"Gravel Grinding" -fillarit

[stenu]

Se on juuri noin ja tällä hetkellä niiden ”levyjen” saatavuuskin on harmillisen huono, mutta elämä on...jos ei nyt välttämättä niin kallista, niin ainakin kompromisseja täynnä

Vaikka vanteen uusiminen ei sinällään nyt niin kovin kummoinen homma ole eikä sitä niin kovin usein joudu tekemään, jos ei aja ihan hinnat alkaen kuttaperkkavanteilla ja toisaalta pääsee jarrujen ilmaamimista, märkänä kiljuvista ja rapaisina rohisevista jarruista, alati muuttuvista standardeista jne potentiaalisista levyjarruihin liittyvistä jutuista eli puolensa siinäkin.

Mutta turhaa pohdintaa siinä mielessä, että markkinat ovat jo päättäneet sun puolesta, että jos ajat gravelia, ajat levyjarruilla.

[Antti Salonen]

Jäykkäkeulaisessa pyörässä loiva keula ei ole minulle mikään itseisarvo, vaan se lähinnä joko sössii ohjaustuntuman, jos myös rakea ei ole kasvatettu tai jos loivaan keulaan on yhdistetty myös ”normaalia” isompi rake, karkaa eturengas pidon kannalta turhan kauas ja pyörään tulee liikkaa chopper-fiilistä.

Tosi yleisellä tasolla mulla on sellainen tunne, että pyörien geometrioissa on tällä hetkellä huomio niin vahvasti etukolmion mitoissa (stack ja reach), että monella valmistajalla unohtuu kaikki muu. Ja se tärkein unohtuva asia on nimenomaan ohjausgeometria, jonka tärkein mitta on trail (suomeksi ilmeisesti "etujättö").

Vanhoina kovina aikoina kun esim. Ernesto Colnago valmisti runkosettejä, trail oli käytännössä pyhä asia, johon ei kajottu. Se oli osa firman tärkeintä tavaramerkkiä eli ajotuntumaa. Jos ohjauskulmaa muutettiin, se kompensoitiin taivuttamalla teräskeulaan eri rake. Ja myös tämän päivän hiilikuitupyörissä ainakin Cervélolla on ollut runkoja, joissa trail on kaikissa runkokoissa sama. Eli jos eri runkokoissa on haluttu käyttää eri ohjauskulmia, on alihankkijalta tilattu haarukoita yhtä monella eri rakella -- mikä nostaa tuotteen hintaa.

Mutta paljon enemmän on niitä valmistajia, joiden rungoissa ohjauskulmat heittelevät miten sattuu. Ainakin maantie- ja gravel-rungoissa on nykyään hiton yleistä se, että pienissä runkokoissa ohjauskulmaa on loivennettu reippaastikin, jotta eturengas saadaan kauemmas kengänkärjestä. Haarukka on kuitenkin se sama, jota tilataan läjäpäin kiinalaiselta kumppanilta. Tuo on käsittämätön valinta, mutta ehkä ihan aloittelijalle tilanne näyttää erilaiselta. Yleensä nämä samat valmistajat eivät ilmoita trailia geometriataulukoissa. Eli ajatellaan joko niin, että ohjausgeometrialla ei ole niin merkitystä, tai sitten ei haluta esittää lukuja, joita olisi vaikea selittää.

Pinarellolla oli jossain XS-kokoisessa rungossa ohjauskulmana 69,5 astetta vaikka keula oli se sama kuin kaikissa muissa. Kokemuksesta tiedän, että jo 71 astetta tuo aika junamaisen fiiliksen. Ja Canyonilla oli jossain vaiheessa markkinoilla maantierunko, jossa pienimmän ja suurimman koon ohjauskulman ero oli yli 4 astetta, vaikka keula oli kaikissa ko'oissa sama. Metriäkään ajamatta -- olen aivan varma, että skaalan kummastakin päästä löytyy runko, joka on objektiivisesti täysin paska ajettava.

