Lainaus Alkujaan tämän lähetti Jouko_T Katso viesti
Avainsana on vielä.
Veikkaanpa, että kymmenen vuoden päästä robotiikka ja tekoäly ovat niin kehittyneitä, että erottelu onnistuu - taloudellisesti.
Robotit ja keinoäly tuskin muuttavat fysiikkaa. Ihan oikeasti, käytetyn polttoaineen jälleenkäsittely alkaa olla mielekästä vasta sitten kun siihen liittyy sekaoksidipolttoaineen valmistus ja sitä hyödyntämään kykenevien kymmenien voimalaitosten verkko. Sellafield Britanniassa ja La Hague Ranskassa ovat aivan mielettömän kokoisia ja hintaisia laitoksia kymmenine tuhansine työntekijöineen eikä esim. Sellafieldissä siitä huolimatta sekaoksidin tuotanto päässyt koskaan alkutekijöistään eteenpäin ennen sen lopettamista. Ei ole vain sattumaa että jälleenkäsittelyä Japania lukuunottamatta on puuhailtu vain ydinasevaltioissa.

Käytetyistä polttoainesauvoista saadaan ainakin hajoamaton U-235 uusiin polttoainesauvoihin, sekä tusinan verran - tai ylikin - harvinaisia ja arvokkaita alkuaineita.
Joten käytetyistä polttoainesauvoista tullaan maksamaan - ehkäpä jopa enemmän kuin käyttämättömistä!
Käytetyn polttoaineen jälleenkäsittelyn tuotteita on kolme,

a) jäljelläoleva köyhtynyt uraani joka on siis lähinnä U-238 isotooppia,
b) reaktorissa hyötynyt plutonium joka voidaan hyödyntää sekaoksidipolttoaineessa sekoitettuna luonnon- tai köyhtyneeseen uraaniin ja
c) korkea-aktiiviset fissiotuotteet.

Jälleenkäsittelyä tehdään lähinnä plutoniumin talteenoton takia ja myös siksi että korkea-aktiivisen jätteen volyymi pienenee rajusti kun se erotellaan uraanista ja plutoniumista. (Poikkeuksena plutoniumin asetuotanto ja Britannian Magnox-polttoaine joka oli magnesiumin korrosioalttiuden takia pakko jälleenkäsitellä.)

Käytössä oleva PUREX-prosessi ei erittele aktinideista rodiumia eikä muitakaan. Jos maailman suurimmat jälleenkäsittelylaitokset eivät ole katsoneet niiden erottelua kannattavaksi, lienee aika luontevaa uskoa ettei se kannattaisi Suomessakaan.