"Gravel Grinding" -fillarit

[MAS]

^ Ja toisille riittää vannejarrut. Omassa URSissa 180/160 ja en pienempiin vaihtaisi ainakaan edessä. Maastureissa sitten vielä järeämmät ja kun 200mm edessä on tottunut niin pienemmät laikat tuntuvat kovin tehottomilta. Kai Suomen olosuhteissa pysähtyy millä vaan, kyse siihen mihin on sormet tottuneet. Tiukoissa tilanteissa vaadittavat sormien paineet tulee selkärangasta ja jos maasturissa on tottunut kevyeeseen sormeiluun eikä "kouralliseen" niin ei tulos jollakin pikkulaikoilla ole aivan odotettu gravelissa.

[stenu]

^ Ai miten niin "riittää"?

700c-kiekollisessa vannejarrupyörässä levyn halkaisija on se 622 mm ja ainakaan MiniMotoilla jarruteho ei häviä Sramin maantiehydroille mitenkään erityisesti jos yhtään ellei jopa päin vastoin. Vannejarrujen "tehottomuus" on urbaanilegendaa tai sitten se perustuu ö-luokan cantileverihin yhdistettynä huonoihin jarrupaloihin ja kökkövanteisiin, jolloin oikeampi vertailukohta olisi kaikkein halvimmat mekaaniset levarit joustavien vaijerinkuorien kera.

[MAS]

^ Ei ollut tarkoitus sanoa negatiivisessa sävyssä vain ainoastaan todeta että toisille vannejarrutkin täyttävät tarpeen, joka lienee kombinaatio välppeitä, kykyä ne säätää, tottumuksia ja käyttötilanteita. Eri vannejarru-mallien, jarrupalojen ja vanteiden kanssa on tullut niin maasturi, cx kuin maantiefilojen kanssa askarreltua jokunenkin tovi ja kuivalla kelillä optimisäädöissä parhaimmillaan ei valittamista ole ollut. Mutta siinä missä esim. maasturilla levyt ovat tasaisen varmat suoraan paketista vedettynä (satunnainen ilmaustarve huomioiden) niin vannejarrut enemmän olosuhde- ja säätöherkkiä, hauskimmat hetket lienee pakkaskauden ajoissa kun vanteet saa jossakin lätäkössä ensin kastumaan ja sitten jäätymään.

Nyt kun mieltymyksistä väännetään niin samalla linjalla jatkaen tunnustan että pidin aiemmin sähkövaihteita aivan turhana innovaationa ja nyt kun URSissa on Force axs (1x12) ollut vajaan vuoden (Rival mekaaninen alunperin) niin eipä taida olla takaisin vaihtamista mekaanisiin, ja ennen niin täsmällisen ja lyhytliikkeisen tuntuinen X01 Eagle maastureissa tuntuu nyt korkeintaan "siedettävältä" ??

[hece]

Toisille riittää myös 36 isoin takaratas maasturissa koska eihän tässä alpeilla ajella

XXL:ssä mekaanista jarrutusvoimaa tarjolla 800e. Vaihteita 2x8. White GX Lite 21. Näyttää identtiseltä viime vuotiseen (ja sitä edelliseen) nähden:
https://www.xxl.fi/white-gx-lite-21-...179895_1_style

Gravel-nyyppänä olen noita geometrioita koittanut tulkita ja tuo White on kai aika "perinteinen" maantiepyörämäinen graveli. Geotaulukot löytyy koko-opas -kohdasta. Vähän pidempi chainstay ja matalampi keskiö kuin perinteisissä cycloissa ja korkea emäputki. Toe overlap pitkäkenkäisenä mietityttää. Eipä tuosta halvasta olekaan XL:ää mitä 193 pitkänä kaipaisin.

