Päivä alkoi iloisissa merkeissä, pitkästä aikaa reitille ei sattunut sateita ennusteiden mukaan. Lämpöä turhan paljon toki. Muutenkin oli kiva olla taas Räyskälässä ja aloittaa päivä mainioilla Hämeen järviylängön hiekkateillä. Ensin toki aamiainen lentokentän ravintolassa.
Keräsin Liesjärven retken neljänneksi kansallispuistoksi ja ajelin siellä Kyynäränharjun, kun pyöräily ei ollutkaan enää kiellettyä. Hassua ajatella, että 1970-luvun puolivälissä ennen kansallispuistoa harjua pitkin ajeltiin autollakin ja kaadettiin puita nuotioihin (itse olin lapsi, siis syytön). Kun en aiemmin ollut käynyt Korteniemen perinnetilalla poikkesin sielläkin, olipa mainio paikka.
Matka jatkui Salkolanjärven länsipuolta kohti Somerniemeä. Järvellä olisi tuttujen mökkikin, jossa olisin voinut käydä morjenstamassa, muttei ollut ihan tarkkaa (vaikkakin melko tarkka) muistikuvaa oikeasta liittymästä.
Somerniemen kylän jälkeen pääsi hetkeksi ajamaan tuulisia peltosuoria, kunnes noustiin takaisin Kolmannen Salpausselän ylängöille, Halkjärven reunaa Kiikalannummelle ja sillee.
Kiikalaan poikkesin korvesta varta vasten kahville, mutta eipä muuta elämää kylässä ollut kuin Sale, josta hain pientä murkinaa ja kahvin. Kolme teinipoikaa oli siinä ulkona palkattu jonkun suoramyyntipisteen myyjiksi ja kovasti oli äänekästä puhuttavaa siitä kuinka ruotsinkieliset ovat paskaa ja epäilyttävää sakkia.
Kiikalasta lähdön jälkeen pääsin hetkeksi ajamaan käsittämätöntä korpiseutua Myllykulmalta Kollinkulmalle ja yllättäviä mäkiä. Korpiylängöltä poistuessani Perttelin suuntaan oikaisin epähuomiossa erään maatilan pihan läpi, pahoittelut siitä. Paljon oli seuraavan peltoaukion laitumilla lampaita, niin varjoissa kuin vain saattoivat löytää. Taisi olla niilläkin kuuma.
Inkereen kylässä huomasin pienkonekorjaamon ja -myymälän. Astuin sisään kysymään pientä vaseliini- tai laakerirasvatuubia ja 8 mm kuusiokoloavainta suunnittelemaani keskiön ensiapua varten. Ei kuulemma ollut raswaa kuin prässissä eikä työkaluja ole myytävänä kertoi henkilökunnan yrittäjä epäilevästi pälyilen. Noheva mekaanikko olisi kai voinut lainata avaimen vartiksi ja myydä kahvirahalla nokareen voiteluainetta. Suositteli Motonetia.
Salossa oli joka tapauksessa pyörähuoltoja, joista ensimmäisenä rullailin nimimerkki ”navajokoiran” vinkkien perusteella Pyöräkeitaaseen. Huolto ei ainakaan onnistuisi kuin vasta viikon päästä. Mainitsin olevani läpikulkuturisti ja selviän kyllä, jos myyvät vaseliinituubin ja pitkävartisen 8 mm kuusiokoloavaimen ja mahdollisesti GXP-keskiönkin + avaimen varalle. Mitään noista ei kuulunut myyntiartikkeleihin, mikä oli outoa kun kauppa vaikutti pätevältä.
Seuraavaksi suuntasin Pyörähuolto Salmirannalle, sielläkään ei enää perjantaina iltapäivällä huolto onnistuisi, mutta sain ostettua rasvan ja kuusioavaimen illan askareita varten. Tirehtööri lahjoitti vielä nokareen DT Swissin erikoisrasvaa, kun mainitsin, että on ratchet-vapari, jossa vika voisi myös olla. Kiva kauppa.
Salon torin laidalla menin samaan pizzapaikkaan syömään saman lohipizzan kuin Lauhanvuoren tourneella kaksi vuotta aiemmin. Majoituskin oli illaksi sama kuin monella retkellä aiemmin. Siksi on myös ruutuja kertynyt ympäristöön ja lisää tuli tänäänkin.
Ensin kaupan kautta ja kohti majapaikkaa, Lehmijärven lomakeskusta. Hämeenkyläntie oli mainio sorapätkä samoin kuin Lehmijärvelle kulkeva retkeilyreitti. Turhan ikäviä nousuja näin lopuksi kylläkin.
Majoituksessa piti tuumiskella mikä rutinanpoistohuolto olisi kätevintä suorittaa huoneessa; rasvaisiko keskiön, takanavan, polkimet vai jotain muuta? Kaikkia toimenpiteitä ei kerralla kannata tehdä koska silloin ongelman syy jäisi selviämättä. Päätin valita helpoimman toimenpiteen ja huoltaa takanavan ja siksi hain myös yhteistilojen (majapaikan halpispuolella on sellaista) jääkaappiin viemistäni oluista toisen asennusolueksi.
Pyörä katolleen, kiekko irti ja napa auki, rasvaukset ja paketti takaisin kasaan. Helppoa ja hauskaa ja ylimääräinen ääntely olisi huomenna poissa. Sitten vain jälkiruuaksi se toinen olut jääkaapista, mutta… sehän oli varastettu! Kuka ihme viitsii? Epäilyksenalaisia ovat ainakin se hiippaileva pitkätukkainen vatsakas hevariaikamiespoika ja satavuotias höperö vanhus. Vanhus saa anteeksi, jos hän on syyllinen. Hevarin hakkaan jos kohtaan uudelleen. Piti sitten paikata lomakeskuksen baarissa.
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit