"Gravel Grinding" -fillarit

[stenu]

Paaton: Joo mä oon koeajanut, en tosin pitkälti. Ja sitten mulla on toi frankenrolleri, jossa on keula noin 71 astetta ja krossikeke 45 millin rakella. Ihan ilman mitään 15 kilon kustomeitakin rakejuttujen ymmärtämisessä on se hyvä puoli, että jos tykkää/ei tykkää jonkun pyörän ohjaustuntumasta, niin tietää mihin suuntaan kannattaa katsella.

MAS: mä olen kaukana "maantiemiehestä". Elämäni ainoan maantiepyörän omistin puolitoista vuotta, jonka jälkeen kyllästyin ja myin pois. Siitä ajasta, jonka katson harrastaneeni pyöräilyä, ensimmäiset viisitoista vuotta omistin vain maastopyöriä.

[MAS]

Tästä nyt on aiemminkin puhuttu, mutta mun mielestä joustokeulaisen pyörän ja jäykän maantiepyörän keulaa ei pitäisi vertailla toisiinsa, koska jousto muuttaa geometriaa niin paljon. Tommosen custom-rungon speksaaminen on ihan avartavaa puuhaa - vaikka jotkut siitäkin tuntuvat näppylöitä saavan - ja tulee perehdyttyä noihin geometria-asioihin vähän syvemmin. Tässä gravel-segmentissä tulee nyt villejäkin kokeiluja kun valmistajat ja kuluttajat etsivät itseään. Tuo maastopuolen kehitys todennäköisesti menee pikkuhiljaa siihen, ettei ilman sähköä ajeta kuin XC-kisoissa ja parkissa.

Totta, suoria yhtäläisyysmerkkejä pitää varoa vetämästä. Mutta ennen kuin ajattelee että vaikka 77mm trail on "maastopyörää" niin hyvä muistaa että modernissä xc-jäykkäperässä HA 67ast ja trail 110mm on ihan tyypillistä.

Oma veikkaus on että sähkö tulee myös muualle kuin maastoon. Talliin tuli eilen paremmalle puoliskolle Spessun Levo SL - mahdollistaa yhteislenkit ihan uudella tavalla kun ero kunnossa ja ajotekniikassa on suht merkittävä. Nyt saa itse vikistä ajoittain lenkeillä. Kokeiltiin laina Levolla myös yhteistä gravel-lenkkiä (itse siis olin URSilla), mutta se ei aivan niin hyvin toiminut sähkön 25kmh limiitin takia. Nyt on tullut jo ihan fiksun näköisiä sähkö-graveleita. EU-lainsäädäntö kun muuttuisi niin että saisi edes jenkkien 32kmh limiitin, saatikka sitten vielä tuosta muutaman kilsan enemmän, niin mullistaisivat mielestäni yhteislenkkeilyn erikuntoisten kesken. Siis edelleen puhuttaisiin siitä että myös sähköllä ajava on kuntoilumielessä liikkeellä.

[r.a.i]

modernissä xc-jäykkäperässä HA 67ast ja trail 110mm on ihan tyypillistä.

En nyt tosiaankaan ole mikään "modernien XC-pyörien" asiantuntija, mutta aika perus 69 astetta näyttäisi nuo XC-pyörät kuitenkin vielä olevan, ainakin tuon jutun mukaan. Varmaan loivempiakin on. Maastopyöräsegmentti on kyllä niin markkinointiohjautunut ja joka vuosi uutta keksivä, ettei juurikaan huvita seurata. Kieltämättä hyviäkin keksintöjä on tullut. Nythän valitettavasti samaa vikaa on jo maantiepuolella. Mutta pyöräfirmojen ylivoimaisesti tärkein päätehtävä on pyörien myynti ja erilaisten pyöräarviointeja tekevien tahojen päätehtävä on saada lukijoita, nämä kun muistaa niin voi niitä omia tarpeitaan sitten arvioida niistä lähtökohdista.

https://www.bikeradar.com/advice/buy...country-bikes/

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että sähkö tulee muihinkin pyöriin.

