Jos suolan ansiosta sepelöintiä ei harrastettaisi ollenkaan, olisi se jotenkin perusteltua. Nyt käytäntö on kuitenkin se, että molempia käytetään, vieläpä täysin randomisti ja paikoin jopa sekaisin, jolloin sepeliltä suojautumisen lisäksi on suojauduttava myös suolalta.

Onneksi toi rosterirunkoinen vannejarrupyörä on ollut melko immuuni korroosiolle. GXP-keskiöitä kuluu, mutta niitä nyt kuluu muutenkin. Talvikiekkojen Campa-ajoilta jääneiden Record-napojen laakerit ovat kestäneet suolaa yllättävän hyvin ja ovat lisäksi helpot vaihtaa. CK-ohjainlaakerikin porskuttaa talvesta toiseen. Vähän sääliksi käy kyllä niitä, joille pyöräily ei ole harrastus, vaan ainoastaan kulkumuoto ja kalusto sen mukaista. Veikkaan, että aika monen talvipyöräily loppuu yhteen tai kahteen talveen, kun kyllästyvät huoltorumbaan.

Jos harjasuolauksen budjetti käytettäisiin aurauksen tehostamiseen, olisi meillä paljon nykyistä laajempi tehostetun talvihoidon verkosto, koska harjasuolaus on 30-50% auraamista kalliiimpaa.