Lainaus Alkujaan tämän lähetti pulmark Katso viesti
Juu, kysyntää tarvitaan että voidaan myydä. Lisäksi kasvavalla kysynnällä on usein hintaa nostava vaikutus. Päätehakkuut ovat joskus tarpeellisia ns. yli-ikäisissä ja hoitamattomissa metsissä. Hoitamattomien metsien hiilitase pienenee kun puiden kasvu on pysähtynyt ja lahoaminen lisääntyy. Puusto ei enää sido CO2 ilmasta yhteyttämisessä ja lahoaminen tuottaa ilmakehään CO2 päästöjä. Lahoaminen on ikäänkuin hidasta puun palamista, mikrobit hoitavat siinä liekkien osuuden mutta lopputulos on sama eli CO2-päästöjen syntyminen. Avohakkuiden jäljiltä pitäisi sitten hoitaa metsän uudistus. Avohakkuut on ongelmallisia myös myrskyjen kannalta. Tuuli ikäänkuin kerää voimaa aukealta ja sitten iskee metsään. Kun käy metsässä myrskyn jälkeen tuon huomaa siitä että aukkojen reunoissa on kaatuneita puita, keskellä metsää niitä harvoin on.

Ilmastonmuutos lisää metsän kasvua koska lämpimämpi ilmasto, kasvukauden pidentyminen ja CO2 pitoisuuden lisääntyminen luo paremmat edellytykset puiden kasvulle. Kuivuus ja erilaiset metsätuhot ovat riskejä. Puulajeista erityisesti koivu hyötyy lisääntyvästä lämmöstä. Matalajuurisena kuusi kestää huonosti myrskyjä ja on altis kuivuudelle. Kuusen erityisongelma on jo nykyoloissa sen alttius tuhoille kuten juurikäävälle ja kirjanpainajan tuhoille. Tulevaisuudessa nämä ongelmat voivat kasvaa, sillä ilmaston lämmetessä myös tuhonaiheuttajat lisääntyvät tehokkaammin. Aktiivisen metsänhoidon merkitys entisestään korostuu.

Metsien taloudellisesta käytöstä huolimatta Suomen metsävarat ovat kasvaneet kiihtyvällä vauhdilla useiden vuosikymmenien ajan ja kasvun ennustetaan jatkuvan. Metsävarojen kasvu johtuu muun muassa aktiivisista metsänhoitotoimista ja myös tähän saakka tapahtuneesta ilmastonmuutoksesta.

Vastuullisuudesta sen verran että metsänhoito on kokonaisuus. Siinä on ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus. Näitä kaikkia voidaan harjoittaa yhtäaikaa. Hyvin monella ihmisellä jolla ei ole mitään henkilökohtaista suhdetta metsään ja parilla poliittisella puolueella on hyvin rajoittunut näkökulma metsään. He näkevät metsänhoidossa vain ekologisen ja taloudellisen puolen ja niiden välisen ikuisen ristiriidan ja vastakkainasettelun. Jotta ekologinen puoli voittaisi metsiä ei saa hoitaa ja taloudellisesti hyödyntää vaan ne pitää jättää hoitamatta sellaisenaan ns. luonnontilaan. Tästä sitten seuraa mm. metsien hiilinielujen pieneneminen kun metsän kasvun päättyessä puiden lahoaminen lisääntyy ja metsän CO2 päästöt kasvavat. Samoin metsätuhot lisääntyvät.

Ekologiseen ulottuvuuteen liittyen metsään voidaan hakkuiden yhteydessä jättää ns. säästöpuuta jonka annetaan lahota monimuotoisuuden turvaamiseksi tai jättää jo lahonneet puut ennalleen. Samoin kulottamiseen liittyy sekä metsänhoidollinen että ekologinen puoli. Metsänhoidollisessa kulotuksessa maaperän ravinneolot paranevat. Säästöpuuryhmiä voidaan polttaa jolloin ne tarjoavat elinpaikan palaneesta puusta riippuvaisille eliölajeille.

Sosiaalisesta ulottuvuudesta Ohiampuja kirjoitti erittäin hyvin. Metsä on ikäänkuin vain lainassa pitkässä sukupolvien jatkumossa. Tämä tarkoittaa sitä että kukin sukupolvi hoitaa sitä metsää aktiivisesti ja jättää sen jälkipolville mieluummin jopa paremmassa kuosissa kuin on itse sen edelliseltä sukupolvelta saanut. Samoin opettaa ja tutustuttaa jälkipolvet ihan konkreettisesti metsään ja sen ekosysteemiin - puihin, kasveihin, marjoihin, eläimiin, luonnonilmiöihin jne ja kaikkeen siihen mihin metsää voi käyttää - virkistäytymiseen vaikka vaan kävelyn ja yleisen ihmettelyn muodossa tai sitten vaikka metsästyksen ohessa.
Pitkä stoori. Osaan noista oli otettu kantaa hesarin kuukausiliitteessä. Esimerkiksi puiden nopea kasvu ei välttämättä ole hyvä asia. Eikä se avohakattu raiskio ole mikään silmän- tai muunkaan ilo, vaikka kuinka sinne istutetaan taimia.