[F. Kotlerburg]

Vaikka olen jo nelisen vuotta omistanut modernin geon maastopyörän niin en osaa vastaavia ominaisuuksia kaivata gravelliin niin millään.

[pturunen]

Tuo maastopuolen kehitys todennäköisesti menee pikkuhiljaa siihen, ettei ilman sähköä ajeta kuin XC-kisoissa ja parkissa.

Ei mene. Tulen ajamaan trailia naturaalina niin kauan kun sellaisia pyöriä tehdään.

[nure]

^Kaikki luomuna kunnes ei jalat liiku kunnolla...

[Qilty]

Mun 2018 Scott Spark (120mm joustoa ) on 67ast. Nyt tosiaan traililla "trendikäs" on vielä reippaasti tuota loivempi...Scottia ennen oli Spessun Epic WC 2015 71ast keulalla, se oli silloin "normi" ja hyväksi todettu perinteikäs XC-kisafillarin geometria. Näillä paikallisilla röllipoluilla kun ajelee tuolla Epicillä niin tuntuu tosiaan "hauskalta" kun otb vaanii jokaisen reilumman kokoisen juuren kohdalla ihan tasamaallakin. Scott on etenemiskyvyssä sekä helppouden että tehokkuuden osalta aivan ylivertainen kaikkialla muualla kuin sileällä hitaalla syheröpolulla.



Jos haluaa käydä itseään viihdyttämässä niin poikkeaa eMTB-palstoilla. Siellä "maastokelpoinen" määritellään nykyään 170mm joustolla ja dh-renkailla. Toki valintoja voi tehdä vähän eri tavalla kun sähkö avittaa, mutta siellä tämä "alppikuume" on ehkä hieman karannut käsistä. Noilla joustoilla pyörän liikkeet hitaammassa ajossa tuottavat jo ihan uusia haasteita.



Molempi parempi. Pitkä reach ja lyhyt stemmi on ollut iso juttu tässä samassa trailipyörien kehityskaaressa mutta kyllä se esim. yllä mainittu 67 vs. 71ast keulakulman eron vaikutus on huima vaikka yritin eroa sulkea lyhyellä stemmillä (reach ei toki kasvanut, mutta ajaessa teknisellä polulla peppu irti penkistä sillä on pienempi merkitys).

Pohdinnan pointti siis että vielä 2015 suurin osa valmistajista uskoi että maastopyörän geometria oltiin saatu fundeerattua valmiiksi jo pari vuosikymmentä aiemmin. Vähän samaan tapaan kuin aiemmin tiedettiin 26" olevan se oikea rengaskoko. Onneksi on niitä pellepelottomia jotka on valmiita kokeilemaan uutta vaikka lähes aina ekat kokeilut onkin enemmän tai vähemmän raakileita parhaimmillaankin ja suuri osa kokeiluista ei tuota mitään uutta suuntaa jolla olisi elinvoimaa.

Gravelin suhteen olen kovin tyytyväinen omaan junamaisen vakaaseen URSiini. Kyllä sillä jännitystä ja elämää saa ajeluihin ihan riittävästi, se vain tapahtuu sellaisissa tilanteissa mihin en vanhalla edesmenneellä Scottin Addict CX:llä olisi omavalintaisesti päätynyt.

Tarkoitinkin sitä että pitkän reachin mukana yleensä tulee pitkä etukolmio ja kuskin paino on paremmin akseleiden välissä.

Itsekkään en tiedä minkälainen sellainen olisi sitten gravelissa, esmes se Evilin dagar vai mikälie. Röykkyisessä alamäessä varmasti hyvä, mutta entäs kaikkialla muualla?

