Ruustinnan aamiainen oli herkullinen ja sisälsi vaikka mitä ja vielä enemmänkin. Aamiaisella oli enemmänkin porukkaa kuin päärakennuksen kolmessa huoneessa eli jotain muitakin majoitustiloja siellä siis on. Autotallissa oli samanlainen leikkipumppu tarjolla kuin Lappeenrannan hotelli Rakuunassa, joten ei ilmanpaineiden tarkistamisesta mitään tullut. Ulos sihahtaneita ilmoja korvasin omalla pikkupumpulla.
Assua oli ajettava reilu kymppi Pajupurolle ja pian pääsi kääntymään melko erämaiselle osuudelle aluksi Konttikorventietä. Päistärkoskella näytti olevan vanha mylly tai sen rauniot, muttei saanut selkoa oliko yksityisaluetta, pihapiiriä tms. Jäi tsekkaamatta tarkemmin. Konttimäelle (toimiva kyläkoulu?! middle of nowhere) oli kohtuullinen nousu, mutta sai korvaukseksi lasketella pitkään. Houkuttelevat risteykset houkuttelivat moneen suuntaan, täällä riittäisi ajettavaa.
Reitin varrelle sattui Kulhanvuoren luontokohde, vanhojen metsien suojelualuetta ym. kartasta päätellen hienoa, jonne olisi ollut kiva poiketa. Ehkäpä joskus toiste ajan kanssa. Konttimäentie ja siksi myös GPS-reitti vei yllättäen vanhan metsätilan (kesämökkinä) pihan kautta, vaikka nykyinen tielinja kiertää sen. Sori siitä, jos jäin valvontakameraan, ketään ei ollut paikalla. Koirapurontien ja Sipiläntien yhdistävä pätkä Koirasuon läpi oli jännässä kunnossa, täysin sileä tienpinta ja kuitenkin isoja väisteltäviä monttuja. Piti virkeänä.
Kivaa reittiä yhtä kaikki, Sipiläntieltä ajelin Saraperälle ja lopulta Kukontietä Multialle.
Multialla oli tarkoitus evästellä jotain, kun melkein kolme tuntia oli jo lähdöstä. Olin kuvitellut jostain syystä isompaa taajamaa, mutta melko mitättömältä vaikutti, Multiahan on kuuluisa Multian lähteestäkin, missähän sekin oli. Nytpä on kuitenkin tullut Multialla käytyä.
Ajelin kylänraittia edestakaisin ja tähystelin kahvilaa. Juuri kun olin luovuttamassa ja astumassa Saleen huomasin kahvila Korsun siinä vieressä! Korsu olikin myös baari ja pari kantista olikin siinä päiväoluillaan. Mietin mitä ottaisin, kaikkea kivaa oli tarjolla. Lopulta valitsin makkaraperunat ja oluen. Hyvältä maistui silloin siinä ja kaiken jaksoin syödä, vaikka varoitettiin isoudesta, kun kyselin jotain pientä.
Siinä terassilla istuskellessa funtsailin päivän jatkoa. Helteistä oli ollut ja melko työlästä. Jospa oikoisi hieman ja jättäisi soratiekiemurtelut vähemmälle. Päätin ajaa tietä 58 Keuruun suuntaan, vaikkakin inhoan alle 3-numeroisia teitä. Ei viisas päätös ollut. Liikennettä oli runsaasti ja pientareet kapeat. Noin joka kymmenes autoilija oli kusipää ja ohitti hihaa hipoen. Kaikistapaskin hetki oli, kun vastaantulijoista huolimatta bussi ohitti 20 cm päästä ja minulla oli vielä kaide siinä väistämisen esteenä. Saatanan pelle huusin (turhaan) perään. Menisi hoitoon. Ei ole minusta maantiepyöräilijäksi.
Sai riittää tätä lajia vähäksi aikaa ja sopivasti saikin kääntyä Lihjamontielle, vanhalle tielinjalle. Olisi päässyt jo aiemminkin ilman turhia kiertoja Talasmäen yli, jos olisi ollut viisaampi. Lihjamontiellä ajelin segmentillä maailman kahdeksaksi nopeimman ajan! Rauhallista oli, mutta vielä piti palata isolle tielle muutaman kilometrin ajaksi ennen Keuruuta.
