Tuon perän pituus se merkittävin ero varmaan maantiepyörään on.
Tuon perän pituus se merkittävin ero varmaan maantiepyörään on.
Gravellit ovat selvästi tuhdimpaa tekoa. Onneksi nykyään saa näitä lyhytperäisiä ja mataliakin gravelleita, jotta ajettavuus on järkevä.
Mutta ero roadiin on edelleen huikea, kun ajetaan kovaa.
^Tuossa tuollainen seisoo ja täyttää tuntomerkit...
Ei se pelkästään painosta tule. Gravellit on tehty kestämään ajoa karkeallakin soralla.
Maantiepyörä on takuulla leppoisampi maantiellä, mutta tottakai saa ajaa ihan sillä pyörällä mikä vaan kivalta tuntuu. Siksihän noita on erillaisia. Osa ajaa jopa mummiksilla maantietä.
Mutta on ihan turhaa väittäa, että gravelli on roadia vastaava. Ei se ole.
Ei maantiepyörä ole soralla gravelin tasoinen, ihan turha väittää niin![]()
Pyöräily on kivaa!
Toihan riippuu fiiliksistä. Ei nopea ja kevyt maantiepyörä ole mitenkään erityisen kaamea ajaa. Ajoasennonkin voi päättää siinä vaiheessa ku ostaa pyörän. Ihan leppoista touhua porukkalenkeillä, varsinkin aurinkokannella. Maantiepyörä toki rajoittaa reittejä, mutta niin tekee gravelpyöräkin. Ei sillä gravelilla tee oikein mitään, jos haluaa ajaa ajaa täpärille soveltuvaa polkua.
Jos viime vuosia katsoo, niin soolona tulee lähinnä ajettua gravelia tai maastoa. Maantiepyörällä pitäis ajaa 200+km lenkkejä et sais jotain uutta tietä alle. Sorajyrällä pääsee toisinaan seikkaileen lähempänäkin. Isoin plussa on autojen puute. Hiekka/sorataipaleilla ei ole vielä tullut vastaan vaikeita ihmisiä ratin takana. Maantiepuolella on joskus päässyt tilanteisiin, joista ei tule kenellekkään hyvä mieli.
Niinhän se on, ajattelin vain liekö se gravelpyörä mukavampi ajettava muantielläkin kuin maantiepyörä? Riippuu varmaan pyörästä ja asennosta. Ja on ne ylämäet ja kiihdytykset toki kevyemmällä vehkeellä kivempia ajaa.
Sitten taas nuo polkuajot, jos esim. jäykkäperään vertaa gravelia. Maastopyörällä pääsee kivikotkin alas jos haluaa oikasta jne.
^
"vain liekö se gravelpyörä mukavampi ajettava muantielläkin kuin maantiepyörä..."
Sileämpää ja mukavampaa baanaa monella hiekkapolulla sinänsä löytyy kuin roudan runtelemilla railoisilla ja kuoppaisilla asfalttiteillä eli sikäli...
... ja 28mm renkaat riittää kovalla hiekkapolulla, mutta kaduilla kanttikivien ylittelyssä rassaa.
Läskipyörä on mukavampi kuin vellipyörät.
Ja entäs bäfäng täysjoustolla. Tuolla ei tule edes hiki.
Maalla asuessa on graveli aivan ehdoton voittaja vs. Maantiepyörä. Ajan autoa ammatikseni, enkä todellakaan uskaltaisi mennä maantien reunaan pyöräilemään. Kyllä semmosia dick for head tyyppejä näkyy, joskin suurin osa väistää pyöräilijää kunnioittavan etäisyyden päästä. Mulla on se onni, et tuosta kilometri asfalttia ja sitten on parisataa kilsaa soraa pitkin mettiä harhailtavaks![]()
Joo noin se on. Pyöräily on pelottava harrastus. Kannattaa pysyä hiekalla ja hypätä aina ojan puolelle, jos näkee auton edes kaukaa. Autotiet kuuluu autoille!
Eiköhän se luokkien välinen ero ole melkein veteen piirretty viiva. Hyvää siinä on itselleni, että löydän varmaankin vihdoin retkipyörälleni kunnollisen korvaajan, sillä kun tulee ajettua eniten. Huono on itselleni(kin) se, että aika tarkkaan saa tutkia pyörien speksejä, että saa haluamansa laisen. Monelle vähemmän asiaa tuntevalle tää voi tuottaa isojakin vaikeuksia.