[pturunen]

^luulen tuon olleen vähän sama kuin maastureissa. Ajetaan aina jyrkempään ja jyrkempään alamäkeen ja huomataan tiettyjen geometrioiden edistävän tätä toimintaa selvästi. Oma mielipide on se, että pidentyneet ja sitä kautta kovassa ajossa vakaat pyörät ovat peruspolkuajossa aika kömpelöitä kapistuksia. Perinteisesti se leikkisyys on ollut ilmaan ottamista, mutta kuuluu siihen muutakin. Vastaavasti graveleissa rakennetaan pyöristä koko ajan pahempaa rytyytystä kestäviä ja unohdetaan se, että 90% ajosta on tasamaata ja pyörän pitäisi toimia sielläkin. Gravelin voisi tavallaan kääntää paluuksi yleispyörään, minkä takia sen suosio on räjähtänyt käsiin. Korkeapaineisella ja kapearenkaisella kippuralla ei ajeta kuin asvaltilla, mutta gravel menee kaikkialle, jos ei muuten niin kantaen. Parhaat pyörät ovat niitä, joissa homma on balanssissa. Kiihtyy ja liikahtaa, mutta sillä kuitenkin voi perusmetsäpolkua ajaa sopivalla rengastuksella. En haluaisi mitään alle 70 asteen keulakulmalla olevaa gräveliä, sitä varten on maastopyörä.

[Huoleton]

Mun gravelissa on pitkä reach+lyhyt stemmi ja se on tosiaan hyvä röykkysessä maastossa ja etenkin röykkysessä alamäessä siis noin niinkun kippurasarvipyöräksi. Tiellä sitten vähän tönkkö traktori.
Jos ajais pelkästään sellasilla tiellä missä henkilöautollakin pääsee normaalisti niin lyhyempi reach olis kyllä mukavampi ajella. Toisaalta taas sitten pituuden haitta hyvällä tiellä ei oo ollenkaan niin paha kun lyhyyden haitta olis röykikössä. Silti sitä välillä ajattelee olisko lyhyempi kokonaisuutena kivempi.

Maastopyöräilyssä oon huomannut myös sellasen muutoksen että nykyään ajellaan rankempia polkuja. Ei siis pelkästään jyrkempiä alamäkiä. 2015 vuoden XC jäykkäperä on edelleen hyvä niihin maastoihin mihin se oli hyvä vuonna 2015. 2021 porukkalenkki 2015 pyörällä on aika kylmää kyytiä noin niinkun keskimäärin.
Voihan olla että gravel menee samaan suuntaan ja pyörät rankkenee niin ettei kukaan jaksa ajaa gravelpyörällä enää mitään "hiekkatiesiirtymää" vaan pitää olla neulaspolkua ja mausteena vähän kivikkojuurikkoa.
Sitten voi taas keksiä uuden pyörägenren niille pyörille joilla just ne siirtymät on se juttu.

[stenu]

URS:in etupään geometria on tismalleen samanlainen kuin useissa pienirunkoisissa cyclokrossareissa on ollut iät ja ajat. Esim. XS- ja S-kokoisissa Focus Mareksissa on 70 asteen kulma ja ihan perus 45 mm rakella varustettu etuhaarukka. Jos on pitkä runko, saa ohjauksesta "vakaan" tuntuisen ilman loivaa keulakulmaa ja sen mukanaan tuomia lieveilmiöitä, jos pienentää rakea. Se toki vaatisi eri rakella olevat keulat erikokoisiin runkoihin, koska pienissä rungoissa jyrkempi keula + pienempi rake kasvattaa toe overlappia ja jotkut kokevat sen ongelmaksi. Viisas on ollut kyllä se markkinamies, joka on keksinyt, että keulakulmankin voi pitää samana kaiken kokoisissa rungoissa, kun siitä tehdään "hard core gravel geometria"

Jäykkäkeulaisessa pyörässä otb-herkkyyteen vaikuttaa kuskin painopiste pyörän päällä eli rungon korkeus ja lyhyys huomattavasti enemmän kuin keulakulma. Testimielessä vaihdoin rolleriin originaalikeulan ja kävin ajelemassa satkun keskuspuistossa. Pääasiassa ulkoiluteillä, mutta myös niitä mutaisia ja möykkyisiä pellonreunoja ja muutamia polkupätkiä. Edes tolla rollerin oikealla geometrialla se ei todellakaan ole mitenkään otb-herkkä. Trail-mittaa Surly ei ilmoita, enkä tiedä mikä se on noitten 38-millisten Steilacoomien kanssa, mutta se on varmaan aikalailla normaalihaarukassa. Rollerin ohjaus on ihan vakaa ja ilman käsiä voi ajaa sujuvasti melko reiluihinkin töyssyihin. Toe oberlappia tossa 53-kokoisessa on ihan kunnolla ja siksi se pitempi krossikeula on kivempi siihen tyhmäpyöräilyyn, vaikka ohjaus meneekin kököksi.