GX Pro/Lite

	S/48cm	M/51cm	L/56cm	XL/58cm
Reach	378 mm	386 mm	394 mm	402 mm
Stack	551 mm	580 mm	599 mm	625 mm
Head tube Angle	70°	71,5°	71,5°	72°
Bottom Bracket Drop	70 mm	70 mm	70 mm	70 mm
Wheelbase	1030 mm	1034 mm	1048 mm	1059 mm
Chainstay Length	430 mm	430 mm	430 mm	430 mm
Head Tube Length	135 mm	160 mm	180 mm	205 mm
Top Tube Length	541 mm	558 mm	572 mm	587 mm
Seat Tube Angle	73,5°	73,5°	73,5°	73,5°

[stenu]

Juu ja tämä on nyt vähän tämmöinen tietoisesti statement tyyppinen mielipide, joten sorry jo etukäteen jos joku ärsyyntyy. Siihen nähden, miten paljon nykyfillareissa on erilaisia ”must have” -juttuja, tämmönen simppeli, vanhanaikainen cyclocross-pyörä vaihteilla tai ilmankin on yllättävän tehokas, mukava, hauska ja huoleton. Jos hyvyyden mittarina on vaikkapa tavisharrastajan keskinopeus lenkeillä, niin todelliset suorituskykyerot on niin marginaalisen pieniä, että niillä ei ole mitään merkitystä. Jos hyvyyden mittarina on ajamisen hauskuus, vertailu käy vielä tiukemmaksi, koska pelkällä fun factorilla mittattuna tämä on yksi hauskimpia pyöriä, mitä olen omistanut ja sellaisena myös pysyy. Jatkakaa speksaamista, mä lähden kesälomalle

(Suora tolppa on tilapäisratkaisu, kun pyörässä ollut hajosi ja tollanen oli ylimääräisenä. 74 asteen satulaputken kulman ja suoran tolpan kanssa paino menee liikaa käsille gg-touhuissa. Krossissa toi toimii, kun pääsee helpommin satulan taakse jyrkemmissä pudotuksissa ja cx-kisoissa mukavuudella ei niin ole väliä.)



E: sellaistakin olen miettinyt, että jos UCI suuressa viisaudessaan ei olisi mennyt downgreidaamaan cx-pyörien maksimirengaskokoa 33 milliin ja suurinta osaa valmistettavista krossirenkaista ei olisi downgreidattu sitä myöten (mikä oli ihan hölmöä, koska UCI-krossia ajetaan tuubeilla ja sillä, että minkä kokoisia harrastajien avorenkaat on, ei ole mitään väliä), niin olisiko koko gg-pyörägenreä tarvittu mihinkään, jos kaupasta myytävien krossareiden renkaat olisi pysyneet 35-millisinä.

E2: huomannette, että mulla alkaa olla pieni gg-ähky kaikenkaikkiaan, kun siitä tuli se pyörätyyppi, jossa noin suunnilleen niitä ”must have” -juttuja on tätä nykyä eniten, koska hype ja sitä myöten markkinapotentiaali on suurin.

[JohannesP]

Jos tulisi sopiva vannejarrullinen paremman pään teräs/titaanirunkoinen gg-pyörä vastaan sopivaan vannejarruviilattuun hintaan vastaan niin enemmän tollanen kiinnostaisi kuin moni saman hintaluokan levyjarru-gg. Taidan olla vähemmistöä nykymarkkinoilla.

Tälläselle mukavuudenhaluiselle sadekeliä välttävälle ja kaikkea ylimääräistä säätämistä vihaavalle voisi olla oikein sopiva yhdistelmä. Lisäksi hydrokahvat suuremman koon takia istuu paljon huonommin omaan kouraan mitä mekaaniset. Viikon Sram AXS käyttäneenä noi kahvat oli hirveät verrattuna mekaanisiin Srameihin tai puhumattakaan Campan kahvoista.

Canyonin cyclonkin myin aikoinaan pois pelkästään siitä syystä, kun jarruja ei saanut ikinä hiljaiseksi ja tehokkaiksi vaikka moni eri mekaanikko yritti.

[Padex]

Eikös nuo MiniV-jarrut ole ihan ärsyttäviä säätää kohilleen? Muistelen, että piti palat melkein hangata vanteeseen. Nykyaikaistin ite jarrut paremman pään cantilevereihin, ne nyt on ihan hyvät olleet.

[pturunen]

Täytyy olla huono tuuri käynyt jos mukavuudenhaluisena ja sadekeliä välttelevänä on saanut äänekkäät jarrut. Omat kokemukset ovat levyjarruista sellaiset, että kuivalla niitä ei huomaa käytössä, mutta sadesäällä huutavat kuin kiimainen hirvi - merkistä riippumatta. Muutamia ärsyttäviä tyyppivikoja lukuunottamatta levarit ovat olleet erittäin harmittomat omassa käytössä. Kuivan kelin hankaus(ääni)ongelmat johtuvat pääasiallisesti kieroista levyistä, johon auttaa lähes aina pieni kuritus työkalulla TAI jumittavista männistä, johon auttaa putsaus ja (SRAM jarruilla) liukastus DOT-rasvalla. Cantit toimivat oikein hyvin aikoinaan, mutta jarrutusteholtaan "paremmat" V-jarrut olivat sitten sellaista säätämistä, että levyjarruihin siirtyessä elämä parani oleellisesti.