[stenu]

Totta ja samaan hengenvetoon myös, että XS-rungolla ja XL-rungolla ajavat kuskit on useimmiten melkolailla eripainoisia. Runkojen putkien halkaisijoissa ja seinämävahvuuksissa se saatetaan huomioida, mutta silti kaikkiin runkoihin koosta riippumatta käytetään samaa etuhaarukkaa, joka on tehty kestämään se standardien vaatima 135-kiloinen kuski.

[Föhn]

Näiden piti olla sitten 1 1/4" -kaulaputkelle. En tiiä onko vaikea löytää, mut ainakaan Canyonin omasta kaupasta ei moista löydy, kun maastostemmit on taas 1 1/8''.

Tosiaan, kuten ultimate ja endurance. Tuo vähän rajaa stemmi ja stongastemmi valikoimaa.

[pturunen]

Totta ja samaan hengenvetoon myös, että XS-rungolla ja XL-rungolla ajavat kuskit on useimmiten melkolailla eripainoisia. Runkojen putkien halkaisijoissa ja seinämävahvuuksissa se saatetaan huomioida, mutta silti kaikkiin runkoihin koosta riippumatta käytetään samaa etuhaarukkaa, joka on tehty kestämään se standardien vaatima 135-kiloinen kuski.

Tämä on hyvä pointti. Youtuben bike fitting osastoon tutustuessa kuulee usein toistuvan kommentin valmistajien "laiskuudesta" tarjota riittävän yksilöityä runkoa. Jako s, m, l ja xl ei ihan riitä. Transition bikesillä on ollut human geometry -periaate, mutta siinäkään ei huomioida takakolmion koon kasvatusta etukolmion kasvaessa. Santa Cruz puolestaan on Stigmatan kohdalla muuttanut pienimpiin kokoihin keulan rakea, jotta toe overlap ei kasvaisi kohtuuttoman suureksi pikkurungoissa. Hyvin harvalla on laajempaa runkovalikoimaan, mutta Farlight tarjoaa. Esimerkillistä toimintaa, josta paremmaksi menee sitten custom-runko.

[kukavaa]

Hyvää ohjauskeskustelua. Itseä kiinnostaisi saada vaihde gravelcrossari "rataisammalla" ohjausgeolla, jotain 74°-75° ja pienehkö jättö, alle.
Oma cyclocross pyörä, Colnago World Cup, kun tuntuu jotenkin yliohjautuvalta, oudolta ja kaatuilevalta ohjauksineen, etenkin putkelta runtatessa tuntuu se vingertävän minne sattuu.
All City Big Blockin 74° ja joku jättö on just hyvä 33 mm kumeilla. Mitä tapahtuisi ohjaukselle, jos rengas kasvaisi vajaan sentin? Huvittaisi kokeilla mutta menee sitten custom hommiksi ja siihen ei ikävä kyllä ole rahaa: /

[MAS]

Hyvää ohjauskeskustelua. Itseä kiinnostaisi saada vaihde gravelcrossari "rataisammalla" ohjausgeolla, jotain 74°-75° ja pienehkö jättö, alle.
Oma cyclocross pyörä, Colnago World Cup, kun tuntuu jotenkin yliohjautuvalta, oudolta ja kaatuilevalta ohjauksineen, etenkin putkelta runtatessa tuntuu se vingertävän minne sattuu.
.... /

Ihan uteliaisuudesta: Onko tämä preferenssi jyrkkiin (perinteisiin) ohjauskulmiin ja "herkkään" ohjaustuntumaan mielestänne suoraan tekijä joka vaikuttaa pyörän sopivuuteen johonkin käyttötarkoitukseen (tässä siis "gravel") vai onko kyse lähinnä siitä mihin on tottunut ja siten toki vaikuttaa myös miten suoriutuu kyseisen pyörän kanssa eri tilanteissa? Mietin vain sen kehityksen pohjalta mitä maastopyörissä on ollut viimeiset reilut 5 vuotta: tasaisen varmasti keulakulmat (ja reach +, stemmi - jne.) ovat loiventuneet ja nekin valmistajat jotka ensin vastustelivat ovat tulleet perässä, enkä ole juuri kuullut kenenkään haikailevan vanhaan vaan puolesta / vastaan keskustelua käydään vain aina sen kulloisenkin "edistyksen pioneerien" osalta eli tällä hetkellä trailipyörien osalta siellä jossain 65ast ja alle.