Toi on muutenkin aika hyvä myytinmurtajapyörä: siinä on notkuva nelikanttikeskiö, vanhat ohuet umpialumiiniset Dura Acen kammet, jotka varmaan notkuu myös sekä ihan oikeasti löysä runko (vaaka- ja viistoputket taitaa olla 25,4 mm ohuita) eikä se silti ole lainkaan tehoton poljettava. Ei absorboidu watit mystisesti runkoon tai katoa lämpönä avaruuteen notkumisesta huolimatta.

[Antti Salonen]

Viisas on ollut kyllä se markkinamies, joka on keksinyt, että keulakulmankin voi pitää samana kaiken kokoisissa rungoissa, kun siitä tehdään "hard core gravel geometria"

Voi olla, että ainakin laiskasti luettuna menee sarkasmi ohi, mutta... Mä en ole ikinä tajunnut, että miksi nimenomaan maantiepyörissä niin yleisesti ohjauskulma loivenee pienempiä runkokokoja kohti. Kaikilla valmistajilla näin ei ole, mutta hyvin yleistä se on, ja tämä on periytynyt myös gravel-pyörien geometrioihin.

Mitä tällä tavoitellaan? Miksei mielummin kaikille runkokoille sama kulma?

Haarukka on kuitenkin yleisesti tismalleen sama, joten lopputuloksena ohjausgeometria muuttuu runkokojen välillä. Pienemmissä rungoissa on hitaampi ohjaus kuin isommissa. Tätä tuskin tavoitellaan, mutta hyväksytäänkö tämä jonkun tärkeämmän päämäärän vuoksi?

[stenu]

^ Mun käsittääkseni ainoa syy on toe overlapin vähentäminen tai ehkäiseminen.

[MAS]

URS:in etupään geometria on tismalleen samanlainen kuin useissa pienirunkoisissa cyclokrossareissa on ollut iät ja ajat. ...... Jos on pitkä runko, saa ohjauksesta "vakaan" tuntuisen ilman loivaa keulakulmaa ja sen mukanaan tuomia lieveilmiöitä, jos pienentää rakea....

Jäykkäkeulaisessa pyörässä otb-herkkyyteen vaikuttaa kuskin painopiste pyörän päällä eli rungon korkeus ja lyhyys huomattavasti enemmän kuin keulakulma. Testimielessä vaihdoin rolleriin originaalikeulan ja kävin ajelemassa satkun keskuspuistossa. Pääasiassa ulkoiluteillä, mutta myös niitä mutaisia ja möykkyisiä pellonreunoja ja muutamia polkupätkiä. Edes tolla rollerin oikealla geometrialla se ei todellakaan ole mitenkään otb-herkkä. Trail-mittaa Surly ei ilmoita, enkä tiedä mikä se on noitten 38-millisten Steilacoomien kanssa, mutta se on varmaan aikalailla normaalihaarukassa. Rollerin ohjaus on ihan vakaa ja ilman käsiä voi ajaa sujuvasti melko reiluihinkin töyssyihin. Toe oberlappia tossa 53-kokoisessa on ihan kunnolla ja siksi se pitempi krossikeula on kivempi siihen tyhmäpyöräilyyn, vaikka ohjaus meneekin kököksi.

Mitkä mielestäsi ovat isoimmat lieveilmiöt URSin pienellä rakella yhdistettynä loivaan keulakulmaan? Jos vaikka seuraavalla lenkillä yrittäisi niitä tunnustella. Ja vielä roudaisi maantiefillarinkin kellarista trainerin päältä ulos jotta saisi vertailukohtaa. Muuten voi olla että olen maastofillarini "turruttama".

