Ilmasto lämpiää, ja tämä ilmiö on kääritty käsitteeseen "ilmaston muutos", johon kytketään ihmiskunnan syyllisyys.
Koko liikehdintä muistuttaa uskonnollista liikettä, ja ehkäpä onkin sellainen. Samoin kuin uskontoa ei saa kritisoida, ei myöskään saa kritisoida ilmastonmuutosta.
Silti joskus julkaistaan tällaistakin:
***
Se, mitä olen hahmotellut tänään, ei näy New York Timesissa. Sen sijaan
tulet lukemaan paljon "konsensuksesta" ja Kiotosta ja sen toimittajien
käsien vääntelystä siitä, että Yhdysvaltojen rajoittamattomat
hiilidioksidipäästöt vahingoittavat planeettaa.
Et tietenkään lue mitään siitä, kuinka Kioton kaltainen politiikka
vahingoittaa amerikkalaisia, erityisesti köyhiä ja vähemmistöjä, aiheuttaen korkeampia energian hintoja, hidastaen talouskasvua ja
vähentäen työpaikkoja. Sehän on Kioton todellinen tarkoitus, kuten EU:n
ympäristöministeri Margot Wallstrom sanoi paljastavalla rehellisyydellä.
Hänelle Kioto tarkoittaa "pelaamisen tasoittamista" yrityksille
maailmanlaajuisesti - toisin sanoen emme voi kilpailla, joten käytetään
hyvä olon sopimusta, joka perustuu huonoon tieteeseen, pelkoon ja
levottomuuteen (ja jolla ei ole mitään havaittavissa olevaa vaikutusta
ympäristöön) rajoittaa Amerikan talouskasvua ja vaurautta.
Kirjanmerkit