[kukavaa]

Kuvittelisin, että itsekullakin on kyse tottumuksesta ja mieltymyksistä tämmöiset asiat.
Maastosta en osaa sanoa mutta en väitä vastaankaan että löysä keula ja jyrkkä satulaputki ovat toivotunlaista kehitystä. Varmasti uudella mtb geolla voi vetää entistä hullumista spoteista entistä kovempaa mutta hiekkapäälysteisellä tiellä ajohan ei ole juuri ajansaatossa muuttunut.
Ja markkinoita vastaan on tietty aika turhaa hangoitella, muoti on mikä on ja muu ei oikein käy kaupaksi.
Omasta mielestä jyrkempi ohjausgeo on hauskempi, vähemmän tylsä, elämyksellisempi jopa. Kun en aja laukut täynnä satoja kilsoja ei sen pyörän tarvitse olla vakaa saati "junamainen" vaan hölmö, ketterän tuntuinen ja hauska on enemmän lähellä mieltä.

[Ohiampuja]

Olen kuitukeuloja katsellut netistä, mutta aika moni näyttää olevan vanhoilla pikalinkuilla, onko esim Ritcheyllä keulaa 15 mm akselilla?

[F. Kotlerburg]

Taitaa olla 15mm akselilla gravel-keulat vähissä. 12 millistä kun noissa yleisimmin käytetään.

[stenu]

Kuvittelisin, että itsekullakin on kyse tottumuksesta ja mieltymyksistä tämmöiset asiat.
Maastosta en osaa sanoa mutta en väitä vastaankaan että löysä keula ja jyrkkä satulaputki ovat toivotunlaista kehitystä. Varmasti uudella mtb geolla voi vetää entistä hullumista spoteista entistä kovempaa mutta hiekkapäälysteisellä tiellä ajohan ei ole juuri ajansaatossa muuttunut.
Ja markkinoita vastaan on tietty aika turhaa hangoitella, muoti on mikä on ja muu ei oikein käy kaupaksi.
Omasta mielestä jyrkempi ohjausgeo on hauskempi, vähemmän tylsä, elämyksellisempi jopa. Kun en aja laukut täynnä satoja kilsoja ei sen pyörän tarvitse olla vakaa saati "junamainen" vaan hölmö, ketterän tuntuinen ja hauska on enemmän lähellä mieltä.

Jos omistaisin kristallipallon, niin se saattaisi hyvinkin kertoa mulle, että gravelhypen myötä tavalliseen metsäpyöräilyyn tarkoitettujen maastureiden geometriat alkaa jyrkkenemään. Nyt jo moni ajelee lähipolutkin mieluummin käyrätankoisella gravelillaan. Ei siksi, että se olisi järkevämpää tai helpompaa kuin loivakeulaisella polkujyrällä, vaan siksi että se on palkitsevampaa. Alpit ei ole tulleet yhtään lähemmäksi Suomea, vaikka maastureiden geot ovat alamäkistyneet ja yhtäkkiä kaivataankin toisenlaista näkökulmaa pyöräilyyn.