OTB & kuskin painopiste: Peppu penkissä tekijöitä enemmän, mutta kun peppu on irti ja kuskin asento pyörän päällä viritetty käsillä olevan OTB:n välttämiseen niin en osaa mieltää miksi stemmin pituus ja keulakulma + rake kombo eivät olisi keskeisiä tekijöitä? Ts. jos olisi jyrkempi keulakulma + pienempi rake ratkaisuna vakauteen vauhdissa niin ei tulisi samalla myös juurien kaltaisiin esteisiin enemmän tökkivä fillari?

[K.Kuronen]

Gravelin geometriasta opittua: lenkillä +35kmh vauhdeissa pitempään "sorahautaan" kuntopolulla loivassa kurvissa. Oli varsin mukavaa että URS on junamaisen vakaa eikä maantiefillarin tyyppisesti leikkisän herkkä...

Lueskelin keskustelua ja tämä osui silmään. Tässä on tilanne, jota oikeastaan "pelkään" eniten. Keskinopeudet eivät tyylistäni johtuen ole kummoiset, mutta innostun ajamaan käytännössä kaikilla lenkeillä myös kovaa, joka nykyisillä välityksillä tasaisella tarkoittaa vähän yli 40 km/h maksimissaan. Näitä sora- tai hiekkahautoja löytyy polkujen lisäksi myös metsäautoteiltä. Omassa sorapyörässä keulakulma on 70.5, mutta olen vaihtanut haarukan 5 milliä pidempään, mikä loiventaa keulakulmaa lisää ja vie vie etupyörää lisää eteen.

Toki renkailla on mielestäni myös iso merkitys.

-----------------------------------------------------------------

Itse olen ollut ehkä vähän epäortodoksisesti liikkeellä kokeillessani muutoksia: Tripsterin reach on lyhyt ja olen pohtinut, onko edessä kuitenkin liikaa painoa, joten siirsin itseäni hieman: stemmistä pala pois ja satulaa sentti ja vähän ylikin taakse. Muutama koeajo on ollut positiivinen ja tänään jaksoin punnita henkilövaaalla painojakaumaa, joka on nyt luokkaa 40/60 peräpään eduksi.

Satulan siirto on varmasti vastoin yleisiä ohjeita, mutta kun en muutenkaan soralla ole staattisesti satulassa.

[huotah]

Tuote Nörttivaroitus -podcast jaarittelee gravel-pyörien geometriasta: How much mountain bike is too much when it comes to gravel bike geometry?

In this week’s Nerd Alert episode, tech editor Dave Rome has a chat with Australian custom builder extraordinaire Mark Hester of Prova Cycles.
Hester was a very early adopter of MTB-style geometry on gravel bikes, incorporating things like long front centers and shorter stems when most other brands — especially mainstream labels — were still using dimensions mostly borrowed from road racing machines. Yet as with anything bike-related, if a little bit of something is good, lots more of it surely makes it even better, right? Hester has some interesting thoughts on the idea, and you won’t want to miss hearing where he thinks things are going from here.

[stenu]

Mitkä mielestäsi ovat isoimmat lieveilmiöt URSin pienellä rakella yhdistettynä loivaan keulakulmaan? Jos vaikka seuraavalla lenkillä yrittäisi niitä tunnustella. Ja vielä roudaisi maantiefillarinkin kellarista trainerin päältä ulos jotta saisi vertailukohtaa. Muuten voi olla että olen maastofillarini "turruttama".

1. Keulan loiventaminen kasvattaa wheel floppia ja siitä seuraa yliohjautuvuutta tai ohjauksen "kaatumista" eli kun pyörän kallistaa mutkaan, etupyörä tahtoo kääntyä enemmän kuin mutkan säde edellyttää ja pyörä tahtoo kallistua enemmän kuin kallistat sitä. Wheel flop aiheuttaa myös sen, että putkelta ajaessa ohjaukseen tulee "venkoileva" fiilis, koska putkelta ajaessa kuskin painopiste pyörään nähden heiluu ja mitä enemmän wheel floppia, sitä voimakkaammin pyörän heilunta tahtoo kääntää etupyörää. Yliohjautuvuus aiheuttaa sen, että itseasiassa loivalla keulalla aikaansaatu "vakaus" tekeekin pyörästä todellisuudessa epävakaan ja varsinkin hitaammissa vauhdeissa, jolloin gyrovoimien pyörää oikaisevaa vaikutusta ei ole. Tämä Cycling Tipsin artikkeli on kokonaisuudessaan musta aika hyvä.

