Pole Taival

[Jukka4130]

Yksittäisiä pyöriä toki olivat. Jos Pole olisi made in Finland, niin se olisi helppo valita. Nyt joutuu miettimään muitakin vaihtoehtoja.

Suomessa valmistettu runko on hienoa ajatus. Monella, ellei jopa useimmilla, tulee kuitenkin kynnys vastaan rungon maksaessa lähemmäs 2000 €, joka on varsin realistinen hintalappu täällä valmistetusta ja korkealuokkaisia materiaaleja käyttäen tehdystä jäykkäperärungosta.

Pakko tarttua tähän. Jonkinlainen pehmeys tai jousto ei ole mitään teräsrungon itseisarvoja vaan riippuu putken paksuudesta eri kohdissa, materiaali huomioon ottaen. Mitä halvempaan teräsrunkoon mennään, sitä varmemmin se on yhtä paksuutta koko matkalta; jousto-ominaisuudet sekä paino kuin ankkurilla. Teräs on runkomateriaalina saanut maineensa maantieltä, kun on tehty kaksois- ja kolmoisohennettuja runkoja joissa on oikeasti hienot ajo-ominaisuudet. Jollain ihmeellä teräs on onnistunut pitämään maineensa vaikka olisi mistä viemäriputkesta hitsattu super hyper hard core hard tail.

Olettaen, että kyse on pystysuuntaisesta joustosta, erot eri materiaalien välillä ovat suuresti liioiteltuja. Ensinnäkin jäykkäperäisissä rungoissa useimmiten käytetetty kaksoiskolmiorakenne on rakenteena määritelmällisesti hyvin jäykkä. Jos runko on rakennettu kestämään vähänkin aggressiivisempaa maastoajoa pitkällä aikavälillä, siitä tuskin löytyy merkittävää määrää pystysuuntaista joustoa ajossa ilmenevien voimien alla.

Putkirakenteissa jäykkyys määräytyy pääasiassa materiaalin kimmomodulin ja putkihalkaisijoiden perusteella. Seinämävahvuudella on merkitystä, mutta se on triviaalia luokkaa kahteen ensinnä mainittuun tekijään verrattuna. Ääritapaukset, kun mennään muutaman millin kymmenyksen seinämävahvuuksiin voivat olla poikkeus, mutta tällaisia harvemmin rungoissa tavataan, edes maantiellä. Taivutusjäykkyys kasvaa halkaisijan kuutioon, mikä antaa mittakaavaa miten jo muutaman millimetrin ero putkihalkaisijassa tekee merkittävän eron jäykkyydessä. Jos teräs- ja titaanirunkojen alumiiniserkkuja parempi "ajomukavuus" on todellinen ilmiö, lujuudeltaan korkeampien materiaalien mahdollistamat pienemmät putkihalkaisijat ovat suurelta osin sen taustalla.

Komposiittimateriaalit ovat asia erikseen niiden anisotrooppisten ominaisuuksien ansiosta, jolloin taivutusjäykkyys ja lujuus voidaan periaatteessa suunnitella ja rakentaa kuormitussuunnasta riippuvaiseksi. Miten paljon tätä suunnitteluvapautta saadaan sovellettua onnistuneesti fillarien rungoissa tai komponenteissa on hyvä kysymys.

Jos ajomukavuuden parantaminen on korkealla, rengasvalintaan ja -paineisiin sekä mahdollisten inserttien valintaan käytetty aika tuottaa todennäköisesti paremmin vasteen kuin runkovalinnan aprikointi.