailen mikä toimii minkin kanssa ja mitkä mahtuu budjettiin (joka yleensä kasvaa tuon hinta/laatusuhteen vuoksi ja se mikä tulos on niin on tärkeä vain itselle.

PS. Kuviakin voisi laittaa jos tämän lehden sivuille lataaminen ei olisi perseestä, ihan huvikseen hakematta hyväksyntää...

[OJ]

En tiedä minkälaisia markkinamiehiä oli tai ei ollut vuonna 1988, mutta järjestäytyneeseen harrastustoimintaan liittyessäni vuonna 1990, niin influensserit tilailivat Campan levykiekkoja Brittein saarilta. Joka junnu myos tiesi, että Mavic Mach 2 vanteet oli se juttu. Fillari-lehdessäkin oli amerikkatyylin postimyyntimainoksia jos ei 1993, niin 1994. Ei ollut tietenkään 2025 tyylistä markkinointiviestintää, mutta kyllä niitä tuotteita tyrkytettiin silloinkin.

[nure]

^Markkinointina toimi silloisen asuinpaikkana alakerrassa sijaitsevan pyörä liikkeen ikkunassa mystisen kaunis sininen runko, muutaman kerran kävin katsomassa ja tutustumassa ja olin myyty, siis olihan se markkinointi kuten näyteikkunoiden tarkoitus on.

Kyseisen kiekot määrittyi pyörän väriin sopien vanteiden mukaan, Mavic SSC liki saman värisinä kuin runkokin. Valitettavasti siihen aikaa kaikki "oikeat" vanteet oli tuubeille.

[Mohkku]

Yksittäisen kivijalkaliikkeen markkinointi on riippuvainen kauppiaan osaamisesta. Kun puhutaan suuresta pyöriä valmistavasta yrityksestä, esim. Trek tms., resurssit pohtia asioita on toista luokkaa. Toki kivijalkaliikekin, joka myy esim. Trekin pyöriä, hyötyy tehtaan markkinointikoneistosta.

[OJ]

Silloin ei ollut allekirjoittaneella massia juuri mihinkään, eikä nykyäänkään ole massia Mavic SSC vanteisiin, eli jotkut asiat eivät ole muuttuneet. Tosin se Special Service Course hienous on "ehkä" "vähän" karissut vuosien varrella kun se tuote siinä markkinoinnissa on kehittynyt muutaman kertaluokan verran.

EDIT: ^ Toi kivijalkaesimerkki on kuitenkin ajalta Neuvostoliitto ja DDR, niin markkinointikin on muuttunut niistä päivistä aika paljon.

[MRe]

Markkinamiesten touhuihin vielä sitten se, että jatkuvasti pitää tuoda uusia ”must have”-juttuja, kuten nyt lyhyemmät kammet. Tai takavuosien maastureiden rengasleveyksiä lähestyvät gravelit. Eihän nykyään pyörää edes voi kutsua graveliksi, jos siihen ei mene 2” renkaat. Silloin kun nuo tuli, niin joku 42-millinen rengastila oli ihmettelyn aihe.

Juu, hain juuri postista 165-milliset kammet maantiepyörään ja graveliin… mutta mä olenkin se, kuka osti anttilan kuvaston kannesta kanteen. Kahdesti.

[Opulus]

^ Meidän, jotka hyvin mielellämme huvittuneina hymähtelemään niille, jotka rientävät ostamaan lyhyemmät kammet tai uuden gravelpyörän, johon ne 50-milliset renkaat mahtuvat, on ehkä kuitenkin hyvä pitää mielessä, että nämä ostoinnokkaat ovat melko todennäköisesti niitä samoja, jotka ostaisivat joka tapauksessa uusia osia ja pyöriä meidän mielestämme naurettavankin tiheään tahtiin, vaikkei niitä mainostettaisi kuin uudella värityksellä tai hivenen uudistuneella muotoilulla tai hiilikuituyhdistelmällä (joiden toki kerrottaisiin merkitsevän viiden prosentin parannusta aerodynamiikkaan, mukavuuteen tai jäykkyyteen tai miksei jopa kaikkiin niihin).

[MRe]

^tuo on kyllä totta.

[Copilot]

Onneksi olin kaukaa viisas ja ostin jo 2022 moisen fillarin.

[nure]

OJ, itse olin siinä vaiheessa onnellisessa asemassa että SSC:n vanteista ja SuperRecordin navoista tehtiin kiekot kyseiseen pyörään.

[Sivustakatsoja]

Myynnin teoriassa tätä kutsutaan "kerrosvoileiväksi". Nimi tulee siitä, että siinä on kolme kerrosta, joista pihvi on keskellä.

Voileipämalli perustuu siihen, että kuluttaja ei ostotilanteessa arvioi absoluuttisia arvoja vaan etäisyyksiä. Kolme kerrosta tarvitaan kahteen etäisyyteen: halvan ja keskihintaisen etäisyys ja keskihintaisen ja kalliin etäisyys.