Ja jos se ei tapahdu noin, niin se ainakin on varmaa, että pyörävalmistajilla on loputon tarve myydä uutta ja sitten kun loivien pyörien markkinat on kylläiset, on pakko keksiä jotain muuta, jotta kauppa käy ja fillarifirmat omistavien sijoitusyhtiöiden osinkotilit karttuu. Niiden ensisijainen tehtävä on kuitenkin tuottaa voittoa omistajilleen. Gravelbuumin huippu ja samaan aikaan sattunut korona olisi ollut varsinainen lottovoitto, jos korona ei olisi häirinnyt komponenttien tuotantoketjuja. Siihenkään ei ehkä mene enää hirveän kauaa kun gravel on loppuun kaluttu luu..

[pturunen]

Kirjoitin tuosta stenun havainnosta joku aika sitten talvella johonkin mtb-ketjuun. Jatkuva keulakulmien loiventaminen lienee saanut alkunsa puhtaasti alamäkeen kohdistuvasta ajosta. Tasaisilla trail-poluilla kannattaa käydä välillä tekemässä reality check 67 asteen maasturilla. Saattaa tuntua yllättävän hauskalta...

[kukavaa]

... ainakin on varmaa, että pyörävalmistajilla on loputon tarve myydä uutta ...

Tai sitten tekee niinkuin Spessu ja keksii pyöreät putket ja lätkäsee nelj?toistadonaa hinnaksi.

[Veivaaja]

Geometria vaikuttaa myös painojakaumaan. Vaikka en aja varsinaista gravelia, huomasin joskus, että vanha retkipyöräni (vähän pitempi takahaarukka ja isompi rake) tuntui kyllä talvella paaaljon vakaammalta peliltä kun crossarini. Syynä todennäköisesti painon (ajajan) sijoittuminen keskemmälle ja matala ajoasento (joka sekin siirtää painoa vähän edemmäs). Luulisi loivan keulakulman, korkeamman etupään ja muutaman muunkin seikan keventävän etupäätä niin, että se vaikuttaa painonjakaumaan ja myös sitä kautta ajotuntumaan?

[stumpe]

Siihenkään ei ehkä mene enää hirveän kauaa kun gravel on loppuun kaluttu luu..

Mietin vain, että onko valmistajilla kohta vaikeuksia keksiä tiettyyn olosuhteisiin/maastoihin spesifiä pyöräkategoriaa. No, sen jälkeen voidaan aina parannella vanhaa, ellei keksitä esim. pitkospuupyöräilyä ja siihen omanlaistaan pyörää.

[tchegge_]

Voishan sitä ironisillä viiksillä varustetut edelläkävijät alkaa ajaa vaikka ratapyörillä rappusia alas. Kyllä sellaiseen kehitetystä hiilikuitu pyörästä jonkun tonnin kehtaa pyytää.

Lähetetty minun laitteesta Takapalkilla

[F. Kotlerburg]

Jos omistaisin kristallipallon, niin se saattaisi hyvinkin kertoa mulle, että gravelhypen myötä tavalliseen metsäpyöräilyyn tarkoitettujen maastureiden geometriat alkaa jyrkkenemään. Nyt jo moni ajelee lähipolutkin mieluummin käyrätankoisella gravelillaan. Ei siksi, että se olisi järkevämpää tai helpompaa kuin loivakeulaisella polkujyrällä, vaan siksi että se on palkitsevampaa. Alpit ei ole tulleet yhtään lähemmäksi Suomea, vaikka maastureiden geot ovat alamäkistyneet ja yhtäkkiä kaivataankin toisenlaista näkökulmaa pyöräilyyn.

Asiahan ei tähän topicciin kuulu, mutta kulmien loiventuessa tuntuu myös joustomatkat kasvaneen. 150mm on minimi nykyään polulle ja moni raahaa tuolla tasamaalla 15-16kg 160mm joustavaa ankkuria, koska internetissä sanottiin, että nykyiset joustot ei notku ja ovat poljettavia jne. Ennen ajeltiin tyytyväisenä 100-120mm joustavilla täpäreilla tai no minä ajan vieläkin.