Opin tosin hiljattain, että nykyisin saa myös hydraulisia vannejarruja...

[F. Kotlerburg]

^ Ja toisille riittää vannejarrut. Omassa URSissa 180/160 ja en pienempiin vaihtaisi ainakaan edessä. Maastureissa sitten vielä järeämmät ja kun 200mm edessä on tottunut niin pienemmät laikat tuntuvat kovin tehottomilta. Kai Suomen olosuhteissa pysähtyy millä vaan, kyse siihen mihin on sormet tottuneet. Tiukoissa tilanteissa vaadittavat sormien paineet tulee selkärangasta ja jos maasturissa on tottunut kevyeeseen sormeiluun eikä "kouralliseen" niin ei tulos jollakin pikkulaikoilla ole aivan odotettu gravelissa.

Emmä kyllä ymmärrä. 140/140 laikat ja pito se aina ennen loppui gravelrenkaista kesken kuin jarrujen teho eikä tarttenu rystyset valkoisena puristaa. Ainoa jarrut kyllä jotka olen saanut haisemaan. Tämä tapahtui Iso-Syötteeltä alas tullessa. Se sorakelvi on paikoitellen kohtuu jyrkkä.

[JohannesP]

Täytyy olla huono tuuri käynyt jos mukavuudenhaluisena ja sadekeliä välttelevänä on saanut äänekkäät jarrut. Omat kokemukset ovat levyjarruista sellaiset, että kuivalla niitä ei huomaa käytössä, mutta sadesäällä huutavat kuin kiimainen hirvi - merkistä riippumatta.

Veikkaan et noi omat lähelle ensimmäisiä Shimanoja oli vaan yksinkertaisesti maanantaikappaleet, koska ei niissä varsinaisesti mitään vikaa näyttänyt olevan, mutta silti aivan tehottomat ja äänekkäät. Pari vuotta noiden kanssa jakso tapella mikä söi ajointoakin hyvin paljon niin pienet traumat pääsi syntymään. Mut eipä tuollaista vannejarrullista gg-pyörää kuitenkaan enää viitsisi uutena ostaa.

[stenu]

Eikös nuo MiniV-jarrut ole ihan ärsyttäviä säätää kohilleen? Muistelen, että piti palat melkein hangata vanteeseen. Nykyaikaistin ite jarrut paremman pään cantilevereihin, ne nyt on ihan hyvät olleet.

Joo kaksi asiaa vaikuttaa. Ensinnäkin ne 90 mm pitkällä längellä olevat Tektrot ja Shimanot voi olla hankalia. Lyhyemmillä längillä olevat Trp:n 8.4 ja MiniMoto jättää enemmän säätövaraa, mutta rajaa renkaan maksimikoon n. 40 milliin. Toinen on se, että millaiselle korkeudelle jarrutapit on sijoitettu runkoon ja haarukkaan. Jos jarrutapit on ylhäällä ja jarrupala tulee länkeen säätövaran alareunaan, on mutavara pienempi mutta tehoa enemmän ja päin vastoin. Cantien suurin ongelma on heikko teho, joten cantien kanssa tapit kannattaa olla mahdollsimman ylhäällä, jolloin längissä on vipuvartta eniten. Mini-v-jarrujen kanssa päin vastoin.

Mulla tapit on molemmissa pyörissä suunnilleen niin alhaalla kuin voi. Reilummin mutaisissa Krossikisoissa suht lähellä rengasta renkaan yli menevä vaijeri kyllä kerää heinikkomoskaa, mutta hyvin oon selvinnyt kymmenen vuoden krossikisatkin noilla. Gg-touhuissa edes kaikkein mutaisimmilla lenkeillä ei joudu ajamaan samanlaisissa olosuhteissa kuin mutanurmikko HelCX:ssä, joten gravelilla toimivat paremmin kuin hyvin ja säätäminen on paljon helpompaa kuin cantilevereiden.