,,,

Ehkä tämä malli vähän yksinkertaistaa asioita liikaa. Omissa hankinnoissani painaa myös se että koen haluni kohteen tuovan jotakin uutta ja virkistävää, kuten on tehnyt yksivaihteinen Salsa -enkä silloin hirveästi asemoi hintaa mihinkään voileipien väliin, eikä tuolle Salsalle edes ole kovin paljoa vertailukohtia.

Toisinaan on myös tarvetta, mutta ei halua maksaa syystä tai toisesta -kuten kävi kun vaihdoin Konaan nelimäntäiset jarrut, SLX oli sillä hetkellä hinnaltaan juuri sopiva, eikä tuo Kona huutanut muuta.

Luulisin että mulla on aika määräävä tekijä kukkaron kulloinenkin paksuus ja sitten halu, jonka herättämiseen toki markkinoinnilla on osuutensa -ehkä olen ihmistyyppinä sellainen että kukkaron nyörit ovat toisinaan löysästi sidotut ja toisinaan ei paraskaan myyntipuhe auta -nyörit pysyvät kiinni jos koen esimerkiksi kulutusahdistusta.

Että hintoja vertailevan kuluttajan rinnalle kannattaa ottaa malliin mukaan fiilistuhlaaja -kauppiaan kannattaa rakentaa hyvä pössis.

[nure]

^ Itsellä esiintyy myös tuollaisia järkipuuskia ajoittain jolloin perustelee miksen tarvi jotain mutta yleensä toimii päinvastoin. Usein kun uutta projektia aloittaa niin speksaa osat, tutkii varastot ja mitä edellisestä irtoaa ja sitten alkaa tilaamaan. Prosessin aikana tietenkin sitten perustelee itselleen vahvoin argumentein että miksen osta XT:tä kun alkuun suunnitellut SLX:n ja loppuen lopuksi klikkaan koriin XTR:n. Siinä vaiheessa taas mietti että minkä ihmeen vuoksi on edes tehnyt jonkinlaisen budjetin?

Ja tämä kaikki katsomatta yhtään testiä tai lukematta mainoksia.

[Sivustakatsoja]

^just. Mä ostin pullon Palinkaa koska pössis -mulle tulee Palinkasta muistoja yhdestä keväisestä Budapestin reissusta.

[nure]

Perskutasrallaa, itsellä tulee samasta kaupungista mieleen Unicum ja tokaij... Pitäiskö lähteä puotiin?

[OJ]

Mistäs mitään lukematon tai markkinointiviestintää vastaanottamaton tietää yhtään mitään mistään SLX, XT tai XTR hommista? Ainakin itellä on pelin tässä vaiheessa tatuoitunut aivokuoreen kaikenlaista ja jos vanhaksi elän, niin ilahdutan perikuntaa jupisemalla ysärin lopun XTR dual control kahvoista.

EDIT: Shitmano markkinoimassa nyt siihen malliin, että on se yksi peijooni. Ovat jo aikoja sitten blokanneet isot nettikaupat myymästä romujaan P-Amerikkaan ja nyt ovat laittaneet lopun myos Bikeinnin diilaamiselle. Jos jotain euro-jonnea ihmetyttää, "että mikäs siinä, osta kivijalasta?", niin Shimanon kamat maksaa julmasti enemmän täkäläisessä kivijalassa (XTR 9120 jarrusetti etu+taka esimerkiksi maksaa 400e bike24 kaupassa ja täkäläisessä kivijalassa C$1030 -> 642e) . Pitää katella jos loytyisi jotain OK pakettipalveluita, jotka edelleenlähettäisivät vaikka Saksasta Kanadaan tai sitten menee AliExpress hommiksi.

Tämä sama avautuminen myos selittänee, miksi ei käy edes mielessä alkaa harkitsemaan oman fillarin kasaamista osista.

[nure]

^ Ei harrastukset ole koskaan/ yleensä halpoja.

[OJ]

No ei, mutta silti noi Shimanskin rajoitukset sylettää. Sramilla toki sama ollut jo pidempään, mutta Sram ei pääosin kiinnosta muutenkaan. Jakeluportaat eivät lisää mun vinkkelistä arvoa lainkaan, mutta jokainen lisäporras lisää oman marginaalinsa hintoihin.

[kni]

^ Ei harrastukset ole koskaan/ yleensä halpoja.

Jos on, niin ei ole harrastus.

[stenu]

No enpä tiedä. Pyöräily esimerkiksi on suhteellisen edullinen harrastus, jos keskittyy pyöräilemiseen ja jättää pyörien harrastamisen vähemmälle. Hankintahinnan voi jyvittää tosi monelle vuodelle, kuluviin osiin ei vuositasolla kovin isoja rahoja mene ja harrastamaan pääsee ilmaiseksi suoraan kotiovelta. Se, mikä maksaa, on ne markkinointiosastojen luomat tarpeettomat tarpeet.

