Lainaus Alkujaan tämän lähetti JackOja Katso viesti
Maaseutu kuihtui kun pienviljelijäisyys ei ollut enää kannattavaa. Valtio maksoi rahaa kesannoinista ja peltojen "paketoinnista". Ei siinä jälkipolvia kiinnostanut jäädä tilalle asumaan vaan leipä piti hankkia muualta.

Nimim. "1. polven kaupunkilainen", kummankin puolen isovanhemmat olivat pienviljelijöitä ja maitotilallisia, mutta alle eläkeikäisinä olivat jo joutilaana 70-luvulla. Eikä ollut autoja, joiden käyttöön bensan hinta olisi vaikuttanut.

Pahoittelut tosi vanhaan viestiin vastaamisesta. Mutta..

Sotien jälkeen perustettiin valtaisa määrä uudistiloja siirtoväelle ja rintamamiehille. Se oli sen ajan sosiaalipolitiikkaa. Valtaosa tiloista oli pieniä, tuollaiset 5-10 peltohehtaaria, joka antoi mahdollisuuden pitää muutamaa lehmää. Perustoimeentulon se tarjosi perheelle kuitenkin. Suurten ikäluokkien vartuttua aikuisikään tuossa 70-luvun taitteessa ongelmaksi tuli työllistyminen. Ei noilla pikkutiloilla olisi ollut mahdollista saavuttaa samaa elintasoa kuin ikätovereilla muualla, eikä muutenkaan sellainen elättäisi kuin yhden niistä lapsista. Palkkatyö tarjosi paremmat näkymät. Muutettiin joko etelän kaupunkeihin tai Ruotsiin. Ja samaan aikaan maatalouden ylituotanto oli kasvava ongelma. Ratkaisuksi tarjottiiin noita kesannointi/peltojem paketointisopimuksia, jolla jo ikääntyvät vanhemmat saattoivat lopettaa varsin raskaankin työrupeaman, ja valtio maksoi korvausta. Tämä toteutui etenkin niillä tiloilla joissa kukaan lapsista ei ollut halukas jatkamaan maanviljelijän uraa. Osalla tiloista kuitenkin jatkaja löytyi, tämä ehkä osti naapureidenkin tilat, laajensi ja kasvatti tilakokoa. Väki toki maaseudulla väheni, 50-60-luvuilla rakennettuja kansakouluja suljettiin kun lapsimäärät romahtivat ja pienimmät kyläkaupat lopettelivat yksi kerrallaan.

Tilanne jatkoi varsin stabiilina aina 80-luvun lopulle asti. Vielä kasarilla kirkonkylän torin reunalla oli neljän pankin konttorit (Posti-, Säästö-, Osuuspankki ja KOP tai SYP tai jopa molemmat). Ja muitakin palveluita: kuka vielä muistaa että S-kaupan ja Keskon lisäksi meillä oli E-Osuuskaupat ja T-kaupat, eikä niin pientä taajamaa ollut ettei noiden kaikkien liikkeitä sieltä olisi löytynyt. Kasarin aikana alettiin maatalouspolitiikassa tehdä vähittäistä muutosta siihen suuntaan, että kaikkein pienimpien tilojen saamia tukia vähennettiin ja niitä suunnattiin isommille. Holkeri oli silloin pääministerinä, puhuttiin "hallitusta rakennemuutoksesta". Ei se sitten niin hallittu ollut, kuten seuraava vuosikymmen osoitti.

Ysärin alussa alkoi sitten tapahtua toden teolla. Laman ja pankkikriisin seurauksena kauppaketjut vähenivät (Tuko ja E-osuuskauppa) ja pankkiverkkoa saneerattiin (Säästöpankit ajettiin alas ja Postipankista tuli Leonia ja myöhemmin Sampo, KOP ja SYP laittoivat hynttyyt yhteen). Ja alettiin puhua EY-jäsenyydestä, joka sitten toteutui vuonna 1995. Tämä oli oikeastaan se viimeinen kulminaatiopiste pientiloille. Kun aiemmin valtio oli tukenut maataloustuotteiden (maidon, viljan) hintaa, nyt tuotehinnat romahdutettiin yhdessä yössä markkinahintatasolle ja tukea alettiin maksaa pellon pinta-alan mukaan, maan omistamisesta. Ainut keino pärjätä uudessa tilanteessa oli tehostaa ja laajentaa tilakokoa merkittävästi. No maitoa ja viljaa tuotetaan tänäänkin Suomessa riittävästi, ero 80-lukuun on se että tuottavien tilojen määrä on murto-osa siitä mitä silloin.

Autoistumisella ja "halvalla bensalla" oli tuon maaseudun autioitumisen ja rakennemuutoksen kanssa hyvin vähän tai ei lainkaan tekemistä. Eikä autot tai bensa Suomessa koskaan halpaa ole ollut. Ne nimellishinnat kasarilta pitää suhteuttaa silloiseen tulotasoon.