Mut eipä tuollaista vannejarrullista gg-pyörää kuitenkaan enää viitsisi uutena ostaa.

Joo kehnoa alkaa olla leveämpien ja keveämpien vannejarrutubelessvanteiden saatavuus ja kohtuu suuri on riski, että jossain vaiheessa niitä ei saa enää ollenkaan. Harmillista, koska mua kiinnostaisi vielä teettää yksi vannejarrurunko, mutta kynnys alkaa tosiaan olla aika iso. Onneksi ei ole akuuttia tarvetta ostaa mitään tällä hetkellä.

Ja nyt poistun sinne kesälaitumille.

[misopa]

E: sellaistakin olen miettinyt, että jos UCI suuressa viisaudessaan ei olisi mennyt downgreidaamaan cx-pyörien maksimirengaskokoa 33 milliin ja suurinta osaa valmistettavista krossirenkaista ei olisi downgreidattu sitä myöten (mikä oli ihan hölmöä, koska UCI-krossia ajetaan tuubeilla ja sillä, että minkä kokoisia harrastajien avorenkaat on, ei ole mitään väliä), niin olisiko koko gg-pyörägenreä tarvittu mihinkään, jos kaupasta myytävien krossareiden renkaat olisi pysyneet 35-millisinä.

Ei välttämättä olisi keksitty tai ainakaan varsinaista tarvetta olisi ollut (markkinamiehet hiljaa siellä!). Ajaahan lajin lengenda Ted King taas tulevana viikonloppuna Unbound Gravelin Cannondalen SuperX:llä, joka on alunperin cx-pyörä. Siihen kun vieläpä sattuu mahtumaan 45mm kumit. Voisin myös itse ihan hyvin ajella tuommoisella Revoltin sijasta. Nyt vaan näyttää graveleissa suuntaus menevän koko ajan polkuajoa kohti, joka minun mielestäni ei ole enää gravelia siten miten itse asian näen. Ne ovat minusta enemmän sellaisia pyöriä, jotka ovat välttäviä/kohtalaisia joka ajoalustalla, mutta eivät missään hyviä.

[pturunen]

Oma graveliin siirtyminen (tai lue maastosta taas katu/soratie ym. ajoon) tapahtui juuri kasvaneiden rengasleveyksien myötä. Katuajot jäivät aikoinaan epämukavuuden takia, mutta nykyisillä ilmatiloilla on kuin pumpulilla ajelisi. Setämiehen selkä kiittää. Lopulta on ihan sama millä termillä tuota kutsutaan, minulle oleellista on se, että sillä voi mennä kaikkialle. Eilen kävin tutkimassa Viikin polkuja, ajelin hiekkateitä ja poljun lujempaa Kehä I:n uusilla kelveillä. Näillä reissuilla jää ajanotot ym. jutut pois ja kyse on ulkonaolosta, omasta ajasta ja hauskanpidosta. En keksi siihen parempaa pyörää kuin tämä parjattu "gravel".

[kervelo]

^Aika paljon alkaa noilla sorapätkilläkin olemaan stravan segmenttejä eli kyllä se suorittaminen puskee sillekin puolelle.

Noista hydraulisista vannejarruista: Magura taisi tuoda ekat versiot markkinoille jo 1980-luvun lopulla. Muistan, kuinka niihin aikoihin joku tuttu oli jo sellaiset maasturiinsa asentanut ja niitä sitten ringissä ihmeteltiin.

[pturunen]

Uninstalloin stravan joku aika sitten. Siihen loppui suorittaminen.

[paaton]

Uninstalloin stravan joku aika sitten. Siihen loppui suorittaminen.

Ai tsaakeli. Ei ole kyllä lujasti mennyt, jos on stravaa varten pitänyt urheilla.

[JKO17]

Uusi Canyon Grizl tuli tänään taloon. Laitoin kuvan myös osioon pyöräsi kuvat. Ajoasennon säädin maantieasentoon sillä poikkeuksella että tanko on noin 4 cm korkeammalla.
Oli kivaa ajella sekalainen asfaltti-soratielenkki, aika paljon tuli lisää uutta ajettavaa ja lenkkimahdollisuuksia. Ei tuo nyt kauheasti poikkea maantiepyörästä paitsi rengastuksen osalta. Tämä koskee minun ajamista, joka on sellaista ei teknistä lenkkeilyajoa.