Mitä tuosta mokomasta asiasta vaikeaa tekemään. Gravel pyörään mahtuu vähintään 40 mm renkaat. Se on ainut must juttu. Geometria voi olla tai olematta maantiemäinen.
Ja mitä tulee siihen kumpi on mukavampaa niin vastaus on tietenkin molemmat. Jos graveli pyörässä on graveli renkaat, maantiet ovat siirtymiä ja ilo alkaa soralla. Ja kun tuota soraa on taas aikansa jyystänyt niin höyhenen kevyt ärhäkästi reagoiva tuulta nopeampi maantiepyörä on... Ai että, parhautta. Ja muutaman lenkin jälkeen taas kiva mennä ajamaan soralle.
Itsellä nyt tuollainen alle seitsenkiloinen maantiepyörä, kakkoskiekot 28 millisillä ja tulee toimeen läntisen Suomen hiekkateillä hyvin. Jotenkin olo että jos kaipaa paksumpia niin sitten mennään täysjäykällä maastopyörällä...
Ps. Köhler, läskit tuossa ajossa h..jen hommia...
Joo minäkin ajelen 28mm kesällä maantiepyörällä sorateillä ja hyvin tulee toimeen.
Mutta graveleita tai maantiepyöriä ei määritellä sen mukaan millä me ajellaan. Jokaisella pyörällä voi ajella melkein missä vaan, itsestähän se on kiinni. Markkinatalous on vaan siitä kummallista että tuotteita tehdään joka makuun eikä tarvitse tyytyä pelkästään armeijan pyörään. Silläkin ajelee kyllä ihan missä vaan. Ja jostain syystä en tykkää ajella soratiellä maastopyörällä vaikka täysjäykkäkin löytyy, hiton tylsää. Ei tarvitse olla edes läski, siis pyörän.
On käynyt mielessä, että siihen missä gravelin hauskuus alkaa vähetä, voisi hankkia täysjäykän. Maantiepyörän laitoin taas ajokuntoon, että olisi kiva ajaa myös spektrin toisessa päässä.
Täysjäykkä<-graveli->maantiepyörä
Alueet limittyvät, mutta graveli voi käydä vähän täysjäykän ja vähän maantiepyörän alueella. Mutta samoin kuin täysjäykällä on matkaa maantiepyörämäisyyteen, niin maantiepyörällä on matkaa maastopyörämäisyyteen.
Itse en ole tullut gravelin pariin maantiepyöräilystä, vaikka sellainen pyörä onkin, enkä maastopyöräilystä vaikka maastosellainen on ollutkin.
^Ihan uteliaisuutta, miksi täysjäykkä eikä etu- tai täysijousitettu maastopyörä? Makuja on yhtä monia kuin harrastajia, mutta omassa maailmassa BMC URS täyttää niin tehokkaasti maantiefillari ja 130/120mm trail-täpärin välin että en ole keksinyt siihen pyörän mentävää väliä. Maantiefillarikin taitaa olla tuomittu pysyvään traineriin kiinnitykseen jollei sitten kesällä tule jotain kovempivauhtisia porukkalenkkejä ajettua maantiellä, muuten kyllä vauhtiero on niin pieni graveliin ja kun hintana maksaa reitinvalinnan rajallisuuden että ei oikein motivoi.
Gravelin geometriasta opittua: lenkillä +35kmh vauhdeissa pitempään "sorahautaan" kuntopolulla loivassa kurvissa. Oli varsin mukavaa että URS on junamaisen vakaa eikä maantiefillarin tyyppisesti leikkisän herkkä...
Itselläni täysjäykän suhteen jonkinlainen nostalgiafiilis, joskus ysärin alkuvuosina noilla aloitettu ja sama hauskuus löytyy yhä. Toinen tekijä voisi olla helppous eli itse pystyy koko pyörän huoltamaan, iskarit itselleni mysteeri. Joskus aikanaan oli myös Cannondalen Jekyll enkä oikein innostunut täpäristä vaan ajelu suuntautui hyvin nopeasti jäykkäperäiseen.