[huotah]

Retkipyöristä puheen ollen, kun vertaan toisiinsa kahta muuten hyvin samanlaisella geometrialla olevaa pyörää joista toisessa keulakulma 73° ja 53mm etujättö, ja toisessa 72°/58,6mm, niin ero todella suuri.

Gravel-pyörä 58,6mm etujätöllä menee vakaasti kuin juna ja ohjautuu silti tarkasti. Retkipyörä 53mm etujätöllä ei mene hetkeäkään suoraan kun irrottaa kädet ohjaustangosta ja kapeissa spooreissa ajamisesta ei meinaa tulla mitään kun etupyörä kiemurtelee ja yrittää kiivetä ylös spoorista.

Ohjausgeometrioissa todellakin on eroja.

[Qilty]

Kirjoitin tuosta stenun havainnosta joku aika sitten talvella johonkin mtb-ketjuun. Jatkuva keulakulmien loiventaminen lienee saanut alkunsa puhtaasti alamäkeen kohdistuvasta ajosta. Tasaisilla trail-poluilla kannattaa käydä välillä tekemässä reality check 67 asteen maasturilla. Saattaa tuntua yllättävän hauskalta...

Ite kyllä ton keulakulman sijaan suitsuttaisin pitkää reachiä. Mulla on kaks vanhaa M kokoista mondrakerin maasturia, läski ja 140mm notkupyörä. Läskissä reach 462 ja keulakulma 69.5° Joustopyörässä 478/67.5°

[MAS]

Kirjoitin tuosta stenun havainnosta joku aika sitten talvella johonkin mtb-ketjuun. Jatkuva keulakulmien loiventaminen lienee saanut alkunsa puhtaasti alamäkeen kohdistuvasta ajosta. Tasaisilla trail-poluilla kannattaa käydä välillä tekemässä reality check 67 asteen maasturilla. Saattaa tuntua yllättävän hauskalta...

Mun 2018 Scott Spark (120mm joustoa ) on 67ast. Nyt tosiaan traililla "trendikäs" on vielä reippaasti tuota loivempi...Scottia ennen oli Spessun Epic WC 2015 71ast keulalla, se oli silloin "normi" ja hyväksi todettu perinteikäs XC-kisafillarin geometria. Näillä paikallisilla röllipoluilla kun ajelee tuolla Epicillä niin tuntuu tosiaan "hauskalta" kun otb vaanii jokaisen reilumman kokoisen juuren kohdalla ihan tasamaallakin. Scott on etenemiskyvyssä sekä helppouden että tehokkuuden osalta aivan ylivertainen kaikkialla muualla kuin sileällä hitaalla syheröpolulla.

Asiahan ei tähän topicciin kuulu, mutta kulmien loiventuessa tuntuu myös joustomatkat kasvaneen. 150mm on minimi nykyään polulle ja moni raahaa tuolla tasamaalla 15-16kg 160mm joustavaa ankkuria, koska internetissä sanottiin, että nykyiset joustot ei notku ja ovat poljettavia jne. Ennen ajeltiin tyytyväisenä 100-120mm joustavilla täpäreilla tai no minä ajan vieläkin.

Jos haluaa käydä itseään viihdyttämässä niin poikkeaa eMTB-palstoilla. Siellä "maastokelpoinen" määritellään nykyään 170mm joustolla ja dh-renkailla. Toki valintoja voi tehdä vähän eri tavalla kun sähkö avittaa, mutta siellä tämä "alppikuume" on ehkä hieman karannut käsistä. Noilla joustoilla pyörän liikkeet hitaammassa ajossa tuottavat jo ihan uusia haasteita.

Ite kyllä ton keulakulman sijaan suitsuttaisin pitkää reachiä. Mulla on kaks vanhaa M kokoista mondrakerin maasturia, läski ja 140mm notkupyörä. Läskissä reach 462 ja keulakulma 69.5° Joustopyörässä 478/67.5°

Molempi parempi. Pitkä reach ja lyhyt stemmi on ollut iso juttu tässä samassa trailipyörien kehityskaaressa mutta kyllä se esim. yllä mainittu 67 vs. 71ast keulakulman eron vaikutus on huima vaikka yritin eroa sulkea lyhyellä stemmillä (reach ei toki kasvanut, mutta ajaessa teknisellä polulla peppu irti penkistä sillä on pienempi merkitys).

Pohdinnan pointti siis että vielä 2015 suurin osa valmistajista uskoi että maastopyörän geometria oltiin saatu fundeerattua valmiiksi jo pari vuosikymmentä aiemmin. Vähän samaan tapaan kuin aiemmin tiedettiin 26" olevan se oikea rengaskoko. Onneksi on niitä pellepelottomia jotka on valmiita kokeilemaan uutta vaikka lähes aina ekat kokeilut onkin enemmän tai vähemmän raakileita parhaimmillaankin ja suuri osa kokeiluista ei tuota mitään uutta suuntaa jolla olisi elinvoimaa.

Gravelin suhteen olen kovin tyytyväinen omaan junamaisen vakaaseen URSiini. Kyllä sillä jännitystä ja elämää saa ajeluihin ihan riittävästi, se vain tapahtuu sellaisissa tilanteissa mihin en vanhalla edesmenneellä Scottin Addict CX:llä olisi omavalintaisesti päätynyt.

[Antti Salonen]

Ihan uteliaisuudesta: Onko tämä preferenssi jyrkkiin (perinteisiin) ohjauskulmiin ja "herkkään" ohjaustuntumaan mielestänne suoraan tekijä joka vaikuttaa pyörän sopivuuteen johonkin käyttötarkoitukseen (tässä siis "gravel") vai onko kyse lähinnä siitä mihin on tottunut ja siten toki vaikuttaa myös miten suoriutuu kyseisen pyörän kanssa eri tilanteissa? Mietin vain sen kehityksen pohjalta mitä maastopyörissä on ollut viimeiset reilut 5 vuotta: tasaisen varmasti keulakulmat (ja reach +, stemmi - jne.) ovat loiventuneet ja nekin valmistajat jotka ensin vastustelivat ovat tulleet perässä.

Allroad- tai gravel-pyörissä näkyy just nyt se, että niitä hankitaan erilaisilla harrastushistorioilla hyvin erilaiseen ajoon. Osa on edelleen hyvin maantiepyörämäisiä, eli ajoasento on hiukan hiukan pystympi ja tanko hiukan leveämpi, mutta ero ei välttämättä ole suuri.

Itsellä on allroad-pyörässä tanko pari senttiä korkeammalla ja pari senttiä lähempänä kuin kisakireässä maantiepyörässä. Tanko on 40 cm kun maantiepyörässä on 38 cm. Pyörä tuntuu fantastiselta hiekkateillä ja pärjäilen sillä jotenkuten helpoilla poluilla. Mutta mikä tärkeintä, se on hauska ajaa myös asfaltilla. Ohjauskulma on 71,5 astetta, joka on maantiepyöräksi hitaahko mutta gravel-pyöräksi nopea.

Mutta kasvava joukko gravel-pyöristä on tosiaan hyvin maastopyörämäisiä, pystyllä asennolla ja leveällä tangolla. Ne on selvästi suunniteltu toimimaan hyvin myös hiekkateitä selvästi teknisimmissä paikoissa. Ymmärrän tuota trendiä ihan hyvin, mutta se ei tuota sellaisia pyöriä, joita itse haluaisin ostaa.

Mutta ei tässä ole hyvää ja huonoa, tai uudenaikaista ja vanhanaikaista. On vain hyvin erilaisia pyöriä, joita myydään jostain syystä samalla nimellä.

[paaton]

Samoilla linjoilla antin kanssa. URSin suuntaan olisi kyllä ostohalukkuutta. Tykkään möyriä huonoillakin poluilla gravellilla. Mutta sitten taas sillä samalla laitteella ajetaan myös assuakin paljon ja kovaa, eli mahdollisimman lähelle roadia on hyvä.

[stenu]

^ URS:ssa on sillä tapaa kummallinen etupään geometria, että loivaan ohjauskulmaan on yhdistetty perinteisen cyclocross-keulan 45 millin rake. Jollain 55 rakella trail pyisi maltillisempana ja ohjauksesta ei tulisi niin "kaatuva". Jos neutraalia ohjaustuntumaa ja noin 60 mm trailia, pitää ideaalina tiekäyttöisessä pyörässä ohjaustuntuman kannalta, niin rake pitäisi olla 65 millin paikkeilla ja eturengas alkaisi karata jo melkolailla kauas eteen. Mutta makuasioita ja tottumiskysymyksiä noi on toki. Kaikkeen tottuu, jos pakko ja itsesuggestio hoitaa loput: "tää on tosi hyvä, koska mulle on sanottu/olen lukenut, että tää on hyvä.."

[MAS]

^Tuossapa juuri on URSin hienous minun käyttööni: Kuten ylempänä tuli kuvattua se on viritelty Antin Allroad-pyörän tapaan suht lähelle maantiepyörääni. Maastopyörämäistä on pitkä reach, lyhyt stemmi ja loiva keulakulma - mutta ei siis ole levennettyä tankoa, eikä pystyä asentoa. Ja silti se on varsin kykenevä haastaviin tilanteisiin. Näitä haastavia paikkoja on poluilla toki, mutta määrällisesti itselle eniten soralla: reipas vauhti, mahdollisesti ei ennestään tuttu, kurvikas kapeampi metsäautotie jossa kurveissa satunnaisesti irtosoraa ja / tai kuoppia ja alla Terra Speedin tyyppiset rullaavat kumit joissa pito rajallinen - silloin arvostaa vakaata hallittavuutta herkkyyden sijaan joka sallii setämiehenkin pitää veto päällä ja jatkaa ajamista alaotteella sensijaan että tarttisi alkaa varmistelemaan. Vastalanattu isompikin soratie tarjoilee vastaavaa hupia ajoittain alamäkikurveissa. Ajomiehethän toki sitten selvittää vastaavat paikat millä vaan perinteiselläkin välineellä.

[stenu]

Kyllä, mutta mun mielestä nuo kaikki samat ominaisuudet saa paremmassa muodossa pyörässä, joka on pitkähkö ja matalahko ja jossa on lyhyt stemmi, mutta "normaalimpi" trail ja sen vuoksi esim. se uusi Kanjoni on ensimmäinen ei custom kompliitti pitkään aikaan, joka herättää jonkinmoisia ostohaluja.

[paaton]

Onneksi tosiaan noihin rakejuttuihin ei tarvitse perehtyä, jos ei ole hitsauttamassa sitä ihqua 15kg titaani-ihmettä.

Ursin kohdalla piisaisi vaan riittävän pitkä koeajo. Tai sitten kokemukset kaverilta, jonka mieltymykset vastaavat omaa.

[paaton]

Kyllä, mutta mun mielestä nuo kaikki samat ominaisuudet saa paremmassa muodossa pyörässä, joka on pitkähkö ja matalahko ja jossa on lyhyt stemmi, mutta "normaalimpi" trail ja sen vuoksi esim. se uusi Kanjoni on ensimmäinen ei custom kompliitti pitkään aikaan, joka herättää jonkinmoisia ostohaluja.

No tämä oli mielenkiintoinen vertaus. En tosiaan ollut edes ajatellut canyonia samalle viivalle ursin kanssa maasto-ominaisuuksissa.

[MAS]

Kyllä, mutta mun mielestä nuo kaikki samat ominaisuudet saa paremmassa muodossa pyörässä, joka on pitkähkö ja matalahko ja jossa on lyhyt stemmi, mutta "normaalimpi" trail ja sen vuoksi esim. se uusi Kanjoni on ensimmäinen ei custom kompliitti pitkään aikaan, joka herättää jonkinmoisia ostohaluja.