[MRe]

Se, mikä maksaa, on ne markkinointiosastojen luomat tarpeettomat tarpeet.

Määrittele tarpeeton tarve. Muuten kuin omasta lähtökohdastasi. Mutta kaipa 3x9 vaihteen ja hydraulisten jarrujen jälkeen kaikki on ollut tarpeetonta. Eli siis 90-luvun alkupuolelta. Maantiepuolella jo aiemmin.

[Copilot]

Juoksu on melko halpa harrastus. Verkkarit, paita ja kengät. Jälkimmäisiä joutuu uusimaan 500-1000km välein. Talveen tarttee omat ja jotain rotsia. Satasella saa tossut. Siihen verrattuna fillarointi on ihan törkeän kallista. En minäkään ole ostanut vuosiin uusia fillareita, mutta monta sataa on tänäkin vuonna mennyt kulutusosiin, renkaisiin ja vaatteisiin.

[Sivustakatsoja]

Määrittele tarpeeton tarve. Muuten kuin omasta lähtökohdastasi. Mutta kaipa 3x9 vaihteen ja hydraulisten jarrujen jälkeen kaikki on ollut tarpeetonta. Eli siis 90-luvun alkupuolelta. Maantiepuolella jo aiemmin.

Jos on jokin pyöräilyyn liityvä tavoite, niin tarpeellinen on se mikä vie lähemmäs maalia. Jos ostaa viihdyttääkseen itseä, niin tilanne on toinen. Sitten nämäkin limittyy toisiinsa.

Mulla on joskus ollut tavoitteita ja hankinnat ovat saattaneet kohtuudella tukea tätä. Nykyään ostaminen on enemmän ajanvietettä ja hupia, mutta samalla hankinnat ovat laajentaneet mahdollisuuksia harrastaa.

Taistelu eloon jäämisestä on vaihtunut leikkiin ja ajanvietteeseen.

[tchegge_]

No enpä tiedä. Pyöräily esimerkiksi on suhteellisen edullinen harrastus, jos keskittyy pyöräilemiseen ja jättää pyörien harrastamisen vähemmälle. Hankintahinnan voi jyvittää tosi monelle vuodelle, kuluviin osiin ei vuositasolla kovin isoja rahoja mene ja harrastamaan pääsee ilmaiseksi suoraan kotiovelta. Se, mikä maksaa, on ne markkinointiosastojen luomat tarpeettomat tarpeet.

Juurikin näin, pyöräilyä voi harrastaa vaikka 80-lukulaisella retkipyörällä.

Itse taas miettinyt että voisi myydä ton 29+:n pois, niin vähän ajoa sille kertyy. Ja työhuone multa kumminkin lähtee alta parin vuoden päästä niin pitää miettiä säilytykset uusiksi. Yhdelläkin pyörällä pärjäisi.


Sent from my Takapalk

[MRe]

Jos on jokin pyöräilyyn liityvä tavoite, niin tarpeellinen on se mikä vie lähemmäs maalia.

No jos tavoitteena on oman henkisen ja fyysisen kunnon ylläpito pyöräilemällä ja kaikki uusi ja kiiltävä auttaa siinä tavoitteessa, niin eikö sitten kaiken uuden ja kiiltävän hankkiminen ole tarpeellista?

Vai liittyvätkö ainoat hyväksyttävät tavoitteet jonkun grand toureista voittamiseen?

[Mohkku]

Kunnon ylläpito on hyvä tavoite, mutta sitä ei pidä käyttää tekosyynä hankkia uutta ja kiiltävää. Itselleen pitää olla rehellinen.

[Pushead]

Mun mielestä melko turhaa jeesustelua. Miksi muka kaiken pitää olla tarpeellista? Sillä periaattella voi asua maakuopassa ja syödä jäkälää, kaikki muu on turhaa. Vai onko pyörät jotenkin erityinen juttu, autoihin, asuntoon ja vaikka tv:hen saa panostaa?

[Sivustakatsoja]

No jos tavoitteena on oman henkisen ja fyysisen kunnon ylläpito pyöräilemällä ja kaikki uusi ja kiiltävä auttaa siinä tavoitteessa, niin eikö sitten kaiken uuden ja kiiltävän hankkiminen ole tarpeellista?

Vai liittyvätkö ainoat hyväksyttävät tavoitteet jonkun grand toureista voittamiseen?

Mä viihdyn ulkona, joten pyöräily on ihan luonteva tapa viihtyä. Kunnon ylläpitokin on siellä taustalla.

Itse kuitenkin tunnistan, että esimerkiksi kuitukampien hankinta ei ollut tarpeellista siinä mielessä että se lisäisi viihtymistä ulkona ajamassa, tai että kuitukammet nostaisivat kuntoa.

Itse kanavoin halua kuluttaa harrastuksiin -kuluttaminen on oma harrastuksensa.