Lainaus Alkujaan tämän lähetti kh74 Katso viesti
Joo kyllä se varmaan on juuri noin kun sanoit, ja tosiaan Q-factorin leventäminen on ihan koeteltu ja käytetty keino erilaisiin jalkaongelmiin.
Harmillistahan tässä on, että sitä ei tiedetä. Bike fitting ei ole kovinkaan pitkään ollut tiedeperusteinen ala, eikä se isolta osin ole sitä vieläkään. Tuntuu siltä, että on paljon eri filosofioita, mutta harva oikeasti tietää mitä mikäkin asento tai mittasuhde tekee. Mistä päästään tähän seuraavaan osioon:


Tuossa äijän väitöskirja aiheesta, josta selviää kyllä aika hyvin mitä ja miten tutkittiin. Lehtiartikkelissa oli tästä osia:
https://etheses.bham.ac.uk/id/eprint...isley14PhD.pdf
Tässä väikkärissä iso ongelma oli aivan järjettömän pienet otannat. Mielenkiintoisimmassa tutkimuksessa (METABOLIC AND KINEMATIC EFFECTS OF SELF SELECTED Q FACTOR DURING BIKE FIT) osallistujia oli vain 10! Ko. tutkimuksessa selvitettiin, mikä vaikutus on sillä, että pyöräilijä itse valitsee Q-factorinsa sivuttain kelluvien polkimien avulla. Lisäksi ko. tutkimuksessa löydettiin vahva korrelaatio (ja laskukaava) käsillä roikkuessa nilkkojen etäisyyden ja Q-factorin välillä. Mutta 10 osanottajaa on niin vähän, ettei siitä voi ottaa mitään yleistystä, erityisesti kun osallistujat olivat taas kokeneita erittäin kovakuntoisia pyöräilyharrastajia. Otantaharhan riski tuossa on valtava, mutta siihen ei ole otettu missään tutkimuksessa mitään kantaa. Keskiarvojen laatiminen näin pienillä porukoilla on myös aika haastavaa.

Tuolla oli myös toinen mielenkiintoinen tutkimus (SELF SELECTED FOOT POSITIONING IN CYCLING), jossa testattiin jalan liikkuvuutta polkimella, jossa jalka pääsi kääntymään ja siirtymään sivulle vapaasti. Tässäkin oli vain 29 osallistujaa, mutta sentään myös vähemmän kokeneita pyöräilijöitä mukana.

Toinen tutkimus jossa sama havainto että kapeampi on tehokkaampi:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33167791/

Tässä jälkimmäisessä lisättiin spacereitä, eli levennettiin Q-factoria tavanomaisesta, ja seurattiin myös sitä että vaikuttaako koehenkilöiden lantion leveys asiaan. Ei vaikuttanut. Kapeampi oli kaikille tehokkaampi.
Tämä tutkimus olisi tosi mielenkiintoinen lukea, koska abstractista ei saa riittävästi tietoa vaikuttavista tekijöistä. Lantion leveys on mahdollista mitata aika monesta paikkaa, mutta tuossa ei käynyt ilmi mikä mitta on kyseessä. Lisäksi lantion leveys ei välttämättä ole se parametri, jonka perusteella johtopäätöksiä pystyy vetämään. Ilmeisesti pintapuolinen lantion leveyden mitta ei vielä esim. kerro juurikaan siitä, mikä satula (muoto / leveys) yksilölle sopii.

Tässä abstractissa myös häiritsee väite, että kapeampi on parempi koko populaatiolla, vaikka testiryhmä on jälleen äärimmäisen pieni (22 yksilöä).

Tutkimuksia ei oo montaa, mutta kyllä mä suht selvänä tätä toistaiseksi pitäisin, koska ensimmäisessä tutkimuksessa kokeiltiin naurettavan kapeita Q-factoreita, joita tavanomaisissa polkupyörissä ei voi olla, ja joihin testihenkilöt siis eivät ole voineet tottua => kapea oli energiatehokkaampi ja toisessa tutkimuksessa levennettiin Q-factoria verrattuna mihin on totuttu => kapeampi oli energiatehokkaampi.

Näyttää siis siltä että homma ei riipu koehenkilön lantion leveyksistä tai siitä mihin on totuttu pyöräillessä, vaan että kapeampi Q-factor on aina energiatehokkaampi submaksimaalisilla tehoilla, mitä siis kaikenlainen "tosissaan mutta ei aivan täysiä" pyöräily paljolti on. Olisi itse asiassa hieman hämmästyttävää mikäli näin EI olisi, koska jalat ovat pääasiassa kävelyyn ja juoksuun optimaalisesti sopeutuneet/luotu, ja siinä askeleen leveys on luonnostaan erittäin kapean Q-factorin luokkaa. Olisi hieman yllättävää mikäli jalkojen lihaksisto toimisikin energiatehokkaammin leveämmällä asennolla.
Toisaalta miksi tämä ylipäänsä edes meni energiatehokkuuteen, kun puhe oli kipujen korjaamisesta?