2. Etupyörän pito kärsii. Toissijainen, koska ei varsinaisesti vaikuta ohjaustuntumaan ja asteen tai parin ero keulakulmasaa lyhytkeulaisessa pyörässä vaikuttaa aika marginaalisen vähän akseliväliin, joten ei sillä ole kovin suurta merkitystä painonjakaumaankaan.

Mun mielestä lyhytkeulaisessa, jäykässä pyörässä asteen tai parin keulakulmaeroilla ei ole juuri mitään merkitystä siihen, että kuinka herkästi eturengas rullaa jonkun esteen yli. Vaikutus ohjaustuntumaan on paljon isompi. Otb-herkkyyden vähentämiseksi rungon pidentäminen, stemmin lyhentäminen ja keskiön madaltaminen on paljon tehokkaampia keinoja.

E: Pitääpä kuunnella toi podcast jossain välissä.

[MAS]

^ Veikkaisin että tuo wheel flop on pitkälti tottumiskysymys. Sama Cycling Tipsin artikkeli on tullut luettua ja en kiistä etteikö erikseen tarkasteltuna tuo alle 20mm wheel flop sääntö olisi hyvä. Mutta kun olen tottunut maasturilla huomattavasti vielä isompaan wheel floppiin niin se on muokannut käsitykseni ja "ohjelmoinut motoriikkani" siitä miten pyörän ohjaus käyttäytyy hitaassa vauhdissa. Ja etupäässä siihen viittasin aiemmin kun kommentoin vaivaa tuottanutta siirtymistä yhden sukupolven ylitse täpäreissä (HA 71ast --> 67ast) erinäisiä vuosia takaperin.

Etupyörän pito tuttu ilmiö myös moderneista maastureista ja sen kompensointi on myös selkärangassa nykyään.

Olen maastureissani testaillut paljon erimittaisilla stemmeillä, myös eri sukupolven maastureita ristiin testaten. Omat havainnot kyllä viittaavat pienempienkin keulakulman & raken (tai maasturispeakilla fork offset) erojen isompaan merkitykseen esteiden ylityksissä. Samaan viittaavat myynnissä olevat "angle setit" ja pyörissä olevat jousituksen flip chipit jotka tekevät aika hienovaraisia muutoksia numeroihin (toki sekä BB korkeus että HA). Mutta täpäreissä eri tekijöiden vaikutusten analysointi on kyllä haastavaa puuhaa koska muuttujia on paljon ja täpärissä jousituksen säädöt tekevät "alustasta" erinomaisen dynaamisen.

[stenu]

Joo mä en puhukaan maastureista, vaan gravel-pyöristä, joissa on a-c-mitat huomattavasti lyhyempiä ja joissa ei ole joustoa etupäässä. Lyhyemmän keulan vuoksi keulakulman muuttaminen vaikuttaa front-center-mittaan paljon vähemmän kuin maastureissa ja jäykän keulan vuoksi keulakulma (ja front-center) pysyy muuttumattomama pyörän asennosta ja kuskin liikkeistä riippumatta.

Wheel flop saattaa hyvinkin olla tottumiskysymys, mutta ei se muuta sitä, että vähemmän floppia aikaansaa paremman tuntuisen ohjauksen ja pyörä, jossa trail-mitta on lähempänä neutraalia reagoi ohjakseen tarkemmin ja sellaisessa ohjaustuntuma on parempi. Kyse on oikeastaan vaan siitä, että millaisia kompromisseja on valmis tekemään erilaisten ominaisuuksien saavuttamiseksi, koska jonkun asian parantaminen huonontaa aina jotain toista ominaisuutta. Siksi kannattaa keskittyä muuttamaan niitä tekijöitä, joiden vaikuttavuus toivottuun ominaisuuteen on suurin ja vaikuttavuus ei toivottuihin ominaisuuksiin on pienin.