Keuruulle saapuessa näytti lupaavalta. Multian jälkeen tämä olikin vilkas keskus ja luottavaisin mielin tähyilin kahvilaa… kenties jopa konditoriakahvilaa. Melko heti sellainen löytyikin siitä pääkadun(?) varrelta. Tässä kylässä olisi ollut kiva olla vaikka yötäkin ja niin oli alkuperäinen suunnitelmakin. Kehuttua hampurilaistakin olisi ollut tarjolla. Kahvin ja herkun jälkeen matka jatkui ja bongasin vielä kaksi(!) muutakin houkuttelevaa kahvilaa. Mikähän olisi ollut paras? Keuruulle voisi tulla joskus toistekin ja syödä sen hampparin.
Laiskotti siinä määrin, että Keuruultakin jatkoin vastoin retken ennakkoajatuksia assua, tietä 348 kohti etelää. Melko pian piti selvittää Monttosvuoren hirveä nousu ja vauhdikas lasku.
Tie kohti Kolhoa jatkui mukavan pienesti kumpuilevana. Huomasin pyöräilijän lähestyvän takaa ja päätin antaa jalkaa karistaakseni, etenkin ylämäet ja sehän auttoi. Hävisin horisonttiin. Kolhossa taajama-alueella himmailin ja siirryin pyörätielle, ja kanssapolkija sai lienee hyvän mielen, kun pääsi ohi. Oli virkistävää ajaa reilu kymppi hieman vauhdikkaammin, kun oli kirittäjä.
Kolho vaikutti merkilliseltä paikalta, kyllä siellä selvästi ihmisiä asuu, mutta mitä he tekevät? Jotain järeää teollisuutta näytti olevan ja kiinnostava muistomerkki. Muuten en kummemmin taukoillut, mutta muistomerkillä tutkin kirjoitukset ja zoomailin karttaa.
Matka olisi jatkunut epäilemättä kiinnostavan Mäkelänvuoren yli, jossa nousua olisi tullut satakunta metriä ja reitissä oli epämääräinen, ehkä ajokelvoton osuus. Päätin laiskana jatkaa assulla kohti Mänttää. Tai oikeasti Mänttä-Vilppulaa, kuten se nykyään kuuluu sanoa.
Vanhaa tielinjaakin oli tarjolla mäen reunaa, mutta eteläpäässä ei ole tieyhteyttä rautatien yli ja rata kulkee solassa, joten arvelin ylityksen hankalaksi. Pienen pätkän sai sentään ajella 348:n länsipuolella ja melko heti sen jälkeen sai kääntyä Kitusuontielle ja muille pikkuteille.
Mänttään saavuin jo iltapäivällä, kun paljolti suunniteltua reittiä oikoen ja helpottaen matkakin oli yllättävän lyhyt. Taas uusi paikkakunta itselle. Päätin tappaa hieman aikaa ennen majoitukseen pyrkimistä ja rullailin edestakaisin ”keskustaa” kunnes suuntasin läheisen Pub Kolon terassille lähestymisoluelle. IPA oli tuntematon herkku täällä.
Majoitus oli hotelli Alexander, jonne olin jo etukäteen spostilla sopinut fillarin viemisestä huoneeseen. Huone oli hieman elähtänyt ja vaatimaton, mutta kaikki tarpeellinen toki löytyi. Hinta oli kuitenkin turhan korkea mikä selittynee Mäntän taideviikoilla. Suihkun jälkeen alakerrassa hamppari naamaan ja jaloittelemaan reittiä apteekki-kauppa-Pub Kolo. Hotellin naapurissa -kun kerran taidekaupungissa olin- poikkesin vielä galleriassa tsekkaamassa Viggo Wallenskiöldin tauluja (heh). Galleristi luennoi minulle mielellään Mäntän muistakin kohteista, vaikka sulkemisaika oli ihan justiinsa. Nähtävää olisi ollut muutenkin.
Päivän saldo 111 km ja 5:25. Pikkusen alkaa helpottaa, nousua vain 1100 m.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit