Lainaus Alkujaan tämän lähetti sampo12 Katso viesti
Jatkan tähän, että millä niitä pohjia rakennetaan, kun kestävyysliikuntaan on aikaa viikossa 3-6h useimmiten? Tohon päälle tulee yleensä yksi salitreeni. Kuormitus ei liian suureksi pääse noilla määrillä. Kesäaikaan jako on ollut 4h maantie pk ja 2h maastolenkki missä väkisinkin vk. Talvella hiihto mikä on lähes aina vk, koska ylämäet+vapaa hiihtotapa. Lähtötaso kestävyydessä on heikko, maantiellä keskari 23 jos sykkeet haluaa pitää 130 tuntumassa (maksimi noin 200)
Luen ehkä liian kirjaimellisesti, mutta jos normaaliviikko on yhtä kuin ulkoilua kahtena ja sisäliikuntaa yhtenä niin päällimmäinen ongelma pohjien rakentamisen kannalta ei mielestäni ole harjoitustuntien vähäisyys vaan riittämätön harjoitustiheys. Mutta jos tuon päälle tulisi vaikkapa työmatkapyöräilyä 5 x 2 x 20-40 min tai 30 min aamulenkki juosten ja 30 min vaikka sisäpyöräilyä tai -soutua, niin tilannehan olisi jo toisenlainen.

Pohjia voidaan rakentaa lyhytkestoisillakin suorituksilla, riittää varsin pitkälle että määrää kertyy tarpeeksi; kestävyyttä erityisesti pitkiin suorituksiin - jos sellaisia on tähtäimessä - voi sitten hakea viikottaisilla pitemmillä tai kolmen-neljän viikon välein tehtävillä ylipitkillä harjoituksilla. Myös 4-7 päivän jaksoilla jolloin harjoitusmäärä on huomattavasti normaalia suurempi on tässä suhteessa positiivinen vaikutus, vaikkei niitä olisikaan tilaisuus tehdä kuin kolmen-neljän kuukauden välein.

Mutta tosiaan jos harjoituskertoja on nykyisellään vain keskimäärin kolme, niin lähtisin itse siitä että perhe-, työ- ja muulta elämältä on tavalla tai toisella - tarkoittipa se sitten aikaisempaa herätystä tai suosikkitelevisiosarjasta tai jostain vastaavasta luopumista - ryöstettävä tarvittava aika ja treenattava päivittäin. Kaksikymmentä minuuttia on parempi kuin ei mitään. 30 min riittää vallan mainiosti ja kolme varttia on jo luksusta. Tämä ei tietenkään ole kaikille mahdollista enkä rupea kenellekään minkäänlaisia elämänohjeita millään osa-alueella tyrkyttämään.