Vaha ja varastorasva ovat poolittomia yhdisteitä, joten ne sekoittuvat toisiinsa täysin ongelmitta.
Ainoat huolenaiheet varastorasvaisen ketjun vahaamisessa on:
A) Metallisilppu, mitä ketjuihin jää valmistusprosessissa. Tätä en itse halua vahan pohjalle lillumaan, vaikka se magneetilla sieltä pois nousisikin.
B) Varastorasvan liukeneminen pois ketjun sisäosista. Vaikka varastorasva liukenee nestemäiseen vahaan täysin, jää ongelmaksi rasvan huuhtominen pois ketjun sisältä. Ketjussa on suht tiukkoja paikkoja, joihin on vaikea saada kunnollista nestevirtausta, mutta riittävästi kun huljuttelee, niin kyllä se varastorasva sieltä pois lähtee. Lämpö notkeuttaa varastorasvaakin (Se varastorasva saattaa muuten joillain valmistajilla olla tahmeaa vahaa rasvayhdisteen sijaan. Mm. Shimanon ketjuissa on vähän lanoliinimainen haju).
Tavallaan yksi huolenaihe voisi olla varastorasvan vahan ominaisuuksia heikentävä vaikutus, mikä on kyllä ihan oikeutettua. Etenkin ns. "kuivissa" vahoissa lisääntynyt öljyisyys ei ainakaan paranna vahan ominaisuuksia.
Toisaalta jos kattilassa on esimerkiksi kilo vahaa ja ketjussa on parisen grammaa varastorasvaa, ei useammankaan ketjun varastorasvojen päätymisellä vahan sekaan liene käytännön vaikutusta vahan ominaisuuksiin.
Mutta jos varman päälle haluaa ottaa, voi suurimmat varastorasvat kiskaista pois haluamallaan liuottimella, jolloin lähtee myös valmistusvaiheen metallisilppu. Ketjun ei todella tarvitse olla ns. "steriili" ennen vahaamista.
HUOM! HOX! ATTENZIONE!
Yllä kuvattu pätee tosiaan vain pakasta vedettyihin ketjuihin. Jos ketjuja on käytetty, ne kannattaa pestä aivan putipuhtaiksi, ettei ketjuun kertynyttä ryönää turhaan siirrä vahan sekaan.
Kirjanmerkit