Tuollainen kohtuullisen lähellä maantiegeometriaa oleva pyörä, jossa on 40 +- mm renkaat sekä mahdollisuus lokasuojiin on pyörätyyppi joka olisi aika varmasti tullut suosioon ilman markkinointiakin. Sen käyttöalue on laaja, ja toimii varmasti monille luotettavana peruspyöränä.

[MAS]

...

E: sellaistakin olen miettinyt, että jos UCI suuressa viisaudessaan ei olisi mennyt downgreidaamaan cx-pyörien maksimirengaskokoa 33 milliin ja suurinta osaa valmistettavista krossirenkaista ei olisi downgreidattu sitä myöten (mikä oli ihan hölmöä, koska UCI-krossia ajetaan tuubeilla ja sillä, että minkä kokoisia harrastajien avorenkaat on, ei ole mitään väliä), niin olisiko koko gg-pyörägenreä tarvittu mihinkään, jos kaupasta myytävien krossareiden renkaat olisi pysyneet 35-millisinä.

E2: huomannette, että mulla alkaa olla pieni gg-ähky kaikenkaikkiaan, kun siitä tuli se pyörätyyppi, jossa noin suunnilleen niitä ”must have” -juttuja on tätä nykyä eniten, koska hype ja sitä myöten markkinapotentiaali on suurin.

Ei välttämättä olisi keksitty tai ainakaan varsinaista tarvetta olisi ollut (markkinamiehet hiljaa siellä!). Ajaahan lajin lengenda Ted King taas tulevana viikonloppuna Unbound Gravelin Cannondalen SuperX:llä, joka on alunperin cx-pyörä. Siihen kun vieläpä sattuu mahtumaan 45mm kumit. Voisin myös itse ihan hyvin ajella tuommoisella Revoltin sijasta. Nyt vaan näyttää graveleissa suuntaus menevän koko ajan polkuajoa kohti, joka minun mielestäni ei ole enää gravelia siten miten itse asian näen. Ne ovat minusta enemmän sellaisia pyöriä, jotka ovat välttäviä/kohtalaisia joka ajoalustalla, mutta eivät missään hyviä.

Minulle cx:n ja gravelin ero on siinä että toisessa kehitys jäädytettiin UCI:n voimin ja toisessa on ollut vapaus luoda eri näkemyksiä siitä mitä "gravel" voi olla. Ja onneksi maailmaan mahtuu monia näkemyksiä ja parjatut markkinamiehet pitävät huolen että uuden keksijät pysyvät myös leivän syrjässä kiinni, muuten loppuisi innovointi aika nopsaan. Toiselle gravel on bitumia & sileitä sorateitä ja toiselle pyörä jolla pärjää lähes kaikkialla (ja kevyt kantaa olkapäällä sitten kun ei enää pärjää). Ja toisin kuin CX:ssä kukaan ei pääse määrittämään mikä on se ainut "oikea" gravel. Pieni harras toive on myös että kun pyörien geometrioissa jne. on innovoinnille tilaa niin jäisi vähemmälle komponentti-rajapintojen pienet inkrementaaliset mutta yhteensopivuuden tehokkaasti tuhoavat säätämiset.

Mutta onko tässä kehityksessä joku hävinnyt? CX:iä saa kaupasta edelleen perinteisin speksein ja hinnatkaan eivät paisu kun hype on muualla ja gravelia on puolestaan joka lähtöön eri spekseillä ja geometrioilla. Tuubivanteet ja tuubigummit taisivat joutua vielä syvemmälle ahdinkoon, mutta ei ole tullut kyllä omia vanhoja yhtään ikävä, päin vastoin standardien lähentyessä maastureita onnistuin siirtämään kiekot suoraan vanhasta pre-boost Epic:stäni suoraan URSiin.

Kovin hiljaiseksi voisi toki jäädä foorumikeskustelut jos ei täällä pääsisi väittelemään siitä kenen valinnat ovat fiksuimpia ja perustelluimpia. Kun täällä useammin näyttää olevan "ennen oli parempi" klubi äänessä niin todettakoon että omaan silmään perinteiset ohuet teräsputki- / titaanirungot, vannejarrut jne. näyttävät about yhtä innostavilta kuin menneiden aikojen autot: hyvin laitettuna kiva vilkaista toisen alla mutta minkäänlaista omistamisen halua ei kyllä synny itselle. Tuotekehityksessä lähes koko duuniuransa tehneenä preferenssit osuvat moderniin estetiikkaan ja uuteen teknologiaan. Eikä kyse ole siitä että uusin teknologia fillareissa olisi jotenkin ylivertaista vanhempaan verrattuna, tuotteena näissä innovaatio on kuitenkin ollut suht hidasta verrattuna siihen mitä on nähty monella muulla alalla - maastopyörissä nyt on sentään ollut jonkinnäköinen kehityskaari 20 vuodessa.