Jos tavoitteena on pienentää otb-herkkyyttä, front-center-mitan kasvattaminen vaikuttaa eniten. URS:n tapauksessa samaan front-center-mittaan olisi päästy myös vähän jyrkemmällä keulalla ja isommalla rakella, jolloin trail-mitta olisi pysynyt "normaalimpana".

Makuasioihin en ota kantaa ja jokaisella on luonnollisesti ihan täysi vapaus tykätä just sen tyyppisistä pyöristä kuin tykkää

Kuuntelin ton podcastin. Se on hyvä. Kannattaa kuunnella.

[K.Kuronen]

Muutamalla viimeisellä pienellä lenkillä, pienten säätömuutosten jälkeen, keskittyessäni ohjaukseen huomaan flopin vaikutuksen erityisesti hitaassa mutkassa asfaltilla: korjaan ohjausta automaattisesti. Vauhdin kasvaessa ja soralla ilmiö tuntuisi katoavan ja tilalle tulee tunne, että koen hallitsevani pyörän ja ohjaus vie pyörän, minne haluan.

Ilman käsiä ajamiseen olen kiinnittäyt säätöjä muuttaessani huomiota. Geometrian ja painojakauman lisäksi ohjainlaakerin kireydellä on merkitystä sille, miten hitaassa vauhdissa ilman käsiä ajo onnistuu.

Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Kinesis on kuitenkin melko herkkä sille, missä ja miten paljon pyörässä on kiinni kuormaa. Pyörä tuntuisi vastaavan parhaiten ilman kuormaa, mikä vaikuttanee haluuni pitää reppua.

[JKO17]

Ostoslistalla olisi pyörä, jolla ajaisin hiekka-soratie lenkkejä ja metsä-/peltopolkuja. Pyörä tulisi pääosin lenkkeilykäyttöön/muutamien tuntien ajoon per kerta; jotenkin niin että haluaisin laajentaa "maantielenkkeilyn" myös muulle kuin asfaltille.

Olen nyt pikaisesti katsellut pyöriä, joita tällä hetkellä voisi saada noin 3 (-4) teurin hintaluokassa
Uutena löytyisi per heti BMC URS Onea ja elokuussa mm. Canyon Grailia. Käytettyjen markkinoilta olisi tarjolla Asperoa, 3T Exploroa ja Grailia.

Onko suosituksia tai kokemuksia noista pyöristä/meneekö ne saman kategorian alle.

[Compay]

Ostoslistalla olisi pyörä, jolla ajaisin hiekka-soratie lenkkejä ja metsä-/peltopolkuja. Pyörä tulisi pääosin lenkkeilykäyttöön/muutamien tuntien ajoon per kerta; jotenkin niin että haluaisin laajentaa "maantielenkkeilyn" myös muulle kuin asfaltille.

Olen nyt pikaisesti katsellut pyöriä, joita tällä hetkellä voisi saada noin 3 (-4) teurin hintaluokassa
Uutena löytyisi per heti BMC URS Onea ja elokuussa mm. Canyon Grailia. Käytettyjen markkinoilta olisi tarjolla Asperoa, 3T Exploroa ja Grailia.

Onko suosituksia tai kokemuksia noista pyöristä/meneekö ne saman kategorian alle.

GT Grade carbon 2020 tai uudempi. Uusien saatavuudesta en osaa sanoa. Minulla on ollut kyseinen pyörä kohta 1,5 vuotta ajossa. Erittäin vakaa ajettava poluilla ja metsäteillä. Kohtuullinen ajettava myös asfaltilla tarvittaessa kun laittaa hyvin rullaavat renkaat esim. Terra Speed.

[Compay]

GT Grade carbon 2020 tai uudempi. Uusien saatavuudesta en osaa sanoa. Minulla on ollut kyseinen pyörä kohta 1,5 vuotta ajossa. Erittäin vakaa ajettava poluilla ja metsäteillä. Kohtuullinen ajettava myös asfaltilla tarvittaessa kun laittaa hyvin rullaavat renkaat esim. Terra Speed.