Maantiefillari tällä hetkellä puuttuu ja välillä on ollut pientä kipinää hankintaan gravelin rinnalle. Suunnitteilla on ollut, että jos harrastuu jatkuu tasaiseen tahtiin hankin palkinnoksi unelmieni maantiepyörän viisikymppislahjaksi, tuohon vielä muutama vuosi..
Mullakin löytyy tallista aika kevyt maasturi ja ihan sillä voisi ajella gravel lenkit. Minusta maasturilla vaan katoaa osa sorateiden hauskuudesta. Siinä missä ainakin teknisemmällä tiellä (=huonokuntoinen) gravel pyörä vaatii jo aktiivista ajamista maastopyörällä voi ainakin vakio rengastuksella ajelle vaan menemään. Kyse ei ole nopeudesta vaan fiiliksestä. Asfaltilla maasturilla jyystö on jo kuolettavan tylsää mutta gravel pyörällä (ja renkailla) sentään siedettävää.
Tosin vaikka ajelin aikoinaan lähinnä maastossa niin nykyään iso osa ajoista (esim talvella lähes kaikki) tulee ajeltua kippurasarvella. Kona Rovella, mikä ei ainakaan kevyempi ole kuin mun hiilikuitu maasturiJoten tottuminen ajoasentoon saattaa olla myös yksi syy...
Jep, täysjäykkää on helppo perustella nostalgialla, itsensä kituuttamisella ja helpolla huoltamisella, mutta jos kriteereinä ovat etenemisen tehokkuus ja mukavuus niin en sille ainakaan itse keksi oikein mitenkään paikkaa tallissa (korkeintaan fattina talveksi). Ja vähänkään rullaavammalla alustalla maasturi on yllättävän paljon gravelia hitaampi, ero on aivan eri luokkaa kuin gravel vs. maantiefillari.
Mun kokemuksen mukaan täysjäykkä maasturi, jossa ei ole jousituksen tuomaa ylimääräistä painoa ja jousituksesta johtuvaa korkean etupään aiheuttamaa huonoa aerodynamiikkaa, voi hyvinkin olla gravel-pyörää nopeampi hiekkatiellä (jopa yksivaihteisena). Enkä mä maastossakaan sellaisella ajamista kutsuisi kituuttamiseksi. Silti gravel-pyörällä on hauskempaa hiekkateillä, double trackeillä ja helpommilla single trackeilläkin, joten mä en hankkisi täysjäykkää maasturia vaan sillä ajatuksella, että ajaisin sillä hiekkateitä. Sen sijaan, jos uskoo nauttivansa myös maastossa ajamisesta sellaisella, voisi täysjäykkä maasturi korvata sekä gravel-pyörän että järeämmän maastopyörän.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Minä ymmärrän nämä nimitykset ja kategorisoinnit ihan vaan asioiden ymmärtämiseksi. Kun sanoo myyjälle olevansa vailla gravelia, niin tietää suunnilleen mitä sieltä tarjotaan. Mutta se mihin niitä pyöriä sitten käyttää on ihan toinen juttu. Ei niihin luokituksiin kannata hirttäytyä. Itselläni on vanhan liiton täysjäykkä XC-pyörä, mutta minulle se on gravel-pyörä. Muun muassa.![]()
Itsellä myös täysjäykkä maastopyörä nopealla rengastuksella. Hyvin hauska ja nautinnollinen yleisajossa, asvaltilla, soralla ja poluilla. Kuitupyörälläkin soralla pärjää hyvin ja 28mm:n rengas rullaa kiitettävästi myös...
Soraa soraa soraa. Sitä on niin monenlaista ja monen tyyppistä tarjolla, mutta onneksi yleistietäjät tietää, että kaikkialla soralla pärjää 28mm nakkikumilla.
Ihan mielenkiinnosta, paljonko lyhyemmällä a-c mitalla jäykkä keula on verrattuna kyseiselle rungolle sopivaan joustokeulaan verrattuna?
Jotenkin tuntuu että omaan maasturiin paljon lyhyemmän keulan vaihtaminen olisi pelkästään veren kaivamista nenästä. Kirjaimellisesti.
^Oman keulan A-C mitta vastaa kyllä 100millisen joustokeulan mittaa...
Kirjanmerkit