[misopa]

^Hyvä kirjoitus. Itsekin pitkälti samaa mieltä. Minulla on myös tällainen "moderni" gravel-pyörä ja olisin tuota hankkiessa voinut laittaa myös tuollaisen vanhanliiton kamppeen, mutta sisäinen "early adopter" halusi kokeilla tällaista. Markkinamies kommentti oli vähän kieliposkessa tehty heitto. Lähinnä oli tarkoitus tuoda esille (minkä jo kaikki tätäkin ketjua lukeneet tietävät, että sikäli turha postaus itseltä), että ilman varsinaista gravel-pyörääkin pärjää soralla tai jopa kesyillä poluilla hyvin. Ja jostain syystä silloin kun halutaan soralla mennä todella lujaa ja pitkään, niin ne pyörät ovat lähempänä maantiepyörää, kuin adventure gravelia. Mutta tämä johtunee siitä, että nuo kaverit ovat aikoinaan taustasta johtuen tottuneet ajamaan maantiepyörällä kovaa ja pitkään, niin sitten pelin koventuessa eivät osaa sorallakaan ajaa kovin letkeällä pyörällä. Mutta jälleen epärelevantti kommentti, kun ei koske itseäni eikä suurinta osaa täällä kirjoittelevista.

[jalkkis]

Valaiskaa taas tyhmää ja onhan tähän vastattukin jo moneen kertaan mutta kertaukseksi: mikä on CX:n ja GG:n konkreettisin ero?

[izmo]

Olipas joskus mulla titaani putkinen cykloross pyörä ja tulipas ajettua Lattomeri maantie kilpailu hiilikuitu vannejarru kiekoilla ja seuraavaksi Tahko MTB 60km maastokilpailu sama pyörä mutta oli pyörässä levyjarrut ja haarukan sisään mahtui 42 mm kumi... aika oli sitä aikaa kun Ravel pyörää ei ollut keksitty

[pturunen]

Näissä keskusteluissa korostuu niin monta näkökulmaa, jotka ulottuvat pyöräilyn ulkopuolelle. Joillekin iso argumentti on vastustaa kaupallisuutta, toisille taas tärkeää on korostaa millä pärjää tai mikä minimissään riittää. Jotkut arvostavat nostalgiaa ja toiset tahtovat testata aina kaikkea uutta. Jos tästä hakee punaista lankaa, niin se on pyöräilyskenen hyvinvointi. Tällaista hypeä ei ole aikaisemmin ollut ja se sataa kaikkien harrastajien laariin. Markkinamiehiä tarvitaan R&D-osaston rahoittamiseen. Miettikää millaisia juttuja menneisyydessä on tullut. Esim. hyperglide ja miten se muutti vaihteiston toimintaa verrattuna "tasapakkaan". Ei niitä pikkurahoilla saada aikaan.

Itse arvostan old school -pyöriä ja moderneja yhtä lailla. Valikoima on sen verran laaja, että helposti löytää omaa silmää miellyttävän. Nyt ajan kuituisella, mutta voisin kuvitella ajavani titaanisellakin. Onneksi taloudelliset realiteetit ja USA:n tullit estävät moiset haaveilut toteutumasta.

[MAS]

Valaiskaa taas tyhmää ja onhan tähän vastattukin jo moneen kertaan mutta kertaukseksi: mikä on CX:n ja GG:n konkreettisin ero?

Määritelmät riippuu puhujasta, mutta yllä itse viittasin CX:ään fillarina joka täyttää kyseisen kilpailumuodon UCI-speksit ja on optimoitu kyseisen kisalajiin. Aiemmin CX-termiä on käytetty kuvaamaan myös siitä johdettuja yleispyöriä. Nyt GG lienee ominut sitä tilaa. Ja konkreettiset silmin havaittavat erot riippuvat tyystin mitä GG-mallia katsotaan, mutta tyypillisesti rengas 33mm (CX) vs. 35 - 50mm, keskiön korkeus, geometria (reach, stemmi, HA), 1x vs. 2x vaihteisto ja välitykset.