Tässä mennään mieltymysten puolelle. URSin 77mm trail on tosiaan reippaahko yhdistettynä loivaan keulakulmaan, tuossakin mennään modernien maastopyörien pelikirjalla. Kuten sanottu, minulle ohjauksen herkkyys on kiva juttu mutta ei mitenkään korkealla listalla verrattuna siihen että tuo pitempi trail on yksi osatekijä lisäämässä vakautta vauhdissa "vaarallisissa tilanteissa". Pyörä vaatii vähän enemmän töitä kääntyäkseen mutta siihen tuo ehdollistuminen lienee jo itselle tullut maastopyöräilyn puolelta.

Sanoisin että maantiemiehen on aika vaikea päätyä ostamaan URS lyhyen koeajon perusteella: siinä kevyessä testiajossa kaupan nurkilla tulee ilmeiseksi nuo stenunkin kuvaamat piirteet eli ohjaus on joko outo tai epämiellyttävä tai molempia ;=) Juju valkenee korkeintaan sitten kun ajetaan hankalimmissa olosuhteissa ja silloinkin mahdollisesti vain kun adaptaatio tuollaiseen ohjaukseen on tapahtunut. Jos taas tulee maastopyöräilyn puolelta niin tuo ehdollistuminen on jo kenties hoidettu.

[r.a.i]

Tästä nyt on aiemminkin puhuttu, mutta mun mielestä joustokeulaisen pyörän ja jäykän maantiepyörän keulaa ei pitäisi vertailla toisiinsa, koska jousto muuttaa geometriaa niin paljon. Tommosen custom-rungon speksaaminen on ihan avartavaa puuhaa - vaikka jotkut siitäkin tuntuvat näppylöitä saavan - ja tulee perehdyttyä noihin geometria-asioihin vähän syvemmin. Tässä gravel-segmentissä tulee nyt villejäkin kokeiluja kun valmistajat ja kuluttajat etsivät itseään. Tuo maastopuolen kehitys todennäköisesti menee pikkuhiljaa siihen, ettei ilman sähköä ajeta kuin XC-kisoissa ja parkissa.

[paaton]

Tässä mennään mieltymysten puolelle. URSin 77mm trail on tosiaan reippaahko yhdistettynä loivaan keulakulmaan, tuossakin mennään modernien maastopyörien pelikirjalla. Kuten sanottu, minulle ohjauksen herkkyys on kiva juttu mutta ei mitenkään korkealla listalla verrattuna siihen että tuo pitempi trail on yksi osatekijä lisäämässä vakautta vauhdissa "vaarallisissa tilanteissa". Pyörä vaatii vähän enemmän töitä kääntyäkseen mutta siihen tuo ehdollistuminen lienee jo itselle tullut maastopyöräilyn puolelta.

Sanoisin että maantiemiehen on aika vaikea päätyä ostamaan URS lyhyen koeajon perusteella: siinä kevyessä testiajossa kaupan nurkilla tulee ilmeiseksi nuo stenunkin kuvaamat piirteet eli ohjaus on joko outo tai epämiellyttävä tai molempia ;=) Juju valkenee korkeintaan sitten kun ajetaan hankalimmissa olosuhteissa ja silloinkin mahdollisesti vain kun adaptaatio tuollaiseen ohjaukseen on tapahtunut. Jos taas tulee maastopyöräilyn puolelta niin tuo ehdollistuminen on jo kenties hoidettu.

Juurikin tuohon uskon. Eli koeajon pitää olla riittävän pitkä, tai sitten luottaa kaveriin, jolla samat mieltymykset.

Minunkaan mielestä lyhyellä koeajolla ei tehdä mitään muuta kuin verrataan ajoa vanhaan pyörään.