Pakkohan tämä on jakaa: läskiurani aikana olen ajanut vain kahdella takarenkaalle eli Surly Loulla ja Dillingerin nastallisilla 5lla. Pitoa on ollut, etenkin Loun kanssa - paitsi jäisellä alustalla. Kovasti on mukavaa ollut, mutta välillä on (etenkin siirtymiä asfaltilla ajettaessa) vain tuntunut, että onpa vastusta ja että johan sen äänestäkin kuulee. Alla vielä vanha ja kankea Moonlander. Ostin jo aikoja sitten Snakeskini Jumbo Jimit halvalla kun sain. Siis sitä perusmallia ilman addixeja. Ajelin eilen pitkästä aikaa töihin ja takaisin pääsääntöisesti metsien kautta JJ takana (Budin ollessa edessä) ja nyt kyllä muuttui meno. Siis pyörähän rullasi aivan järjettömän hyvin ja vielä jopa vastatuuleen avoimessa peltomaisemassa. Muutos noihin edellisiin oli infernaalinen. Viikonloppuna tulin tosin todenneeksi, että täällä eteläisessä Suomessa vallitsevassa mutakylvyssä ei JJ ihan pidä toivotusti, minkä jo tiesin etukäteen. Mutta sitä rullausta ja nopeutta. Yleensä tulen ohitetuksi Moonlanderilla ajaessani, mutta nyt osat vaihtuivat.

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että renkailla on todella iso merkitys pyöräilykokemuksen syntymisessä, mutta nyt taisi tulla kyllä alansa ennätys minun pyöräilyhistoriassani.