EDIT: Ja vakavammat CX-kisakuskit taitaa edelleen kaikki mennä tuubeilla ja taitaapi UCI kieltää monta juttua joita näkee graveleissa mm. jousitukset (softail ala BMC URS, Cannondalen takajousitus jne.) tosin tuota en ole nyt säännöistä luntannut.

[MAS]

Näissä keskusteluissa korostuu niin monta näkökulmaa, jotka ulottuvat pyöräilyn ulkopuolelle. Joillekin iso argumentti on vastustaa kaupallisuutta, toisille taas tärkeää on korostaa millä pärjää tai mikä minimissään riittää. Jotkut arvostavat nostalgiaa ja toiset tahtovat testata aina kaikkea uutta. Jos tästä hakee punaista lankaa, niin se on pyöräilyskenen hyvinvointi. Tällaista hypeä ei ole aikaisemmin ollut ja se sataa kaikkien harrastajien laariin. Markkinamiehiä tarvitaan R&D-osaston rahoittamiseen. Miettikää millaisia juttuja menneisyydessä on tullut. Esim. hyperglide ja miten se muutti vaihteiston toimintaa verrattuna "tasapakkaan". Ei niitä pikkurahoilla saada aikaan.
....

Jep. Nämä asiat menevät suoraan perimmäisiin arvostuksiin ja uskomuksiin. Autoteollisuus touhusi vuosikymmenet sadoilla miljardeilla tutkimus- ja tuotekehitysrahaa pientä näperrystä kunnes tuli yksi rohkea innovaattori joka sekä teki uutta että sai sitä kaupaksi aggressiivisella markkinoinnilla ja hypellä. On Elon Muskista mitä mieltä vaan niin autoteollisuudessa on ihan eri ote kehittämiseen tänään kuin reilut 5 vuotta sitten ja siitä hyötyvät kaikki. Tämän takia itse lähtökohtaisesti arvostan rohkeita uudistajia ja puolestaan perinteitä vaalivat toimijat & vanhojen konseptien pienimuotoinen inkrementaalinen viilaus ei omissa kirjoissa saa muuta aikaan kuin huokauksia hukkaan menneestä potentiaalista. Tässä ei ole itselleni kyse siitä että onko jokin yksittäinen uusi rohkeampi innovaatio selvästi kaikessa parempi kuin entinen, onko ero suuri vai onko peräti uusi osin huonompi kuin vanha - kyse on siitä että nostan hattua niille jotka uskaltavat ja tuen tekemistä (valikoiden) oman lompakon voimalla.

[pturunen]

Markkinatalouden outouksia tämä jatkuvan kasvun edellytys, jonka takia pitää viilailla jotain pientä joka vuosi malleihin kaupan käymisen takia. Näkisin ison tarpeen sille, että merkit ottaisivat jonkinlaisen kierrätyksen osaksi toimintaansa. Ideaali olisi jotain sellaista, että päivitysajan koittaessa tehdas ottaisi pyörän takaisin ja kierrättäisi sen uuteen kuosiin (oli se sitten geometria tai joku muu uusi teknologia). Nykymateriaalit eivät toki tähän taivu, mutta ihan pöllöä on saturoida kaatopaikat vanhoilla pyörillä.

Joka tapauksessa minusta gravel on tervetullut asia, sillä se on vapaa minkään organisaation sääntövaatimuksista ja tämän sateenvarjotermin alla voi kokeilla kaikenlaista. Näkisin leveiden kumien paluun osana tätä "vapautta".

[jalkkis]

Määritelmät riippuu puhujasta, mutta yllä itse viittasin CX:ään fillarina joka täyttää kyseisen kilpailumuodon UCI-speksit ja on optimoitu kyseisen kisalajiin. Aiemmin CX-termiä on käytetty kuvaamaan myös siitä johdettuja yleispyöriä. Nyt GG lienee ominut sitä tilaa. Ja konkreettiset silmin havaittavat erot riippuvat tyystin mitä GG-mallia katsotaan, mutta tyypillisesti rengas 33mm (CX) vs. 35 - 50mm, keskiön korkeus, geometria (reach, stemmi, HA), 1x vs. 2x vaihteisto ja välitykset.