Pahoittelut JKO17. Halusitkin noista ehdottamistasi pyöristä kommentteja. No nyt tuli yksi vaihtoehto lisää

[JKO17]

Suosituksia otetaan ilomielin vastaan. Tässä markkinatilanteessa taitaa vaan helpottaa mitä useampia vaihtoehtoja on.

[Carolus]

Erittäin pikaisen testauksen perusteella luulisin tuon URSin olevaan kuin kotonaan poluilla. Sain vaikutelman vakaasta ja rauhallisesta menopelistä joka ei pienistä muhkuista välitä. Oma valinta kuitenkin osui Giantin Revoltiin koska halusin 2x11 vaihteiston ja ajo enemmän soratietä kuin polkuja ainakin toistaiseksi. Ajokokemuksen perusteella 1x olisi myös ollut ok. Eikö tuota URSia pääse jopa testaamaan Toneilla eli ei tarttis ostaa sikaa säkissä..
Tässä maailmantilanteessa en myöskään uskaltaisi luottaa kuukausien päähän annettuihin toimituspäiviin.

[JKO17]

Kiitos vastauksista. Valinnat on näissä "uusissa genreissä" vaikeita kun ei oikein tiedä mitä sitten loppupeleissä haluaa.
Lähin nyt liikenteeseen sellaisella kokeillaan/pienimmän tappion taktiikalla ja tilasin Canyonin Grizlin 6:n eli sen alkaen mallin 1999 eur, kun sellainen oli varastossa. Näköjään oli viimeinen kappale.
Toimitus on ensi viikolla.
Kokosuositus minulle oli L, mutta se on aika korkea minulle joten valitsin M:n. Tuossa total reach on vakiostemmillä on sama kuin maantiepyörässäni ja stack spacereillä + 4 cm ilman niitä + 1 cm.

[Aakoo]

Varmasti aika hyvä valinta, ja varsinkin jos pyörän saa melkein heti alle niin vielä parempi. Laita kokemuksia kun olet saanut pyörän käyttöön.

[JKO17]

Jep. Käyttötarkoitukseni yms. huomioiden en usko että kovin pahasti voi mennä pieleen tuolla valinnalla. Ostohousut oli jo vahvasti jalassa, ja kun canyonin sivuille tuli tänään 2 todennäköisesti peruutettua kauppaa Grizleistä (toinen ostamani M koko versio 6 ja toinen taisi olla 8 1 x set uppina koossa L), niin päätin ostaa samantein. Nopeasti katselin cyclingtipsin James Huangin ja bikeradarin Matthew Loveridgen arviot, jotka molemmat olivat hyviä.

Aamupäivän verran ehdin tutkailla käytettyjen markkinoita, ja mutuna näyttäisi siltä että uusien pyörien saatavuusongelmat heijastuvat aika vahvasti tuonne käytettyjen hintoihin. Valinta olisi ehkä kääntynyt BMC Ursiin, ellei tuo Canyon olisi tullut vastaan.

edit: voi olla että tuo bmc urs olisi ollut hieman enemmän "maastopyörän" laidalla, ja käyttötarkoitukseen ei ihan optimi

[kervelo]

FOXin gravel-keulaa tarjouksessa:
https://r2-bike.com/FOX-Suspension-F...-SPECIAL-OFFER

[JackOja]

Täällähän on ollut viime aikoina haarukka- ja geometriakeskustelua niin lisään soppaan Columbuksen haarukan, jossa vaihdettava rake [pdf-linkki]
Tuollaisella olisi kätevä tälläisen epäanalyyttisenkin kuskin kokeilla muutosten vaikutusta.

Noista geometrioita ei kannata murehtia liiemmälti... viiden vuoden sisällä kaikki "edistyneimmätkin" nykypyörät ovat täysin ajokelvottomia. Kunhan keksitään taas uudet kulmat ja uudet standardit.

[kervelo]

^Noita flip-chippejä on ollut jo jonkin aikaa joissain hinnakkaammissa pyörissä, mutta nyt niitä tulee myös edullisempiin malleihin.

8bar Mitte tarjoaa nuo sekä eteen että taakse:
https://bikerumor.com/2021/05/26/aff...ter-than-ever/