Karkealla jaolla tarkasteltaessa ihmismielessä on kaksi "lohkoa": faktainen järki <-> vastassaan tunteet.
Valitettavasti jälkimmäinen on ajattelun ja mielen herra, joten järki menee sinne, mihin tunteet sen ohjaavat.
Joihinkin asioihin enemmistö ihmisistä suhtautuu faktapohjaisesti, toisiin taas tunteilla. Jälkimmäiseen kuuluu ydinvoima - ja varsinkin ydinjätteet.

Voin kuvitella, että on aika turhauttavaa yrittää todistella esim. ydinjätteiden hyödyistä, koska tunteet eivät nyt kerta kaikkiaan moista näkökulmaa hyväksy.
Jos olisin järkevä, niin lopettaisin tähän, ja lähtisin kahville, mutta kun en ole (kahvittelutuulella vai järkevä?).

Käytetyillä polttoainesauvoilla voisi jopa tehdä hyvää bisnestä, vaikkapa näin:
- ensin "otetaan" maailman maiden voimaloista käytetyt polttoainasauvat "varastoon" Suomen kallioperään.
Kilohinta moiselle hyväntekeväisyydelle on tietysti - sikamaisen korkea. Esim USAssa on laskeskeltu, että heidän kustannuksensa jätteiden loppusijoittamisesta maksaa vähintään 100 miljardia.
Entäpä jos Suomi suostuu ottamaan ne vastaan, vaikkapa 10 miljardin hinnasta?

Ja sitten meillä on "ongelma" seuraavat 100 000 vuotta. Niinhän?
Entäpä jos muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä myymme ne takaisin korkeammasta hinnasta?
Hä? Täh?

Polttoainesauvojen korkea-aktiivinen "jäte" - on siis haitta - siis jäte. Entäpä, jos sanoisin, että käytetyt polttoainesauvat ovat kallisarvoista raaka-ainetta?
Voiko noin olla? Kyllä voi, sillä fissioreaktio tuottaa harvinaisia alkuaineita, joillla on erittäin korkea kilohinta.

Otan tähän esimerkkinä vain yhden alkuaineen - rodiumin. Sen kilohinta on nyt 400 000 dollaria, eli 400 miljoonaa/tonni.
Sitä syntyy fissioreaktiossa: Rodiumin tuotto: U-235 -> 3.6% Rh. Polttoainesauvoissa U-235 isotooppia on 3%.

"ydinjätettä on maailmassa tällä hetkellä 450000 tonnia" jossa U-235 osuus on (oli) 13 500 tonnia.

Siispä polttoainesauvoissa on 486 tonnia Rh-alkuainetta hintaan: 195 miljardia.
Kattanee erottelukustannukset?