EDIT: Ja vakavammat CX-kisakuskit taitaa edelleen kaikki mennä tuubeilla ja taitaapi UCI kieltää monta juttua joita näkee graveleissa mm. jousitukset (softail ala BMC URS, Cannondalen takajousitus jne.) tosin tuota en ole nyt säännöistä luntannut.

Kiitos, En tuota kilpailun kautta tullutta rajoitetta aavistanutkaan.

Mutta yhtä kaikki, onhan GG aktiivisemmalle pyöräilyn harrastajalle oivan oloinen yleispyörä.

[miz]

E: sellaistakin olen miettinyt, että jos UCI suuressa viisaudessaan ei olisi mennyt downgreidaamaan cx-pyörien maksimirengaskokoa 33 milliin ja suurinta osaa valmistettavista krossirenkaista ei olisi downgreidattu sitä myöten (mikä oli ihan hölmöä, koska UCI-krossia ajetaan tuubeilla ja sillä, että minkä kokoisia harrastajien avorenkaat on, ei ole mitään väliä), niin olisiko koko gg-pyörägenreä tarvittu mihinkään, jos kaupasta myytävien krossareiden renkaat olisi pysyneet 35-millisinä?

Eikai sillä leveydellä valtavaa väliä ole väliä kuin kisaajille, muut saa ajaa millä haluaa?
Oma pyörä on UCI leimattu (hyväksytty vai mitä se nyt tarkoittaakaan) ja se tuli kaupasta 35 millisillä kumeilla.
Nyt on 36, 38 ja 40 millisiä ajossa. En tarvi erikseen gravelia riippumatta siitä, mitkä ne ensisennuskumit oli.

[Sotanorsu666]

Tänään ajoin ensimmäisen lenkin uudella OPEN U.P.illa. Edellinen oli aluksi 650b kiekoilla mitkä sitten vaihtui 622 kiekkoihin. Nyt tässä uudessa on taas pienemmät kiekot ja tuli kotoisa olo, joten kai se on hyvä koko tämmöiselle kääpiölle ja saa käytettyä vähän leveämpää rengasta. Lenkkiseurana oli BMC URS 622 kiekoilla ja aika rinnakkain rullattiin mäet alas polkematta, joten ei mitään dramaattista peruspulliaisen havaitsemia rullauseroja. Omissa kiekoissa dt:n 240 navat ja toisissa chris kingit, renkaina mulla schwalben g-one ultrabite 50mm ja toisissa kiekoissa contin terra speedit 40mm.

Paras uudistus uudessa pyörässä on kyllä voimansiirto ja ohjaustanko. Shimanon GRX Di2 toimii kuin ajatus ja noi kahvat on kuin tehty omaan käteen. Ohjaustankona on 3T AeroGhiaia LTD. Flarea sopivasti ja kerrankin pystyn jollain tangolla ajamaan mukavasti alaotteelta, mutta parasta tangossa on tuo tasainen yläote mitä tulikin käytettyä tänään ensimmäisellä lenkillä(144km/6h) aika paljon. Jos joku on miettinyt openin pyörää, niin omien kokemusten perusteella suosittelen lopettamaan miettimisen ja rohkeasti vaan tilausta sisään. Kerranhan täällä vain eletään

[Jami2003]

Onko kokemuksia Ribblen Ti rungosta.

https://www.ribblecycles.co.uk/ribble-cgr-ti/

Kona Rovessa ei ole mitään alkuperäistä kuin runko ja tekisi sekin mieli vaihtaa, lähinnä koon takia. Pitäisi saada pykälän pienempi. Ja houkuttaisi vaihtaa tietysti titaaniin jos ei sitten koko pyörää vaihda muoviseen....

[paaton]

Onko kokemuksia Ribblen Ti rungosta.

https://www.ribblecycles.co.uk/ribble-cgr-ti/

Kona Rovessa ei ole mitään alkuperäistä kuin runko ja tekisi sekin mieli vaihtaa, lähinnä koon takia. Pitäisi saada pykälän pienempi. Ja houkuttaisi vaihtaa tietysti titaaniin jos ei sitten koko pyörää vaihda muoviseen....

No tästähän oli jo kuolausketju tehty.

https://www.fillarifoorumi.fi/forum/...481-Ribble-CGR