Lisäksi ei noilla otantamäärillä voida vielä sanoa selväksi yhtään mitään, paitsi jos päätetään valita perusjoukoksi vain hyvin kapea populaatiosegmentti (kokeneet kovakuntoiset maantiepyöräilijät). Eikä tuossa väikkärissä edes ollut lopputulemana, että kapeampi on parempi, vaan että "it depends" ja se mistä riippuu, on aikamoinen liuta muuttujia esim. ajotavasta alkaen.

Lisäksi kuten mä tuolla ylhäällä jo vähän aloitin, näissä tutkimuksissa (tai niiden abstrakteissa) ei ole riittävästi dataa, että pystyisit vetämään noin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Lähtökohtaisesti yksi tutkimus ei edes vielä kerro yhtään mitään. Jotta saataisiin jonkin tason konsensus, tarvittaisiin lukuisia tutkimuksia eri tutkijoilta (samalla tutkijalla saattaa olla intressi vahvistaa hypoteesi) ja meta-analyysi ko. tutkimuksista. Nämä on ihan mielenkiintoisia löydöksiä, mutta aika todella alkuvaiheessa ollaan tämän osa-alueen tutkinnassa.

Myöskään ajatusketju: "muttakun muttakun testissä tuskin oli yhtäkään testihenkilöä, joka ei pysty pyöräilemään maantiekammilla niiden kapeuden vuoksi" ei muuta tutkimuksen johtopäätöksiä pätemättömiksi koska:

1) Tutkimuksessa ei tutkittu mitkä Q-factorit ovat pitkällä aikavälillä polvikipujen kannalta käyttökelpoisia.
2) Tutkimuksissa mittailtiin Q-factoreita 90 mm:stä 270 mm saakka ja kaikissa kapeampi oli energiatehokkaampi. Testiryhmissä oli 100% varmasti porukkaa jotka ei pysty ajaan pitkiä aikoja polvien kipeytymättä äärimmäisen kapeilla tai leveillä Q-factoreilla mutta ei se muuta sitä tosiasiaa että kun mitattiin energiatehokkuutta kapeampi anto parempia mittaustuloksia.
Sä jätät huomioimatta huomattavan valikoitumisongelman. Jotta pääsee pyöräilyssä sille tasolle, että pystyy harrastamaan kilpailua tai saamaan VO2 Maxin tutkimuksissa kuvatulle tasolle, pitää olla aika paljon kilometrejä alla. Jos joku yksilö ei pysty käyttämään 150mm Q-factorin kampia niiden kapeuden vuoksi, tämä yksilö ei koskaan päädy tutkimuksessa tarkasteltuun kunto/kokemusluokkaan. Eli valikoituneissa ryhmissä on vain yksilöitä, jotka pystyvät käyttämään maantieleveyden kampia huomattavia tuntimääriä. On siis mahdollista, että ko. ryhmässä pystytään käyttämään myös kapeampia kampia.

Mutta jos katsot tuon väikkärin, niin siellä yhdessä tutkimuksessa oli ainakin yksi 160mm pinnassa ollut itse valittu Q-factor (taas 10 yksilöä, niin ei paljon juhlita). Ko. tutkimuksen löydös oli, että paras hyötysuhde ja vakaus löytyy nimenomaan itse valitusta Q-factorista eikä esim. 30mm kapeammasta. Väikkärin yhdessä toisessa tutkimuksessa ( OPTIMUM Q FACTOR AND LABORATORY TIME TRIAL
PERFORMANCE) kapeampi ei todellakaan ollut parempi 24min maksimitehojen kannalta ja itseasiassa kapeampi vaikuttaisi olevan huonompi kuin leveämpi, vaikkei kovin paljon. Vaikka fillaroinnissa mennään paljon siellä 60 % pinnassa, niin olisi se kiva saada tehoja ulos kun niitä tarvii.

Jos itse pitäisi vetää johtopäätöksiä noista tutkimuksista, niin yksilön itse valitsema Q-factor on paras. Populaatiotasolla ei vielä ole mitään käsitystä siitä, kuinka iso haarukka optimaalisissa Q-factoreissa on. Lisäksi, jos oman optimaalisen Q-factorin voi helposti selvittää roikkumiskokeella, pitäisi sitä tutkia aika paljon enemmän, koska se hyödyttää populaatiotasolla eikä vain huippu-urheilussa.